Rosala - Örö 6 nm

Olisi pitänyt melkein käydä uimassa jo ennen aamupalaa, mutta heti aamukahvin jälkeen oli hyvä vaihtoehto sekin. Kuuma sää siis jatkui. Kaikki kävivät uimassa paatin perästä. Sitten Timo viritti taas sipulipussinsa (=riippumattonsa) keulaan, ja me muut lähdimme vielä pienelle kävelylle katsomaan hiidenkirnuja. Muistimme vanhastaan, että niitä on aika monta. Hiidenkirnujen luo ei ollut pitkä matka, vain muutama sata metriä venerannasta. Kokeilimme hiidenkirnujen syvyyttä vähän yli metrisellä kepillä, ja osasta ei sillä tullut vielä pohja vastaan. Pelottavan syviä kuiluja.

Vähän ennen puolta kahtatoista irrotimme köydet, ja lähdimme ajelemaan kohti Örötä. Moni muukin oli menossa Rosalasta Öröön. Rosalasta ei ole kuin kuusi mailia, joten siitä pääsee nopeasti. Matkaan meni vajaa tunti. Örön vierassatama avautui 2015, ja se on edelleen varsin suosittu satama. Sitä edellisenä vuonna saareen ei vielä päässyt omalla veneellä, mutta Turkka, Timo, Timon kummisetä Erik ja minä Eva kävimme Örössä 2014 Kasnäsista jahti Eugenialla.

Örön suuntaan ajettiin jonossa. Paatteja tuli uloskin päin, ja satamaan mahtuu paljon veneitä, sillä siellä on noin 70 venepaikkaa. Rannan satamapoikia on kehuttu Facebookissa, eikä syyttä - meidät ohjattiin kivalle poijupaikalle suoraan rantalaituriin, ei (onneksi) kuitenkaan ihan rantabistron eteen. Toinen poika ohjasi paikalle, ja siellä oli jo toinen ottamassa keulaköydet vastaan ja sitomassa ne knaapeihin, sekä kertomassa nopeasti saaren palveluista. Hyvin sujui veneiden pakkaaminen satamaan!

Kävimme satamakonttorissa maksamassa 30,- satamamaksun. Samalta tiskiltä hoidettiin kaikki asiat, mm. polkupyörien vuokraus. Jono eteni hitaasti, ja olisi ehkä järkevämpää hoitaa pyörät omalta luukultaan. Örö on aika iso saari, joten pyörien vuokraaminen on suosittua, ja siinä näytti olevan kaikenlaista säätöä. Lisäksi satamakonttorin henkilökunta kertoi esimerkiksi saunavuoroista jokaiselle erikseen, haluten olla ystävällinen, ja ehdimme kuulla niiden toimimisesta jonossa seisoessamme jo pariin kertaan ja molemmilla kotimaisilla. Ostimme samalla jonottamisella Saaristomeren kalleimmat jäätelöt (ainakin tähän asti kalleimmat, Magnum-puikko oli 4,50). Hyvää oli, ja hinta oli tiedossa, eli tavallaan turha nurista - mutta silti minusta kannattaisi mieluummin tehdä asiakas iloiseksi ja myydä sille kaksi jäätelöä kohtuuhinnalla kuin yksi kohtuuttomalla (koska voi, kun kilpailua ei ole).

Päätimme tehdä ensin ruokaa paatissa ja lähteä vasta sitten tutustumaan saareen paremmin. Suolainen ja yksinkertainen ruoka sopi hellepäivään: Paistoimme makkarat ja halloumia ja söimme niiden kanssa tomaatteja, maissia, suolakurkkuja ja ananaksia - eli kaikkea sekalaista, mitä paatista löytyi. Rantabistrossakin näytti olevan jonoa. Syötyämme kävimme (Eva ja pojat) uimassa tai enemmänkin kastautumassa paatin perästä. Sitten taas vesipullot reppuun ja reppu selkään ja kohti tykkejä!

