Isokari - Jurmo 18 nm

Kaunis ja lämmin aamu. Lähdimme aamupalan jälkeen katsomaan saarta, erityisesti tykkiä (Obuhov vuodelta 1915) ja bunkkeria. Timon tehokas taskulamppukin muistettiin ottaa mukaan. Tähystystorniin ei nyt saanut kiivetä jostakin syystä, mutta tykki ja sen alla oleva bunkkeri tai ammusvarasto olivat ennallaan. 

Kävelimme majakan ohi ensin "solmumännylle" ja sitten rantaan. Vesi oli kirkasta satama-altaassakin, mutta tietysti vielä kirkkaampaa meren puoleisella rannalla. Olisi voinut olla hauska liukua uimaan kalliota pitkin, mutta uikkarit olivat paatissa, ja olisi kyllä voinut olla vaikeaa nousta kalliota pitkin takaisin ylös.

Obuhov 1915

"Solmupuu". Nyt oksassa ei ollut keinua, niin kuin viimeksi.

Isokarin majakka

Puolen päivän maissa olimme takaisin paatilla. Eva ja pojat kävivät uimassa. Timo pesi tutkamaston huipun ja kumiveneen keulan, joihin joku lokki oli käynyt kakkimassa. Pommit olivat osuneet ikävästi. Uinnin jälkeen juotiin kahvit. Syötiin mansikkaraparperipiirakkaa ja keskusteltiin sen demokraattisesta jakamisesta paloihin eli miten reunatkin jaetaan tasaisesti. "Kuka jakaisi niin, että saisi vain reunoja? Vain pöljä." Päädyttiin siitä keskustelemaan -ismeistä, ja niiden kuvaamisesta kahden lehmän avulla. Eli esimerkiksi: Sosialismi: Sinulla on kaksi lehmää, annat toisen naapurillesi. Kommunismi: Sinulla on kaksi lehmää, hallitus ottaa molemmat ja antaa sinulle maitoa. Fasismi: Sinulla on kaksi lehmää, hallitus ottaa molemmat ja myy maitosi. Stalinismi: Sinulla on kaksi lehmää, hallitus ottaa molemmat ja ampuu sinut. Byrokratia: Sinulla on kaksi lehmää. Hallitus ottaa molemmat, ampuu toisen, lypsää toisen ja kaataa maidon pois. Kapitalismi: Sinulla on kaksi lehmää, myyt toisen ja ostat sonnin. Uusiakin -ismejä oli nettiin tullut: Fundamentalismi: Sinulla on kaksi lehmää. Ne karkaavat naapurin laitumelle ja uhkaavat tappaa kaikki hevoset, jos ne eivät ala käyttäytyä kuin lehmät. Kettutyttöismi: Sinulla on kaksi lehmää. Vapautat ne luontoon ja ne tekevät metsään pesän. 

Turkka kävi ostamassa meille paikat opastetulle kierrokselle majakkaan. Ville ei muistanut majakkaa, vaikka onkin siellä 2018 käynyt. Vesibussi Kerttu ajaa Uudestakaupungista Isokariin, ja pääsimme samalle kierrokselle sen porukan kanssa. Kierros alkoi klo 14. Veneilijöille olisi ollut oma kierros klo 16.

Majakkakierrosta odotellessa söimme muutaman metsämansikan, ja puhuime jokamiehenoikeuksista (eli Isokari on Selkämeren kansallispuistoa, pitää käyttäytyä sen mukaisesti, mutta marjoja saa poimia). Metsähallitus on muuttamassa terminologiaansa eli enää ei puhuta jokamiehenoikeuksista, vaan jokaisenoikeuksista. Mitenköhän paljon maksaa termien vaihto kaikkiin materiaaleihin? Olisikohan sillä rahalla voinut edistää tasa-arvoa ihan oikeasti tai vaikka korjata rakennuksia esimerkiksi Isokarilla tai Katanpäässä? Isokarin rannassa on edelleen vanha vene, josta oli tehty lasten leikkimerirosvovene. Se oli 2018 Timon ja Villen mielestä tosi kiva. Nyt siitä oli merirosvolippu kadonnut, ruori rikki ja maalit huonossa kunnossa. Pienellä panostuksella, enemmänkin työllä kuin rahalla, siitä saisi edelleen saanut kivan - siinäkin olisi hyvä kohde turhien termimuutosten sijaan. Vene oli hyvä esimerkki siitä, miten "köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus", niin kuin Juha Vainio lauloi.

Purjelaiva Helena lähti rannasta kohti Lappota vähän ennen puolta päivää. Kerttu kiinnittyi samaan kohtaan, missä Helena oli ollut.

