Forneldarnas natt i Iniö (Turku - Iniö, Bruddalsviken - Iniö, Norrby - Turku 60 nm)

Lähdimme perjantaina puoli kolmen jälkeen Lauttarannasta viettämään kesänlopetusviikonloppua. Emme vielä Airistolle suunnatessamme olleet oikein ratkaisseet, mihin tämän vuoden todennäköisesti viimeinen viikonloppureissu tehtäisiin. Mietimme Paraisten vierassatamaa, sillä Paraisilla vietettiin nyt viikonloppuna kesäkuulta siirrettyjä Paraisten päiviä. Rannassa olisi ollut tarjolla myös kokko ja ilotulitus. Lauantaiksi ennustettu Paraisten rantaan suoraan sopiva hieman voimakkaampi eli noin 10 m/s kaakkoistuuli  mietitytti - se ei toteutuessaan olisi välttämättä kiva. Verkan oli myös vahvasti harkinnassa: Buffalo on aina kiva (Ville vinkui merirosvon lihapullia). Siellä olisi ollut ohjelmaa ja kokko sekä suojainen satama. Ilotulitusta siellä ei ollut luvassa, ja se, sekä parempi uimaranta käänsivät keulan Iniön suuntaan. Vissiin mielikuvituksen puutetta, kun olimme viime vuonnakin katsomassa Iniön ilotulitusta, ja heinäkuussakin tuli vietettyä useampi päivä Norrbyssa.

Tuuli oli kovin vienoa, ja ajelimme koneella. Ajoimme kapeaa väylää Vepsän ohi. Siellä oli ainakin vielä kovin rauhallista, rannassa oli vain pari venettä. Hiekkaranta ja sauna näyttivät aika mukavilta, kai sielläkin pitäisi joskus käydä. Vepsä on tavallaan vähän liian lähellä, jotta sinne tulisi mentyä. Maisaaren päälaiturissa oli vielä tilaa, vapaita poijuja oli jokunen. Meidän edessämme ajanut iso moottorivene päätyi sinne. 

Timo sai koulusta iPadin, ja sillä piti tehdä äidinkielen tehtäviä maanantaiksi.

Läksyt tehty, voi taas lukea soturikissoja. Huomaa uudet aurinkolasit.

Aioimme mennä ensin perjantai-illaksi Keistiöön ja vaihtaa sieltä sitten lauantaina Iniön Norrbyhyn. Matkaan tuli vähän mutkia muutaman mailin päässä Keistiöstä Timon tullessa sanomaan, että Ville on vessassa ja itkee, ja että vessan pumpun kahva on irti. Menin katsomaan, ja juu - vessanpytyllä istui hyvin surkea Ville. Hän oli pöntöllä istuessaan samalla kiertänyt vessan pumpun kahvaa (ilmeisesti hän on tehnyt sitä aikaisemminkin) ja lopulta kahva oli lähtenyt irti, ja sitä pumpun männässä kiinni pitävä ruuvi pudonnut syvälle kapeaan pumpun putkeen. Mahtavaa.

Ajoimme Keistiön sataman ohi. Päätimme jatkaa Iniön Bruddalsvikeniin, josta Björklunds Båtslipistä olisi ehkä saatavissa jotain apua tai työkaluja pumpun korjaamiseen. Vessan pumppu on sinänsä helppo avata, mutta joku pumppu ylimääräisen nesteen pumppaamiseksi pois olisi ollut hyvä juttu (etteivät nesteet valuisi vessan lattialle).

Bruddalsvikenissa oli hyvin rauhallista. Tulimme rantaan vähän ennen puoli yhdeksää, ja kahvila oli jo mennyt kiinni. Vessat ja suihkut olivat käytettävissä ilman mitään koodia, maksaa voisi aamulla. Paistoimme naan-leipiä uunissa iltapalaksi. Loppumatkasta ilma tuntui jo aika viileältä, kun aurinko laski alemmas. Lämppäri ja uuni saivat paatin sisältä äkkiä mukavan lämpimäksi. Jätimme lämppärin yöksi päälle ekaa kertaa, ja tuli melkein turhankin kuuma. Turkka kävi ensin yöllä laittamassa sitä pienemmälle, ja aamuyöstä otti sen kokonaan pois. Täytyy laittaa se jatkossa heti hieman pienemmälle. Termostaatti säätää lämpöä, mutta lämpö ei jakaannu ihan tasaisesti. Takahytti lämpenee helposti enemmän kuin keula.

