Enklinge - Verkan 36 nm

Herätyskello soi seitsemältä, ja sade alkoi ropista melkein samaan aikaan. Doris lähti rannasta ensimmäisenä liikkeelle heti seitsemän jälkeen. Tuuliennuste näytti sen verran keikkuvaa keliä, että oli järkevää syödä aamupala rannassa. Yhdeksän jälkeen tuli sopivasti tauko sateessa. Tähtäsimme lähtömme siihen aukkoon, ja irrotimme köydet 9.35.

Enklinge on kiva paikka uimarantoinen ja lauttasaunoineen. Hermas on kiinnostava museo, ja kaupasta on sen pienuudesta huolimatta aina löytynyt ruokaa niin jääkaappiin kuin pilssiinkin eli myös tuoreita hedelmiä ja esimerkiksi hyviä perunoita. Enklinge toimii myös vara- tai lisäpaikkana Glada Laxenille, jonka laiturikapasiteetti on rajallinen. Enklingen vanha laituri alkaa kuitenkin olla korjauksen tarpeessa. Vanhat paalut ovat edelleen tukevat, ja niihin uskaltaa kiinnittyä, mutta reunoilla olevat tukipuut, joissa on kiinnitysrenkaita, alkavat olla aika heikkoja ja lahoja. Mekin vaihdoimme toisen keulaköyden renkaasta paaluun. Paalukin oli siinä mielessä ongelmallinen, että köydet olivat syöneet siihen syvän uran eli köysi "jumitti" paaluun, ei toiminut vetoköytenä.  Yhteysalusten aallot aiheuttavat aina jonkin verran rasitusta kiinnityksille. Laituri on auki alta, joten tuuli ja aallot rasittavat myös laiturin sisäpuolella. Poijuja oli nyt pari vähemmän kuin ennen, ja näistäkin joku poiju tuli veneen mukana aika lähelle laituria. Toivottavasti laitureihin ja kiinnityksiin on aikaa ja varaa kiinnittää hiukan enemmän huomiota ja uusia rakenteita. Me jo totesimme, että kovalla tuulella tähän ei olisi oikein mukava tulla. Laituri on perustarve, sen pitää olla tukeva ja luotettava.

Ajelimme Bärön ja Kumlingen pohjoispuolelta Kihdille. Tuuli oli kaakossa, 7-8 m/s. Meille suunta oli vastainen. Suunnittelimme ajavamme Kihdin "valkoista vettä" alaspäin Jungfruskäriä kohti, josko etelän suunta toimisi jotenkin. Nostimme purjeet 11.40 Norrlandetin kohdalla.  Loppujen lopuksi emme kääntyneetkään alas, tuulen suunta oli niin lähellä etelää. Sen sijaan ajoimme viitoitettua väylää yli Kihdin Svinön pohjoispuolelle, sieltä lounaaseen alas kiertäen Fiskön ja Houtskärin. Jätimme isopurjeeseen yhden reivin, joka oli siinä sitten koko päivän - sen olisi ehkä Svinön kapeikossa voinut poistaakin. Svinön kapeikossa autoimme koneella, ja Fiskön jälkeen Korppoon Berghamnin pohjoispuolella jouduimme kryssimään, mutta ei päivästä nyt ihan huonoa purjehduspäivää tullut. Sekä Kihdillä ennen Svinötä että loppupätkällä ennen Verkania Miss Elaine kulki jopa hienosti. Toki monella kulki Kihdillä vielä paljon kovempaa, esimerkiksi iso Avance ohitti meidät Svinön kohdilla ja meni hienosti menojaan.

Ville lähetti Kihdillä pullopostia. Hän ei näyttänyt sitä kenellekään: teksti on kirjoitettu Piratologia-kirjasta löytyneella salakirjoituksella. Viestissä on Villen osoite, ja siinä pyydetään ottamaan yhteyttä, niin salakirjoitus selviää. Saa nähdä, löytääkö joku pullon jostakin!

