Lomareissun 2023 reittikartta

Kesän 2023 purjehdusretken pohjoisin piste oli Porin Reposaari, eteläisin Landsort Öjan saarella, läntisin Strängnäs Mälarenin rannalla ja itäisin kotipiste Turku. 

Kohta on taas joulu, joten voi alkaa suunnitella ensi vuotta. Pitäisikö välissä suunnata myös jonkin verran itään päin?

Ohessa linkki reitteihin kartalla.

Syksy tuli

Miss Elaine ei päässyt enää retkille, sillä elo- ja syyskuun viikonloppuina oli joko muuta tekemistä tai tylsän sateista säätä.

Turkka ja Eva nukkuivat tosin paatissa yön la-su 2.-3.9 (olisiko se ollut muodikas stay-cation). Samassa pakattiin loputkin tavarat pois ja tuotiin kotiin. Sunnuntai-iltapäivällä haettiin myös patjat ja vuodevaatteet. Tuffa oli käymässä, ja hyödynnettiin pakettaria.

Timo ja Turkka ottivat purjeet pois perjantaina 8.9. Sekä iso- että keulapurje vietiin talvisäilytykseen AuraSailsille.

Nostoajankohta tuli tällä kertaa hiukan nopealla aikataululla: Viemerö soitti keskiviikkoiltana 13.9, että "kävisikö nosto lauantaina?" Masto piti saada sitä ennen tietysti pois. Monet tutut olivat vielä merellä saavuttamattomissa. Onneksi keksimme sähköhommista tutun Simon, joka pääsi apumieheksi. Timo oli koulusta pois perjantaiaamun kaksi matikan tuntia. Neljästään (siis Turkka, Eva, Timo ja Simo) homma sujui hyvin. Aamu oli hyvin sumuinen ja aivan tuuleton. Lämmintäkin oli, kun aurinko tuli esiin. Olimme Lauttarannassa ennen kahdeksaa. Simo tuli telakalle ennen yhdeksää. Masto saatiin kärryyn ennen kymmentä, ja Timo ehti 10.15 ruotsin tunnille.

Aamusumussa laiturille. Maisema oli hieno!

Hirvensalon ranta oli aivan sumussa. Luonnossa se näytti vielä erikoisemmalta kuin kuvassa.

Masto on pois!

Ennen yhtätoista masto oli telineessä. Ajoimme Simo kyydissä Miss Elainen vielä yhdeksi yöksi omalle paikalleen. Sitten menimme koko porukka perinteiseen tyyliin Saloselle kahville.

Perjantai-illalla Turkka, Eva ja Ville kävivät hallilla katsomassa kärryn kuntoon. Turkka laittoi pyöriin ilmaa, ja yritimme saada "tassuja" pysymään pystyasennossa lisäprikkojen avulla. Se ei onnistunut, ruuveja ei millään saa tarpeeksi kireiksi.. Täytyy koittaa jotain muuta. Viemerö ehdotti tassun alle viemäriputken pätkää - se pitäisi tassut asennossa. Tassuja täytyy muutenkin huoltaa ensi vuonna, kun paatti on taas vedessä: pehmusteet toimivat kyllä vielä, mutta ne kannattaisi uusia, ennen kuin niistä tulee liian kuluneita.

Lauantaina 15.9 olimme puoli yhdeksän maissa Lauttarannassa. Rajakarilla tuuli noin 10 m/s. Lauttarantaan lounaistuuli ei juuri sopinut. Miss Elaine lähti 8.50 kohti Hovirintaa. Kuuden mailin matkaan meni noin tunti.

Viemerön Kari tuli heti puoli yhdentoista jälkeen. Nosto sujui reippaasti ja rutiinilla. Kahdeltatoista Miss Elaine oli jo pukillaan hallin pihassa.

Parin vuoden mittaisen perinteen mukaisesti joimme vielä kerran kahvit istumalaatikossa. Ville totesi, että Miss Elainea tulee ikävä. Siihen voivat kaikki yhtyä, mutta onneksi kevät tulee taas aikanaan.

