Maarianhamina - Korsholm 60 nm

Heräsimme seitsemän jälkeen ja valmistauduimme lähtöön ehtiäksemme Lemströmin kanavalle ensimmäiseen avaukseen eli kello yhdeksäksi. Naapurivene lähti vähän meitä ennen ja seuraava peräämme, kun irrotimme köydet 8.15. Vaikka ajelimme hiljaa ja söimme samalla aamupalaleipiä, olimme hiukan turhan ajoissa sillalla. Matka kestää vain puolisen tuntia.

Lemströmin kanavalla oli yhdeksältä liikettä vain Lumparnin suuntaan: Neljä purjevenettä ja yksi moottorivene.

Tummia pilviä Ängösundin lossin kohdalla

Lumparnilla ei tuullut juuri lainkaan. Ajaessamme sieltä ulos valmistauduimme purjehtimiseen, eli laitoimme skuutit valmiiksi ja otimme puomipeitteen pois. Nostimme purjeet Långnäsin edustalla 11.15. Tuuli oli aika vienoa, ja yritimme vähän aikaa virsikirjaakin, mutta ei se oikein toiminut. Timo halusi kokeilla genaakkeria, ja kaivoimme sen esiin takahytin komerosta ja viritimme paikoilleen 12.15. Siihen täytyisi hommata järkevämpi skuuttiköysi tai lyhentää nykyinen, se on 20 metriä pitkä, jossa on ainakin puolet liikaa. Ei genaakkerikaan kovin hyvin vetänyt, tuuli oli kovin mietoa. Annoimme sen yrittää tunnin verran, ja vauhdin hiipuessa laskimme sekä genaakkerin että isopurjeen 13.15.

Vaikka genaakkerin skuutin pitää olla pidempi kuin fokan, 20 m on aika ylipitkä... ja rasittava. Toisaalta skuuttiköyttä on käytetty myös pitkänä köytenä luonnonsatamissa tms, eli viitsiikö katkaista...

Ajoimme koneella aika pitkän pätkän, keitimme kahvitkin joskus kahden maissa. Nostimme purjeet uudelleen vasta jossakin Jungfruskärin eteläpuolella. Tuuli nousi aika yhtäkkiä, nostaessa oli jo vähän aallokkoakin. Laitoimme isoon yhden reivin. Keula ei ollut kauaa ylhäällä, sillä tuuli oli niin takaa, että se vain läpsyi. Olisi ehkä pitänyt jatkaa genaakkerilla, mutta sille tuuli taas oli vähän kovaa. Lisäksi genaakkerista löytyi yksi palkeenkieli, joka pitää paikata purjeteipillä - senkään vuoksi ei viitsinyt repiä sitä voimakkaammassa tuulessa. Myös genaakkerin säilytyspussi alkaa olla tiensä päässä päässä. Sitä on säilytetty usein takakannella, joten aurinko on hapertanut sitä. Pitänee koittaa ommella uusi ensi talvena. Purjeneulomon tarjous sellaisesta oli luokkaa 300,- ja se on aika paljon. Ajoimme pelkällä isolla, ja poistimme reivin aika nopeasti. Se tasasi menoa, sillä tuuli hiipui taas, mutta aallokko oli edelleen aika voimakasta. Vauhti ei ollut kauhean suurta, mutta vene kulki kuitenkin ihan nätisti. Laskimme ison vasta Gyltön edustalla 19.00.

Emme olleet tarkkaan päättäneet, mihin menisimme yöksi, lähinnä ajatus oli päästä tänään Kihdin yli. Harkitsimme Meriseuran Granötä, mutta epäilimme sielläkin olevan ruuhkaa näin lauantai-iltana, joten emme viitsineet ajaa sinne. Niinpä päädyimme samalle ankkuripaikalle kuin viime vuonnakin, Korsholmiin Houtskärin itäpuolelle. Yritimme ensin saada keulan rantaan kiinni, ja Timo ja Eva olivatkin rannassa ihmettelemässä keulaköyden kiinnitystä, mutta sitten totesimme kohdan kuitenkin hiukan matalaksi (tuuli painoi vinosti rantaan päin), emmekä uskaltaneet jäädä siihen. Olisi ainakin pitänyt lähestyä kalliota uudestaan vähän eri kohdasta. Niinpä ajoimme keskemmälle lahteen, ja jäimme vain lillumaan ankkuriin. Olimme manööveriyritysten jälkeen paikoillamme 21.00. Sai siis heti laskea lipun.