Bruddalsvikenin rannassa emme ole aikaisemmin olleet paatin kanssa. Rannassa olimme kyllä käyneet joskus kävellen Norrbysta - silloin söimme kahvilasta jäätelöt. Satama-allas on aika iso, veneet voivat olla poijuissa tai kylkikiinnityksessä. Lisäksi paikkoja on altaan ulkoreunalla. Sisällä altaassa olevat paikat ovat hyvin suojaisia. Satama-altaan vieressä on kivannäköinen uimaranta ja -laituri sekä pari pukukoppia. Sauna olisi varattavissa, mutta se on samassa huoltorakennuksessa vessojen ja suihkujen kanssa, eikä siitä oikein pääse uimaan. Kesällä Bruddalsvikenista saa thairuokaa, jota monet ovat kehuneet. Ravintolaa ja uimarantaa täytyy tulla kokeilemaan joku toinen kerta, nyt thai-kokki ei enää ollut paikalla.

Aamulla ei ollut aikaista herätystä, ja puoli yhdeksältä oli t-paitakeli. Kahvila avautui yhdeksältä. Satamamaksu 12 e + 3 e sähköstä tuli hoidettua. Vessan tyhjennykseen ei löytynyt apua, mitään pumppua ei ollut tarjolla, harmi kyllä. Päätimme sitten vaihtaa Norrbyn satamaan eli lähemmäs Leonellaa ja ilotulitusta. 

Rantauduimme Norrbyhyn puoli kahdentoista maissa. Otimme nyt aisapaikan laiturin merenpuolelta. Rauhallista oli täälläkin.

Torilla oli pari kirpparimyyjää. Toisella oli myös leivonnaisia, ja otimme taas yhden saaristolaisleivän kokeiluun.  Satamakapteeni tuli vastaan matkalla kauppaan, joten saimme satamamaksun hoidettua. Nyt se oli 20,- eli selvästi edullisempi kuin kesällä. Saunojen luvattiin olevan päällä 19-21. Yritimme ehdottaa, josko niitä voisi laittaa tuntia aikaisemmin, kun Leonellan esiintyjä aloittaisi juuri klo 19. Ei onnistunut. Satamakapteeni ei tunnustanut tietävänsä Leonellan ohjelmasta mitään, eikä aikatauluja voinut muuttaa. Edellinen satamakapteeni oli ihan eri rotua kuin tämänvuotinen: Aikaisempina vuosina tavattu oli iloinen ja kertoi kaikista palveluista toivottaen tervetulleeksi Iniöön. Tämä taas ilmoitti olevansa erakko, eikä halunnut tietää mitään mistään - samanlaiseen viestintään törmäsimme hänen kanssaan jo edellisellä kerralla, jolloin hän oli tuuraamassa kaupassa, ja kysyttäessä kahvipullasta (olimme ostaneet munkkeja edellisenä päivänä), hän väitti ettei kaupassa ole munkkeja, eikä hänen tietääkseen ole koskaan ollutkaan... Toivottavasti mukava kauppias-Jessica löytää ensi kesäksi vähän reippaamman ja markkinointihenkisemmän satamakapteenin. Kävimme kaupassa ostamassa jäätelöt ja muuta pientä kivaa, esimerkiksi torpparin leipiä, isoja pipareita. Torpparin leivät tulevat näköjään Kankaanpään leipomosta, joka ei kylläkään ole Kankaanpäässä vaan jonkun Kankaanpään Kauhavalla pitämä leipomo. Ilmeisesti pienet kaupat myyvät pienen leipomon tuotteita - torppareita on ostettu myös Enklingestä.