Örön linnoittaminen aloitettiin 1915, ja se oli kahdessa vuodessa valmis. Sen jälkeen se sitten toimi rannikkovartiolinnakkeena ja varuskuntana sata vuotta. Kävimme katsomassa järeää 12 tuuman Obuhovia, jolla on ammuttu ensimmäisen kerran 1916. Sen ammukset painavat 500 kg ja sen kantama on liki 45 km. Örössä oli alun perin neljä tällaista tykkiä, mutta kaksi niistä siirrettiin 1938 Viipurin lähelle Ristiniemelle. Järeillä tykeillä on viimeksi ammuttu 1970-luvun alussa. Bengtskärin majakka näkyy Öröstä, ja linnake osallistui 26.7.1941 käytyyn Bengtskärin taisteluun. Opastettuja retkiä, joissa pääsee katsomaan tykin koneistoa, järjestetään taas, ja varasimme sellaisen huomiselle. Jatkoimme matkaa saaren "kylämäisempään" osaan, vanhalle varuskunta-alueelle. Teimme pinen kierroksen läntiselle hiekkarannalle. Kaunista maisemaa! Ville ei oikein jaksanut innostua kävelystä, paitsi sitten, kun löysimme vanhoja armeijan asemia nuuskittavaksi. Päätimmekin olla tekemättä koko eteläkärjen kierrosta, jotta pojat ehtivät klo 19 saunavuoroon vanhaan varusmiesten saunaan. Saunapolitiikka oli tasa-arvoinen eli yleisessä saunassa oli joka toinen tunti miehille ja toinen naisille. Turkka ja Timo kävivät hakemassa poikien saunakamat Villen leikkiessa "periskooppiveneessä" lähellä ravintolaa ja Evan käristyessä viereisellä penkillä.

Istumassa Obuhovin putkella

Ville ja paljon periskooppeja leikkiveneessä

Merivartiotorni toimii edelleen

Sauna oli kiva, sanoivat kävijät, mutta vilvoittelu ei oikein onnistunut, sillä pihaan paistoi aurinko kuumasti, ja pukuhuone oli kuuma ja kostea.

Timon kummisetä-Erikillä, veneen senaikaisella pääomistajalla, oli kova halu ja kiire päästä käymään Örössä "ennen kuin se pilataan". En silloin 2014 oikein ymmärtänyt, mitä hän pilaamisella tarkoitti, mutta nyt ymmärrän sen paremmin. Tavallaan Örö on "mennyt pilalle", kun sen herkkä luonto ja karu varuskuntahistoria on muutettu turistikohteeksi. Örö ei ole samalla tavalla aito kuin asutut saaret - se ei ole enää varuskuntasaari, mutta ei museokaan. Entisestä kasarmista on muokattu hotelli, ruokala palvelee ravintolana, rannan bistrokin on jokin vanha rakennus, ja lisäksi on rakennettu uusia vessoja ja rantasauna. Turisteja on paljon, koska saarelle pääsee paitsi omalla veneellä myös yhteysaluksella ja erilaisilla järjestetyillä retkillä. Saari on iso, ja ihmisillä vähän aikaa, eli moni vuokraa rannasta pyörät ehtiäkseen tutustua koko saareen päivässä. Polkupyörillä ei saisi ajaa luontopoluilla, mutta osa ajaa silti - koska on kiire tai koska ei välitetä. Kuitenkin - mikä olisi vaihtoehto? Kun saarella on yrittäjä ja toimintaa, polut pysyvät tallattuina ja Metsähallitus saa vuokrasta tuloja pitää rakennuksia kunnossa. Luonto ei pysy ennallaan, vaan kaikki metsittyy, ellei maisemaa hoideta. Örössä siinä hommassa oli ihmisten lisäksi lehmiä ja lampaita.

Öröstä saatiin seuraava leima Gullkronasta saatuun Tutkijapassiin. Ville teki myös Örön tehtävän, eli rakensi kaislankorsista hyönteishotellin.

Aika täydestä satamasta sai kivoja kuvia ilta-auringossa.

 -------------------

Jäimme siis Öröseen toiseksikin yöksi ehtiäksemme kiertää "kaiken". Aika hyvin se onnistuikin, helteestä huolimatta.

Eva kävi aamulla ensimmäiseksi aamusaunassa rantasaunalla. Rakennuksessa on kaksi pienehköä saunaa, vilvotteluterassi mahtavalla näköalalla ja pitkä uimalaituri. Siitä oli hienoa pulahtaa aamu-uinnille, ja tukkakin tykkäsi kyllä tulla välissä pestyksi. Tilat eivät olleet kovin suuret, mutta onneksi taktiikka pitää pukuhuoneessa omat kamat muumikassissa naulassa penkkitilaa lainkaan tarvitsematta toimii hyvin.

