Verkan - Korkiakari 16 nm

Herätyskello soi 7.30. Eva ehti käydä saunassa ja suihkussa ennen menimme Buffaloon aamupalalle. Olimme ajatelleet ottaa Dalin mukaan terassille, mutta se ei ollut yhtään kiinnostunut lähtemään vielä rantaan, joten jätimme sen koppaansa nukkumaan. Aamupalaa tarjoillaan Buffalossa joka päivä heinäkuun loppuun, sen jälkeen vain viikonloppuina. Ehdimme sopivasti syömään sen heinäkuun viimeisenä päivänä, ei katkennut aamupalaperinne.

Verkan aamulla. Fiskö lähti lenkilleen.

Villen aamupalalautanen. Pekonia riitti Dalillekin.

Aamiaiselta palasimme paattiin. Dali loikoili edelleen laiskana kopassaan. Timo otti hihnan esiin, ja Dali nousi ylös, venytteli kunnolla ja... palasi takaisin petiinsä. Ville otti vähän turhan runsaasti pekonia aamupalalla, ja nappasimme sitä vähän mukaan lautasliinaan Dalille. Nyt se tuli käyttöön: pekonin haistaessaan Dali nousi pedistään vauhdilla.  Lähdimme kaikki kävelemään Korppoon keskustaan.

Shoppailimme Korppoon torilta kanttarelleja ja kahvipullat. K-kaupasta kävimme hakemassa Bagar Bengtin perunalimpun. Kirkkokin oli auki, ja kävimme siellä vuorotellen katsomassa - joku aina odotteli Dalin kanssa kirkkomaalla.

Lähdimme Verkanilta 12.40. Kävimme ensin tyhjentämässä septin, kun sitä ei ollut edellisen reissun lopuksi tehty, ja sitten ajelimme pohjoisen suuntaan. Tuuli on aika heikkoa ja myötäistä. Nostimme isopurjeen 13.40 Lillpensorin kohdalla. Keulaa emme edes yrittäneet ottaa käyttöön, se olisi todennäköisesti vain läpsynyt, emmekä yrittäneet genaakkeriakaan - sillekin tuuli olisi (ehkä) ollut turhan myötäistä. Meno oli leppoisaa, mutta edettiin kuitenkin. Kuunneltiin lisää JVG:ta, juotiin kahvit ja viilenneltiin Dalia märällä pyyhkeellä. Sillä on turhan paljon turkkia näihin lämpötiloihin. Onneksi se itsekin ymmärsi, että märkä pyyhe viilentää mukavasti oloa. 

Pojat kinasivat jostakin turhasta Verkanilta lähdettäessä ja koitin selittää, että voisi puhua toiselle nätimmin. Totesin, että voidaan kyllä mennä suoraan kotiinkin, jos kinastelu jatkuu. Kiitos, kun otit enemmän limsaa, kuittasi Ville Timolle. Sitten he vuorotellen kiittelivät ja kehuivat toisiaan erilaisista tyhmyyksistä. Että silleen, matka jatkuu vaan Joensuusta länteen ja Kuopiosta pohjoiseen, noin JVG:ta siteeraten.

Dali torkkui pyyhkeen alla, useimmiten varjossa ruorimiehen penkin alla

Välissä Dali kävi katselemassa maisemia. Se meinasi hypätä istumalaatikosta kannelle, mutta sitä emme antaneet sen liikkeellä ollessa tehdä. Rohkeus on lisääntynyt hurjasti, kun se ei kesäkuussa meinannut uskaltaa kulkea kantäkkiä pitkin.

Laskimme purjeen Korkiakarin edustalla, ja ajelimme sitten rantaan. Kiinnityimme 17.00 Meriseuran laituriin tai oikeastaan kallioon - rannassa on osin laituria, osin kiinnitytään suoraan pystysuoraan kallioon. Rannassa on vain kaksi poijua, ja ne olivat jo käytössä. Uskaltauduimme ottamaan mooring linen kiinni, vaikka se ei suosikkikiinnittymistapamme olekaan. Mooring linet olivat jotenkin sekaisin, ei ollut oikein selvää, oliko viereinen köysi sekaisin meidän köytemme kanssa vai ei. Yritimme sitä ihmetellä, mutta vähän arvoitukseksi se jäi. Poijut olisivat selkeämpi ratkaisu. Viimeisenä rantaan tullut vene laski ankkurin ja kiinnittyi kalliossa oleviin lenkkeihin. Niitä on kalliossa useammassa paikassa.