Timo ja Turkka pesivät kyljet ja kannen. Lisäksi Timo teki painepesurilla hymynaamoja paatin kylkeen... Näkkiä oli onneksi tosi vähän, vain hieman potkurissa. Vesitankki valutettiin tyhjäksi (mittarin neula jäi ihan punaisen alkupäähän eli punaisella alueella alueella vettä ei ole vähän, vaan se on loppu).

Aurinko paistoi, ja hallin pihalla  oli mukava touhuta. Olisi varmaan ollut aika hieno purjehduspäiväkin...

Olimme reippaita ja vedimme paatin samantien myös sisään halliin. Koko homma oli valmis noin 17.30 ja pääsimme kotiin hyvin ansaittuun saunaan.

Turku - Merimasku - Rymättylä - Turku 32+10+10=52 nm

Vaihteleva, tuulinen ja sateinen säätyyppi jatkuu, mutta viikonlopuksi ennustettiin kohtuullista säätä. Niinpä teki mieli lähteä merelle, edes pienelle purjehdukselle. Maanantaille tai ehkä vielä todennäköisemmin tiistaille onkin sitten luvattu ihan kunnon myräkkää. Käytettävissä oleva aikaikkuna oli siis melko rajallinen. Koulu alkaa torstaina 10.8, syksy tulee.

Tuuliennuste oli siinä mielessä huono, että lauantaiksi luvattiin lounaistuulta ja sunnuntaille koillistuulta eli aina vastaista Airistolla. Pakkasimme ensin mukaan vain hiukan eväitä, uikkarit, pyyhkeet ja pestyt lakanat ajatellen tehdä vain päiväreissun, jolloin pääsisi purjeilla ainakin takaisinpäin. Epäilimme isopurjeen jääneen märäksi edellisestä reissusta, joten sille tekisi hyvää päästä mastoon kuivumaan. Ajoimme portista ulos, mutta teimmekin vielä pikapäätöksen tulla hakemaan yöpuvut ja hammasharjat. Tiesimme paatissa olevan sen verran ruokaa, että ilman kauppaakin selviäisimme, jos haluaisimmekin olla yötä jossakin - parempi ottaa varmuuden vuoksi yöpymisvarustus mukaan.

Lähdimme Lauttarannasta 11.15. Kävimme ensimmäiseksi tyhjentämässä septin. Sitten ajelimme alas Airistoa. Tuuli oli vastaista, eikä erityisen kovaa. Kun väylä haarautui joko etelämmäksi esimerkiksi Aspholmin suuntaan tai ylös pohjoiseen Rymättylään, heitimme tikkaa Rymättylän puolesta. 

Vieressämme Airistolla ajoi kaksi "puikkoa", toinen hinauksessa. Oletimme niiden nostavan heti purjeet, mutta kyseessä taisikin olla joku siirtopurjehdus tms., sillä ne vain ajoivat suoraan eteenpäin ja alas Airistoa.

Harkitsimme ensin menevämme Raision kaupungin virkistysalueen laituriin Karhuluotoon, joka sijaitsee heti Maisaaren takana. Karhuluodon laiturissa oli useampi pienehkö moottorivene, ja aloimme epäillä, onko siinä tarpeeksi syvyyttä purjeveneelle. Muutenkin tuntui, että olisi kiva jatkaa hiukan pidemmälle. Niinpä ajelimme eteenpäin ja päätimme kiertää Rymättylän saaren.

Satamakirjasta löytyi hauskanniminen luonnonsatamavaihtoehto: Hiiri. Kiersimme Hiiren ja katselimme sen rantoja 14.30. Tuuli osui siihen, joten nyt siihen ei olisi ollut kiva jäädä. Kalliot olivat hienot. Lähellä oli Karjaluoto, jossa Timo oli joskus ollut partiolaisten Merisuden kanssa. 

Hiiren kallioita. Tähän voisi todennäköisesti kiinnittyä.

Hiiren rantaa

Nostimme purjeet Hiiren edustalla 14.50. Väylä oli paikoin aika kapea, mutta kohtuullisen hyvin purjehtiminen onnistui. Jossakin kohtaa hiukan autoimme koneella, jotta pääsimme reimarin oikealta puolelta. Laskimme purjeet 17.30 hiukan ennen Merimaskun Rantamakasiinin laituria. Ajoimme laiturin vasemmalle, sillan puoleiselle reunalle ja kiinnityimme poijuun 17.40.