Kaikki laittoivat heti aamulla sadevehkeet ja saappaat päälle. Se auttoikin aika pitkälle: heti lähdön jälkeen tuli sadekuuro, mutta sitten oli pitkän aikaa poutaa, vaika tummia pilviä oli vähän joka puolella. Vasta ihan Korppoon Verkanin edustalla, samaan aikaan kun aloimme laskea purjeita, alkoi taas sataa. Laskimme purjeet 16.15 Korsholmin kohdalla (eli paikan, jossa olemme pari kertaa olleet ankkurissa). Sadetta tuli aika runsaastikin, mutta se meni käytännössä ohi hiukan ennen kuin ajoimme Verkanin laituriin 16.55. Verkanin satamapoika ei ehtinyt auttamaan keulaköysien kanssa, kun naapuriveneen kippari oli nopeampi. Veneitä oli laiturin molemmin puolin, mutta sisäpuolellakin oli useampi poiju vapaana ja laiturin kärjen "viuhka" oli aivan tyhjä. Illan aikana veneitä tuli jokunen lisää, yötä oli noin 25 venettä.

Ville ja pulloposti

Siellä se kelluu, matkalla jonnekin. Ville oli toisaalta kyllä surullinenkin: "Nyt en näe sitä enää koskaan."

Verkan

Laitoimme heti pressut kiinni ja lämppärin päälle. Aika äkkiä istumalaatikko ja märät vaatteet kuivuivat. Salongissa oli koko päivän ollut pyykkinaru, sillä eiliset saunapyyhkeet eivät yön aikana olleet kaiteessa kunnolla kuivuneet - nyt nekin saatiin kuiviksi. Kävimme ilmoittautumassa ja olimme iloisia havaitessamme, että aamiaista tarjotaan edelleen. Ostimme aamupalan huomisaamuksi. 

Vaihdoimme hiukan siistimpää päälle ja sitten Buffaloon! Etanoita, ribsejä ja muuta hyvää - Buffaloon voi onneksi luottaa mielenparantajana silloinkin kun sataa, heinäkuu tuntuu syyskuulta, kesä menee liian nopeasti, yöt pimenevät, koulu alkaa, näkee pahaa unta ja muuten vaan harmittaa. Syödessä juttelimme, mikä tämän kesän purjehduksessa on ollut kivaa, mikä tylsää, mitä olisi vielä halunnut tehdä tai mitä olisi halunnut jättää tekemättä. Timon vastaus oli nopea: lisää ruokaa. Muita konkreettisia ehdotuksia tuli aika vähän: Bomarsund mainittiin ja Aspholm & Granö, Meriseuran paikat, joissa ei nyt ole tänä kesänä käyty. Jep, olemme siis pitäneet lasta nälässä :) Onneksi se pääsee kohta kouluruokailuun takaisin.

Buffalon etanat rules. Villekin maistoi yhden.

Ribsejä ja ankkasalaattia

Vaihtelevaa on sää, ilta oli kaunis ja aurinkoinen

Kesäpäivä Enklingessä

Aamulla piti tehdä vaikea päätös: lähdetäänkö yli Kihdin kohti Korppoota, ehkä jopa Turkua, sillä päivästä luvattiin sateetonta ja tuulen puolesta ylitykseen hyvin sopivaa vai jäädäänkö viettämään aurinkoista ja kohtuullisen lämmintä päivää kaikessa rauhassa Enklingeen. Arpa kallistui laiturissa pysymiseen. Jäämällä saatettiin menettää hyvä purjehduspäivä ja saadaan ehkä sadetta niskaan, mutta toisaalta sunnuntaipäivästä oli mukava nauttia Enklingessä. Koko ensi viikosta luvataan aika sateista. Sää tuntuu aina välissä niin syksyiseltä, että on vaikea muistaa kalenterin olevan vasta heinäkuussa. No, koulujen alkamiseen ei ole enää kuin reilu viikko.

Satamakapteenin kesähommia tehnyt mies lähti aamusella ajelemaan kotiinpäin Snorkfrökenillään. Oli kuulemma ollut mukava kesä, mutta oli kiva lähteä kotiinkin asuttuaan pitkään purjeveneessä.

Timo jumppasi perämoottorin taas kumiveneen perään. Hän huristeli sillä uimarannalle, muut pyöräilivät. Rannassa käytettävissä olevat lainapyörät eivät ole kovin hienoja, mutta aina ne ovat toimíneet. On kiva, että Villellekin löytyy sopivankokoinen pyörä. Pojat touhusivat rannalla omiaan. Ville halusi leikkiä ja rakennella rantahiekassa sekä etsiä simpukankuoria. Timo ajeli ja souteli kumiveneellä. Kukaan ei uinut. Oli kyllä aurinkoista ja aika lämmintä, mutta tuuli sopi rantaan, eikä helteestä voinut puhua.

