Stenskär - Heisala (Kärrvik) - Karhuranta (Kemiö, Santasaari) 11+10=21 nm

Lauantaiaamukin oli lämmin, mutta aurinko piiloili pilvien takana. Emme pitäneet erityistä kiirettä lähdön kanssa, koska päämäärä oli tiedossa, eikä hienoa purjehduskeliä ollut luvassa, pelkkää moottoriajoa. Tuuli oli olematonta. Tänä kesänä on usein tuullut joko turhankin kovaa tai sitten ei lainkaan.

Stenskärin kauppaan oli tullut tuoretta savukalaa! Ostimme neljä savuahventa, pussillisen siiklejä ja nipun sipuleita. Kalat olivat vielä lämpimiä, ihan tuoreita.

Kehuimme ostosretkellä saunaa Stenskärin Agnetalle. Se on kyllä hienosti suunniteltu! Omassa rauhassaan, hyvät pukeutumistilat, kaksi suihkua, ovi suihkutiloista paitsi pukuhuoneeseen, myös suoraan lankonkille, jota pitkin pääsee rantaan ja uimaan. Ja hienot, tukevat portaat mereen. Agneta sanoi niiden olevan heidän poikansa hitsaamat. Stenskäristä voi kehua myös vessojen ja yleisesti koko saaren siisteyttä. Ainoastaan rannan tiskipaikka jättää toivomisen varaa, sillä siihen ei tule minkäänlaista vettä. Turkka tiskasi siinä eilen, ja me otimme veden suoraan paatista, jotta saimme lämmintä vettä. Retkihenkisempi naapuri otti suoraan merivettä.

Matkaa jatkettiin 11.30. Illaksi piti päätyä Kemiöön, Santasaareen eli Turun Metsänkävijöiden leiripaikan Karhurannan läheisyyteen. Karhuranta on Kemiön Santasaaressa. Se sijaitsee hienolla niemellä, ja niemen sisäpuolelle jää Ryssvikenin lahti. Siellä piti olla Metsänkävijöiden oman laiturin lisäksi pienvenelaituri, jossa Mänkijöilläkin on paikkoja, ja meillä oli lupa mennä siihen yöksi. Ville on menossa Metsänkävijöiden Karhuleirille, joka on tänä vuonna 100-vuotisjuhlaleiri. Isompien poikien osalta leiri kestää 10 päivää, mutta sudenpennut ovat siellä vain sunnuntaista tiistaihin.

Stenskärin perunat tulevat omasta maasta

Laituri tyhjeni aamupäivällä nopeasti. Uusia moottoriveneitä ehti pari tulla tämän kuvan ottamisen jälkeen ennen kuin me jatkoimme matkaa.

Koska meillä oli reilusti aikaa, päätimme tehdä pienen kierroksen Turun Navigaatioseuran paikkaan Heisalan Kärrvikiin. Ajelimme nyt Gullkronan ohi pohjoispuolelta. Laitureissa olisi ollut hyvin tilaa, ja Ville kaipaili pikkulossia... No, siellä käydään sitten joku toinen kerta. Kivoja paikkoja vaan on enemmän kuin aikaa.

Gullkronan rantaa

Kärrvikin laiturissa oli jo yksi moottorivene! Olemme olleet siinä kiinni kaksi kertaa, emmekä koskaan ole nähneet ketään muuta. Aioimme ensin laskea ankkurin, mutta otimme kuitenkin kiinni poijuun. Ne ovat kaukana, niin kuin ennenkin - en ymmärrä, mitä siinä on oikein ajateltu. No, poijuköysi riitti sentään. Olimme laiturissa 13.35.  Aika vähällä käytöllä Navigaatioseuran paikka on, ja syystä - saunan tilanne ei ollut ainakaan parantunut. Puita ei ollut nyt yhtään, ja vieraskirjaan oli useampi valittanut kiukaan huonoudesta. Sääli, sillä niemenkärki on sinänsä tosi kaunis paikka.

Keitimme kahvit. Turkka kävi katsomassa saunaa, Ville souteli vähän kumiveneellä ja yritti lukea kirjaa puomin päällä. Eva poimi piirakan verran mustikoita. Niitä tulee paljon. Marjoja sai hiukan valikoida, osa ei ollut vielä ihan kypsiä.

Kärrvikin laiturissa oli kuuma! Ilma oli tosi hautova. Arvasi, että sadetta ja ukkostakin on vielä tänään luvassa. Lähdimme Kärrvikistä tasan neljältä. Poijuhaka oli jumittanut poijuun, mutta lähti sentään ravistelemalla irti - Kärrvikin poijut ovat näköjään paitsi liian kaukana, myös muuten kehnoja. Kun olimme päässeet lahdesta ulos, tuli sadekuuro. Kylmää ei silti ollut. Tämä oli ensimmäinen päivä tänä kesänä, jolloin saattoi olla shortsit jalassa, vaikka vene oli liikkeessä. 

Kierrettiin Attu pohjoispuolelta ja edelleen Peimarille. Katsoimme netistä ilmakuvaa Ryssvikenistä, ja arvoimme sen perusteella, missä meille luvattu paikka laiturissa olisi. Ajattelimme ottaa ensin laiturin kylkeen kiinni, ja katsoa sitten, mihin aisaan pitää ajaa. Homma kävikin vielä helpommin: Meille luvattu paikka oli kylkipaikka reunassa eli ajoimme heti oikeaan paikkaan. Olimme rannassa 17.45.

Koneella on nyt ajettu 1 000 tuntia!

Savuahvenia perattavaksi ja syötäväksi. Olivat tosi maukkaita!

Savuahventa, perunaa ja sipulikastiketta. Nams!

Mänkijöiden laiturissa oli telttasauna pystytettynä. Rannalle oli rakennettu liukumäki ja hyppytorni oli rakenteilla - se valmistui illan aikana. Lisäksi jostain oli hommattu kelluva vesiesterata. Siinä oli leiriohjelmassa luvattu vesipuisto! Seikkailijat ja vanhemmat pojat olivat vaelluksella eli haikilla, joten johtajistolla oli hyvä tilaisuus testata saunaa ja vesipuistoa illalla. Näytti siltä, että heillä oli kivaa :)

Ilta oli harmaa. Pari ukkoskuuroa meni tästä, mutta jyrinä pysyi kauempana. Toivottavasti haikilla olevilla pojilla oli jo pressut paikoillaan, muuten saattoi olla märkä yö. Paatissakin tavarat kuivuvat tosi hitaasti, kun on niin kosteaa.

Iltapalaksi valmistui mustikkapiirakka. Perustaikina eli vatkataan kaksi munaa ja 1,5 desiä sokeria, sitten lisätään vajaa desi sulatettua voita ja kaksi desiä vehnäjauhoja + 1 tl leivinjauhetta - se toimii hyvin paatin uunin pieneen peltiin. Voimariinia ei ole enää ihan hirveästi, joten laitoin sen sijasta kermaa. Aivan hyvin toimi sekin. Piirakan kanssa tarjottiin vaniljakastiketta. Toiset palat säästettiin aamupalalle.