Iniön ranta on kiva (emme muuten olisi sinne taas päätyneet), mutta siitä voisi pienellä edullisella faceliftilla tehdä vielä houkuttelevamman. Leikkipaikalle joku vanha vene, muutama köysi, fenderi ja vaikka vanha perämoottori tai merirosvolippu tms, pari reimaria rekvisiitaksi ei maksaisi mitään, mutta kiinnostaa ainakin meidän poikia aina. Lappsetin hajutonta ja mautonta peruskamaa on joka paikassa, joten kaikki vähän "erilainen" kiehtoo mielikuvitusta. Hiekkalelut alkoivat myös olla vähän aikansa eläneitä, eikä toisessa hiekkalaatikossa enää ollut kaivuria. Hiekkalelujenkin kohdalla vaikka vanhat kattilat tms saattavat olla jopa jännenpiä kuin perusmuovilelut. Hyvä leikkipaikka ravintolan vieressä tarjoaa tekemistä lapsille ja ruokarauhaa aikuisille - ja sellaiset paikat jäävät myös kaikille mieleen. Kirppismyyjät olivat ihan kiva yllätys, ehkä kirppariakin voisi pitää hieman säännöllisemmin ja mainostaa? Hiukan rohkeampi mainostaminen, omien vahvuuksien hyödyntäminen ja yhteistyö tekisivät terää, koska vahvuuksia on! Kannattaisi miettiä, mitä lisää voisi keksiä saadakseen sama vene tai samat ihmiset viettämään enemmän aikaa Iniössä, ja käymään syömässä sekä Leonellassa että thairavintolassa, ja vielä kahvilla Gamla Bankenissa, jotka kaikkiovat hyvin käymisen arvoisia. Rannassa voisi olla polkupyöriä edullisesti vuokrattavissa, sillä sekä Keistiöön että Jumoon pääsee lautalla muutaman kilometrin päästä, ja niissä olisi turistille lisää katsottavaa. Keistiössä on koulumuseo (ei ole käyty, vielä), Jumossa Erkas gårdenin tilamyyntiä (käytiin heinäkuussa, kiva paikka ja hyvää leipää, omien vuohien maidosta tehtyjä jogurtteja, viilejä ja halloumia). Erkas gårdenissa olisi mahdollisuus jopa fine diningiin.

Tietoa saariston tapahtumista tai palveluista on netissä kovin hajanaisesti, eikä tiedon oikeellisuudesta tai ajantasaisuudesta ole aina helppo varmistua. Eri paikoilla on omia kotisivujaan tai sitten ei, tietoa on kunnan sivuilla tai Facebookissa omalla virallisella sivulla tai vain jonkun jakamana esimerkiksi Saariston satamat -ryhmässä. Erilaisia satamakirjoja painetaan, mutta niiden tieto vanhenee nopeasti. Jonkinlaiset yhteiset markkinointisuunnitelmat, tiedottaminen ja koordinointi tuntuisi järkevältä - pitäisikö alkaa markkinoimaan ideaa ja toteutusta... Kausi on tietysti kovin lyhyt, varsinkin jos ei jotenkin aktiivisesti yritetä pidentää sitä varsinkin sellaisissa paikoissa, jotka ovat saavutettavissa myös lyhyemmällä viikonloppuretkellä, ja myös yhteysaluksella tai autolla. Jos koronasta voisi olla jotain hyötyä, ehkä se olisi Suomen matkailun ja täällä sijaitsevien hienojen paikkojen arvon parempi ymmärtäminen. Tavallaan uusi kulttuuri ja uudet keinot auttaisi ylläpitämään saaristoa, sen maisemia ja vanhoja tapoja elävänä. Muistan. miten joku työkaveri joskus kehui Poria (Yyteriä, Pelle Hermannin leikkipuistoa ja uimarantaa Kirjurinluodossa, Reposaarta), enkä itse porilaisena oikein ollut osannut ajatella, miten hienoja paikkoja ne tosiaan ovat - sama ilmiö taitaa vaivata saaristossa. Voi olla vaikea nähdä, että arkinen lossimatka ja kauniit maisemat, joita itse katsoo jatkuvasti, ovat jollekin toiselle elämys. Ja sitten taas disclaimer, että samalla pitäisi jotenkin osata etsiä sitä omaa juttua, sillä kovin toisiaan muistuttavat kotiseutumuseot lakkaavat kiinnostamasta, jos samat verkot ja sumppuveneet näkee liian monta kertaa... "Omaa" löytyy ainakin paikallisten ihmisten tarinoiden kautta, oli kyseessä nyt sitten Enklingen Hermasin erakko, Iniön Lammholmin Dora tai Degerbyn museosta löytyvät paikallisista ja paikan menneisyydestä paljolti valokuvien avulla kertovat kuvaukset.