Villen rakennelma, joka ei kuulemma ollut sen paremmin linnoitus kuin kuivatelakkakaan

Paluumatkalla polkupyöräosasto teki hiukan lenkkiä, ja kävi kiertämässä kaupalla ja Hermaksessa. Kauppa on sunnuntaisin kiinni, joten tavallisesti täältä ostettuja torpparinleipiä ei nyt saatu. Hermas-museo oli avoinna joka päivä 10-16 jopa elokuulle, 6.8. asti. Kävimme tekemässä siellä nopean kierroksen, sillä mitään sisäänpääsymaksuakaan ei sinne ollut. Rakennusten kattoja oli korjailtu, ja navetta oli pressun alla korjausten kohteena. Muuten kaikki oli ennallaan, niin kuin tilan viimeinen asuakas Sven oli ne jättänyt.

Ville yritti kalastaa laiturilta käyttäen katkarapuja syöttinään, mutta kala ei syönyt. Laiturin vieressä näkyi pieniä kaloja, mutta isommat olivat selvästi jossain muualla.

Iltapäivällä Turkka ja Timo ottivat kumiveneen laiturille, ja pesivät ja pakkasivat sen. Tällä reissulla sitä ei enää tarvita, ja oli hauskempaa pakata se tässä auringonpaisteessa kuin mahdollisessa vesisateessa Lauttarannassa. Se tuli nyt huolelliseti pestyä: Timo nosti merestä vettä ämpärikaupalla.

Jauheliha oli käyttövuorossa ruokalistalla. Siitä tuli murukastiketta. Vårdösta oli ostettu uusia perunoita aiempien ruotsalaisten kaveriksi - olivat hyviä perunoita! 

Olimme päivällä pitkään laiturissa yksin, sillä tässä jo ennen meitä ollut kotkalainen purjevene lähti aamulla, ja eilen saman reitin Vargatasta ajanut Family cruiser vähän myöhemmin. Ihan niin omaa rauhaa emme saaneet pitää: ensin tuli Doris, joka oli BSF:lainen ja kotoisin Reposaaresta, sitten pieni Saksan lipun alla purjehtiva purkkari, ja niiden jälkeen kaksi isoa moottorivenettä. Vielä myöhemmin tuli yksi purjevene lisää, sekin Porista. Täytyikin mennä äkkiä varaamaan saunavuorot, sillä halusimme tälle päivälle rauhallisen saunan. Otimme kaksi vuoroa peräkkäin 20-22. 

Kalastajasetä tuli rantaan puoli kahdeksan maissa. Hän kävi tässä eilenkin, mutta juuri silloin, kun olimme saunassa. Hänellä on nyt paatissaan kaverina koira, jota hän sanoi Bellaksi - koko nimi on Bella Trix (veneen nimi on Bella Trix II). Se vaikutti hyvältä kalakoiralta, vaikka ei osaakaan soutaa. Ehdimme juuri sopivasti ennen saunaa ostaa sedältä neljä savuahventa. Huomenna on siis kalaa, vaikka Villen onkiminen ei tuottanutkaan tulosta. Kalastajasetää ei viime kesänä näkynyt. Nyt hän oli kuitenkin pirteänä liikkeellä. Se oli tosi mukava havaita!

Oli kiva saunoa kaikessa rauhassa. Uimassa kävivät kaikki muut paitsi Timo. Vesi tuntui vähän lämpimämmältä kuin eilen.

Ville huomasi saunassa, että hän oli unohtanut ottaa uimarannalta mukaan löytämänsä simpukankuoren. Häntä harmitti se, ja hän halusi välttämättä lähteä hakemaan sen. Sovimme, että hän saa mennä ihan itsekseen. Ensin häntä vähän jännitti lähteä yksin (vaikka hän oli jo kaksi kertaa pyöräillyt sieltä yksin veneelle), mutta hän rohkaisi itsensä. Hän tuli kuitenkin surullisena takaisin pyöräretkeltään, sillä simpukankuorta ei enää löytynyt. Lohdutukseksi pelasimme iltapalan jälkeen vielä muutaman kierroksen Unoa. Villen lohduttamisen kannalta pelit kyllä menivät huonosti, sillä Turkka voitti kaikki kolme peliä.

