Sadetta ja tuulta Uudessakaupungissa

Harmaa sunnuntaiaamu Uudessakaupungissa. Eva ja pojat kävivät hakemassa kaupasta leipää aamupalaa varten. Aamupalan jälkeen Timo pakkasi tavaroitaan kassiin seuraavan viikon leiriä varten. Kun kamat alkoivat olla kasassa, lähdimme kävelemään Leijonapuistoon. Nyt oli jo ihan aurinkoista. Mantereen puolella oli tummia pilviä, merellä näytti kirkkaalta.

Pojat taiteilivat läpi Leijonapuiston kiipeilyradan. Villellä ei vielä raajojen pituus / käsivoimat riitä kahteen väliin - Timo pääsee koko radan. Kiva, kun siitä ei ole tehty liian helppoa. Haastetta riittää hiukan isommillekin. Myös hämähäkkikeinu ja vaijeriliuku olivat käytössä. Tuffa-Kalervo oli tullut autolla kaupunkiin, ja pyöräili hänkin Leijonapuistoon. Sitten vaan odoteltiin Akselia, joka tuli Turusta bussilla Uuteenkaupunkiin. Hänen bussinsa oli kahden maissa täällä. Menimme syömään pizzaa tai hampurilaisia. Rannan makasiineissa on useampiakin ravintloita. Tällä kertaa päädyimme Captain's Makasiiniin, koska Kirstassa sanottiin olevan vähintään 45 min odotus, ennen kuin ruokaa olisi saatavissa. Ihan hyvää ruokaa saatiin: Eva söi mozzarellapizzan ja Turkka kanaversion, muut sitten hampurilaisia.

Leijonapuiston leijona

Vierassataman asiakkaat saivat kupongit, joilla sai pingviinipuikon Salesta. Kävimme hakemassa kaikille pienet jätskit jälkiruoaksi. Sitten haettiin Timon tavarat paatilta, ja kävelimme vielä saattamaan Tuffan ja pojat autolle. He lähtivät ajelemaan Poriin. Tuffa vie sitten pojat maanantaina kymmeneksi Laitakariin, ja sieltä he pääsevät viikoksi Säpin Seudun Purjehtjoiden purjehdusleirille Luvian Ryöväskeriin.

Timo otti mukaansa frisbeegolfkiekkoja ja pelikortit. Ville tarjosi omia Scandic-korttejaan, mutta Timo halusi mieluummin paatin majakkakortit. Ville sitten totesikin, että hänen pakastaan saattaa puuttua ristikuningas, "joka jäi kotiin, sillä se löytyi pehmolelukettu-Knutin suolistosta..." Korttipakka oli siis ollut mukana hiihtoloman Lapinreissulla, ja ristikuningas oli jotenkin päätynyt  käsinukke-Knutin sisään. Selitys oli ihan hauska. Meille jäi siis paattiin mahdollisesti hieman vaillinainen korttipakka, mutta aina joskus tässä huushollissa muutenkin pelataan hiukan "vajaalla pakalla".

Kävimme pikaisesti Pakkahuoneen takana olevassa Uudenkaupungin Merihistoriallisen yhdistyksen ylläpitämässä Merikeskuksessa. Siellä oli uusi näyttely, "Kotien kätköistä 2" - samaa teemaa oli ollut esillä viime vuonnakin. Siellä oli esimerkiksi monta paria Staffordshiren posliinikoiria, joita merimiehet toivat tuliaisina kotiinsa Euroopasta, erityisesti Englannista. Koiraparia pidettiin ikkunalaudalla. Jos ne katsoivat ulos, isäntä oli merillä, ja kun tämä tuli kotiin, koirat käännettiin katsomaan sisällepäin.

Haimme iltapalaksi rengasmunkit Pakkahuoneelta. Olivat muuten tosi hyviä munkkeja! Mites se Muumimamma sanoi: "Kaikki hauska on hyvää vatsalle."

Parkki Warman iso pienoismalli - nähty ennenkin, mutta Ville ei sitä muistanut. Ja hieno se on edelleen!

Posliinikoirapareja on esillä paljon, vielä toinenkin vitriini näiden lisäksi. Lasi heijasti ikävästi vierestä tulevan ikkunan valoa, joten kuva on kehno.

Pakkahuoneen munkki. Jos ei Suomen paras, niin ainakin kärkikolmikossa.

Ihmettelimme sää- ja tuuliennusteita moneen kertaan päivän ja illan aikana. Lopputulemaksi näytti jäävän se, että olemme pari päivää tässä, ja toivomme sitten pääsevämme ainakin Maarianhaminaan, ennen kuin on pakko olla Turussa maanantaina 10.7. Tuuli ei oikein tue meidän reittisuunnittelua tänä vuonna.