Koska Verkanin merirosvon lihapullat jäivät väliin, Miss Elaine tarjosi myöhäisenä lounaana tai aikaisena päivällisenä merirosvon tortillaa eli skalpeerattuja päännahkoja (=tortillalättyjä) vihollisista jauhetulla muhennoksella (=jauhelihakastikkeella), silmämunilla (=maisseilla), verellä (=tomaattisalsalla), vihreällä limalla (=guacamolella), juustokastikkeella ja salaatilla (=loppui mielikuvitus). Ei hassumpaa, ja oli kiva syödä "yläkannen salongissa" eli istumalaatikossa.

Ruoan jälkeen Timo kävi uimassa. Vesi oli mittarin mukaan 19-asteista. Ville ei halunnut uimaan, vaan poimimaan rannan puskissa vielä jäljellä olevia hyviä punaisia viinimarjoja. Kun Timo oli uinut tarpeekseen, kävelimme Gamla Bankeniin jälkiruokakahveille. Sen jälkeen teki mieli liikkua vähän, ja lähdimme kävelemään keskustan ohi kohti toista lauttarantaa, Dalenia, josta lähtee lossi Keistiöön sekä yhteysalus Antonia Houtskärin Mossalaan. Matkaa tuli nelisen kilometriä suuntaansa, Villelle ihan kohtuullinen matka. Timo kantoi häntä vähän matkaa reppuselässä, ja Turkka ja minä "lennätimme" välissämme. Ihan hienosti Ville jaksoi. Antonia oli rannassa odottamassa matkustajia. Siihen ajoi pari autoa sekä aika iso, noin kymmenen hengen polkupyöräilijäporukka.

Takaisin käveltyämme kello oli jo sen verran, että saunat olivat lämpimänä. Timo pääsi seuraavaksi saunasta uimaan. Me muut jätimme uimisen väliin.

Leonellassa esiintyi Dani Linna, ja päädyimme sinne kuuntelemaan hänen toista settiään ilotulitusta odotellessa. Pojat kyllä lähinnä touhusivat keinuissa ja laivahiekkalaatikolla. Alkoi olla viileää, Irish coffee lämmitti. Tasan kymmeneltä ilotulitus pärähti käyntiin. Komeita olivat raketit tälläkin kertaa, eikä ennustettu vesisade häirinnyt. Sade alkoi ropista pressuun vasta kun olimme kotiutuneet paatille myöhäiselle iltapalalle. Aika loistava ajoitus.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja aika lämpimänä. Aamupalan jälkeen noin 10.15 lähdimme ajelemaan kotiinpäin. Kuten ennuste oli sanonut, koillisempuoleinen tuuli oli heikohkoa, eikä purjehtimisesta oikein kannattanut edes haaveilla. Harmi. Näin ollen ajoimme koneella koko matkan. Kiersimme nytkin Keistiön ohi (ei yhtään venettä rannassa). Kiersimme hieman lähempää Rymättylän rantaa ja näimme myös Sinikan ja Nikon mökkirannan. Harkinnassa oli vessapysähdys Maisaareen, mutta sitä ei ihan välttämättä tarvittu, joten ajoimme pysähtymättä Lauttarantaan. Yhtään Finnlinesia ei tällä kertaa nähty. Timo nuuski niiden sijaintia Marine Trafficista, ja sekä tännepäin tulossa ollut Finnfellow että Naantalista lähtenyt Finnswan olivat Ahvenanmaan eteläkärjessä vasta ohittamassa toisiaan.

Olimme takaisin laiturissa 16.30. Lakanat lähtivät pyykkiin, Miss Elainessa ei ainakaan yövytä enää tällä kaudella. Seuraavaksi ruvetaan miettimään maston ottamista pois, veneen nostoa, talven kunnostushommia - ja seuraavan kesän seikkailuja.

