Aspholm - Lauttaranta 20 nm

Kaunis, aurinkoinen ja lämmin aamu - melkein turhan hieno ilma reissun viimeiseksi päiväksi. Timo ja Ville kävivät vielä vähän soutamassa kumiveneellä, sitten nostimme sen laiturille kuivumaan ja pakkasimme kääröönsä takakannelle. Miss Elaine kiinnitetään perä edellä kotilaituriinsa, joten kumivene olisi ollut vain tiellä. Muutenkin se oli kivampi pakata lankkulaiturilla kuin sementtisellä kotilaiturilla. Muutenkin alettiin purkaa huushollia eli otin lakanat kassiin viedäkseni ne pesuun ja tuuletin kaikki peitot puomin päällä.

Ville kävi vielä rannassa leikkimässä mökissä. Häntä ei ollut kuitenkaan tällä kertaa vaikea houkutella paattiin, hän oli jo kovasti menossa kotiin. Oli kuulemma ikävä leluja, varsinkin omaa pölynimuria...

Irrotimme köydet 11.30. Ajoimme ensin koneella Paraisten-Nauvon lossilinjan ohi, ja nostimme sitten purjeet. Länsituuli oli meille oikein sopiva, matkavauhti nousi seitsemään solmuun. Parhaimmillaan mentiin 7,5 solmua. Laskimme purjeet Iso-Pukin takana, ja saimme isopurjeen pakatuksi aika nätisti. Hyvä niin, kun sitä ei ihan heti taas avata, vaikka toivottavasti joku lyhyempi reissu saadaankin vielä elokuussa tehtyä.

Olimme Lauttarannassa noin 15.30. Joimme kahvit rannassa, ja tiskasin astiat. Tavaroiden pakkaamiseen ja veneen siivoamiseen meni parisen tuntia. Veimme melkein kaikki tavarat pois. Kuivamuonaa jäi kaappiin, sekä vähän vaatteita, joita ei muualla tarvitse.

Hyvä päivä ja hyvä retki takana. Pojilla alkoi selvästi olla jo kavereita ikävä, aikuiset olisivat voineet vielä hyvin jatkaakin seilaamista. No, muut velvollisuudet kutsuvat, ja loppuviikosta luvataan sateisempaa.

Aspholmin saunamökki

Ville otti selfien!

Kotinurmikko / -taimikko :)

Verkan - Aspholm 23 nm

Heräsimme puoli kahdeksalta. Eva ja Timo kävivät aamusuihkussa. Sen jälkeen menimme Buffaloon aamupalalle. Olimme Verkanilla edellisen kerran kaksi vuotta sitten, ja silloin oli sama systeemi: Jos osti aamupalan edellisenä päivänä, sen sai kahdeksalla eurolla aikuiselle, 5 eurolla Timolle ja Ville pääsi alle neljävuotiaana ilmaiseksi. Valikoima ei ole yhtä laaja kuin hotellissa tai ruotsinlaivalla, mutta laadukas. Siihen kuului puuroa, myslejä ja jogurttia, hedelmiä, sämpylöitä ja erilaisia leikkeleitä, pekonia, lihapullia ja munakokkelia, paahtoleipää ja hilloa, mehuja kahvia ja teetä. Ville söi puurolautasellisen ja paljon vesimelonia, muut nauttivat valikoimasta laajemmin.

Pojat kävivät aamupalan jälkeen nopeasti aamusaunassa. Saunoja on kaksi, miehille ja naisille, ja ne olivat lämpiminä illalla kymmeneen asti ja taas aamulla 8-10. 

Ville ei olisi halunnut lähteä, vaan jäädä vielä touhuamaan rannan leikkipaikkaan. Hän jäi siihen siksi aikaa, kun kävimme tyhjentämässä septitankin. Huoltolaiturissa oli satamapoika auttamassa kiinnityksen ja septipumpun kanssa. Hyvää palvelua! Laituri on kaiken kaikkiaan sijoitettu niin, että siihen on helppo ajaa. Joissakin paikoissa septi saattaa olla kovin ahtaassa paikassa sataman pohjukassa, ja jos tuuli yhtään painaa, siihen voi olla vaivalloista mennä. Huoltolaiturista olisi voinut myös ostaa polttoainetta.

