Brändö, Gullvivan - Lappo - Vargata 42 nm

Olin jo mitannut vedenkin pannuun aamukahvia varten, mutta sitten päätimme kuitenkin mennä testaamaan Gullvivanin aamupalaa (10,- per henkilö, lapset puoleen hintaan). Oli oikeastaan vähän hassua, että he eivät mainostaneet aamiaista veneilijöille. Olimme itse kyselleet siitä jo eilen. Esimerkiksi Korppoon Verkanin Buffalossa aamiaisen saa vähän edullisemmin, kun sen tilaa ja maksaa jo edellisenä iltana. Kuvittelisin, että vastaava käytäntö olisi Gullvivanissakin toimiva. Aamupala oli kelvollinen pienen hotellin aamupala: Pekonia, munakokkelia, puuroa, jogurttia ja mysliä, leipiä ja leikkeleitä, hedelmiä... Ihan hyvä, mutta välissä astiat meinasivat olla tyhjiä, ja täydennys kesti eli ei ehkä oltu täysin osattu laskea aamiaissyöjien määrää tai nälkää. Verkanin systeemi auttaisi myös ennakoinnissa. Saimme mahamme täyteen (Timo liiankin, kun innostui liikaa pekonista...).

Rannassa näkyi nyt sinilevää. Kai sitä oli eilenkin, mutta vasta liikkumaton merenpinta näytti sen. Vesi näytti silti edelleen aika kirkkaalta - ehkä se olikin muuta levää?

Poijuja on reilusti

Aamiaispöytä ja tyhjät lautaset

Gullvivanin terassi

 
Isä soitti, kun olmme vielä rannassa: Rastaat ovat syöneet kaikki Kellahden viinimarjat. Saattaa jäädä mehut melkein tekemättä tänä vuonna, ellei marjoja löydy torilta vielä sitten, kun olemme lähempänä mehumaijaa. Aika harmi.

Lähdimme Gullvivanin rannasta 11.00. Ei tuullut, joten purjeilla ei tehnyt mitään. Ajelimme melko helteisessä säässä kohti Lappota, ja olimme kiinni huoltolaiturissa 13.00. Tyhjensimme septitankin ja täytimme vesitankin - vaikka se ei nyt läheskään tyhjä ollutkaan. Septipumppu toimi, mutta vaikutti aika hitaalta, ja mietimme, olisiko säiliö ollut täyttymässä. 

Lappossa pelkästä septityhjennyksestä veloitetaan viisi euroa, ja kävimme maksamassa sen satamakonttorissa. Satamahenkilökunta tuskin ehtii koko ajan vahtia huoltolaiturin käyttöä, mutta vitonen on minusta ihan perusteltu - ei jäte itsekseen tai ilmaiseksi tankista eteenpäin mene. Olisimme ostaneet myös pehmikset, mutta pehmiskone oli mennyt rikki. Pehmisjäätelöainetta olisi ollut (sekin alkaa kuulemma olla Suomesta loppu). Menimme siis kaupan pakastimelle hakemaan jäätelöitä, ja tarttui kaupasta vähän muutakin matkaan. Söimme jäätelöt rannan terassilla. Sinne mennessä Timo huomasi ensin tutun lapsen, ja kohta laiturilta tuli Pontoksen kipparikin. Juttelimme hänen kanssaan vähän aikaa. He olivat onnistuneet keräämään viinimarjat jo ennen merelle lähtemistään...

Lappon huoltolaiturissa

Jatkoimme Lapposta eteenpäin 14.30. Oli tosi kuumaa, ja olisi tehnyt mieli uimaan. Meillä oli kuitenkin uimaranta jo valittuna: Piti päästä Vargataan. Niinpä ajaa köröttelimme. Välissä tehtiin yksinkertainen ruoka (eli paistettiin makkaraa ja halloumia, ja syötiin ne coleslawn, tomaattien ja kurkkujen kanssa). Silloin laitettiin Andersson eli autopilotti ajamaan. Vargataan on Lapposta vielä aika monta mailia, ja olimme perillä vasta kahdeksan jälkeen. Ranta näytti aika täydeltä, ja olimme sinänsä henkisesti varautuneet jäämään lahdelle ankkuriin. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut tehdä sitä. Vargataan oli lisätty pistolaituri, joka tarjosi muutaman kylkikiinnityspaikan sekä yhdelle tai kahdelle poijupaikan laiturin päähän. Lähellä rantaa, laiturin vasemmassa reunassa, oli katamaraani. Sen kippari tuli laiturille mittailemaan, ja huusi voivansa siirtyä vielä vähän rantaan päin, jolloin laiturille jää 12 metriä. Se oli ystävällistä! Ajoimme kylkikiinnitykseen heidän peräänsä, ja olimme laiturissa 20.30.

Ylitettiin Kihti ja Teili, tyyntä oli

Villen taidetta. Kuvassa Timo ja Ville taistelemassa Bodnäsin sepelikasan eli ulkorakennustyömaan molemmin puolin.