Majakka on rakennettu Venäjän vallan aikaan 1833, joten ovestakin on pitänyt tehdä mahtava. Korkeus riittää isommallekin ihmiselle.

Majakan prisma, pariisilaista tekoa.

Radiomajakan laitteistoa Isokarista

Majakkakierroksen jälkeen kävimme Kasarmiravintolassa jäätelöillä. Siellä tarjotaan päivän lounasta tai sitten illemmalla a'la carte -ruokalistaa. Polku takaisin veneelle kulki lammaslaitumen poikki. Ville ja Timo yrittivät antaa jotain lehtiä lampaille, mutta näillä oli ruokaa niin paljon, että poikien lehdet eivät juuri kiinnostaneet.

Vesibussi Kerttu lähti takaisin Uuteenkaupunkiin klo 16, ja me ajoimme ulos heti sen perään eli lähdimme laiturista 16.05. Ajelimme vastatuuleen etelän suuntaan. Tuntuu, että tänä vuonna meitä vaivaa vastatuulikirous... Ajatus oli mennä katsomaan Ahvenanmaan Jurmon rantaa (ja jos siihen ei mahtuisi, sitten ehkä Fiskön laituriin).

Ajoimme koko matkan koneella. Jurmon rannan laiturit näyttivät samoilta kuin ennenkin. Poijuja oli kovin vähän, mutta yksi oli vapaana ihan laiturin päässä. Ajomme siihen, ja jäimme hiukan väkinäisesti laiturin päähän. Luvattu lounainen tuuli sopii laiturin päähän, mutta tuuli näytti onneksi olevan ennustetun alarajalla. Doppingen-lautta ajaa laiturin viereen, mutta se ei tee suurempia aaltoja, kolisee vaan vähän mennessään. Kello oli 19.35, kun olimme saaneet köydet säädettyä paikoilleen.

Kävimme Kvarnen-ravintolassa maksamassa satamamaksun. Ostimme kaupasta muutaman tomaatin, mutta muuten teki mieli säästää rahojaan, sillä kaupan hinnat vaikuttivat olevan noin kaksinkertaiset mantereen kauppoihin nähden. Kuten ennenkin olen kirjoittanut, ymmärrän, että saaristossa on kalliimpaa, mutta pidän silti tämän kaupan hinnoittelua aikamoisena ryöstönä. Satamamaksu oli 25,- sisältäen sähkön, vessan ja suihkun, sekä tiskauspaikan. Vessoja oli yksi / CIS-sukupuoli, suihkuja kaksi kaiketi kaikille käytettävissä eli aika vähän. Netissä sanotaan suihkujen ja wc:n olevan EU-rahalla saneerattuja. Ne olivat kyllä hyvin peruskuntoisia eli ehkä EU-rahat on käytetty johinkin muuhun (vähän kuin aikanaan Isokarin loiston linsseihin toimitettu alkoholi).

Se oli sitten kesäkuun viimeinen päivä. Kesä menee ihan liian nopeasti ohi (paitsi Villen mielestä on hauska palata taas kouluun). Ja ensi viikoksi luvataan kehnoja tuulia...

Reposaari - Isokari 65 nm

Kello soi viideltä. Ville jatkoi uniaan, me muut nousimme kauniiseen aamuun. Olimme päättäneet nauttia kauniista kesäaamusta ja tehdä vähän pidemmän päivämatkan. Kävimme vielä septilaiturilla ja täydentämässä polttoainetankin (tankkiin mahtui 40 l). Huoltolaituri oli kätevässä paikassa, ja siinä oli reilusti vettä, sillä kaiku näytti yli 2,5 m.

Huoltolaiturissa Marina Merilokin takana

Merilokki aamulla

Lähdimme ajamaan takaisin etelän suuntaan, tämän pidemmälle pohjoiseen ei nyt tällä kertaa mennä. Huono tuulensuunta ja hiukan kireä aikataulu tekivät siitä liian vaivalloista. Lähdimme ajamaan tasan 6.00. Kreo ohitettiin 8.20 ja Iso-Pietarinkari 9.25. Valitsimme ulkoväylän, ja päästyämme ohi Iso-Pietarinkarin vedimme genaakkerin ylös klo 10.10 Olkiluodon edustalla. Tuuli oli noin 4 m/s ja luoteessa. Genaakkeri toimi kohtuullisesti tarjoten meille 4-5 solmun vauhtia.. Ajoimme sillä Kajakulman edustalle saakka. Sitten suuntamme kääntyi niin, että tuuli oli enemmän sivusta. Genaakkeri ei enää toiminut, ja laskimme sen 15.15. Nostimme heti perään isopurjeen ja vedimme keulan ulos. Tuuli nousi ehkä hiukan, oli 5-6 m/s, ja me pääsimme vastaavasti purjeilla noin kuutta solmua Isokarin lähelle. Laskimme purjeet 18.00 ja ajoimme loppumatkan Isokariin. Kiinnityimme Isokarin betonilaituriin 19.40. 