Korkiakarin ranta

Kävimme heti Dalin kanssa lenkillä rannassa. Korkiakari on kaunis saari, hiukan karumpi ja kallioisempi kuin Aspholm tai Granö. Saaressa menee useampi kiva polku. Dali juoksi poluilla innoissaan ja hyppi kallioilla. Kuumuus ei yhtäkkiä väsyttänytkään yhtään. Koko saari on Meriseuran aluetta. Toisella rannalla oli iso saunarakennus tupahuoneineen. Tuvassa oli keittiö, takka sekä kaikenlaisia pelejä. 

Villen ja Evan lenkkeillessä Dalin kanssa Timo oli jo alkanut pestä perunoita ja silpunnut sipulit. Eva ja Ville ehtivät käydä vielä nopeasti veneen perästä uimassa, sitten tehtiin kanttarellikastike ja keitettiin perunat. Hyvää tuli, kastiketta olisi voinut olla hiukan enemmänkin.

Pojat lähtivät ruoan jälkeen pelaamaan ilmakiekkoa ja biljardia tupahuoneelle. Sitten mentiin saunaan ja uimaan. Sauna toimii samalla systeemillä kuin Granössäkin eli naisille ja miehille on erilliset puku- ja pesuhuoneet, löylyhuoneeseen mennään uikkareissa. Hyvä järjestely, ja tilaa oli suurin piirtein saman verran kuin Granössäkin. Kaikki kävivät uimassa.

Pojat pelasivat biljardia. Timo oli aiemmin pelannut netissä eli säännöt olivat tiedossa. Livenä oli vaikeampi osua palloon sopivasti.

Korkiakarin uimalaituri

Näkymä uimalaiturilta saunan suuntaan 

Sauna- ja tuparakennus terasseineen. Terassilla oli myös kaasugrilli. Siisti tiskauspaikkakin oli talon takapuolella.

Saunan jälkeen Timo iltalenkitti Dalin. Dali teki lenkillä tuttavuutta naapuriveneen tyttökoirien kanssa, eikä rähissyt. Eva ja Turkka kävivät tiskaamassa. Ville viritti riippumaton keulaan ja lueskeli siinä.

Suolaiset sipsit dipillä maistuivat hellepäivän iltapalaksi. Heinäkuu alkoi olla ohi, kun mentiin nukkumaan. Ilta oli jo tosi pimeä. Äkkiä kesä menee, sille ei mitään voi, vaikka haluaisi. Kuten ns. tyyneysrukouksessa sanotaan: Anna voimaa hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa, ja rohkeutta muuttaa ne, jotka voin, sekä viisautta erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

Lauttaranta - Verkan 28 nm

Lähdimme puolen päivän jälkeen ajelemaan aurinkoiselle Airistolle. Saimme mukaamme myös laivakoiran eli Dali on taas hetken meidän matkassamme. Eilen tuuli reippaasti, tänään ei oikein yhtään. Koneella siis ajeltiin, päämääränä Korppoo ja Verkan. Saavuimme Verkanille 17.15. 

Laiturissa ei ollut kovin montaa ei-varattavaa vapaata poijua. Pienen harkinnan jälkeen kiinnityimme mieluummin laiturin päähän kuin laiturin sisäpuolelle melko lähelle rantaa - voi olla, että virhevalinta, laiturinkulmaan oli todennäköisesti hankalampi asetella köydet, kun portaatkin vielä tarvitaan - mutta tässä ollaan, ja Dalikin saadaan rantaan kulkemaan. Sillä olikin kiire rantaan, kun laituriin päästiin: Päästyään salongista istumalaatikkoon se hyppäsi kantäkille ja tepsutti keulaan haluten heti rantaan. Hyvin se osasi asioilleen pyytää ja ehti hyvään paikkaan!