Huoltolaiturin satamapoika kyseli, olimmeko huomanneet eilisen onnettomuuden Airistolla. Pieni purjevene ja iso moottorivene olivat törmänneet Seilin pohjoispuolella. Purjeveneessä oli kuusi henkeä, myös lapsia, ja moottoriveneessä oli kaksi aikuista. Moottoriveneelle ei tietysti käynyt kuinkaan, mutta onnettomuudesta julkaistussa kuvassa näkyi, että purjeveneestä oli masto säpäleinä, ja muutenkin vene oli kärsinyt tuntuvia vaurioita. Purjeveneen miehistöstä kuoli kaksi keski-ikäistä miestä. Kuvan perusteella näytti sitä kuin moottorivene olisi ajanut takaa purjeveneen päälle (tai sitten purjevene on viime hädässä yrittänyt alta pois, ja moottorivene tuli kylkeen). Poliisi tutkii onnettomuutta, ja siitä luvattiin tiedottaa enemmän ensi viikolla. Satamapoikakin oli selvästi järkyttynyt, ja sanoi purjeveneen näyttäneen kuvassa tutulta. Hän epäili nähneensä sitä Verkanilla useammin kuin kerran.

Tosi kamala tapaus. Pitää tietysti odottaa poliisin lisätietoja, mutta ikävästi tulee mieleen, että moottorivene on ajanut autopilotilla, eikä kukaan ole katsonut ulos. Kyllähän mekin käytämme plotteria navigointiin, mutta koko ajan esillä on myös paperikartta. Veneilijän täytyy koko ajan olla perillä sijainnistaan, jos plotteri vaikka lakkaisi toimimasta. Paperikartasta saa myös laajemman kuvan ympäristöstä, eikä reittisuunnittelu ole minusta mahdollista ilman sitä. Tämä on ensimmäinen kesä, jolloin meillä on autopilotti käytössä. Sitä on käytetty jonkun verran, mutta aika vähän. Turkka tykkää ajaa itse. Ja vaikka autopilotti olisi käytössä, joku katsoo kyllä koko ajan ulos. Olemme kyllä huomanneet, että jotkut, erityisesti moottoriveneet, ajavat suoraan plotterin viivaa eli väylän keskiviivaa reittipisteeltä toiselle välittämättä yhtään ympäristöstään. Se on aika pelottavaa. Lisäksi jotkut ajavat todella läheltä ja lujaa ohi miettimättä yhtään, miten paljon pienempi vene aalloissa keikkuu.

Oli syy onnettomuuteen kenen tahansa, minusta oli myös aika kamala lukea netistä aiheesta käytyä keskustelua. Se koostui ihmeellisen paljon purje- ja moottoriveneilijöiden keskinäisestä syyttelystä, sekä täysin epäoleellisesta "oliko purjeet ylhäällä, entä jos purjevene ajoi koneella, vaikka sillä oli purjeet ylhäällä, oliko musta kartio mastossa...". Väistämissäännöt ovat tietysti tärkeitä, mutta näin metsästä tuntuu, että tässä oli kyse enemmänkin liian suuresta tilannenopeudesta ja tähystyksen unohtamisesta. Säännöt ovat tärkeitä, mutta niin myös kohteliaisuus, muiden huomioiminen ja tilannetaju. Jos moottorivene tuli takaa, väistämisvelvollisuudessa ei ole keskusteltavaa. Onnettomuuspaikassa oli käsittääkseni leveä väylä eli isommallakin huviveneellä on kyllä mahdollisuus väistää. Laivat ovat siten erikseen, mutta muuten väylät ovat, joitakin kapeikkoja lukuun ottamatta, riittävän leveitä turvalliseen ohitukseen, kunhan nopeus ei ole liian suuri.  Sinänsä olen ihmetellyt, miksi jotkut tuntuvat ajavan koneella pitkiä matkoja purjeet ylhäällä. Eikä kenelläkään kyllä ikinä näy mustaa kartiota. Me saatamme joskus avustaa koneella pienen matkan esimerkiksi päästäksemme jonkun reimarin ohi ilman vendaa, eikä ole kyllä kartiota mastossa käynyt. Ehkä tästä tavasta pitäisi luopua. Syyttely on joka tapauksessa typerää. Epäkohteliaita ja osaamattomia löytyy takuulla kaikenlaisista veneistä, mutta onneksi sellaiset ovat edelleen vähemmistö. Siksi minusta on väärin leimata kaikki isolla moottoriveneellä ajavat kartanlukutaidottomiksi idiooteiksi tai kaikki purjehtijat itsekkäiksi väylien tukkijoiksi. Toivottavasti vakava onnettomuus pistää itse kutakin miettimään, miten voisi parantaa merimiestaitojaan tai muiden huomioimista - täydellisiä veneilijöitä on kuitenkin aika vähän.