Maanantaiaamulla heräsimme puoli kahdeksan maissa nopeasti yltyvään tuuleen. Jonkun veneen nostimet alkoivat kolista, ja tuuli viuhui mastossa. Miss Elaine keinui, vaikka oltiin suojaisessa Kaupunginlahdessa ja toisten veneiden takana. Tuuli nousi tosi äkkiä noin 12 metriin sekunnissa. Tuulennopeus oli Isokarilla korkeimmillaan 13 m/s ja puuskat 18 m/s. Aika äkkiä kovimmat tuulet siellä menivät ohi, etelämpänä tuuli kovempaa. Sadetta tuli koko aamupäivän, emmekä pitäneet turhaa kiiirettä ylösnousemisen ja aamupalan kanssa. Luimme kirjoja, pelasimme korttia ja kuuntelimme sateen ropinaa.

Uusikaupunki kehyksessa maanantaina 3.7.

Puolenpäivän nurkilla sade taukosi, ja lähdimme tutstumaan Bonk-museoon, jossa Turkka oli joskus käynyt, muut eivät. Bonk on Alvar Gullichsenin luomus: uskomaton tarina alun perin anjovisöljyyn perustuneesta Bonk-yhtymästä ja sen omituisista toimimattomista koneista. Yksi versio mielikuvituksen voimasta sekin. Museon "koneet" ja yritystarina mainoksineen ja logoineen on hienosti ja yksityiskohtaisesti luotu. Mitään järkeähän siinä ei ole, mutta aikamoinen kekseliäisyyden riemuvoitto se on. Varsinaisen Bonk-museon lisäksi sivurakennuksessa oli "Baby Bonk" eli tila, jossa sai rakennella sekalaisista tavaroista oman keksintönsä. Villekin teki omansa, jonkinlaisen ajatustenlukukoneen. Siellä oli paljon käytettäviä osia, mutta vähänlaisesti ruuveja, muttereita tai rautalankaa, joilla osia olisi saanut liitettyä yhteen.

Bonk-museo

Ville vedessä ja maalla kulkevan kulkuneuvon vieressä - se on Bonkin uudempaa amerikkalaista tuotantoa.

Bonk-yhtiön tarina alkoi Itämeressä elävien anjovis-kalojen öljyn talteenottamisesta

Ville rakentaa Baby Bonk -verstaassa

Villen Baby Bonk -verstaassa kokoama laite

Harmi, ettei näitä laastareita oikeasti ole...

Mainos laitteesta, jolla lasten kiukuttelun tuottama energia voidaan muuntaa grillihiiliksi.

Suursaaresta sodan aikana pelastettu ajatustenlukukanuuna (joka tosin on rikki).

Bonkin hengenravinnon jälkeen menimme Askondi-kahvilaan Ylisellekadulle nauttimaan konkreettisempaa ravintoa. Sieltä jatkoimme edellisellä käynnillä tutuksi tulleeseen kierrätyskeskukseen, josta nytkin löytyi pientä ostettavaa eli vihreä säästöpossu Villelle, pari Pentikin saippuakulhoa mökkivessaan ja ilmaishyllystä Camilla Läckbergin dekkari. Ilmaisia kirjoja olisi ollut tarjolla enemmänkin.

Poikkesimme myös kirjakauppa Kirja-Vakassa (perustettu 1888) ja sieltäkin löytyi paatin hyllyyn yksi kirja lisää: "Kuka sen teki? 48 visaista rikosmysteeriä". Ville harjoittelee poliisiksi tai etsiväksi, joten tämä teos piti hankkia. Illalla kokeilimme ensimmäisen arvoituksen ratkaisemista, eivätkä ne ihan helppoja ole, vaikka tekijän arvasimmekin.

Olemme aikaisemminkin käyneet Wahlbergin museotalossa. Siellä oli nyt uusi merikapteeneista ja heidän elämästään ja taidoistaan kertova näyttely. Museoon pääsi museokortilla. Talo on hieno ja taidokkaasti sisustettu. Lapsille suunnatussa tehtävälapussa oli kuvia esineistä, jotka piti museosta löytää. Tehtävät olivat sopivan haasteellisia, kaikkia ei ollut ihan helppo havaita. Ville oli jo hermostua, kun joku tavara ei meinannut millään sattua silmään. Museon piharivissä oli hieno leikkikauppa ja -kahvila, jossa Ville olisi halunnut viettää pidemmänkin aikaa.