Dali ja norsu, joka toimi lohtuleluna ja tyynynä

Menimme tietysti syömään Buffaloon. Etanoita, ribsejä ja muuta hyvää, myös halloumihampurilainen, jota ei ole pitkään aikaan ollut, löytyi listalta. Kaikki söivät alku-ja pääruoat, jälkkäriä ei kukaan jaksanut. Ville meni ruoan jälkeen lepäämään paattiin. Me muut kävelimme Korppoon keskustaan. Saatiin vähän liikuntaa ja kaupasta pienet jäätelöt.

Dali on lähinnä kiinnostunut toisesta koirasta... Hienosti se oli mukana, vaikka ei saanutkaan juuri muuta kuin vettä - ihan pikkuisen sentään maistaa ribsejä.

Ville ja Junior ribs. Villen alkupalapatonki oli niin iso, että junior-versio riitti ribseistä.

Ehdimme juuri sopivasti yhdeksäksi takaisin, ennen kuin alkoi sataa kovaa. Ukkonen oli ihan lähellä, salamat vaan leiskuivat ja jyrisi. Vettä tuli kaatamalla, koko maisema oli ihan harmaa. Pojat menivät silti saunaan. He laittoivat uikkarit päälleen, muut kamat kassiin, ja painuivat sateeseen. Eva ja Dali jäivät veneeseen lueskelemaan ja nukkumaan. Dali ei onneksi pelkää ukkosta, se oli ihan rauhallinen, vaikka ympärillä jytisi lujaa.

Saunan jälkeen kuunneltiin pari jaksoa YLEn kesädraamaa JVG:sta, ja painuttiin nukkumaan. Dali löysi itselleen hyvän kohdan keskeltä salongin lattiaa, ilmeisesti sinä oli viileämpää kuin omassa pedissä.

Grano - Pikku-Nauvo - Lauttaranta 23 + 16 = 39 nm

Onneksi jätimme myös takahytin pikkuisen kattoluukun auki yöksi. Ilma ainakin vaihtui hiukan. Yökin oli niin lämmin, että varsinaista viilennystä sieltä ei saanut. Ville ja Eva kävivät uimassa sekä ennen että jälkeen aamupalan. Paljon muuta emme sitten tehneetkään, toivotettiin muille hauskaa päivää ja lähdettiin kotimatkalle klo 10.00. Naapurivene suunnitteli siirtyvänsä Jurmoon.

Aamu-uinnin jälkeen

Helteellä mukavin asu on märkä uikkari

Ulos Granön kapeikosta. Ulos ajettaessa köli kolahti kallioon eli tarkasti pitää tässä kohtaa ajaa. Tuuli pyöri yllättävästi, se ei kuvassa oikein näy.

Korpoström

Tuuli oli kevyttä. Ajelimme Korppoon eteläpuolelta ohi Korpoströmin ja Rumar Strandin. Rumarin rannassa oli hyvännäköinen vesitramppa. Paikan ravintolaa on myös kehuttu. Sinne täytyy yrittää pysähtyä joku kerta. Paikan ongelma on ihan vierestä kulkeva veneväylä, sillä ohi ajavat veneet keikuttavat laiturissa olevia aika rajusti. Väylällä on tietysti nopeusrajoitus, mutta sitä noudatetaan vaihtelevasti, ja isot moottoriveneet tekevät aikamoisia laineita hiljaakin ajaessaan.

Käännyttyämme Korppoon ja Nauvon välistä pohjoiseen vievälle väylälle alkoi purjehtiminen näyttää mahdolliselta. Nostimme purjeet klo  11 Nauvon Engesnäsin kohdalla. Tuli oli kevyttä ja melko vastaistakin eli vauhtiennätyksiä ei ollut luvassa. Korppoon-Nauvon lossien kohdalla autoimme vähän koneella, jotta pääsimme alta pois. Muuten lilluttelimme menemään. Muutama venda piti tehdä, jotta matka eteni. Leppoisaa purjehdusta eli oli helppo samalla myös syödä tonnikalatortillat. Kun tuuli tuntui kuolevan kokonaan ja vauhti hiipui yhteen solmuun, laskimme purjeet Airiston reunalla Kaslotin kohdalla 14.30.

Nauvon edustalla oli runsaasti partioveneitä liikkeellä. Suurin osa oli jo laskenut purjeensa ja suuntasi satamaan. Jotkut olivat uimassa veneensä vieressä. Edellämme mennyt Lätynkääntäjien Sandy pääsi nousemaan selvästi paremmin kuin me, ja kulki reippaammin.