Verenpunainen kuu

 

Vargata - Enklinge 27 nm

Kävimme aamupalan jälkeen rannan lainapyörillä kaupassa. Ville istui Turkan "takahäksällä". Kauppa aukesi klo 10. Poikkesimme myös kirjakirppis-boklådanilla. Ville löysi taikurikirjan, ja pari muutakin teosta tarttui matkaan, mm. ruotsi-englanti oppikirja 1880-luvulta: Praktisk lärobok, Engelska affärs- och ungängesspråket. Siinä oli esim verbimuotoja joista en ole ennen kuullutkaan...

Kaupassa on pienestä koostaan huolimatta hyvä valikoima ruokatarpeita ja kaikenlaista muutakin, hinnoittelu on normi K-marketin tasoa. Sieltä hankittiin lähinnä salaattia, kurkku, tomaatteja, banaaneita ja jäätelöt. Kaupan jälkeen Ville halusi rakentaa hiekkalinnaa rannassa ja Timo kumpparoida. Emme pitäneet lähtemisellä kovaa kiirettä: kumpikin sai toteuttaa itseään. Lähdimme Vargatasta 12.25. Ranta jäi melkein tyhjäksi, vain yksinään Hamnsundetista purjeveneellään tullut mies jäi siihen. Äkkiä satamat tuntuvat taas tänä vuonna hiljenevän.

Kaupalla oli myös puhelinkoppimuseo. Numerolevyä kiertämällä sai luurista kuulumaan selostusta puhelinlaitoksen historiasta Ahvenanmaalla.

Ville ja hiekkalinnansa. Hänestä oli surku jättää linna, joka hajoaa, eikä hän näe sitä enää koskaan. Onneksi ensi kesänä voi rakentaa uuden.

Nostimme purjeet 12.40 Töftön pohjoispuolella. Tuuli pyöri salmessa, ja jouduimme tekemään pari vendaa päästäksemme Töftön lossin ohi. Tuntui vähän surulliselta, että sitä ei enää tänä kesänä nähdä. Lauloimme : "Hei Töftön lossi, ei pidä sinun sureman. Nähdään taas ensi kesänä, kun Miss Elaine palajaa." (säv. Hei Susanna...) Kurjaa, kun jo nyt saa kääntää katseen ensi kesään, tämä nykyinen alkaa olla pimenevällä puolella.

Töftön lossi

Timo ajoi aika pitkät pätkät, ja Turkka navigoi. Hän yritti myös siirtää paperikarttaa vetämällä sormilla - ei auttanut, piti ihan manuaalisti kääntää seuraava sivu.

Ängösundissa sai ajaa aika tiukkaan, ja oli aikaa keittää kahvia, mutta Teilillä tuuli sopi Miss Elainelle kuin nenä päähän. Pääsimme parhaimmillaan yli kahdeksaa solmua. Oli kiva mennä! Laskimme purjeet Enklingen edustalla 17.20. Olimme rannassa kiinni 17.35. Satamassa oli kesän satamakapteeni paikalla, Markku oli palkannut lisäapua. Hänellä oli hamnkontoret Snorkfröken-veneessään. Satamamaksu oli 20,- ja lisäksi varasimme saunan 20-21 - sen hinta oli 15,-. Olisi pitänyt suoraan ottaa kaksi tuntia. 

Enklingen laiturissa

Tehtiin nopea kanasalaatti, johon käytin säilykekanaa. Se on kätevä tuote! Lisäksi oli naan-leipiä ja fetaa. Salaatti oli sopivan kevyt mutta riittävä ruoka ennen saunaa.

Pojat ehtivät pyöräillä uimarannalle: täällä oli Villellekin sopiva pyörä lainattavissa. He myös kumpparoivat, ja tulivat kumiveneellä saunalle.

Lauttasauna oli yhtä hauska kuin ennenkin. Uimaportaat oli uusittu (samoin puuceet oli maalattu ja siistitty). Maksaessamme saunaa satamakapteeni oletti meidän olevan viimeiset saunojat, jolloin olisimme saaneet saunoa ihan rauhassa. Valitettavasti sitten tilanne muuttui: joku Glada Laxenista halusi tänne saunomaan, ja varasi vuoron meidän jälkeen 21-22. Täytyikin pitää hiukan kiirettä, harmi kyllä. Turkka ja Eva kävivät uimassa, pojista vesi oli liian kylmää. Kylmemmältä se tuntuikin kuin Enskärissä.

