Sade ajoi Merenkulkumuseoon

Sade alkoi aamulla, ja sitä riitti koko päiväksi. Ennustettu (ja toteutunut) sadealue oli niin iso, ettemme edes miettineet mihinkään siirtymistä tänään. Aika moni muukin pysyi laiturissa, toki reippaita lähtijöitäkin aamulla näkyi. Söimme rauhassa aamupalaa paatissa sateen ropinaa kuunnellen. Turkka sai varattua itselleen lääkäriajan. Hänellä on ollut vajaan viikon sitkeää ja aika voimakasta yskää, ei kuumetta kylläkään. Tuntui hyvältä idealta tarkistaa tilanne.

Ville halusi käymään Pommernissa, ja Merenkulkumuseo jaksoi kiinnostaa muitakin. Se oli hyvä sadepäivän ohjelma. Eva ja pojat menivät edeltä, Turkka tuli sinne lääkäristä selvittyään. Tulehdusarvo oli matala, eli ei hätää. Tehokkaamman yskänlääkkeen reseptin lääkäristä sai, ja on mukava tietää, että sen pahemmasta ei ole kyse.

Ennen yhtätöista sade oli vielä aika vähäistä, ja ajattelimme käydä ihan ensin Pommernissa. Sinne on ennenkin  tarjottu audioguidea, mutta en ole sitä halunnut. Nyt kävi ilmi, että niitä on myös suomeksi ja Ville sai lasten version. Päätin sitten itsekin kokeilla, ja sain myös suomenkielisen version. Siinä pääsi "salakuuntelemaan miehistön keskusteluja" eli erilaisia dialogeja laivan tapahtumiin liittyen. Suomenkielisessä versiossa puhujalla oli aikamoinen aksentti, sitä ei ollut minusta hauska kuunnella. Sitäpaitsi suomenkielinen tuntui ympäristöönsä nähden "väärältä". Kävin vaihtamassa sen ruotsinkieliseen, joka oli paljon parempi, aidomman oloinen. Dialogit oli tarkoitus kuunnella eri puolilla kantta, niiden tapahtumapaikoissa. Se jäi  osin tekemättä, sillä sade yltyi rankaksi. Koko ulkokantta ei viitsinyt millään kiertää, vaan kuuntelimme guiden loppuun miehistön messissä. Sitten palautimme guidet, ja menimme ekalle kannelle, jossa on erilaisia näyttöruutupelejä. Ville muisti ne edelliseltä käynniltä ja halusi kokeilemaan niitä.

Aikamoisessa sateessa juoksimme Pommernista varsinaisen Merenkulkumuseon puolelle. Varsinaista uutta katsottavaa ei hirveästi ollut, sillä vaihtuvien näyttelyiden tilassa oli nyt lapsille suunnattu leikkimielinen ja sadunomainen merihirviönäyttely. Siinä oli hauskat tekstit kolmella kielellä ja hurjia merihirviöitä, kuten verimerimakkara (Bloodius metwurtzchius), kalmari Kalle Kra-Mare (Vampyroleuthis infernalis spp gentile), jättiläismerikäärme (Serpentinus megalomanius) ja muusa-meduusa (Amoralius katakombius).

Pommern saatettu onnellisesti Australiaan - yksi näyttöruututehtävistä, joita Ville teki

Pommernin perän kansirakenteet vuosivat aika lahjakkaasti ja ämpäreitä kannettiin vuotaviin kohtiin. Peräosaston kansi uusitaan kokonaan ensi talven aikana.

Sateista satamaa

Solmuja opeteltavaksi

Esimerkki merihirviötarinoista. Ei ihan helppoa riimitellä juttuja kolmella kielellä.

Jättiläismerikäärme

Ville teki lasten tehtävälomakkeen jutut ja Timo ajoi monta kertaa laivasimulaattorilla. Museossa vierähti useampi tunti. Kolmen jälkeen aloimme miettiä, minne menisimme syömään. Pojat kinasivat simulaattoriin liittyen, sillä Ville oli päätynyt valitsemaan vaikean tehtävän ja ajanut laivansa heti jäävuoreen. Hän syytti Timoa liian vaikean tehtävän valitsemisesta, ja Timo puolestaan väitti Villen itse halunneen sen... Tiedä häntä, mutta kinastelevien tyyppien kanssa ei huvittanut lähteä ravintolaan. Sitäpaitsi vettä satoi edelleen rankasti, joten senkään puolesta ei huvittanut kävellä pitkälle. Palasimme paatille ja teimme nopean nakkipadan. Se ei oikeastaan ollut hassumpaa, ja toisaalta yksinkertainen ja tylsä ruoka oikeutti haaveilemaan jostakin paremmasta jälkiruoasta.

Kävimme laittamassa pyykit sataman koneeseen, ja jatkoimme keskustaan ruokaostoksille. Olimme varanneet pyykkivuoron 17-18, mutta koneen vapautumista sai odottaa melkein puoli tuntia, aikataulut eivät oikein pitäneet. Tehokkaita koneita oli onneksi kolme. Pesu maksettiin poletilla, joita sai ostaa satamakapteenin toimistosta (8 eur / yksi poletti / yksi koneellinen pyykkiä + kuivaus). Kauppareissun jälkeen saatiin pyykit kuivaajaan, joka teki niistä nopeasti kaappikuivia. 

Illansuussa, ennen kahdeksaa, saderintama oli mennyt ohi. Ilma kirkastui, melkein aurinko paistoi. Ainakin Timon silmissä kiiluivat Glada Muun jäätelöt, kun lähdimme uudestaan kaupungille. Ne vaihtuivat kuitenkin hotelli Cikadan jälkiruokiin - sen ravintola tuntui mukavammalta vaihtoehdolta kuin Glada Muun ulkoterassi. Timokin oli vaihtoon tyytyväinen: valkosuklaapannacotta oli kuulemma hyvää, samoin Ålandspannkakat.

Ålandspannkaka

Kävelimme vielä keskustaan. Istuimme hetken Miramar-puistossa kuuntelemassa Anders Wiklöfin syntymäpäiväkonserttia. Käärijää emme nähneet, mutta hän oli kuulemma myös ollut esiintymässä, tullut hyvin lyhyellä varoitusajalla paikkaamaan jotakuta toista. Konsertin ohjelmisto oli selvästi hyvin monipuolista. Me kuuntelimme parikin musikaalisävelmää (mm. Rikas mies jo oisin), ja sen innoittamana kuuntelimme niitä lisää Spotifysta paatilla ennen kuin menimme nukkumaan.

Wiklöfin konserttilava Miramar-puistossa

Illaksi kirkastui. Yöllä on silti jo tosi pimeää, tylsää!

Huomisen ohjelmaa tuntuu olevan vaikea päättää: vielä pohjoiseen Enskärin / Signilskärin suuntaan vai etelään Degerbyhyn? Huomisaamuna pitää päättää.