Partioveneitä Nauvon edustalla

Ajoimme ohi Nauvon ja mietimme myös uimaan pysähtymistä. Tuli mieleen kysyä lupa kiinnittyä Villa Stenuddenin laituriin ja käyttää uimaportaita. Voodoo Ladyn miehistö oli Oskarshamnissa, ja lupa saatiin :) Otimme laiturin kylkeen kiinni 16.10. Oli mahtavaa päästä uimaan, paatissa oli todella hikistä!

Totesimme mökillä kaiken olevan kunnossa, tänä kesänä istutettu kuntta vain oli hiukan kuivan oloista. Saimme ohjeet kasteluun, ja pistimme toimeksi. 

Villa Stenuddenin laiturissa

Uimassa! Hiukan oli sinilevähaitua täälläkin, mutta onneksi tosi vähän, ainakin toistaiseksi.

Ennen lähtöä käytiin vielä uudestaan uimassa. Jatkoimme matkaa kohti Turkua 18.05 ja tasan yhdeksältä olimme taas kotilaiturissa Lauttarannassa. Tosi kaunis ilta! Edelleen lämmintä, mutta ei enää hikistä. Nyt olisi ollut kiva jäädä vaan istumaan veneelle, vaikkapa Vargatan rannassa... Sen sijaan pakkasimme tavarat (onneksi jääkaappi oli käytännössä tyhjäksi syöty, helppoa) ja ajoimme kotiin. Pesukone pääsi hommiin, ja sisäkukat olivat varmaan tyytyväisiä paluustamme. Monet huonekasvit olivat ehtineet vajassa viikossa nuupahtaa, lämmintä on tietysti ollut Turussakin.

Sadekuuro meni sopivasti edestämme, ei tullut rantautumissadetta niskaan

Baltic Princess lähti Tukholmaan. Airistolla nähtiin myös Viking Grace, Fjärdvägen eli "sipsilaiva" (se ajaa Långnäsin ja Naantalin välillä, ja mitäs muuta se kuljettaisi kuin Taffelin sipsejä) , FinnCanopus ja pari pienempää rahtilaivaa sekä merivoimien koululaivat Fabian Wrede, Axel von Fersen ja Wilhelm Carpelan.

Olemme joskus aikaisemminkin tulleet Turkuun juuri samassa aikataulussa ja kohdanneet näillä nurkilla Baltic Princessin kanssa. Terkkuja vaan Tukholmaan, laivallekin olisi kiva taas joskus mennä!

Kaunis ilta Lauttarannassa.
 Emme vielä tyhjentäneet kumivenettä, vaan se jäi Miss Elainen viereen laituriin.

Hellepäivä Granössä

Taisi olla trooppinen yö tai ainakin oli kuuma nukkua. Aamupalan jälkeen juteltiin toisen purjeveneen pariskunnan kanssa, ja kävimme myös katsomassa toistemme veneitä! Heillä on 37-jalkainen GibSea, jossa on kolme hyttiä, enemmän leveyttä ja korkeutta kuin Miss Elainessa. Ei lainkaan hassumpi vene. Miss Elainen kantäkit ovat aika paljon kapeammat, heidän veneessään oli helpompi liikkua - se ei ollut ihan yhtä paljon nöyryyttä vaativa kuin Miss Elaine.

Jutellessa tuli kuuma, ja piti mennä uimaan viilentymään. Vedessä on hiukan sinilevähaitua, mutta emme antaneet sen häiritä. Uinnin jälkeen Eva pesi laiturilla keulan kynnysmaton, joka oli kamalan kurainen.

Ville vietti monta tuntia pikkusaaressa, jossa hän viime kesänä leikki Hertan kanssa. Hän paranteli majaa, teki ruohosipuliviljelmän ja erilaisia varastopaikkoja. Pikkusaari on kiva paikka leikkiä. Harmi, kun ei ollut ketään kaveria touhuihin.

Tänään lounaaksi täytettyjä paprikoita: sisällä nötköttiä purkista, paistettua sipulia, ketsuppia, hampurilaiskastiketta ja päällä juustoraastetta.

Tätä voi tehdä toistekin!

Ville pikkusaaren majassa sammalvuoteella. Hän olisi halunnut nukkuakin saaressa.