Näihin tunnelmiin Iniöstä:

Sunnuntairetki Maisaareen 24 nm

Kelit ovat jatkuneet kesäisinä, vaikka koulu alkoi Turussa keskiviikkona 12.8. Varsinkin loppuviikko oli helteinen. Perjantaina kävimme uimassa Ekvallassa, lauantai-illalla Ispoisten uimarannalla ja sunnuntaina päätimme ulkoiluttaa Miss Elainea ja lähteä uimaan vähän kauemmas. Lauantaina päivällä kävimme Ukissa katsomassa "puupaatei Pakkahuoneella", sen jälkeen vielä tutustumassa Turun Metsänkävijöiden kokonaan remontoituun koloon (siellä oli hieno "nuotiopaikka" takan ympärille, poreamme, kiipeilyseinä, verstas höyläpenkkeineen... varsinainen luksuspartiokolo) ja lopuksi vielä tosiaan uimassa Ispoisten uimarannalla (Ekvallaan ei voinut mennä, koska ranta oli viikonlopun varattu käsipalloturnaukseen). 

Sunnuntaiaamulla pakkasimme vähän eväitä ja uikkarit. Irrotimme köydet tasan kymmeneltä. Miss Elaine taisi olla iloinen päästyään liikkeelle - pojat ainakin jo eilen murehtivat sillä olevan tylsää laiturissa :). Ajoimme koneella Kauppakarille ja nostimme siinä purjeet. Tuuli oli lännen-koillisen suuntaista, ja vene kulki Airistolla ihan kivasti. Optimistijollia oli liikkeellä kisaamassa ainakin neljässä isommassa rykelmässä. Aktiivista toimintaa! Muutenkin kaunis päivä oli houkutellut paljon veneitä merelle. Ja aina joku Finnlines on liikkeellä: Tällä kertaa Naantalista tuli Finnswan. Väylän kääntyessä enemmän länteen emme alkaneet kryssiä, vaan otimme purjeet alas Hauspannan kohdilla ja ajoimme koneella loppumatkan. Kiinnityimme Maisaaren etelärannalle Huhdan laituriin klo 13.

Vaikka varsinainen väylä meneekin Maisaaren toiselta puolelta, ajoi tästäkin välistä koko ajan veneitä. Maisaaren puolella on kaksi vieraslaituria tällä puolella saarta, ja toisella puolella kuitenkin suhteellisen kapeaa aukkoa on mökkirantoja. Monet ajavat silti välistä tosi lujaa yhtään miettimättä, miten paljon peräaallot keikuttavat molemmin puolin laitureissa olevia veneitä. Meidän ollessa aikeissa rantautua tuli juuri nopea isohko moottorivene mallia "vesiaura", ja jäimme suosiolla odottamaan, kunnes sen laineet olivat menneet, ja otimme vasta sitten kiinni poijuun. Näimme jo tullessa, että poiju oli aika lähellä, mutta vasta kun olimme kiinni, näimme miten lähellä... Olisi kannattanut ajaa viereiseen, vähän kauempana olevaan poijuun. Keula jäi turhan lähelle laituria, kun peräaallot keikuttivat jatkuvasti niin poijuissa olevia veneitä kuin laituriakin. No, sitten tehtiin korjaustoimenpide eli kävin uiden viemässä toisen köyden ja poijuhaan paremmin meille sopivaan poijuun, ja päästimme toisen irti. Oli itse asiassa kiva käydä uimassa heti. Vesi oli lämmintä ja kirkasta. Timokin tuli uimaan. Ville oli myös tulossa, mutta sitten hän alkoi arkailla ja väittää vettä kylmäksi... ihan turhaan.

Joimme kahvit ja lähdimme sitten katsomaan toiselle puolelle saarta. Maisaari on Turun kaupungin virkistysalueita. Saarella toimii yrittäjä, jolla näytti olevan homma hanskassa. Paikat olivat hyvässä kunnossa. Laajat nurmikkoalueet oli leikattu siisteiksi, eikä roskia tai muuta sotkua näkynyt. Grillipaikoilla oli vähintään riittävästi polttopuita. Väkeä oli suhteellisen vähän, mutta kioski ja pizzeria olivat auki. Päiväkäynti ei maksa, yö maksaa Huhdassa ilman sähköä kympin ja pohjoisen puoleisessa pidemmässä laiturissa 12 e, jolloin tarjolla on myös sähkö. Ostimme kioskista jäätelöt, pojat touhusivat vähän aikaa leikkipaikalla ja sitten jatkoimme uimarannalle pohjoisen puolen vieraslaiturin viereen. Jos nyt jotain voisi toivoa, niin hiekkaleluja olisi vähän voinut uusia, sillä kaivurit eivät enää olleet toimintakuntoisia. Jollakin merirosvolaivaksi muutetulla leikkiveneellä tekisi myös luultavasti pieniä tyyppejä onnellisiksi - eikä sellaisen lisääminen olisi iso kustannus.