Wahlbergin talossa. Huomaa vihreä säästöpossu, jonka nimeksi tuli Nasu.

Ville rakensi museossa pari palapeliä.

Ville, Nasu ja palapeli

Wahlbergin talon leikkikauppa

Pakkahuoneen rannan kalakauppa oli vielä onneksi auki ja ostimme sieltä päivän ruoaksi savustettua kirjolohta. Pakkahuoneen puodista saatiin uusia perunoita ja taas seuraava yö - saa nähdä, miten pitkään tässä ollaan - onneksi Uki on kiva kaupunki. Nyt rohkaistuin myös kysymään kaupan tytön nimea: olin melko varma, että kyseessä oli lukion aikaisen luokkakaverini tytär, ja näin olikin. Tyttöä en ole ennen nähnyt kuin kuvissa Facebookissa, mutta hänen vaalea paksu kihara tukkansa oli aika varma tuntomerkki. Hauska sattuma! Kala ja uudet perunat maistuivat kaikille hyvin.

Sadetta tuli illallakin aina välissä, mutta tuuli vaimeni selvästi.

Tiistaiaamuna tuuletin käynnistettiin noin 05.20. Tuuli yltyi ihan minuuteissa, herätti naapurin maston viuhunalla ja toisen naapurin nostinten kolinalla. Turkka nousi ja kävi tarkistamassa, että onhan kumivene nätisti kiinni poijuköydessä edelleen. Tuulimittari kertoi puuskien olevan yli 15 m/s. Sadekin ropisi eli ei todellakaan kiinnostanut lähteä yhtään mihinkään - eikä laiturista juuri kukaan muukaan lähtenyt koko päivänä. Maanantaina illalla tuli yksi vene, kukaan ei lähtenyt - tiistaina ei tainnut tulla ketään ja kaksi venettä lähti, toinen iltapäivällä neljän maissa ja toinen vasta yhdeksän jälkeen illalla.

Yhdentoista nurkilla lähdimme uhmaamaan sadetta. Sadetutka näytti, ettei siitä pääsisi koko päivänä kunnolla eroon. Ihan ensimmäiseksi poikkesimme kirjastoon. Ville luki uusimman Aku Ankan, ja me muut katselimme joitakin satamakirjoja. Kävimme uudestaan Kierrätyskeskuksessa, koska olimme päättäneet ostaa toisenkin säästöpossun - lopuksi emme voineet jättää viimeistäkään yksin ja ostimme kaikki kolme. Rahallinen uhraus ei ollut iso, koska ne maksoivat yhteensä 1,50 eur.

Nasu ja muut possut neuvonpidossa Miss Elainen salongissa. Ne olivat selvästi mielissään nähdessään taas toisensa.

Päätimme mennä hetkeksi uudestaan Wahlbergin talon leikkikauppaan. Ville toimi kauppiaana pari kertaa ja oli tyytyväinen päästessään sinne uudelleen. Olimme suunnitelleet menevämme lounaalle syömään kiinalaista eli Pilvi ja järvi -ravintolaan. Siellä oli lounasaikana suorastaan ruuhkaa, mutta pöytä löytyi sentään. Paikka on kiva ja ruoka hyvää, niin kuin oli edelliselläkin kerralla muutama vuosi sitten. Kiinalaisen lisäksi tarjolla oli sushia ja jälkiruoaksi sai jäätelöä ja kääretorttua kahvin kanssa.

Uudestaan leikkikaupassa. Ville oli välissä asiakkaanakin.

Pilvi ja järvi. Suositukset kiinalaiselle!

Poikkesimme pieneen Merimiehen talo -museoon, jossa oli vastaavaa tavaroiden etsintää kuvien perusteella kuin Wahlbergin talossakin. Sitten kävelime Myllymäen läpi hiukan keskustan ulkopuolelle isompaan K-markettiin tekemään ostoksia. Perustarvikkeiden lisäksi ostimme kojusta kesän ensimmäiset herneet. Ne olivat tosi makeita ja hyviä! Kaksi litraa oli äkkiä syöty.Otettiin vettä ja valmistauduttiin lähtemään liikkeelle huomisaamuna - niin kuin moni muukin. Kävimme kaikki myös saunassa ja suihkussa, ja saunanlauteilla jutellut jatkosuunnitelmat kuulostivat kovin samanlaisilta: Uki on hyvä paikka, ja tässä on vietetty mukavat päivät sadetta ja tuulta pitäen, mutta nyt pitäisi päästä jatkamaan matkaa! Toivottavasti tuuli edes hiukan suosisi meitä.