Muistimme onneksi hakea Villen mukaan ennen kuin irtauduimme huoltolaiturista. Lähdimme eteenpäin klo 11. Heti päästyämme ulos satamasta nostimme purjeet. Pääsimme aika kivasti etenemään laivaväylää Seilin suuntaan. Nähtiin taas yksi Finnlines, Finnswan, joka oli tavattu myös Kapellskärissä. Käskettiin kertoa terveisiä Rosellalle.

Mietimme Lauttarantaan ajamista jo tänään, tai jäämistä Seiliin yhdeksi yöksi. Seuraava vaihtoehto oli Meriseuran saari Aspholm, joka oli kesän "paikkoja, joissa olisi kiva käydä" -listalla. Airistolla näytti olevan aikamoinen ruuhka kohti Turkua. Illaksi oli luvattu kovempaa luoteistuulta, mahdollisesti 11 m/s, ja päätimme välttää niin ruuhkan kuin mahdollisen tuulisen rantautumisen Lauttarannassa ja purjehdimme Aspholmiin. Pääsimme perille asti purjeilla. Seilin jälkeen tuuli oli kovin myötäinen ja vauhti välillä hidasta, mutta käännyttyämme enemmän etelään ja lounaaseen Aspholmia kohti vauhti parani taas. Ihan hyvä purjehduspäivä. Vene kulki kivasti, eikä tarvinnut paljon vendailla. Iltapäiväkahvit ja masariinit sai hyvin nautittua purjehtiessa.

Aspholmin rantaan ajoi juuri ennen meitä Finngulf 33, ja siellä oli valmiiksi yksi moottorivene. Aika hiljaista siis. Syötiin veneessä tonnikalapastaa (paitsi Ville, joka ei tykännyt siitä eikä syönyt kuin viinirypäleitä salaatista). Sovimme muiden veneiden kanssa, että käydään saunassa venekunnittain, koska porukkaa on näin vähän. Moottoriveneen miehistö meni ensin lämmittämään saunaa. Sitten rantaan pölähtikin vielä kaksi purjevenettä lisää. Toiset eivät halunneet saunaan, ja toiset saivat viimeisen vuoron.

Saunassa oli mukava kosteus, kiukaan löyly ei tuntunut liian terävältä. Padassa oli valmiina kuumaa vettä, sitä oli selvästi lämmitetty aiemmin. Ville halusi kokeilemaan vettä, mutta ei sitten uskaltautunut uimaan, kun olisi pitänyt mennä suoraan laiturilta syvään veteen. Vain Eva kävi uimassa. Vesi oli aika lämmintä.

Pojat laittoivat heti saunan jälkeen yöpuvut päälle, ja keulassa oli nopeasti hiljaista. Ulkona oli aika viileää, ja lämppäri pääsi taas puhkumaan. Olimme ostaneet Rosellalta pienen shampanjapullon, ja muistimme jopa laittaa sen ajoissa jääkaappiin. Sillä oli hyvä juhlistaa ihan onnistunutta venereissua. Paljon nähtiin, mutta Visby jäi tulevaisuuteen. Timo haluaisi nähdä Källskärin, ja Ö-osastosta jäi käymättä Trunsö ja Borstö, jotka myös ovat "paikkoja, joissa olisi kiva käydä" -listalla. Tämän kesän pitkät retket on nyt tehty, mutta toivottavasti elokuussa tulee lähdettyä vielä johonkin lähemmäs. Maileja on tähän mennessä kertynyt kesän alusta noin 550.

Verkan aamulla

Korjattiin kumiveneen avulla poijun sivuun jäänyt poijuhaka.