Timo meni heti uimaan. Ville kahlaili edestakaisin vyötärön syvyisessä vedessä, mutta ei halunnut kunnolla uimaan. Jostakin syystä hän jännittää luonnonvesiä, kun niissä ei näe pohjaan saakka samalla tavalla kuin uimahallissa. Timosta näkyi ison osan aikaa vain jalat, sillä hän harjoitteli käsinseisontaa vedessä. Se alkaa sujua jo ihan kelvollisesti.

Timosta näkyy vain jalat...

Söimme vielä pekonipastaa ja salaattia Maisaaren laiturissa. Salaatinkastike unohtui kotiin, mutta retkiolosuhteissa ruoka maistui silti.

Tasan viideltä irrotimme köydet ja lähdimme paluumatkalle Lauttarantaan. Ensi viikoksikin luvataan niin hienoa ilmaa, että olisi oikeastaan tehnyt mieli lähteä ihan toiseen suuntaan. Pojat tosin halusivat kotiin. Ville ilmoitti haluavansa huomenna päiväkotiin ja Timo puukäsityötunnille. Timo aloitti tänä syksynä saksan, ja sitä on myös maanantaisin - eikä sitäkään kuulemma voi jättää väliin. Pakko siis itsekin yrittää olla tunnollinen ja tuottava taas maanantaina.

Kotimatka sujui samoissa kaavoissa kuin menokin. Ajoimme ensin koneella, ja tiskasin samalla astiat. Hauspannan kohdalla nostimme purjeet. Tuuli oli enemmän lännessä kuin ennustetussa koillisessa tai pohjoisessa, ja se sopi meille oikein hyvin. Jopa ohitimme yhden purjeveneen! Se ei ole ihan tavallista, koska Miss Elaine  ei ole mikään raaseri, eikä sen miehistö aina niin ahkeria tai osaavia purjeentrimmaajia. Mentiin reilusti yli seitsemää solmua. Laivaliikenne oli nytkin vilkasta: Ohi menivät tankkeri Astrea, Finnfellow ja Baltic Princess. Myös Viking Grace nähtiin, mutta sitten olimme jo poissa laivaväylältä.

Laskimme purjeet Iso-Pukin ja Pikku-Pukin välissä, kuten tavallista. Miss Elaine oli takaisin laituripaikallaan vähän ennen kahdeksaa. Hyvä reissu ja kiva päivä. Airiston seilaaminen edestakaisin on tavallaan vähän tylsää, mutta kauniilla ilmalla sopivassa tuulessa merellä on kivaa missä tahansa.

Heinä-elokuun purjehduksen karkea reittikartta

Seuraava rusetti, lahjanaruilla.

Tämä kartta on piirretty vapaalla kädellä.

Reitti GPS:n mukaan. Taas puuttuu alusta pätkä Airistoa.

Turku - Åvensor (Ahvensaari) - Houtskär, Näsby - Vargata - Rödhamn - Mariehamn, itäsatama - Degerby, Lotsudden - Lappo - Iniö, Norrby - Katanpää - Uusikaupunki - Katanpää - Djupviken (ankkurissa) - Hamnsundet - Boxö - Enklinge - Berghamn (Nauvo) - Aspholm - Turku

Aspholm - Turku 18 nm

Aamupalan jälkeen pojat menivät soutelemaan kumiveneellä, Turkka hakkaamaan halkoja saunalle ja minä poimimaan mustikoita. Yöllä satoi vähän, mutta maanantaipäivä oli kaunis ja aurinkoinen. Meillä oli ajatuksena pakata kumivene, tehdä vielä ruokaa Aspholmissa ja lähteä sitten illaksi Turkuun. Mustikoita oli kuitenkin niin paljon, että päätimme jäädä koko päiväksi ja vielä toiseksi yöksi Aspholmiin.