Varastokolo kallion reunassa

Pieni vedenkeruujärjestelmä :)

Levästä tehdyt H ja V. Vanhat saaren valloittajien, Hertan ja Villen, nimikirjaimet olivat kuulemma olleet heikosti jäljellä, ja Ville teki ne nyt uudelleen.

Kumiveneelle sopiva poukama

Helteinen päivä kului hyvin rauhallisesti. Eva ja Ville kävivät pari kertaa uimassa. Juteltiin ja luettiin kuka mitäkin.

Iltapäivän aikana saareen tuli neljä venettä lisää (yksi iso moottorivene ja kolme purjevenettä). Saaren keski-ikä laski, kun ison purjeveneen kyydissä tuli monta pientä lasta - toki vähän liian pieniä Villen kavereiksi. Päätettiin lämmittää iso sauna. Se oli kuumana kahdeksalta, ja porukkaa riitti niin lauteille kuin uimaan rantaankin, ja pukuhuoneessa oli penkit täynnä vaatteita, leluja ja pulloja. Oma muumikassini ei enää penkille mahtunut. Pari kertaa ehti uimaan, ennen kuin kiuas laitettiin pois päältä yhdeksältä - en tiedä, miksi saunomisajan haluttiin olevan niin lyhyt. 

Kaunis ja tyyni ilta

Saunan jälkeen paistoimme iltapalaksi pannaria. Se olikin tämän kesän eka pannari!

Ville totesi illalla, että oli tosi kiva päivä. Aina siihen ei tarvita sen kummallisempaa: kaunis helteinen sää, kumivene ja koko päivä aikaa tehdä mitä huvittaa, ja pikkusaaren hyvä feng shui. Oli hyvä päätös jäädä ihan rauhassa paikalleen päiväksi.

Satahanka XIV:n vierailupäivä Nauvossa

Korpoströmistä lähti Skärgårdsbussen 9.40 Nauvon suuntaan eli ihan sopivasti, kun Satahanka XIV:n vierailupäivä oli aikataulutettu klo 10-16. Olimme kyydissä reppuinemme. Bussimatka Nauvon keskustaan kesti noin 40 minuuttia.

Tiistain sääennuste oli hiukan vaihteleva: välissä luvattiin samanlaista hellettä kuin edellisinäkin päivinä ja välissä pilvisempää. Jätettiin uikkarit paattiin ja otettiin pitkähihaiset paidat reppuun. No, uikkareita ei olisi käytännössä ehtinyt käyttää ja pitkähihaiset olivat turhia.

Timon alaleiri Finbo löytyi kartan avulla helposti. Teltat oli pystytetty heinäpellolle, ts. siitä oli heinä niitetty, ja paikallinen maajussi toivoi saavansa siitä vielä toisen kerran rehua, kunhan leiri on ohi. Siksi peltoon ei saanut kaivaa mitään, ja kulkuväylät oli tarkkaan merkitty oranssilla nauhalla.

Satahangalle osallistuu noin 1 400 partiolaista. Leiri on jaettu kuuteen alaleiriin: Pohjanlahti, Selkämeri, Ahvenanmeri, Saaristomeri, Suomenlahti, Saimaa. Nämä on sitten vielä jaettu leirilippukuntiin. Timon alaleiri oli Ahvenanmeri ja leirilippukunta Finbo.

Leirialueen kartta. Leiri oli ihan Nauvon kirkonkylän vieressä.

ss

Ahvenanmeren portti

Finbon portti

Timo ja Ville Finbon portilla. Portti voitti äänestyksessä Ahvenanmeren parhaan leiriportin palkinnon.

Timo oli teltassa pelaamassa Unoa. Heidän puolijoukkueteltassaan oli jopa valot, sillä teltan katolla oli pieni aurinkopaneeli - hyvä idea! Suuntasimme ensimmäiseksi Nauvon keskustaan, jonne leiriläisillä ei ilman lupaa ole asiaa. Ensin piti saada leiriltä poistumislupa eli leirin toimistosta kirjattiin Timon älyrannekkeelle poistumislupa alueelta. Leirin portilla Timo kirjattiin rannekkeella poistuneeksi alueelta. Tarkkaa on! Katselimme Nauvon satamaa ja vierasvenepaikkoja. Tyhjiä poijuja löytyi eli olisi tännekin veneellä mahtunut paikkaa etukäteen varaamatta. 