Ajoimme tänään suureksi osaksi laivaväylillä, ja aika monta laivaa nähtiinkin. Molemmat Turusta ajavat Siljat ja Vikingit eli Galaxy, Baltic Princess, Amorella ja Grace. Lisäksi nähtiin Finnlinesin Naantalista Kapellskäriin ajavat Finnswan ja Finnfellow. Risteilylaiva Europa oli Marine Trafficin mukaan matkalla Visbyseen. Kihdin itäpäässä tuli vastaan Paraisten rannassa nähty pieni kuivalastilaiva Wilhelmine, joka oli nyt sitten viimeisellä matkallansa romutettavaksi Tanskaan. Jotenkin tuntui surulliselta, että sille ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa, kun se sentään oli sellaisessa kunnossa, että se ajoi täältä omilla koneillaan Tanskaan.

Amorella

Purjelaivasäätiön kuunari Helena

Risteilylaiva Europa

Taivas oli kaunis. Edessä näkyy Korsholm, johon jäätiin ankkuriin.

Grace

Rannikkorahtilaiva Wilhelmine vuodelta 1953, matkalla romutettavaksi Tanskaan

Tänään oli pussipastapäivä: Italianpataa nötkötillä toimi sekin salaatin kanssa.

Virallinen blogikuva

Ilmeet / tunnelma, kun ei päästy rantaan :(

Grace ankkuripaikastamme kuvattuna, se oli jo matkalla takaisin Tukholmaan

Heinäkuun viimeinen päivä. Alkaa olla aika pimeää, varsinkin taivaan ollessa pilvinen. Niin se kesä menee ohi. 

Maarianhaminan museoissa ja muuallakin

Herättiin kauniiseen, aurinkoiseen  päivään. Helle lähti, mutta ei vieläkään tarvitse palella. Timo keitti aamukahvit, ja melkein paistoi sämpylät eli vahti ne uunista ulos. Maarianhaminapäivän ohjelmaksi sovittiin aamupalaa syodessä Merenkulkumuseo, Glada Muun jäätelöt ja Mariebad. Googlasin myös Kulttuurihistoriallisen museon sivuja (siellä emme ole koskaan käyneet). Sekin olisi voinut olla mielenkiintoinen, mutta pojat saivat päättää, ja he halusivat Merenkulkumuseoon "koska siellä oli kivaa viime vuonna, ja siellä pääsee ajamaan simulaattoria".

Matka Merenkulkumuseoon ei mennyt ihan suoraan, vaan kävimme Tyger och sånt'ssa, Lekia-lelukaupassa ja Glada Muussa. Bubbelvåfflat olivat hyviä, mutta viime kesänä niiden tekijä oli jotenkin taitavampi, nyt jäätelö meinasi kaikilla valua. 

Glada Muu

Timo ja Ville ajoivat eri laivoja simulaattorilla monta kertaa ja kiipeilivät köysistössä. Lapsille oli alakerrassa leikkihuone, johon oli sisustettu uponnut laiva ja toisaalta laivan komentosilta. Se oli aika hienosti tehty paikka. Kävimme nopeasti Pommernissakin, lähinnä pelaamassa Pommernin varustamiseen liittyviä pelejä, ja katsomassa kantta. Kapyysi, possujen karsina, iso vinssi - paljon kiinnostavia kohteita.

Pelissä piti ottaa kantaa erit ilanteisiin, esimerkiksi auttaako vaikeuksissa olevaa laivaa, antaako sairaiden levätä, ottaako vapaamatkustajia... Jos oli liian kiltti, ruoka loppui, ja jos oli liian ankara, Pommern ei kestänyt matkaa.

Matkalla takaisin keskustaan poikkesimme Pyhän Yrjön kirkkoon. Se oli kauniisti koristeltu kirkko. Sytytimme pari kynttilää kirkon telineeseen. Kirkko on valmistunut 1927, ja se on Lars Sonckin suunnittelema (Sonck oli kotoisin Finströmistä). Kirkon kolmas ja pienin kello oli alunperin Bomarsundin linnoituksen Skarpansin seurakunnan kirkon kello. Linnoituksen hävittyä sodan englantilaisia vastaan 1854, kello vietiin sotasaaliina Englantiin. Sieltä se palautettiin Ahvenanmaalle 1925.