Aspholmissa on rauhallista.

Ilta-askartelut eli blogia ja shampanjaa.

Björkö - Verkan 23 nm

Nukuttiin pitkään, ja lähdettiin Björköstä eteenpäin vasta 10.45. Pohjoisenpuoleinen tuuli ei ollut suotuisa meidän matkasuunnitelmillemme, vaikka miten olisi koittanut miettiä. Olisi pitänyt vaikka palata Kökariin...

Erinäisten vaihtoehtojen joukosta valitsimme loppujen lopuksi Korppoon Verkanin, koska siellä on Buffalo. Jos tuulensuunta on huono ja lomakin kohta loppu, eikö "hyvä ruoka - parempi mieli" ole käytännöllinen ratkaisu. Olimme Verkanissa vähän kolmen jälkeen. Menimme poijuun laiturin suojan puolelle. Tuuli osui laituriin yllättävän suoraan, se oli enemmän luoteessa kuin ennusteen mukaisessa koillisessa.

Pojat touhusivat rannan leikkipaikassa vähän aikaa ennen kuin menimme syömään. Aamupalan jälkeen emme olleet syöneet kuin pari hapankorppua ja banaanit, joten kaikilla oli nälkä. Timo halusi ribsejä, Ville lihapullia, ja Eva ja Turkka söivät caesar-salaatit varmistaakseen tilaa myös jälkiruoalle. Ville sai lihapullansa lasten buffet'sta, jossa oli niiden lisäksi kananugetteja ja nakkeja. Lihapullat olivat kuulemma tosi hyviä, ja niitä haettiin lisääkin. Ison ranskalaiskasan lisäksi hän söi myös muutaman nakin ja maistoi pari pientä kananugettia. Jälkiruokaa ei sitten enää mahtunutkaan. Huonompaakin on syöty, totesi Ville. Me muut täydensimme aterian makealla: Timo hienolla jäätelöannoksella (teki melkein kateelliseksi), Turkka suklaakakulla ja jäätelöllä ja kermavaahdolla ja Eva valkosuklaapannacotalla. Buffalo täytti toiveet. Oli hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu. Meiltä siis suositukset kivalle ja viihtyisälle paikalle!

Vanhempi täti tuli erikseen kehumaan, miten hienosti pojat käyttäytyvät ja syövät ruokansa. Ihan kiva, juuri kun olin tännekin kirjoittanut, ettei heidän kanssaan voi mennä mihinkään parempaan paikkaan :) No, kummallakin oli sen verran nälkä, että sekalainen häröily ei tullut ensimmäisenä mieleen (ja tämän sanoimme tädillekin). Positiivinen kommentti oli joka tapauksessa hyvin kannustava :) ja kiva, että tuli sanomaan sen ääneen.

Syötyämme kävimme iltalenkillä kylällä. Hjalmars olisi ollut auki, mutta kauppa oli jo kiinni (niin kuin tiesimmekin). Pojat keinuivat vähän aikaa keskustan leikkipuistossa. Sitten kävelimme takaisin. Ville tosin keikkui välissä jonkun reppuselässä, kun häntä väsytti. Muun aikaa hän juoksi porukan edellä.

Vieressämme laiturissa on toinen Lohi 34, joka asuu Rymättylässä. Tämä ei ole niin tavallinen vene, että on aina hauskaa tavata lajitoveri. Turkka kävi saunomassa vielä viimeisen tunnin aikana eli yhdeksän ja kymmenen välillä. Viereisen Lohen porukkaa oli myös saunassa, joten he pääsivät vertailemaan veneille tehtyjä korjauksia / muutoksia. Viereinen Lohi oli vähän tätä nuorempi.

Ravintolassa oli elävää musiikkia puoleen yöhän. Sitä oli kiva kuunnella veneessä. Sopiva sekoitus kantria ja balladityylistä rokkia. Rentoa ja rauhallista.

Niin hyvää, ettei sanotuksi saa.

Bodo - Björkö 3 nm

Eilen tilattujen aamusämpylöiden ETA oli kello yhdeksän aamulla, joten nukuimme puoli yhdeksään. Lämpimät aamupalasämpylät olivat tosi hyviä. Bodössä on tyyliä: Sämpyläpusseihin jaksetaan kirjoittaa venekohtaiset hyvän huomenen toivotukset.