Suomen Partiolaisten linjauksen mukaisesti kaikki Satahangan ruoka on kasvisruokaa (Timo pakkasi kyllä mukaan jokusen tonnikalapurkin ja kuivattua lihaa). Niinpä olimme sopineet, että vierailupäivänä käydään Nauvossa syömässä. Leirillä olisi ollut tarjolla soijakookoskeittoa. Timo valitsi Söderin burgerit, ja hyviä ne olivatkin (myös Evan valitsema halloumiburger eli kasvisversiokin oli sieltäkin saatavissa). Haimme vielä kaupasta jäätelöt jälkkäriksi. Sitten palasimme leirialueelle ja menimme satamaan katsomaan partioaluksia. Niitä olikin laituri täynnä.

Isojen alusten laituri. partioveneiden lisäksi Utö-luokan huoltovene.

Auran Tähti Poikien Merisusi perä laituriin päin

Merisusi ja Timo

Veneiden vieressä olevalta kalliolta sai käydä uimassa ja laiturin vieressä oli myös telttasaunoja

Satamasta siirryimme leirin "messualueelle". Siellä oli partiomuseon koju, laivasto, Pidä saaristo siistinä ry, Merimieskirkko, Paraisten kunta yms toimijoita jakamassa tietoa tai mainostamassa toimintaansa. Timo keräsi 2027 Puolassa järjestettävän Jamboreen esitteitä, saas nähdä, kiinnostaako se enemmänkin. Ainakin hän olisi sinne juuri sopivan ikäinen - leiriläisiksi pääsevät 2009-2013 syntyneet. Laivaston osastolla oli VR-laseja. Niiden avulla sai ajaa Utö-luokan venettä, samanlaista, joka oli rannassa esittelyssä. Timo, Turkka ja Ville ajoivat - Ville tosin oli hiukan liian lyhyt, ja hänen oli hankala toimia aluksen ohjaamossa. Sai hänkin silti tehtävän suoritettua.

Timo ja Satahanka-kyltti

Palasimme vielä Timon teltalle, otimme kuvan ja sanoimme heipat. Hän lähti jatkamaan leireilyään, ja me palasimme Nauvon keskustaan. Timon alaleirillä Finbolla on vielä monenlaista kivaa toimintalaaksoissa mm. isoilla veneillä harjoittelemista, jollailua, uintileluja... Pestinsä Timo on jo suorittanut: toisen olemalla apuna meripelastuspisteessä ja toisen ruoanjakelussa. Kuumuus on Timon mielestä haitannut aika vähän. Eniten se vaikutti haikkiin, joka supistui melkein tyhjiin alkuperäisestä. Haikin rastitehtäviä leirivartiot olivat suorittaneet (mm. rinkkalautan tekoa, melan valmistamista, ruoan valmistusta Trangialla...). Leirivartiosta oli myös löytynyt uusia kavereita, ja olipa yksi kiipeilystä tuttu myös Finbossa, Henrikin poikien ja tyttöjen porukassa.

Bussi takaisin Korpoströmiin lähti kätevästi 16.40. Ehdimme juuri sitä ennen hakea päivän toiset jäätelöt. Pinkki-superpuikko on palannut valikoimiin! Se raksui ja poksui kyllä 1980-luvulla enemmän.

Timo porukkansa pj-teltan edessä. Sisältä kurkkaa porukan johtaja Teemu.

Leirialuetta

Ville sai Merivoimien aurinkolasit, kun Turkka ja hän kävivät tutustumassa huoltoveneeseen

Kokeiltiin Villen lakkia karhulle

Ajoimme yöksi takaisin Granön rantaan. Kiinnityimme poijuun puoli seitsemän maissa. Granössä ei ollut kuin yksi purjevene. Aika jännää, että on näin hiljaista, vaikka ollaan heinäkuussa ja sääkin suosii.

Saunaa ei ollut lämmitetty, emmekä mekään olleet kiinnostuneita sitä tekemään. Rauhallinen ilta veneellä. Teimme uunissa täytetyt lämpimät leivät iltapalaksi ja lueskelimme veneellä kuka mitäkin.