Pirttisaaren aamu valkeni sumuisena. Yöllä piti sataa, ja sen piti tauota aamulla. Eva oli ollut hereillä jo jonkun aikaa kellon soidessa 7.30, sillä ei satanut, ja hän oli huolissaan, että olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin liikenteeseen. Aamulla tuli vielä sadekuuro ennen lähtöä eli ehkä ei sittenkään kannattanut hosua. Pirttisaaresta jatkettiin matkaa 8.50.
 |
| Pirttisaaren laituri aamulla - harmaata ja tyyntä |
 |
| Pirttisaari jää taas taakse. Nyt vaan mennään länteen, eikä itään. |
Sää oli hyvin sumuinen. Sumun tiheys vaihteli, mutta pahimmillaan ei näkynyt kuin ehkä 50 metriä. Tutka oli tärkeä. Pojat tarkkailivat sitä vuorotellen, ja varsinkin Ville jaksoi olla huolellinen & pysyi hienosti kartalla väylää ja sen reimareita seuratessaan. Ilman tutkaa ja plotteria ts. pelkän kartan ja kompassin kanssa olisi ollut aika ikävää ja vaivalloista ajaa.
 |
| Ville toimi välissä ruorimiehenä ja välissä tarkkaili tutkaa. Hänestä oli jännää ajaa sumussa. |
 |
| Vanha luotsivene sumutorvea soittaen tuli oikealta noin 11.25. Sen Ville huomasi tutkasta, osattiin varautua väistämään, ja töötättiin torveakin - täältä tullaan. Vähän sen jälkeen edestämme meni Viking XPRS matkalla Helsingistä Tallinnaan. Sitä emme edes nähneet kuin tutkassa, kuulimme vain sumutorven, kun se meni. |
Tämän päivän sumuinen ja sateinenkin matka jo oli vähän suorittamista, ts. kotiin pitää palata niin, että Ville ehtii partioleirillensä Kemiöön. Ajatus oli vain ajaa johonkin sopivaan satamaan, mihin nyt päivässä mukavasti ehditään. Koko päivä oli koneella ajamista, lounainen tuuli oli meille melkein koko ajan vastaista. Huonosta kelistä huolimatta veneitä oli tänään selvästi enemmän liikkeellä kuin eilen, liikuimmehan jo Helsingin molemmin puolin. Harkitsimme Stora Svartön satamaa, mutta se tuli vähän turhankin nopeasti vastaan. Seuraava mahdollinen oli Porsö. Se kuulosti kiinnostavalta paikalta, joten suuntasimme sinne. Moottoriveneiden välissä oli vapaa paikka, laituri ei ole kovin pitkä. Laskimme ankkurin ja kiinnityimme lenkkeihin. Ranta on hyvin syvä, ankkuriköyttä meni melkein 50 metriä. Olimme kiinni laiturissa 16.50.
Porsö kuului Neuvostoliitolle vuokrattuun alueeseen, ja täällä oli tykkipatteri, tulenjohtotorni, tutka-asema ja majoituskorsuja. Kun vuokra-alue palautettiin Suomelle 1956, venäläisten linnoitteet oli räjäytetty. Suomalaiset rakensivat Porsöseen kuitenkin omia tykkiasemia 1960-luvun lopussa / 1970-luvun alussa. Puolustusvoimat lähti Porsöstä 2013.
 |
| Porsön laituri, ankkurikiinnitys |
 |
| Tarkempi kuva ilmoitustaulun tekstistä |
Syötyämme ja tiskattuamme lähdimme kiertämään saarta, ts. etsimään tykkejä. Saari oli osin aikamoista viidakkoa. Ilman saappaita hommasta ei olisi tullut mitään. Niistä huolimatta kaikilla oli takaisin tullessa märät housut, sen verran pitkässä heinikossa sai välissä kahlata. No, tykkejäkin löytyi!
 |
| Pojat ja tykki |
 |
| Portaita alas bunkkeriin |
 |
| Tykkiasemien lisäksi löysimme mansikoita. Kanttarellejakin olisi ollut. Niitä varten olisi pitänyt olla joku pussi mukana. |
 |
| Puolustusvoimien vanha laituri |
 |
| Sairastupa. Pihapiirissä oli myös vanha rantasauna. |
 |
| Saaren luonto oli hyvin monipuolista: kallioita, luolia, suota, mustikanvarpuja, mansikoita... |
 |
| Tähystystorni, josta oli tikkaat poistettu. |
Vähän pidemmällekin olisi tänään voinut ajaa, mutta Porsö oli kyllä kiinnostava saari. Armeija on ollut vaikuttamassa yllättävänkin monessa saaressa. Tästä jäi vähän ristiriitainen tunne, toisaalta lupaus kehittää saarta veneilijöille, mutta toisaalta armeija tuntuu olevan edelleen jotenkin läsnä saaressa. Liekö aika, raha vai haluttomuus esteenä saaren kehittämiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti