Tukholma - Mariefred 34 nm

Perjantaina vaihdettiin maisemaa, vaikka Tukholmassa olisikin ollut tehtävää ja katsottavaa vielä moneksi päiväksi (tai viikoksi). Matka jatkui järville eli Mälarenin suuntaan. Lähdimme Navishamnenista 9.15 ja olimme Danviksbron ensimmäisessä sillanavauksessa eli pääsimme siitä eteenpäin kohti sulkua 9.30. Edellämme ajoi todella hitaasti suomalainen Najad, ja ajoimme siitä ohi ennen Hammarbyslussenin sulkua. He tulivat jostakin syystä kovin hitaasti myös sulkualtaaseen, ja saivat siitä hoputuskehotusta sulunhoitajalta.

Danviksbron

Hammarbyslussen

Hammarbyslussenilla ei ollut suurempaa ruuhkaa. Molemmilla puolilla oli kiinni kolme tai neljä venettä. Pidimme kaikki omista köysistämme kiinni, ja Miss Elaine pääsi noin puolen metrin hissiin. 

Sitten vaan ajelimme eteenpäin. Rannat olivat molemmin puolin aluksi hyvin täyteen rakennettuja. Aika ankean näköistä. Olimme Liljeholmsbron kohdalla 10.25, sitten Gröndalsbron 10.38. Veneitä tuli vastaan myötätuulessa purjehtien, mutta eteenpäin kryssiviä ei montaa ollut. Hollantilainen sulussakin meidän kanssamme ollut vene saavutti meidät koneella ajaen isopurje ylhäällä. Sitten he hiukan oudosti ohittivat meidät oikealta ja kiilasivat heti keulamme editse vasempaan - jouduimme väistämään aika rajusti, vaikka ohittavan veneen pitäisi se aina tehdä. He ajoivat koneella suoraan keulamme edestä nostaen vauhdissa keulapurjeen. Sitten he sammuttivat koneen. Heillä oli aika mielenkiintoinen tapa ajaa venettä ja nostaa purjeet.

Samassa sulutuksessa ollut Najadkin oli löytänyt kaasukahvansa ja ajeli ennen Mariefrediä meidän ohitsemme. Vitsailimme, että he varmaan saavat viimeisen paikan, kun oli niin kiire... No melkein näin kävikin.

Mariefredissä piti olla sekä aisa- että poijupaikkoja. Ajoimme ensin yhteen aisapaikkaan, mutta tajusimme heti sen olevankin "privat". Peruutimme siitä, ja katselimme poijupaikkojen olevan aika täynnä. Pari vapaata poijua näkyi, mutta veneiden välissä ei ollut kovin paljon tilaa. Lisäksi meidän edellämme poijujen edessä pyöri jo yksi ruotsalaisvene ihmettelemässä. Huomasimme Kryssarklubbenin sinisen poijun ja otimme siihen kiinni 15.50 - siihen voisi jäädä, ellei rannasta löytyisi tilaa. Sitten Turkka soitti satamakapteenille kyselläkseen paikoista. Hän osoitti meille heti paikan huoltolaiturin rannanpuoleisesta päästä: "Ajakaa siihen kylkikiinnitykseen". Näin teimme, saimme sataman paikan nro 1. Olimme kiinni laiturissa 16.10. Satamakapteeni tuli myös ottamaan köysiä vastaan ja toivottamaan tervetulleeksi. Kyselimme myöhemmin illalla, voiko paikassa olla toisenkin yön vai pitääkö vaihtaa johonkin, ja saimme kuullä paikan omistajan olevan 21.7 asti pois eli "olkaa siinä vaan niin pitkän kuin haluatte". Kävin hyvin, saimme loppujen lopuksi ihan hyvän paikan. Edellämme ajanut Najad sai kyllä poijun sekin. Olisi ollut sinänsä fiksua soittaa ja varata paikka jo aiemmin, niin satama netissä neuvoi tekemään.

Teimme ensimmäiseksi pekonipastan - vähän tylsää syödä taas pastaa (varsinkin Ville valitti tästä), mutta tuli siitä parempaa kuin eilinen Kulturhusetin versio ja se oli nopea tehdä. Sitten kävimme tekemässä kierroksen kaupungilla. Kävelimme ensin sataman vieressä olevalle ratapiha-alueelle. Mariefredissa toimii Östra Södermanlands Järnväg eli kapearaiteinen museorautatie. Katselimme siinä erilaisia vaunuja, ja sitten kävi tuuri: yksi harrastajista tuli kysymään, haluaisimmeko nähdä myös tallissa olevia vetureita. No tietysti halusimme! Hän näytti meille ensin muutaman höyryveturin ja pääsimme myös veturiin sisään katsomaan. Hän näytti, miten tulipesä avataan, mikä kahva on kaasu ja mikä jarru. Timoa ei huvittanut lähteä kaupungille, hän jäi paatille - ja menetti sitten höyryveturiesittelyn. Junilla ajetaan huomenna ja sunnuntaina. Meille junia esitellyt mies ajaa diesel-veturia, ja näimme myös höyryveturista huolta pitävän sedän. Emmeköhän huomenna lähde ajelulle!

Vanhempi setä laittoi veturia ajokuntoon huomiseksi

Ville sai avata tulipesän luukun ja katsoa sinne taskulampulla. Setä näytti myös, mikä on kaasu- ja mikä jarrukahva, sekä mistä kahvasta höyrypilli viheltää.

Mariefredin asema

Mariefredin kaupunki on söpö hyvin ruotsalaisen oloinen pikkukaupunki. Vanhoja puutaloja, ruusuja talojen seinustoilla, pelargoneja ikkunoilla. Lähellä satamaa oli isohko kauppa, ICA Torghallen. Ostimme aamuksi jogurttia ja illaksi jäätelöä. Siitä palasimmekin paatille ja jaoimme jälkiruokajäätelön purkkeihin. Timo ja Ville hoitivat tiskit, Eva ja Turkka kävivät vielä kävelemässä Gripsholmin linnan luona. 

Gripsholmin linnan edessä oli pari riimukiveä. Tämän teksti kuului suurin piirtein näin: "Tola lät resa denna sten efter sin son Harald, Ingvars broder. De foro manligen fjärran efter guld och österut gavå örnen födä. De dogo söderut i Särkland." "Ge örnen föda" tarkoittaa vihollisten tappamista. "Särkland" on saraseenien maa eli kyse on viikinkien idänretkistä.

Linnan sisäänkäynti

Mariefredin vierassataman rantaa. Takana kirkko.

Kaunis ja lämmin ilta. Seikkailujen saaren viimeinen luku tuli luettua iltasatuna. Tänään on kruununprinsessa Victorian syntymäpäivä, hän täytti 46 vuotta. Toivottavasti hänelläkin oli hyvä päivä!