Saunan jälkeen syötiin valko- ja sinihomejuustoa, TUC-keksejä ja hedelmiä iltapalaksi. Samalla kuunneltiin yksi jakso Vesku Loirista kertovaa draamaa, sekä muuta musiikkia. Ilta oli tosi kaunis. Sääli vaan, että heinäkuu loppuu ja illat pimenevät.

Enklingen lauttasaunan terassin näkymän haluan muistaa marraskuussakin. Aikamoista harmoniaa!

Saggö - Vargata 22 nm

Unohtui laittaa herätyskello soimaan, ja nukuttiin puoli yhdeksään. No, se meni varmaan tarpeeseen. Villelle oli tärkeää saada vielä leikkiä rannalla. Kalliolla oli kivoja koloja, joissa oli vettä - niissä oli hyvä uittaa laivoja. Lähdimme ajelemaan eteenpäin 10.55. Kaikki kalliokiilat saatiin irti, mutta kirves oli tarpeen niin niiden kiinnittämisessä kuin pois ottamisessakin. Lähtiessä näimme pohjoisen suunnalla meren yllä trombin ja odottelimme hetken, että tummat pilvet menevät ohi.

On hyvä, että on sekä suoria...

... ettö kiiloja, joissa on 90-asteen kulma

Kallio, jossa olimme kiinni. Tähän paikkaan voi tulla joskus uudestaankin!

Teimme nopeahkon huoltopysähdyksen Hamnsundetissa. Olimme kiinni laiturissa 12.00. Ajoimme polttoainepumpun viereen ja tankkasimme 58 litraa dieseliä.  Kun septintyhjennys oli ihan vieressä, pumppasimme reilusti vettä septiin ja tyhjensimme senkin. Tuli samalla vähän siivottua letkuja. Olimme ajatelleet ostaa jotain hyvää paikan kioskista, mutta se aukesikin vasta klo 13. Odotellessamme täytimme vielä vesitankinkin. Keitin kahvin valmiiksi, tein voileipiä ja olimme notkumassa kioskin luukulla ensimmäisinä asiakkaina heti kun se avautui. Sieltä saatiin kanelipullia ja Villelle jäätelö - hän kun ei halunnut pullaa. Lähdimme Hamnsundetista 13.00. Kahvit juotiin matkalla. Pullat olivat kyllä vähän pettymys: Totesimme, että Timo olisi leiponut paljon parempaa pullaa.

Tuuli oli koko päivän aika vähäistä, ja pyöri eri suunnissa. Ajelimme koneella koko päivän. Ehkä Enklingen suuntaan, suoremmin länteen, olisi voinut päästä purjeillakin, mutta me halusimme Vargataan. Päivän sade-ennuste näytti hiukan huonolta, mutta ehkä se auttoi, että Turkka puki ajoissa kurahousut ja saappaat - emme saaneet matkalla lainkaan sadetta, vaikka uhkaavat pilvet olivat lähellä. Olimme kiinni Vargatan laiturissa 15.50.

Rannassa oli aika hiljaista. Laiturissa ei ollut kuin kolme moottorivenettä, meidän vieressämme kivannäköinen Family Cruiser. Turkka kävi ilmoittautumassa. Vargatan rantabistrossa, Hamnmagasinetissa, oli perjantaisin ja lauantaisin tarjolla hampurilaisia normaalin menyn lisäksi. Ville ehti käydä katsomassa, onko uimaranta ennallaan - oli se. Sitten menimme hampurilaisille.

Merivartiostokin kävi kääntymässä Vargatan edessä

Hampurilaiset ja ranskalaiset olivat hyviä! Terassilla istuessamme alkoi sataa, sade ropisi kattoon, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä. Ehdimme syödä myös jälkiruokajäätelöt odotellessamme, että sadekuuro menee ohi. Jälkiruokajäätelöt olivat ahvenanmaalaisen Mattas Gårdsmejerin, hyviä nekin.

Veneellä Timo ja Turkka laittoivat kumiveneeseen moottorin. Pojat jäivät touhuamaan kumiveneen ja uimarannan välille, kun taas Eva ja Turkka tekivät kävelylenkin Hummelvikin lauttarannan suuntaan.