Juhannussalko Merenkulkumuseon vieressä

Pyhän Yrjön kirkko

Kirkon katto on koristeltu apostolien kuvilla

Olimme ajatelleet syödä Hesessä, mutta tiskille olikin kovasti jonoa. Koska piti ehtiä myös Mariebadiin, menimmekin paatille syömään tortilloja jäämerensalaatilla. Pikaisen tankkauksen jälkeen pakattiin uikkarit ja pyyhkeet kasseihin, ja käveltiin Mariebadiin. Se on kiva uimahalli/kylpylä lähellä rantaa. Uimme kylpylän puolen altaissa, laskimme liukua ja lilluimme välissä porealtaassa. Paras oli liukumäki. Timo kellotti meistä parhaan ajan, 12.s. Eva ja Ville laskivat yhdessä (alle 8-vuotias sai laskea aikuisen kanssa), ja Turkkakin tuli alas pari kertaa. Mariebad oli auki klo 21 saakka, mutta liukumäki suljettiin jo tuntia ennen, ja "viimeinen liuku" jäi laskematta, mutta tuli niitä aika monta jo tehtyäkin. Uinnin lisäksi oli kiva käydä suihkussa ja pestä tukat.

Ripustimme pyyhkeet ja uikkarit paatin kaiteille kuivumaan, ja lädimme tekemään uuden yrityksen Hesen tiskille. Jono oli ainakin yhtä pitkä kuin päivällä, mutta nyt ei ollut enää kiire mihinkään. Ei Hese nyt oikein laivan buffettia korvannut, mutta Mariebadin altaat ja liukumäki korvasivat kyllä pallomeren (joka varmaan olisikin ollut koronakaranteenissa).

---------------------------------------------

Yöllä oli satanut vähän, ja poikien rannan leikkipaikasta keulaan kantamat hiekat puhdistuneet omia aikojaan. Oli epävakaista. Pojat leikkivät Villen Merenkulkumuseosta saamilla merirosvofiguureilla. Villellä oli niiden hankintaan hyvä perustelu: Hän voisi käyttää niitä muumilaivassaan, eikä siten tarvitsisi hankkia erillistä merirosvolaivalelua :). 

Merirosvofiguurit

Suunnitelmana oli mennä bussilla Saltvikin Kvarnbohon Viikinkimarkkinoille. Vikingin bussit ajoivat sinne pari extravuoroa, ja mekin hyppäsimme sellaiseen Maarianhaminan linja-autoasemalta vähän 11.30 jälkeen. Matka kesti vähän yli puoli tuntia. Vettä satoi välissä rankasti. Se pisti miettimään, oliko tämä nyt hyvä idea... Perillä markkinoilla tihkutti, mutta kovin rankkaa sade ei onneksi ollut. Lapset voivat osallistua "Sagas plundringståg"iin eli siellä oli muutama toimintapiste, ja kartan perusteella etsittäviä kirjaimia, joista muodostui tuttu viikinkeihin liittyvä sana. Timo ja Ville löivät itselleen pullonkorkeista rahoja, punoivat nyöriä villalangoista ja tekivät savesta riimukiven. Kirjainten arvoitus ratkesi koodiavaimen avulla, ja sana oli Odin. Tehtävien suorittamisesta sai palkinnoksi nostaa lapun aarrearkusta. Sekä Timo että Ville saivat mennä jousipisteeseen ampumaan (muitakin palkintovaihtoehtoja oli, olisi voinut voittaa esimerkiksi markkinoilla paistetun letun).

Saltvik on niitä Ahvenanmaan osia, jotka kohosivat ensimmäisinä merestä ja jotka ovat olleet asuttuina pisimpään. Kvarnbon alueelta on löydetty paljon muinaisjäännöksiä ja hautoja erityisesti myöhäisrautakaudelta ja viikinkiajalta 800–1000 jKr. Uudemmissa kaivauksissa on löydetty pronssisia pukukoristeita. Ne  todistavat Kvarnbon alueella olevasta kiinteästä muinaisjäännöksestä sekä mahtavasta noin 12×40 metrin kokoisesta rakennuksesta, nk. hallitalosta. Samanlaisia on Mälarenin alueella Ruotsissa mutta ei Itämerenalueen itäisissä osissa. Se vahvistaa olettamusta, että alue on myöhäisrautakaudella ollut erityisen tärkeässä asemassa ja toiminut tärkeänä kauppapaikkana. Kvarnbosta ja löydöistä enemmän esimerkiksi: Ilmakuva paljasti viikinkien mahtihallin. Yle Areenasta löytyy Menneisyyden metsästäjät, sarja arkeologisista löydöistä Suomessa.