Merimaskussa Miss Elaine on ollut edellisen kerran 2007 tai 2008. Laituri oli tukeva (matala, tarvittiin keulatikkaat), sähköä ja vettä oli saatavilla. Laiturin päässä oli myös septintyhjennysmahdollisuus. Satamamaksu maksettiin Rantamakasiini-ravintolaan. Sitten edellisen käynnin satamaa oli kohennettu ja uudet sauna- ja suihkutilat oli avattu viime kesänä. Saunoissa oli yleiset vuorot miehille ja naisille, uimalaituri löytyi heti saunarakennuksen edestä. Kävelimme ensin katsomaan Merimaskun 1726 valmistunutta puukirkkoa. Sisään ei enää päässyt, huomenna olisi jumalanpalvelus klo 10. Sitten haimme saunakamat paatista ja lähdimme testaamaan uudet saunat. 

Merimaskun kirkko

Saunat olivat siistit ja hienot. Vedessä näkyi hiukan sinilevähaitua, mutta Eva ja Ville kävivät uimassa siitä huolimatta. Vesi tuntui aika lämpimältä, yli 20-asteista ihan varmasti.

Uimalaituri

Laiturin rannasta katsoen oikea puoli on vieraspaikkoja, toinen puoli kausipaikkoja

Saunan jälkeen tehtiin nopea nakkipata paatissa. Lidlin purkkinakit maistuivat. Jälkiruokaa lähdettin hakemaan rantaravintolasta, jossa oli alkanut myös live-musiikki: uusikaupunkilaiset Kalle Klotz ja Susanna Pihlaja soittivat (Kalle, kitaraa) ja lauloivat (molemmat) sekalaisia koti- ja ulkomaisia cover-biisejä. Heitä oli ihan mukava kuunnella ja nauttia samalla jäätelöä tai irish coffeeta. Saaliinhimoisia hyttysiä tosin ilmestyi häiritsemään iltaa.

Pojat lähtivät paatille jo hiukan aikaisemmin, ja musiikin loputtua klo 22 (samalla ravintola meni kiinni) menimme mekin paatille ja hyödynsimme vielä spotify:ta jonkun aikaa.

-----------------------------------

Aamu oli hiukan harmaa, mutta lämmin. Keitettiin puuroa aamupalaksi, ja mansikkahilloakin löytyi paatin varastoista. Aamupalan jälkeen irrotimme köydet 10.25. Ville olisi halunnut vielä mennä pelaamaan minigolfia, mutta se sai nyt tällä kertaa jäädä.

Merimaskun Rantamakasiini

Merimaskun ranta jää taakse

Porhonkallion ranta. Takana Naantalin asuntomessualuetta.

Ajoimme vielä katsomaan Rymättylän kirkonkylään, jossa paikallisen VPK:n hoitamassa laiturissa on muutamia vieraspoijuja. Kiinnityimme siihen 12.15. Satamamaksua ei ole, eikä palveluitakaan kuin puucee. Kauppa (=Sale) on ihan lähellä, samoin pankki, apteekki, posti ja leipomo. Laituri on huolto- tai yöpymispaikaksi ihan hyvä ja suojainen vaihtoehto.

Kävimme katsomassa Rymättylän Pyhän Jaakobin kirkkoa. Se on rakennettu 1300-luvun lopussa tai 1400-luvun alussa. Vanhin osa, sakasti, on jo 1300-luvun alkupuolelta. Se on rakennettu alun perin osaksi paikalla ollutta puukirkkoa. Kirkossa olevat kalkkimaalaukset on tehty 1520-luvulla. Seinämaalaukset peitettiin uskonpuhdistuksen aikana, mutta niitä on osin saatu restauroitua esille. Kirkko ei ole palanut koskaan, joten siellä oli useampiakin puuveistoksia 1300-luvulta. Saarnastuoli on suorastaan uusi, sillä se on tehty Rymättylässä 1650-luvulla. Kaunis kirkko! Siellä oli tänään ollut konfirmaatiojumalanpalvelus, ja kirkko täynnä väkeä. Rymättylä ja Merimasku kuuluvat nykyään Naantalin kuntaan. Seurakunnat ovat kuitenkin edelleen itsenäisiä, ja osa Naantalin seurakuntayhtymää.  