Mustikoita oli todella paljon, ja osa oli ihan pensasmustikan kokoisia. Pojat soutelivat, kävivät välillä trampalla hyppimässä ja leikkivät veneillä rannassa. Timo kävi uimassa. Iltapäivällä söimme murukastiketta ja makaronia. Turkka ja pojat tiskasivat asiat ja minä jatkoin poimimista.

 

Illalla Turkka lämmitti saunan. Kaikki saunoivat, mutta vain minä kävin uimassa. Vesi tuntui eilistäkin lämpimämmältä. 

Mustikoita olisi riittänyt vielä vaikka kuinka paljon, mutta selkä alkoi väsyä. Pari pakasterasiaa voisi vielä täyttää huomenna...

Illalla paistoimme ensin pieniä naan-leipiä iltapalaksi paatin uunissa ja sitten grillasimme vaahtokarkkeja rannassa kaasugrillillä iltapalan jälkiruoaksi.

Grillin vieressä saalisti iso hämähäkki.

Täysikuu. Kaunis elokuun ilta. Edessä mustikoiden perkaamista ja paluu arkeen. Koronahärdellikin alkaa taas ilmoitella itsestään, seuraavaksi vaaditaan pukeutumaan kuonokoppiin. Massahysteria on paljon vaarallisempaa ja pelottavampaa kuin korona. Hesarin otsikoita ei enää erota brittitabloideista kuin kieli.

-----------------

Tiistaiaamu oli taas kaunis ja lämmin. Koko loppuviikoksi luvataan seuraavaa helleaaltoa. Me juttelimme vielä vähän aikaa Ramoonan pariskunnan kanssa, ja lähdimme Aspholmista 10.30. Päästyämme väljemmille vesille nostimme purjeet. Tuuli oli ensin kovin vienoa, mutta Airistolle päästyämme kulki välissä ihan kohtuullisesti, 5-6 solmua. Valitettavasti sitten Pernon nosturit tulivat näkyviin, ne aina melkein ilkkuvat retken olevan ohi. Veneitä oli liikkeellä aika paljon. ASS:n edustalla oli jollakoulu taas toiminnassa. Laskimme purjeet tavanmukaisesti Iso-Pukin takana. Kävimme tyhjentämässä septin Meriseuran telakalla, ja olimme omalla paikalla laiturissa 16.30.

Pyykkiä tuli aika kasa, kun emme kolmen viikon aikana pesseet pyykkiä missään satamassa. Pesukone pääsi hommiin. Grillasimme kanaa ja purimme tavaroita. Ville oli tyytyväinen nähdessään taas lelunsa, Timo tietokoneensa... Postilaatikosta löytyi Bamse ja muutama Aku Ankka. Osa sisäkasveista oli aika huonossa kunnossa, ainakin suhteellisen pienissä purkeissa olevat kaktukset olisivat kaivanneet vettä jo aikaisemmin. Olisi pitänyt pyytää kukkienkastelijaa käymään. Haapa oli selvästi vähemmän aktiivinen kuin kesäkuun reissun aikana. Nurmikolla kasvoi enemmän niittykukkia kuin haavan alkuja, mikä oli hyvin iloinen yllätys. Poimimme mustikoita omasta pihametsästä jo ennen lähtöä, ja niitä näytti siellä edelleen olevan. Sinne siis huomenna.

Hermasin opas Enklingessä vinkkasi Yle Areenasta löytyvästä Iris-nimisestä elokuvasta, jota oli filmattu Hermaksessa. Se oli 4.8. viimeistä päivää katsottavana - toki varmaan tulee sinne taas uudestaankin. Elokuva oli, kuten arvostelussakin sanotaan, hiukan jäykkä ja teatterimainen, mutta maisemiltaan kiinnostava. Hermas näytti ihan tutulta, ja kohtauksia oli kuvattu sekä sisällä että ulkona. Rantakohtauksia veikkasimme kuvatun Vargatan rannassa, mutta siitä ei voi olla ihan varma. Iris - arvostelu