Timo lyö kolikoita pullonkorkeista

Riimukiviä savesta

Taistelunäytös

Kaksi viikinkiryhmää taisteli

ODIN (tai Oden)

Jousiammuntapaikalla

Busseja ei kulkenut kovin taajaan, ja kiirehdimme klo 14 bussiin takaisin Maarianhaminaan. Seuraava olisi mennyt vasta 17.30. Olisi voinut olla fiksu vaihtoehto vuokrata auto, ja käyttää loppupäivä jossakin muualla, käydä vaikka näköalakahvila Uffe på Bergetissa tai Getan automuseossa, josta oli puhetta Kastelholmassa.

Busseilimme Maarianhaminaan ja rupesimme miettimään ruokapaikkaa. Indigo-ravintola tarjosi lounasta klo 15 saakka. Muille saatiin entrecote'ta ja ranskalaisia, Villelle taas kerran nakkeja ja ranskalaisia. Hyvää oli, vaikka ranskalaisten sijaan annoksessa olisi voinut olla vaikka valkosipuliperunat.

Saatuamme energiatasot ruoalla paremmin kohdilleen jatkoimme vielä Kulttuurihistorialliseen museoon. Siellä emme ole koskaan ennen käyneet. Museon perusnäyttely kertoi Ahvenanmaan historiasta esihistoriasta ja arkeologisista löydöistä alkaen ja nykyaikaan päätyen. Esineitä ja tarinoita oli aika paljon. Museossa olisi voinut käyttää aikaa enemmänkin kuin nyt käytettävissä olleen 1,5 tuntia - museo meni klo 17 kiinni. Perusnäyttelyn lisäksi oli pieni erikoisnäyttely Ahvenanmaan kasveista ja hyönteisistä, senkin kiersimme nopeasti. Taidemuseon puolelle olisi päässyt samalla lipulla, mutta siellä emme ehtineet käydä lainkaan. No, sinne voi palata joku toinen kerta, lippu ei ollut kuin viisi euroa ja lapset ilmaiseksi. Ahvenanmaan museoihin myydään myös edullista yhteisvuosikorttia. Olisi pitänyt ostaa sellainen heti alkukesästä Kastelholmasta, sillä se olisi maksanut aikuiselta vain 15,- (ja eläkeläiseltä tai opiskelijalta 10,-). Merenkulkumuseo ei tosin kuulu tähän museoryhmään.

Koiran luuranko. Koira ja kissa oli löydetty yhteishaudasta. Lemmikit ovat olleet ihmiselle kauan tärkeitä.

Luita oli yhdeistetty eri löydöistä. Vainajien osien, luiden, esittämisen tarpeellisuutta on pohdittu, ja minustakin tämä yhdistäminen tuntui tarpeettomalta - mitä tarinaa se enää kertoo?

Kotona on melkein samanlainen

Hieno Bogskärin majakan pienoismalli

Esineitä oli esillä myös laatikoissa, ne sai vetämällä uloa. Kätevä tapa säilyttää ja esitellä esimerkiksi vaatetavaraa.

1910-luvun apteekki oli esillä museossa

Kävimme Turkan kanssa illalla kaupassa varustamassa Miss Elainen ruokakaapit kotimatkalle. Moni muukin taitaa lähteä huomenna, ja oli käynyt kaupassa, sillä jauhelihahyllyn kohdalla oli melko tyhjää. Luomunautaa vielä löytyi.

Timo paistoi uunissa naan-leipiä iltapalaksi. Rannan ravintolassa oli perjantai-iltana joku esiintyjä, ja musiikin kuullakseen ei tarvinnut mennä terassille. Onneksi hän lopetti ennen puolta yötä. Kovin rauhalliseksi Maarianhaminan itäsatamaa ei voi kehua, mutta sitä ei tietysti ainakaan heinäkuussa pidä olettaakaan. Musiikkimakuni vain kohtasi paremmin eilisen RockOffista kuuluneen musiikin kanssa...

.