Rymättylän kirkonkylän laituri

Pyhän Jaakobin kirkon alttarikuori 

Poikkesimme Salessa ostamassa jäätelöt. Sitten jatkettiin matkaa. Lähdimme Rymättylästä 13.50. Tuuli oli ennusteen mukaisesti Airistolla idässä tai koillisessa. Ei siis purjehdittu. Ajoimme suoraan Lauttarantaan ja olimme kiinni laiturissa 15.45. Laitoimme veneen erityisen huolellisesti kiinni (mm. kaksi springiä), jos tulee kovaa tuulta. Siinä Miss Elaine saa nyt varmaan jonkin aikaa odotellakin, elokuun viikonlopuiksi on jo kaikenlaista muutakin ohjelmaa.

Vesibussi Lily tulossa Vepsästä Turkuun

Turkuun! Linna näkyy jo.

Kotona

Ihan parilla kuvalla vaan, miksi pidän pitkistä reissuista ja miksi huushollin purkaminen on tylsää.

Kamat odottamassa purkamista, pesua... ja paattiin jäi sentään sadevaatteet, kaikenlaista säilyvää ruokaa, pelit ja muuta viihdyketavaraa...

Eka koneellinen on jo pyörimässä. Lakanoista täyttyi kaksi koneellista, pyyhkeistä yksi. Sitten vielä pari koneellista vaatteita. Jee.

Kesäreissun jälkeen aina huomaa, että asuu ihan turhan suurissa neliöissä. Tietysti läksyihin, töihin ja opiskeluihin tarvitaan enemmän tilaa ja omaa rauhaa kuin paatin salongissa on, mutta silti reviirin laajuus suorastaan järkyttää hetken. 

Hevoseton mies on huoleton mies. Kesällä veneessäkin pitää tehdä ruokaa, siivota ja pitää tavarat paikoillaan, pestä vähän pyykkiäkin. Silti vene-elämää leimaa vapaus ja tietynlainen irrallisuus normaaliarjesta. Ei ole kiinni missään, ei ole kiinteää paikkaa tai yhteisöä omaa perhettä lukuun  ottamatta, ja voi eräänlaisena ulkopuolisena tarkkailijana kulkea ympäriinsä katselemassa paikkoja, nauttimassa niistä ja löytämässä uusia juttuja. Useinkaan ei ihan tarkkaan ei tiedä, mihin menee tai mitä tulee vastaan. Tulee pettymyksiäkin, harmeja tai mokia, mutta silloinkin on ulkopuolinen turisti, joka siirtyy seuraavaan paikkaan harmien jäädessä taakse. Siinäkin on jonkinlainen paradoksi: ihminen tarvitsee yhteisön ja oman paikan, mutta myös paljon vapautta ollakseen onnellinen. Ilmeisesti purjevene (tai asuntoauto varmaan myös) on juuri sopiva pienoismaailma: On oma paikka, jossa on tarpeeksi tilaa omalle laumalle, mutta myös ihanasti vapautta.

"Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki" sanoi Aaro Hellaakoski. Hän ei ehkä veneillyt. Jännästi meren vapauden tunsi nytkin tullessaan Mälarenilta takaisin merelle. Isollakin järvellä on reunat. Tuuli, vauhti, silloin kun purjeet vetävät, keveys - sitä purjehdukset ovat parhaimmillaan. Nyt meille osui loistavat kelit Ahvenanmeren ylitykseen molempiin suuntiin. Ruotsiin mennessä reipas sivutuuli, aivan Miss Elainen keli, ja takaisin tullessa kevyt genaakkeripurjehdus. Aina joskus pohditaan, pitäsikö yrittää löytää hiukan isompi vene, jotta saisi kolme hyttiä. Samalla voi saada myös hiukan nopeamman veneen. Miss Elaine on toisaalta kuin perheenjäsen, tuttu, luotettava ja turvallinen. Sitä tulisi ikävä.