Ylen tämän kesän musiikkidraaman aiheena on Vesa-Matti Loirin elämä. Veskusta on kirjoitettu niin paljon, että tarina ei ole samalla tavalla kiinnostava kuin aikaisempien vuosien Armi, Dingo, Leevi and the Leavings tai Nylon Beat, mutta olihan hän hyvin monipuolinen lahjakkuus. Harva on ollut hyvä jalkapalloilija, nyrkkeilijä, muusikko ja näyttelijä. Aloimme kuunnella draamaa purjehduksen aikana. Yli puolet siitä tuli kuunneltua jo tänään.  

Iso-Pietarinkari

Isokari

Isokarilla oli yllättävän hiljaista. Pienemmässä laiturissa on kaksi isohkoa purjevenettä (suomalainen ja britti), meidän kanssa samassa yksi moottorivene (joka on luultavasti sataman / talon oma). Katsoin päivällä Uudenkaupungin Pakkahuoneen nettikameraa, eikä sielläkään näkynyt kuin yksi tai kaksi vierasvenettä. Aika mielenkiintoista, missähän kaikki ovat? Yleensä juhannuksen jälkeen on ollut vilkkaampaa.

Turkka kävi maksamassa 15,- satamamaksun - ehti juuri, ennen kuin kioski meni kiinni. Paistoimme makkarat ja kananmunia päivälliseksi / iltapalaksi. Söimme yksinkertaisen ateriamme istumalaatikossa vanhaa amerikkalaista jazzia kuunnellen. Summertime, and the living is easy....

Purjelaivasäätiön kuunari Helena rantautui noin klo 22 mukanaan 14-17-vuotiaita seikkailupurjehduksella olevia nuoria. He olivat olleet Katanpäässä ja Vuosnaisissa, ja aikoivat jatkaa huomenna Lappon suuntaan.

Miss Elaine Isokarin rannassa. Helenan mastot näkyvät takana.

Majakassa on valo!

Turistina Reposaaressa

Jäimme vielä päiväksi paikoilleen Reposaaren rantaan. Ville halusi nähdä linnakepuiston, josta oli ollut puhetta. Timo olisi halunnut Yyteriin, mutta tyytyi Reposaaren uimarantaan, kun sovittiin, että pojat saavat ajella sinne kumiveneellä.

Lähdimme ensin kävelemään Siikarannan leirintalueen suuntaan, koska halusimme käydä vielä uudestaan katsomassa Canet-tykkiä Timon tehokkaan taskulampun valossa - sitäpaitsi Timohan ei ollut vielä nähnyt tykkiä lainkaan. Nyt emme kävelleet ihan Siikarantaan saakka, vaan oikaisimme metsäpolkua ensin Valonheitinkallioille ja siitä tykille. Voimakkaan taskulampun valokeilassa veden vallassa oleva majoitustila näkyi hiukan paremmin. 

Timo löysi Valonheitinkallioilta kirveen terän. Päivän äly ja väläys -keskustelu käytiin, kun Eva sanoi, ettei se nyt ainakaan kivikaudelta ole, tuskin kovin vanha. Timo vastasi: No, ei tosiaan ole kivikaudelta, kun se on rautaa :) 

Tykin majoitustila oli veden valtaama. Salaojat ovat ilmeisesti tukossa.

Majoitustilan toisessakin päässä oli luukku (tai ainakin oletamme sen olleen samaa tilaa, luukustakin näkyi vettä).

Tykin koneistoa

Metsässä ei näin aamupäivällä ollut onneksi yhtä paljon hyttysiä kuin edellisellä käynnillä. Löysimme toisenkin Canet-tykin hiukan lähempää rantaa. Olimme edelliskerrallakin kulkeneet sen ohi hyvin läheltä, mutta emme ehtineet havainnoida ympäristöämme juostessamme hyttysiä karkuun. Tämä tykki oli vielä paremmassa kunnossa kuin ensimmäinen. Se oli melko hiljattain maalattu. Meri näkyi puiden välistä, tykin eteen oli raivattu kapeahko käytävä. Tykin sisään ei päässyt, sillä ovi oli lukossa.

Canet-tykki 1, Reposaaren linnakemuseo

Ennen Linnakepuistoa poikkesimme myös Junnilassa. Se on Porin seurakuntien leirikeskus. Aiemmin paikalla oli apteekkari Junneliuksen 1800-luvun lopulla rakennettu huvila, joka oli vuodesta 1947 seurakuntien käytössä. Huvila paloi tuhopoltossa 1991, ja tilalle on rakennettu uusi hyvin etäisesti vanhaa muistuttava tilalle 1993. Ankkala oli paikoillaan, nyt Junnilanjärvessä uiskenteli valkoposkihanhia. Lumpeet kukkivat. Kävimme katsomassa "Prinsessa Ruususen linnaa" ja jatkoimme sitten takarannan kautta Linnakepuistoon.