Turkka keitti aamupuuron, ja syötyämme lähdettiin uudelleen valloittamaan saaren eteläkärkeä. Nyt otettiin pojille potkulaudat avuksi. Niillä pääsi hyvin varuskunta-alueelle asti, sillä tie on asfaltoitu, ja ne toimivat vielä kohtuullisesti vanhoilla hiekkateilla eli Pitkällä ja Lyhyellä ikavällä. Villen potkiksen pienet pyörät vaativat kyllä hiukan kuoppien ja irtohiekan välttelyä. Luontopolulla ne eivät tietysti auttaneet eli jätimme ne odottamaan tiensivuun kärkeen kävellessämme. Aika moneen miehistösuojaan tai vastaavaan pääsi kurkistamaan, ja kännykän taskulampusta oli kovasti hyötyä niitä tutkiessa. Aika jännää! Jopa hyvinkin syvälle suojaluoliin pääsi. Sinne oli jätetty vanhat lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteet yms. ruostuman paikoilleen. Käytävä oli niin pitkä, kostea ja pimeä, että Timoa alkoi pelottaa, ja hän halusi ylös. Me muut nuuskimme pommisuojan loppuun saakka, vaikka paikka oli aika jylhä, kostea ja hylättynä surullinen.

Portaat syvälle kallion sisään, kosteisiin suojaluoliin.

Ehdimme hyvin takaisin varuskunta-alueelle ennn klo 14 alkavaa opastettua kierrosta. Kävimme hakemassa välipalajäätelöt ravintolasta. Siellä tarjottiin lounasbuffettia, ja kana näytti ihan hyvältä, mutta kuumuudessa ei oikein ollut kova nälkä. Opastettua kierrosta, jossa pääsi myös ison Obuhov-tykin sisälle oli odotettu. Sekä Timo että Ville olivat innoissaan. Opastyttö oli reipas ja hyvä kertoja, ja piti aika ison ryhmänsä (34 henkeä + koira) hyvin kasassa. Hänen kertomansa historia löytyy aika hyvin netistäkin Metsähallituksen sivuilta, Örön historiaa. Kierros kannatti ehdottomasti tehdä (aikuiset 13,50 ja lapset ilmaiseksi).

Toimenpidehuone, jossa kartta kuin laivanupotuspeli

Tykkikierroksen jälkeen kävelimme paatille. Harkitsimme rantabistroa, mutta siellä oli nytkin jono, joten käännyimme Miss Elainen varastojen puoleen. Kävimme nopeasti paatin perästä uimassa, muuten ei jaksanut edes ajatella, mitä varastoista löytyisi. Vedessä alkoi valitettavasti olla hiukan sinilevähaitua - siinäkin on merkki vaihtaa satamaa huomenissa. Uinnin jälkeen saatiin aikaan päivän menu eli laitettiin tortillalättyihin maun mukaan tonnikalaa, jäämerensalaattia, suolakurkkuja ja vähän ketsuppia, käärittiin paketiksi ja syötiin. Helppoa ja hyvää.

Kello viiden maissa lähdimme uudelle retkelle katsomaan Örön pohjoispäätä. Otimme nytkin pojille potkulaudat ainakin osittaiseksi avuksi. Oli melkein tuuletonta, meri oli ihan pläkä. Hienoa maisemaa löytyi sieltäkin, ja lisää tykkien paikkoja ja miehistösuojia nuuskittavaksi. Lisäbonuksena näimme miinalaiva Uusimaan, joka tuli rantaan armeijan laituriin. Kännykän askelmittariin tuli melkein 24 000 askelta,  ja Turkka laskeskeli kartalta meidän kävelleen yli 12 km - ihan kelvollinen suoritus hellepäivänä!

Eugenia ajaa edelleen Öröön, tässä se menossa poispäin.

Miinalaiva Uusimaa

Örön pohjoiskärki

PS. Naapuriveneessä on koira. Kiva vuoden vanha labradoodle nimeltään Lasse. Ville on täysin myyty, varsinkin nyt saatuaan rapsuttaa Lassea rannassa - aikaisemmin hän vain tuijotti sitä kannelta ihaillen. Jos meille ei oteta koiraa, niin hän ainakin ottaa koiran sitten kun on aikuinen, sanoi hän.