Uuden ja vanhan tasapaino on tarpeen satamissakin. Tutut paikat, kuten Enklingen lauttasauna tai Vargatan uimaranta lämmittävät sielua. Kaupunkisatamissa muuttuu veneilijästä turistiksi. Uusien paikkojen valloitus, uudet maisemat, yllätykset - ne ovat kuitenkin tärkeitä myös. En haluaisi vain pyöriä ihan lähivesillä. Reposaari oli jännä poikkeus tällä tuttu-vieras-skaalalla, sillä toisaalta se on hyvin tuttu ja nostalginen paikka, toisaalta vieras, koska siellä vietetyistä lapsuuden kesäpäivistä on kauan, enkä ole enää paikallisen asukkaan lapsenlapsi, joka pääsi osaksi yhteisöä eri tavalla kuin turisti. Kesti hetken ennen kuin osasin esitellä Reposaarta pojille (tai blogissa) myös nykyhetken ulkopuolisena tarkkailijana, enkä pelkästään heijastanut muistoja muuttuneeseen maisemaan. 

Uudet paikat ja pidemmät matkat ovat myös saavutettavissa siinä mielessä paremmin kuin aikaisemmin, että Timo ei ole enää messipoika, vaan valmis ensimmäinen perämies. Hänellä on silmää purjeiden trimmaamiseen, voimaa niiden käsittelyyn, malttia ajaa rauhallisesti ja taitavasti ahtaammissakin paikoissa. Rohkeus ajaa luonnonsatamiin on lisääntynyt, meillä on kalliokiilat ja asialliset köydet siihen. Lisäksi niistä on saatavissa tietoa satamakirjoista ja netistä paljon paremmin kuin joskus aikaisemmin (kääntöpuolena: kun hyvät luonnonsatamat ovat kaikkien tiedossa, niissäkin on ruuhkaa). Vaikka välillä nahistellaankin jostakin, Miss Elainen miehistö toimii useimmiten hyvin yhteen ja osaa toimia erilaisissa paikoissa - ja onneksi useimmissa paikoissa on myös mukavia kanssaveneilijöitä, jotka auttavat, eivätkä vain istu paateissaan katselemassa, miten muiden käy.

Emme oikein onnistuneet kännykättömässä tai somettomassa viikossa, josta oli etukäteen puhuttu. Se tavallaan harmittaa, mutta pitänee lohduttaa itseään sillä, että Seikkailujen saari ja Seikkailujen laakso sekä muumikirja Vaarallinen juhannus tuli luettua ääneen koko porukalle, Timo eteni hitaasti Tuntemattoman sotilaan kanssa (eri murteet ovat kuulemma vaikeita luettavia) ja Ville luki useammankin Lasse-Maijan etsivätoimiston, Nauvo-Auvo aalloilla -kirjan ja molemmat pojat Aku Ankkoja sekä pari Korkeajännitystä yms Hessu-kissaa, joita paatin hyllystä löytyy. Kaikkia mukana olevia pelejä ei ehditty pelata, mutta jotakin sentään. Timon pieni kaiutin on kiva: kaikenlaista musiikkia tuli kuunneltua Vesku-draaman ohella. Spotifyn voi olla vaikea lokeroida Timon musiikkimakua, kun kuuntelimme klassista lukuun ottamatta hyvin kaikenlaista musiikkia, uutta ja varsinkin vanhempaa, kotimaista ja ulkomaista. Pienet tilat luovat (vanhanaikaista) yhteisöllisyyttä. Taas kerran: se on tärkeää, toisaalta kaikilla täytyy olla vapaus välissä olla ja mennä itsekseen. On kivaa, että pojat osaavat jo mennä keskenään vaikka pelaamaan minigolfia tai jotain muuta, ja Timon kielitaito riittää tällaisten asioiden hoitamiseen. Osaaminen on vapautta. Ruotsissa liikkuminen myös selvästi motivoi kumpaakin kuuntelemaan ja opettelemaan kieltä, se on kiva havaita!

Timosta voi kirjata muutenkin tältä kesältä hyvin positiivisen havainnon lisääntyneestä aktiivisuudesta. Tavarat pysyivät melko hyvin järjestyksessä ja löysivät paikoilleen, eikä uhkauksia tyyliin "tästä pääsee takaisin Turkuun, ellei hommat etene" tarvittu. Timo oli monessa kohtaa vapaaehtoinen tekemään eri hommia: virittämään sähköt, keittämään kahvia, auttamaan ruuanlaitossa, tiskaamaan, laittamaan genaakkerin...Ville sen sijaan alkaa olla etanointi- ja "olen täysin uppoutunut Aku Ankkaan" -vaiheessa, joka on ärsyttävää. Onneksi Timon kehitys lupaa, että sekin on vain vaihe. Jollakurssille Villekin haluaa ensi kesänä eli purjehtiminen sinänsä kiinnostaa. Kalastaminen on myös enemmän Villen heiniä kuin Timon.