Tämä on varmaan ensimmäinen kerta Vargatassa, kun ei ole hellettä. Yleensä täällä on aina uitu monta kertaa, mutta saa nähdä, jääkö se tänä vuonna väliin kokonaan. Kesä on ollut melko epävakainen ja viileäkin. No, mieluummin sitä kuin Etelä-Euroopan yli 40-asteista hellettä ja maastopaloja. 

Enskär – Sälskar - Saggö 20+18=38 nm

Oli sovittu, että pojat voivat mennä vielä kumpparoimaan aamupalan jälkeen, ja vasta sitten jatketaan matkaa. He yrittivät nähdä jotain lahden suulle merkitystä hylystä, mutta vaikka sen piti olla pinnalla oleva, sitä ei löytynyt.

Lähdimme Enskäristä 10.50. Vieressämme ollut puuvene lähti juuri ennen meitä. He olivat menossa Maarianhaminaan. He vetivät itsensä ensin poijulle, nostivat keulan, meloivat vähän, ja sitten keulapurje alkoi viedä heitä pois satamasta. Regina af Vindön kippari kehui lähtiessämme (ja jo kerran aikaisemminkin), että Miss Elaine on ”en rejäl bät” – hän selvästi tykkäsi tällaisista vanhanmallisista paateista – olihan hänellä itselläänkin keskiohjaamo valtavassa, varmaan 50-jalkaisessa veneessään (joka oli kyllä hieno).

Puuvene lähti purjeillaan, melalla hiukan avustettuna, kohti Maarianhaminaa

Enskärin laituri

Ajelimme kohti pohjoista. Tuuli oli kovin kevyttä, vain noin 3 m/s, joten purjeella ei olisi oikein kulkenut. Sitten vastaan tuli Sälskärin majakka. Koska tuuli oli vienoa, aloimme miettiä, voisiko saarella käydä. Sen rannat ovat kiinnittymisen kannalta mahdottomat, ja toisaalta ympärillä on ankkuroimisen kannalta liian syvää. Partiolaisten satamakirja sanoi siellä olevan kaksi poijua, joihin voi ottaa kiinni. Vesibussille pitää antaa tilaa, mutta netistä näkyi, että retkiä Getasta järjestetään vain keskiviikkoisin. Päätimme lähteä ainakin katsomaan lähemmäs.

Rannassa oli pari pikkupaattia ankkurin kanssa kiinni. Me kiinnitimme Miss Elainen poijuun kellon ollessa 14.30. Turkka jäi paatille vahtimaan, ja Eva ja pojat soutivat rantaan. Nostimme kumiveneen kalliolle, ja köysikin saatiin johonkin lenkkiin kiinni. Sitten kävelimme katsomaan majakkaa.

Vesi oli karulla saarella ongelma. Tästä kalliolammesta, "sadevesisäiliöstä", otettiin vesi ennen kuin saarelle saatiin kaivo. Myöhemmin lapset leikkivät tässä laivoilla ja uivat. Tässä myös pestiin vaatteita. Kerrotaan, että siinä myös tiskattiin: naiset saattoivat laittaa taikinakulhon veteen ja nuijapäät söivät sen puhtaaksi :)

Näihin koloihin veneitä vedettiin aikoinaan. Vesi oli korkeammalla, kuten merkki näyttää.

Majakkaan ei tietysti päässyt sisälle, mutta vaikuttava se oli näinkin.

Sälskärin majakka on rakennettu 1868. Se on Suomen vanhin merimajakka. Siellä oli majakkamestareita vuoteen 1948 asti, jolloin se automatisoitiin.

Sälskärissä asui kaksi majakanvartijaa sekä majakkamestari perheineen. Majakanvartijoilla oli oma yhteinen talo ja majakkamestari asui omassa isommassa talossaan. Suurimmasta osasta taloja ei ole jäljellä kuin kivijalka, mutta ainakin joitakin rantavajoja on vielä pystyssä.  