Penkillä Junnilanjärven saarella

Junnilan "Ankkala". Se toimi apteekkari Junneliuksen aikana lammen lintujen talvehtimispaikkana.

Silta Junnilanjärven saarelle

"Prinsessa Ruususen linna"

Linnakepuistossa kuljimme pitkin juoksuhautoja ja kävimme katsomassa majoitus- ja lääkintakorsut, näkötornin ja tulenjohtokorsun. Linnakepuisto oli siistissä kunnossa, ja ihan mielenkiintoinen paikka. Palasimme paatille kaupan kautta - taas tuli ostettua yhdet jäätelöt.

Linnakepuiston näkötornissa

Linnakepuiston kartta

Maksoimme tullessamme satamamaksun vain kahdelta yöltä. Reposaaren vierasvenesatamassa oli aika edullinen hinnoittelu useammalta yöltä, sillä 1 vrk maksoi 24 eur, 2 vrk 40 eur ja koko viikko 50 eur. Nyt voisimme sen puolesta olla viikon...

Pojat pakkasivat uimakamansa ja lähtivät ajelemaan kumiveneellä uimarannalle. Turkka ja Eva kävelivät sinne. Pojat olivat tietysti nopeammin perillä, vaikka heidät oli jopa pysäytetty matkalla. Poliisivene oli ollut tekemässä jotain valvontaa Reposaaren edustalla ja pysäyttänyt pojat. Eipä siinä mitään, kaikki oli kunnossa. Poliisit olivat kyselleet, mistä pojat ovat tulossa ja mihin menossa, kenen veneellä ajelevat jne ja sitten toivottaneet hauskaa lomaa.

Timo, Ville, ja Eva kävivät uimassa. Turkka katseli rannalta, ja kävi välissä paatillakin paikalle autolla pyörähtäneen Tuffa-Kalervon kanssa. Tämä toi Vene-Porista maanantaina tilatun Selkämeren yleismerikortin. Sitten Tuffa ajeli kotiin lämmittämään saunaa, ja me muut jätimme kumiveneen vähäksi aikaa rantaan ja kävimme katsomassa Reposaaren kirkkoa. Se on kesäkuukausina auki 11-17, ja siellä oli opaskin paikalla. Sytytimme muutaman muistokynttilän, sen mielelläni kirkossa teen, jos sille on tilaisuus. Takaisin kuljimme hautausmaan kautta. Rannalla ei kukaan jaksanut mennä uudestaan uimaan, vaan pojat ajoivat kumpparilla takaisin paatille ja Turkka ja Eva kävelivät sinne taas kerran kaupan kautta.

En ole aikaisemmin huomannut, että alttarivaatteessakin on hyvin merellisiä teemoja.

Pojat lähdössä kumipaatillaan uimarannalta.

Kalasatamaa Merimestan takana

Vierassataman ranta kansainvälistyi kertaheitolla, sillä rantaan oli tullut kaksikin saksalaista purjevenettä. Suomalaisiakin vierasveneitä oli tullut pari lisää.

Olimme keksineet päivän menuksi Fish and chips eli laitettiin kaupan pakasteranskalaisia uunissa ja paistettiin pannulla kalapuikkoja niiden kaveriksi. Ranskalaiset saivat olla uunissa hiukan enemmän kuin puoli tuntia, ja ehkä uuni olisi saanut olla vielä hiukan kuumempi. Ihan kelvollinen päivällinen tuli näinkin.

Pojat kävivät vielä kerran kaupassa hakemassa itselleen iltapalajäätelöt. Turkka ja Eva kävelivät sillä aikaa sahan kanaalin veneitä katsomassa. Jatkoimme siitä ohi vanhan sahan piipun katsomaan, onko sahasta enää mitään jäljellä. Reposaaren saha tuhopoltettiin 1995, ja rauniot on siivottu 2000. Sahasta ei ole mitään jäljellä, mutta sen sijaan tien päästä löytyi kaksi kelluvaa huvilaa, jotka on rakennettu 2008 loma-asuntomessujen aikaan. Ne eivåt ole kenenkään yksityisomistuksessa, vaan niitä vuokrataan. Maisema niiden terasseilta ei ole huono, mutta silti kelluvan huvilan konsepti ei saavuttanut niin suurta menestystä kuin messujen aikaan taidettiin toivoa.

Saksalaiset vierasveneet Merilokin rannassa