Mitähän muuta tästä kesästä itselleen kirjaisi? Reissu oli hyvä, mutta jonkinlainen pääkohde olisi ollut tarpeen. Ihan sellaista euforiaa, kuin edellisenä kesänä Kalmariin saavuttaessa ei nyt tullut. Emme ihan tarpeeksi jaksaneet panostaa reittisuunnitteluun ja paikkojen etukäteismiettimiseen sen jälkeen, kun aluksi suunniteltu Höga Kusten ei onnistunutkaan. Viime vuonna kirjoitin jälkikirjoituksessani suorittamisesta ja sen vaaroista, nyt tuntuu, että olisimme halunneet "suorittaa" enemmän... tasapainoa ei ole ihan helppo löytää, varsinkin kun sääolot vaihtelevat vaikeuttaen suunnittelua. Ainakin ensi vuodelle on hyvä muistaa vime vuoden kommentti Nynäshamnin eteläpuolisista hienoista maisemista, lukuisista  luonnonsatamista ja pikkukaupungeista. Olisikohan siinä suunnassa ideaa? Ensi vuonna reittisuunnitteluun pitää käyttää keväällä hiukan enemmän aikaa. No, kuten ennenkin todettu, on hyvä, että kaikki haluavat suunnitella seuraavaa reissua! Liityimme esimerkiksi ruotsalaisten "Skärgårdens hamnar" -ryhmään tämä mielessä. 

Onnenkeksien ennustukset kantoivat hyvin kotiin asti. Matka oli "wonderful experience", niinhän venereissut aina. We didn't lose our sense of humor (usein ryhmä toimii hyvin, oli laji nyt sitten "niinkuttaminen", hassut laulut tai muu sekoilu). Tärkeimmäksi muodostui silti "harmonia". Siitä tuli eräänlainen voimasana tai lentävä lause: "Muista harmonia", kun joku meinasi alkaa valittaa jostakin. Sain Tukholman viikinkikaupasta korun, jossa on riipuksena harmoniaa tarkoittava viikinkiriimu. Ehkä sillä saa säilytettyä harmonian myös veneen ulkopuolella. 

Hauskat synttärilahjat:

Harmoniaa!

Verkan - Lauttaranta 34 nm

Aamupala nautittiin mukavasti Buffalossa. Aamiaisbuffet oli ennallaan: hotellitasoa edelleen eli sortteja puuroa, mysliä, jogurttia, pekonia, lihapullia, munakasta, nakkeja, erilaisia leipiä, leikkeleitä, hedelmiä... Eipä jäänyt nälkä! Aikuisen aamupala ennakkovarattuna eli edellisenä päivänä ostettuna maksoi 12 euroa, lapsen eli alle 12-vuotiaan 5,50. Hinta-laatu-suhde on todella hyvin kohdallaan. Katanpäässä kympillä sai puuroa ja yhden sämpylän - siitä jäi pettynyt olo. Buffalossa taas ei ole vielä koskaan tarvinnut pettyä.

Menossa aamupalalle

Verkanin laituri

Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään tai potkuttelemaan Korppoon keskustaan. Pojat kaivoivat ekaa kertaa potkulaudat esille tällä reissulla. Niille ei ole kovin paljon ollut tarvetta, mutta eivät ne toisaalta vie tilaa miltään tärkeämmältä eli siinä mielessä voivat matkustaa keulapunkkien alla. Laitoimme varmuuden vuoksi saappaat jalkaan, sillä sadekuuroja oli luvattu. Saappaiden taika toimi hyvin, sillä aurinko paistoi koko kävelyreissun.

