Visbyn muureilla ja kaupungissa

Kylläpä nukutti mukavasti, eikä ollut herätystä - tosin silti olimme ennen kahdeksaa hereillä ja kävimme aamusuihkussa. Aamupalan jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia. Sovimme, että palloilemme ympäriinsä, emmekä mene mihinkään museoon... Visbyn vanha kaupunki kehämuureineen on Unescon maailmanperintökohde, joten tavallaan olimme koko päivän museossa.

Visbyn vanhaa kaupunkia ympäröi 3,5 kilometriä pitkä kehämuuri. Se on Pohjoismaiden parhaiten säilynyt kaupunginmuuri, ja rakennettu1200-luvulla. Alkuperäisistä 29 tornista 27 on edelleen pystyssä.

Kävelimme rantaa ja muuria sivuten kohti kulmassa olevaa Snäckgårdsportenia eli länsiporttia. Torniin oli rakennettu portaat, ja sinne voi kiivetä. Katsottuamme maisemia ylhäältä jatkoimme kävelyä muurin ulkoreunaa seuraavaa polkua pitkin eteenpäin. Visbyn kaupunginmuuri on vaikuttava, melko valtaisa rakennelma. Muuri on paksu, siinä on ulkoseinä ja sisäseinä erikseen sekä kiinnipitäviä rakenteita niiden välissä. Puolustustorneja ja portteja on monta. Kaupunkiin ei ole ollut helppo hyökätä. Tanskalaisten valloittajien tai gotlantilaisten puolustajien ajatuksiin on helppo eläytyä, kun katsoo muurin harjaa välissä sen juurelta ja sitten taas päältä. Olisi luullut muurin vaikeuttavan valloitusta, mutta se eivät onnistuneet suojelemaan visbyläisiä tanskalaisten hyökätessä vuonna 1361. He löivät gotlantilaiset verisesti niin sanotussa Visbyn taistelussa. Lähes 2 000 gotlantilaista sai surmansa aivan muurien edustalla käydyssä taistelussa, kun kokeneempien ja paremmin varustautuneiden tanskalaisten tappiot laskettiin muutamassa sadassa.

Maailman vahvin nalle Bamse seikkailee lehdessään Pompin ja Kilpisen kanssa Visbyn keskiaikamarkkinoilla.  Kaikki yksityiskohdat eivät tarinassa olleet täysin oikein, sillä Ville ei löytänyt mistään kotkaa, jonka olisi Bamsen mukaan pitänyt olla Pohjoisportin vieressä. Bamse-tarina oli joka tapauksessa antanut käsityksen Visbystä kaupunkina. Ei ollut vaikeaa houkutella poikia seuraamaan muuria ympäri kaupungin.

Vanha kaupunki = Innerstad

Ville ja Timo muurin sisäpuolella, ulkopuolella on läntinen ranta

Kaupungin muuria. Kuva on otettu Jungfrutornetin kohdalta. Saagan mukaan Nils kultasepän tytär kavalsi kaupungin Tanskan kuningas Waldemar Atterdagille, joka avaimet saatuaan valloitti kaupungin. Neito muurattiin elävänä torniin.

Kulmassa olevaan länsitorniin pääsi kiipeämään portaita pitkin.

Länsitornissa

Snäckjärnstorn

Vanhin satulatorni

Dalmansporten. Torni on melkein samassa mallissa kuin 1300-luvulla. Siellä oli myös kamina tai liesi, eli lämmitystä. Vahteja pidettiin tarpeen tullen vuorokauden ympäri.

Skolporten

Pohjoisportilta käännyimme "uuden kaupungin"  keskustaan. Väkeä oli paljon liikkeellä joka puolella. Kävimme kirjakaupassa, ja ostimme "Gotland för små och stora" -kirjan. Ville olisi halunnut myös Gotlannin fossiileista kertovan kirjan, mutta totesimme sen niin tieteelliseksi, että emme olisi osanneet kääntää sitä hänelle. 

Kävimme kahvilla Le Croissantissa "uuden kaupungin" puolella. Löytyi hyviä croissanteja ja Villelle brownie-mokkapala.

Vanhassa kaupungissa oli tosi paljon kapeita kujia, söpöjä taloja, ruusuja ja muita kukkia talojen seinustoilla. Visbyssä on monta raunioitunutta kirkkoa, ja kävimme katsomassa ne kaikki. Erityisesti Ville jaksoi olla kiinnostunut raunioista. Osassa pääsi kiipeämään vanhoja kiviportaita toiseen ja kolmanteenkin kerrokseen, vaikka kirkosta oli jäljellä vain osa seinistä. Onneksi seinät pysyivät pystyssä vielä ainakin tänään.

St. Karin kyrka. Kirkko kuului Ruotsin suurimmalle fransiskaaniluostarille, joka oli perustettu Gotlantiin 1233..

St. Karinin pihalla

Visbyn tuomiokirkko eli Pyhän Marian kirkko

Tuomiokirkon alttari

Visbyn tuomiokirkko

Kuvia näköalapaikalta kirkon yläpuolelta kaupunkiin päin.

Kasvitieteellinen puutarha

Pienen välipalan jälkeen palasimme vielä takaisinpäin Galgbergetille eli vanhalle julkiselle teloituspaikalle. Se on lajissaan ainoa Pohjoismaissa säilynyt. Siitä oli kaunis maisema ja hyvä näköala merelle. Olin esitteestä lukenut, että Galgbergetin lähellä on myös labyrintti. Ville oli innostunut siitäkin, ja petyimme vähän kaikki, kun paremmalla asiaan tutustumisella se paljastuikin vain jatulintarhaksi, jungfrudansiksi - ja sinne oli vielä kävelymatkaakin. Emme enää lähteneet kävelemään pidemmälle, näinkin päivän saldo kännykän askelmittarissa on noin 23 000.

Kävelimme takaisin veneelle ICA Näran kautta. Sieltä saatiin salaattiainekset. Halloumi-prosciutto-salaatti syötin patongin kanssa. Porukka oli vissiin vähän väsynyttä, kun keskustelu oli tasoa:

- Timo: Tämä leipä ei maistu hongalta eikä haavalta.

- Ville: Minä olen syönyt neulasia.