Miss Elainen masto näkyy takana Vargatan laiturissa

Illalla taivaalla oli hienoja värejä

Sataman kahvila Hamnmagasinet oli auki klo 21 saakka, joten ehdimme sinne maksamaan satamamaksun (30,-). Koska ruoka oli syöty ja tiskit tiskattu matkalla, päästiin nyt suoraan uimaan. Kaunis, lämmin ilta ja ihanaa vettä! Yritin tallettaa ilta-auringon, lämmön ja hiekan jonnekin syvälle, jotta voisin palata samaan tunteeseen joskus marraskuun loskassa.

_________________________________

Tiistaipäivä oli heti aamusta helteinen, niin kuin oli  ennustettu. Aamupalan jälkeen Turkka kävi kyselemässä katamaraanin kipparilta jatkosuunnitelmia. He olivat lähdössä puolen päivän aikaan, mutta olettivat pääsevänsä kyllä rannasta, vaikka me olisimmekin heidän takanaan, sillä ohitukselle olisi tilaa. Päätimme silti siirtyä, kun läheltä vapautui poiju. Olisi ollut tavallaan hassua jäädä kylkeen laiturin päähän, meidän eteen olisi ollut vaikea ajaa. Me emme taas voineet mennä ihan rantaan, siinä olisi ollut liian matalaa.

Sitten menimme rannalle. Kaikki uivat, ja Ville rakensi hiekkalinnoitusta. Siinä oli erikseen armeijan ja Meripelastuksen alueet. Krokotiili-Gena näytti iloiselta päästyään laatikosta veteen. Se jaksoi edelleen miten kuten kantaa kolme henkeä. Viihdyimme rannalla pitkään, ja kävimme uimassa useampaan kertaan. Iltapäivästä Timo alkoi ehdotella kahvia eli hänen teki mieli rannan kahvilaan. Hamnmagasinetin mansikkaraparperipiirakka, mutakakku ja kanelipulla olivat odotusten mukaisesti hyviä. 

Gena jaksoi edelleen kantaa meidät kaikki kolme!

Villen linnoitus ei ole vielä ihan valmis, ei olisi vielä saanut ottaa kuvaa :)

Poikien potkulaudat kaivettiin esille, ja lähdimme kaupparetkelle. Rannassa on muutamia pyöriä, joita saa lainata kauppakäynteihin, mutta emme nyt viitsineet varata niitä, kun emme aikoneet tehdä mitään valtavia ostoksia. Potkulaudoista ei sinänsä ollut ihan hirveästi iloa, sillä noin puolet matkasta on soratietä, jossa potkulauta ei kovin hyvin pyöri. Kaupassa oli mukavan viileää, joten emme pitäneet kiirettä ostosten tekemisessä. Jäätelöiden lisäksi reppuun löytyi hedelmiä, maksamakkaraa (maistui muuten hyvältä pitkästä aikaa!), savukalaa ja tuoretta leipää.

Kaupparetken jälkeen oltiin taas hikisiä, joten Eva, pojat ja Gena lähtivät uudelleen uimaan. Turkka jäi paatille rapsuttamaan perunoita. Ville rakensi linnoitustaan uudelleen, sillä joku oli välillä jo ehtinyt potkia kaikki "vaivalla rakennetut" tornit nurin - Villelle tuli siitä tosi paha mieli. No, uudesta tuli vielä hienompi, kun Eva toimi ruoppaajana ja saatiin syvä satama, johon voi vetää vaikka Genankin.

Ruoan ja tiskaamisen jälkeen kello oli jo yli kahdeksan, mutta uimaan piti mennä vielä kerran. Kesän (ehkä) viimeinen hellepäivä piti käyttää arvoisellaan tavalla. Ilta oli yhtä kaunis ja lämmin kuin eilenkin. Nyt linnoituskin oli säilynyt Villen iloksi. Aallot sen sitten tuhoavat. Ei ole helppoa rakentaa mitään kovin pysyvää - harvasta meistä jää jäljelle yhtään mitään, kauheasti touhutaan, ja sitten kaikki häviää ja tasoittuu kuin hiekkalinna. No, joskus se on hyväkin asia.

Iltapalahedelmiä syödessä rantaan tuli vielä yksi purjevene. Siinä oli kolmilapsinen perhe, vanhin poika oli noin Timon ikäinen tai vähän vanhempi. Tunsin suurta sielujen sympatiaa kuullessani miten perheen äiti räksytti pojalle siitä, että tavarat olivat levällään, ja voisi joskus hoitaa omia tavaroitaan paikoilleen jne... ja jos  ei hommat suju, niin "tästä ihan vähän matkan päässä on bussipysäkki, ja sieltä pääsee bussilla Turkuun". Timo on kuullut tämän saman uhkauksen reissun aikana muutamankin kerran! 

Pelasimme vielä pari kierrosta tarinanoppaa ennen nukkumaanmenoa. Vähän höpsö, mutta nopea ja varsinkin Villen mielestä hauska peli. Siinä heitetään kuusi noppaa, joissa on kuvia (setti löytyi Tigeristä), ja sitten kerrotaan pieni tarina kuvien perusteella. Pistää mielikuvituksen liikkeelle - noppia saisi vaan olla vähän isompi setti. Itsekerrotut iltasadut veivät unten maille.