Bodön lahteen ei sopinut tuuli, ja rannassa oli shortsikeli. Timo souteli kumiveneellä ja sai kavereikseen jonkun naapuriveneen tyttösoutelijat. Ville leikki rannan leluilla, ja kävi välissä hyppimässä trampalla. Kävimme katsomassa entisen merivartioaseman sisätiloja. Siellä oli pöytiä, joissa voi ruokailla huonommalla säällä, sekä erilaisia lautapelejä yms. Timo ja Eva pelasivat erän koronaa. Se on kiva peli, vaikka lyönnit eivät niin putkeen menneetkään - Timolla oli keppi ensimmäistä kertaa kädessä ja Evalla oli pitkä tauko edellisestä pelistä.

Emme pitäneet lähdöllä erityistä kiirettä, sillä suunnittelimme menevämme ihan vieressä sijaitsevan Björkön suojaiseen lahteen seuraavaksi illaksi. Ostimme vielä kahvipullat (=tuoreet munkit) Bodön kioskista, ja jatkoimme matkaa 12.45. Lähtö ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, sillä tuuli painoi keulan viereisen tyhjän poijun päälle, joka jäi kiinni vesivanttiin. Eva sai sen irti kurottamalla kannelta, ja päästiin eteenpäin. Onneksi oli tilaa molemmilla puolilla venettä.

Ajoimme pikku hiljaa Björkön lahdelle. Emme pitäneet kovaa kiirettä, jotta moottori latasi akut taas täyteen ajon aikana. Matka kesti tunnin. Lahden sisääntulo on aika jännä. Vettä on ihan tarpeeksi, kaiku ei näyttänyt matalampaa kuin 2,7 metriä, mutta väylä kallioiden välistä on aika hurjan näköinen. Lahdella oli useampia veneitä kiinni rannassa. Ankkurissa ei varsinaisella lahdella ollut kukaan.

Mietimme septin tyhjentämistä, sillä lahdella on PSS:n kelluva tyhjennysasema. Tuuli painoi sen verran, että emme sitten kuitenkaan ajaneet siihen, vaan suoraan rantaan. Kiinnityimme kallioon toisen purjeveneen viereen. Naapuriveneestä tuli vastaanottajia, ja se helpotti rantautumista kallioon (olisi kaiketi mennyt kunnialla ilmankin, mutta parempi näin). Saimme toisen keulaköyden renkaaseen ja toisen rannan puuhun. Normaalit keulaköytemme olivat liian lyhyet. Puun ympäri tarvittiin tosi pitkä köysi, joka saatiin aikaan jatkamalla keulaköyttä toisella köydellä. Renkaaseen löytyi köysilaatikosta juoksuksi riittävä köysi. Meillä on turhan monta melko lyhyttä köyttä. Niitä inventoitiin keväällä, mutta työ jäi kunnolla loppuun saattamatta. Olisi hyvä hommata pari uutta kunnollista pidempää köyttä.

Munkkikahvien jälkeen Timo ja Ville soutelivat kumiveneellä. Kökarin kaupasta ostettuun muovilaivaan laitettiin pidempi naru, ja Ville uitti sitä veneestä. Sitten lähdimme kiertämään luontopolkua - paitsi Timo, joka halusi jäädä lukemaan Harry Potteria paatille. Kallioinen luontopolku kiertää Björkön sisäjärven. Reitti ei ole ihan helppo, sillä se kulkee aika jyrkillä kallioilla. Hienosti Ville pärjäsi. Joissakin katajapuskaisissa paikoissa Ville pääsi syliin, kun katajat olisivat raapineet pienen tyypin paljaita sääriä. Sisäjärvellä oli joitakin uimareita. Villekin olisi halunnut uimaan, mutta ranta ei oikein ole sopiva uimataidottomalle, sillä se on kallioinen ja syvä. Tuuli sopi järvelle ihan suoraan, eikä uiminen houkutellut meitä muita. Naapuriveneen teinit hyppivät aika korkealta kalliolta järveen.