 
Majakkaseura on kunnostanut majakan. Majakanvartija Conrad Hägerin poika, Bengt Häger, opastaa retkiä majakalle ja on ilmeisesti tehnyt myös saaren opastaulut. Hän on julkaissut vuonna 2004 majakan historiasta kertovan kirjan. Majakka näytti olevan hienossa kunnossa. Kiersimme saaresta noin puolet. Majakalla tuntui, että tuuli alkaa nousta. Olimme lähteneet niin vauhdilla, että Villellä ei ollut edes kenkiä… Kallioilla hänenkin oli helppo kulkea paljain jaloin, mutta heinikkoisempaan osaan emme viitsineet mennä. Vähän matkaa Timo kantoi Villeä reppuselässä.

Saari oli karu ja kaunis, kiinnostava paikka – kiva, kun sattui sopiva keli majakalla käymiseen. Entisajan majakkayhteisöt ovat olleet aika jänniä paikkoja – millaistahan on ollut olla toisaalta majakanvartija vastuineen tai majakanvartijan lapsi aika rajatussa reviirissä?

Olimme Sälskärissä vajaan tunnin. Irrotimme Miss Elainen poijusta ja jatkoimme matkaa 15.30. Tuuli oli tosiaan noussut, ja nostimme isopurjeen Sälskärin edustalla klo 16. Tuuli oli ensin niin myötäistä, että vedimme keulapurjeen ulos vasta Djupvikenin edustalla 17.10. Mietimme vähän Djupvikenin lahteen ajamista, mutta purjeet alkoivat vetää sen verran hyvin, että halusimme pidemmälle. Hamnsundetin satama olisi ollut vaihtoehto tai sitten joku luonnonsatama. Selasimme Partiolaisten satamakirjaa, ja päätimme kokeilla Saggön saarta, jossa on useampikin luonnonsatamapaikka. Eteläisellä tuulella nro 26 vaikutti sopivalta suojaisalta lahdenpohjukalta.

Meressä oli aikamoista sinileväpuuroa, kurjaa! Sinilevää nähtiin tällä reissulla ekaa kertaa Maarianhaminan Länsisatamassa, ja nyt ulkomerellä sitä oli valitettavan runsaasti. 

 Vedimme keulapurjeen sisään 18.15 Saggön edustalla ja laskimme isopurjeen 18.45 Saggön pohjoispuolella. Ajoimme Djupglon lahteen ja koitimme katsoa, mihin kohtaan voisi kiinnittyä. Ensin yritimme lahden perälle, mutta siellä oli liian matalaa. Päätimme laskea ensin ankkurin lahdelle ja tutkia rantautumispaikkoja tarkemmin kumiveneellä. Olimme lahdella ankkurissa 19.20.

Eva alkoi tehdä ruokaa: siitä tuli ”merellistä pastaa” eli siihen upotettiin tortillalättyjen täytteistä jääneet guacamole ja salsa, savustettuja kilohaileja, tonnikalapurkki ja tomaattimurskaa. Pastakin oli sopivasti simpukanmuotoista. Taas yksi nopea ruoka, johon sai tyhjennettyä vajaat, puoliksi syödyt purkit, ja josta tuli ihan hyvää. Pasta jäi odottamaan, kun kokeilimme rantautumista.

Ensimmäinen paikka ei toiminut, oli kuitenkin liian matalaa. Turkka ja Timo kävivät vielä uudelleen soutamassa, ja löysivät paremman paikan – ehkä juuri sitä satamakirjassa tarkoitettiin. Saimme kalliokiilojen avulla keulaköydet kiinni, ja pääsimme syömään. Olimme lopullisesti rannassa kiinni noin 20.15. Kalliokiiloja / köysiä laitettiin kolme, eli peruskeulaköysien lisäksi vielä yksi köysi sivusta perään keventämään ankkurin rasitusta.

Saimme olla jonkin aikaa lahdessa yksin, mutta puoli kymmenen maissa paikalle tuli toinen, iso purjevene. Se jäi ankkuriin melko keskelle lahtea, ei edes yrittänyt rantaan.

Merellistä pastaa. Timo väitti sitä salsan vuoksi liian tuliseksi ja sanoi sen olevan mieluummin trooppista pastaa. Purkit tuli siivottua.

Kalliokiilat olivat taas tarpeeseen

Miss Elaine ja Santa Katarina, iso purjevene, joka jäi lahdelle ankkuriin

 
Timo jäi tiskaamaan, muut kävivät rannalla ihmettelemässä kallioita. Aikamoisia lohkareita ja luolia, samantyyppistä maastoa kuin Getassa. Karua ja jylhää.