Berghamn (Nauvo) - Aspholm 15 nm

Aamupalan syötyämme oli tarkoitus kiertää luontopolku kokonaan.  Eilen nähty kissa tuli maukumaan tielle, mutta ei antanut silittää itseään. Etenimme hitaasti, kun yritimme houkutella kissaa tulemaan silitettäväksi. Näimme vielä satamaan. Viereemme illalla tullut purjevene aikoi lähteä. He alkoivat nostaa ankkuriaan, vetivät sitä vinssin avulla ylös. Sitten näimme, että he nostivat samalla meidänkin ankkuria, olivat laskeneet ankkurinsa tullessaan meidän ankkurin päälle. Juoksimme alas rantaan. He yrittivät väellä ja voimalla vetää ankkuriaan ylös, ja mies sanoi, että he taitavat olla meidän ankkurin päällä - jep, miksiköhän juoksimme takaisin rantaan... Turkka päästi meidän ankkuriköyttä löysemmälle, ja he saivat ankkurinsa pois - meidän ankkurimme samalla siirtyi, mutta näytti edelleen pitävän. Jouduimme siirtämään keulaa, kun ankkurin paikka muuttui, emmekä olleet enää niin nätisti laiturissa. Kiitos tai anteeksi ei lähtevä vene sanonut, menivät vaan.

Mietimme vähän, lähdemmekö mekin sitten suoraan pois. Trimmasimme keulaa kuitenkin vielä hiukan paremmin, ja palasimme luontopolulle. Lehmät olivat niityllä, koko lauma syömässä. Luontopolku kiipesi saaren korkeimmalle kohdalle kalliolle. Sieltä oli hienot näkymät.

Pirunpeltoa. Sitä on syntynyt (ilmeisesti), kun vesi on huuhtonut maa-aineksen pois ja vain kivet ovat jääneet jäljelle.

Merivartioston alus

Keitimme lähtökahvit rannassa. Berghamns Boden myi Turkalle ja minulle kierrepullat ja pojille jäätelöt. Se oli tosi hyvin varustettu pieni kauppa. Tavaraa ei ollut paljon, mutta juuri sellaista, mitä veneilijän voisi olettaa tarvitsevan.

Lähdimme Berghamnista 13.15, ja nostimme purjeet heti ajettuamme kapeikosta ulos. Tuuli oli kohtalaista, ja purjehdimme sivumyötäisessä (tai välissä ihan myötäisessä purjeet virsikirjalla) Brännskärin ja Gullkronan ohi Aspholmiin. Hauska juttu oli, että Hallberg-Rassy-ystävämme Djupvikenista tuli vastaan ja moikkasi - ehkä se ei tunnistanut meitä :)

Berghamnin kyläranta

Vähän ennen Aspholmia vastaan tuli saattue, jossa hinaajat saattoivat/hinasivat armeijan alusta.

Laskimme purjeet ihan Aspholmin edustalla. Sieltä tuli yksi moottorivene meitä vastaan. Sen jälkeen rannassa ei ollut kuin yksi moottorivene, tosi hiljaista. Ajoimme ensin kylkikiinnitykseen laiturin rannanpuoleiseen reunaan. Olimme rannassa 16.30. Emme kuitenkaan viitsineet jäädä kylkikiinnitykseen, kun vene vei turhan monta paikkaa. Siirsimme Miss Elainen tolppakiinnitykseen. Aikaisemmin olemme aina olleet poijussa, mutta hyvin näytti vettä riittävän tolppapaikoillakin.

Keitin perunoita ja söimme loput Enklingen kalastajalta ostetut kalat: paistoin ahvenfileitä ja söimme loput savuahvenet. Sitten Turkka meni lämmittämään saunaa. Moottoriveneen pariskunta oli saunonut jo, mutta sauna oli sen jälkeen ehtinyt viilentyä.

Saunoimme rauhassa. Timo ja minä kävimme uimassa. Vesi tuntui aika lämpimältä, veikkaisin 20-asteiseksi. 

Paattireissun oletetun "viimeisen illan" kunniaksi söimme iltapalaksi suolatikkuja, tuc-keksejä, viinirypäleitä ja brie-juustoa. Huomenna olisi tarkoitus suunnistaa Turkuun kotilaituriin. Loppuviikoksi luvataan taas hellettä, mutta kai ihmisen kesällä täytyy vähän muutakin tehdä kuin kierrellä ympäri Saaristomerta ja Ahvenanmaata.