Paatilla keitettiin perunoita ja syötiin niiden kanssa graavia kalaa ja skagenröraa. Katkarapusalaatti oli ostettu jo Blidöstä eli oli ICAn tavaraa. Se oli tosi hyvää, harmi ettei samaa löydy Suomesta. Juomaksi oli pilssikylmää uusiseelantilaista Waka-valkoviiniä, ei lainkaan hassumpaa sekään. Aika moni grillasi jotain rannassa, joko omalla hiiligrillillä tai grillipaikalla. Sekin olisi voinut olla ihan hyvä vaihtoehto laittaa ruokaa.

Täytyy vielä kehua Björkön siisteyttä sen luonnonkauneuden lisäksi: PSS hoitaa saaren puuceet (2 kpl), jotka olivat hyvässä kunnossa, vessapaperiakin oli reilusti. Katoksessa oli hyvännäköisiä klapeja nuotiopuiksi ja myös asiallinen Fiskarsin kirves. Vaikka väkeä käy paljon, kävijät näyttävät osaavan arvostaa ympäristöään ja olla sotkematta sitä.

Kökar - Bodö 28 nm

Teimme kohtuullisen reippaan lähdön Kökarista ja olimme liikkeellä yhdeksältä. Kävimme tankkaamassa. Tankkiin meni 60 litraa dieseliä. Lämppäri kuluttaa selvästi jonkun verran.

Ajoimme suhteellisen pientä 1,8 väylää itään. Nostimme purjeet 10.30, ja pääsimme etenemään aika kivasti. Jätimme isoon yhden reivin, varmuuden vuoksi. Tuuli oli aluksi sivumyötäistä, vajaa 10 m/s, kunnen Utön jälkeen kurssimme kääntyi enemmän ylös pohjoiseen ja tuuli kävi vastaisemmaksi. Kun tuuli lisäksi alkoi hiipua, poistimme ensin reivin, ja sitten laskimme purjeet noin klo 13.30.

Saavuimme Bodön rantaan 14.45. Tilaa oli hyvin. Ajoimme laiturin rannan puolelle poijuun. Rannan kioskista tuli nainen vastaanottamaan. Kioskiin myös maksettiin satamamaksu, johon sisältyi myös kuppi kahvia tai mehu kioskista. Pojat menivät heti trampalle pomppimaan. Otimme kahvit samantien + niiden kanssa isot tuoreet munkit ja istuimme Bodön terassille. Ei hassumpi paikka. Olimme oikeastaan ajatelleet tehdä ruokaa veneessä, mutta pyörsimme päätöksen. Bodön kioskista saa erilaisia hampurilaisia, eikä halloumipurilaista voinut ohittaa. Timo ja Eva söivät halloumit, Ville lasten hampparin ja Turkka Bodön burgerin.

Kun Eva kävi hakemassa pitkähihaisia veneestä, hänet bongattiin paluumatkalla. Yhdessä pöydässä istui vanha tuttumme Johan K vaimoineen. Juttelimme heidän kanssaan jonkun aikaa. Heillä on mökki läheisessä Fårön saaressa, ja olivat tulleet sieltä syömään.

Naisten saunavuoro meni ohi jutellessa, mutta pojat ehtivät miesten viimeiseen saunavuoroon 20-21. Bodön sauna on suhteellisen pieni neljän hengen sauna, ja siellä oli ollut vähän ruuhkaista. Saunavuoroja on tunnin välein miehille ja naisille 17-21 välisenä aikana. Lisäksi rannassa on erikseen vuokrattava puulämmitteinen kelluva sauna, jonka tuntihinta oli 38 euroa.

Bodö on vanha merivartioasema. Se voitti viime vuonna Vuoden vierassataman tittelin ja palkinnon. Ihan ansaittua, sillä satamassa on yritystä. Puuceet ovat siistit, niiden vieressä on käsienpesupaikka, kioskin ruoka on hyvää ja palvelu ystävällistä. Erilaisia leluja ja pelejä on käytössä. Kanootteja ja suppilautoja on tarjolla vuokrattavaksi. Olimme Bodössä edellisen kerran heti sataman avauduttua vuonna 2017, ja silloinkin satama oli kiva. Siitä se on kehittynyt vaan viihtyisämmäksi ja suositummaksi.

Kulkee ihan kivasti. Isopurje vähän rumasti reivattuna...

Väsynyt gasti

Bodön terassilla