Korppoon hyvä fiilis, feng shui, vaikutti olevan ennallaan. Torikojusta ostimme herneitä ja Ullan limpun (joka oli jäänyt erinomaisena saaristoleipänä mieleen). Nyt niitä kuulemma leipoo Ullan tytär, Ullaa itseään ei enää ole. Kaupasta löytyi Bagare Bengtin perunalimppua, ja torin kahvilakojusta pullat iltapäiväkahvia varten. Ville tosin oli sitä mieltä, että hän ei halua mitään, hänestä tuntui, että aamupalan lihapullat ja paahtoleivät riittävät koko loppupäiväksi.

Aurinko paistoi edelleen, kun irrotimme köydet 12.15. Laitoimme kuitenkin sadevehkeet päälle. Aika vähän niitä tarvittiin, meillä oli hyvä tuuri sateen kanssa. Vain Nauvon kohdalla saimme yhden kuuron niskaamme. Olimme olettaneet viimeistään Airistolla pääsevämme purjehtimaan, mutta tuuli oli paljon heikompaa kuin ennusteessa. Rajakarilla tuuli vain 3-4 m/s idästä. Ajoimme siis koneella koko matkan. Kiersimme Nauvon väylää ja joimme iltapäiväkahvit pullineen vähän ennen Nauvon vierasvenesatamaa. Siellä näytti olevan paljon veneitä. Näimme samalla wilhelminalaisten uuden mökkilaiturin ja poijut. Hienolta näytti! Olimme Lauttarannassa 18.15.

Sadevaatteet ja aurinkoinen Verkan

Tummia pilviä Turun linnan yllä, mutta tuurilla ajelimme ilmeisesti kahden sadealueen välissä

Miss Elaine kotipilttuussaan Lauttarannassa

Olimme jo matkalla miettineet, että jos sataa, emme välttämättä viitsi purkaa huushollia nyt illalla, vaan nukumme vielä yhden yön paatissa. Näin sitten tehtiin, reissu sekä alkoi että loppui yöhön Lauttarannassa. Timo olisi kyllä jo halunnut omaan sänkyyn... Keitin perunoita ja söimme niiden kanssa Enklingen sedältä ostetut savustetut ahvenet. Kävimme Hirvensalon kirjastossa palauttamassa reissulla luetun Seikkailujen saaren + vessassa. Iltapalaksi saatiin herneitä ja loput Pandan suklaalaatikosta. Kuuntelimme loppuun Loiri-draaman Yle Areenasta. Eihän kotiin voinut mennä, ennen kuin sekin oli kokonaan kuunneltu. Sen jälkeen soitimme vielä sekalaisia toivebiisejä Spotifysta ennen kuin menimme nukkumaan puolen yön maissa. Ulkona satoi, sadetta oli luvattu koko yöksi. Tuulikin kohosi ja keinutti venettä hiukan. Hiukan ristiriitainen olo. Huonon sään ja sateisen ennusteen vuoksi on mukava olla melkein kotona, kotilaiturissa, mutta samalla pitkän reissun loppuminen ja syksyn läheisyys on aika haikeaa.

Lopuksi yksi tämän reissun hengentuote. Timo oli purjehdusleirillään oppinut Rosvo-Roope-laulun. Sitä oli laulettu siellä paljon ja mekin lauloimme sitä paatissa. Keksimme siihen myös uudet sanat Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen Roska-Roopen henkeen (ainakin viimeistä säkeistöä voisi vielä miettiä, mutta kun reissu loppui...):

1. Jos täytätte mun roskiksein, niin tahdon kertoa

roskaisen tarinan, joll' ei oo vertoa.

Se on laulu roska-aluksesta Roope nimeltään,

joka roskiksia tyhjensi miss' joutui kiertämään.

2. Viel Itämeren roskikset ne Roopen muistavat

ja roskat Pietarinkin vielä säilöön luistavat

ja Suomenlahden roskikset tuns' Roope-aluksen

ja siivo oli suuri vielä Kokkolassakin.

3. Ei tiennyt roskis Oolannin kuink' oli laitansa

kun Roska-Roope tyhjens' jätteet takaa aitansa.

Yks' kansi oli irti, hän niittasi sen kiin.

Ja samalla hän siivosi muutkin romut siin.

4. Sai Roope viimein palkkansa, hän on nyt Turussa.

Ja Topinojan asemalla lie jätevahtina.

Roskat vietiin polttoon ja kaikki kierrätettiin.

Ja sillä lailla Itämeri hiljaa putsattiin.