Tuulta ja herkuttelua Loviisassa

Tuuli nousi nopeasti puolen yön jälkeen. Aluksi se puhalsi lounaasta, mutta kääntyi aamuyöllä länteen. Miss Elaine pysyi nätisti paikoillaan, mutta laiturissakin keikkui kyllä: viimeiseksi illalla paattiin rannasta palatessa tuli mieleen Linnanmäen Vekkulan eri suuntiin liikkuvat portaat, kun keula heilui ylös alas ja vähän vispasi sivullekin. Turkka laittoi vielä ylimääräisen köyden keulaan, jotta sai keulaköysien painetta hiukan vähennettyä, jolloin ne myös nitisivät vähemmän. Jonkin aikaa ihmettelimme, mikä kulkunen täällä kilisee (onko Petteri Punakuono tulossa...), ennen kuin tajusimme tyhjien poijujen ja niiden kettinkien helisevän. Tuulesta huolimatta nukuimme tosi hyvin, eikä aamulla ollut erityistä herätystä, kun emme olleet mihinkään siirtymässä.

Orrengrundin tuulikäyrä. Täällä ei tuullut yhtä kovaa kuin esimerkiksi Hangossa (keskituuli yli 20 m/s, puuska melkein 28 m/s) tai Rauman Kylmäpihlajassa (puuskahuippu oli yli 32 m/s).

Kaunis aamu! Ollaan lähdössä Merenkulkumuseoon.

Eva kävi suihkussa, muut tekivät aamupalaa. Laivasillan laituri on tukeva ja hyvä ponttonilaituri, vieraspaikkoja on paljon. Siihen nähden huoltorakennus on aika vaatimaton, sillä siellä on vain yksi miesten ja yksi naisten vessa. Sauna- ja suihkutilat ovat melko ahtaat, saunaan ei millään mahdu neljää henkeä enempää kerralla. Kulku vilvoitteluterassille on epäkäytännöllinen. Toisaalta huoltorakennuksessa on isohko keittiö- ja ruokailutila, joka on vähällä käytöllä - minusta aika turha. Hiukan paremmalla suunnittelulla olisi samalla rahalla saanut toimivamman rakennuksen.

Söimme aamupalan kaikessa rauhassa. Keskusteltiin oikeaoppisesta tavasta keittää pannukahvia: pitääkö kahvi säikäyttää vai ei? Ville kysyi, tarkoittaako säikäyttäminen, että sanoo kahvipannulle "böö"? Turkan mukaan kahvi säikäytetään kaatamalla pannuun kahvin lisäämisen ja kiehauttamisen  jälkeen pieni tilkka kylmä vettä. Ville keksi, että äänen värähtely (siis kun sanoo böö) saa kahviporot asettumaan pannun pohjalle ja kahvin selkiämään... totesimme idean olevan ihan Bonk. Pari vuotta sitten käytiin Uudenkaupungin Bonk-museossa, siitä on tainnut jäädä vaikutteita.   

Aamupäivällä suuntasimme rannassa, vanhassa kunnostetussa suola-aitassa sijaitsevaan Loviisan Merenkulkumuseoon. Merenkulkumuseo on avattu 1995. Olemme joskus käyneet Loviisan Kaupunginmuseossa, joka sekin on jäänyt mieleen kiinnostavana, ja sitä oli Merenkulkumuseokin. Se ei ole kovin suuri, mutta Loviisan merenkulullisesta historiasta oli kerrotaan mukavan tarinallisesti, myös henkilöiden tai eri tapahtumien kautta, ei vain esineitä vitriiniin laittamalla.

Österstjernan oli 1800-luvun "ruotsinlaiva", sillä se ajoi Loviisasta Tukholmaan. Matka kesti tavallisesti 1-2 viikkoa yhteen suuntaan, mutta laivan ennätys oli 3 päivää! Loviisan satamassa on vanhan mallin mukaan tehty uusi Österstjernan, jolla pääsee yleisöpurjehduksille.

Pienoismalli fregatti Fortunasta, jolla purjehdittiin Loviisasta Espanjaan

Espanjaan purjehtineen Augusten reitti. Matka kesti kaksi vuotta. Miehistö jo kapinoikin välissä, kun matkasuunnitelmat muuttuivat, ja jouduttiin mm. odottelemaan uutta kapteenia sairastuneen tilalle.

Karl-Erik Åkerlundin (s. 1928) sotalaivalelu. Sen tykeillä sanottiin voivan ampua pieniä kuulia - en tiedä, olisiko siellä jousi vai mikä mekanismi niitä ampuu.

S/S Virgon salonki. Se oli Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön 1906 rakennuttama laiva.

Silja Linen ja Viking Linen laivoja legoista. Ne ovat hienoja, olisi aika hauska kokoelma!

Pojat museon ulkopuolella

Museosta kävelimme kaupungin suuntaan Tuhannen tuskan kahvilaan. Se tuli vastaan ruokapaikkoja netistä nuuskuttamalla, ohi kävellessään sitä ei olisi ehkä edes huomannut. Suurin osa kahvilan pöydistä oli viehättävällä sisäpihalla. Pöydillä oli kahvilan menu (ihan tuhatta kiusausta siinä ei ollut), ja sitten tarjoilija toi tilauksen pöytään. Päivän leivos oli erinomaista omenatoscapiirakkaa.

Kahvi tarjoiltiin kannussaan pöytään, samoin tee, jos sitä halusi. Kauniit, vanhat, sekalaiset asiat olivat käytössä.

Omenamehua ja kahvia juotavaksi

Kahvilasta jatkoimme matkaa kauppatorille ja ostimme kesän ensimmäiset mansikat ja herneet. Sitten kiertelimme vielä vähän keskustaa, kävimme mm. kirjakaupassa ja palasimme veneelle. Loviisassa oli iso ja monipuolinen kirjakauppa. Ville osti sieltä itselleen puisen pulmalelun, joka osoittautui aika visaiseksi - saa nähdä, saako sitä kukaan ratkaistua.

Poikkesimme Onnelin ja Annelin talossa. Leikkipuistoon oli tuotu elokuvissa käytetty lavaste - se toimi leikkimökkinä. Aika hieno, vaikka yläkertaa ei oikeasti Villen harmiksi ollutkaan.

Pohdimme, mennäkö ravintolaan syömään vai ei... hyvältä näyttäviä vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Annoimme lopuksi kaupan ratkaista: jos tiskiltä löytyy hyvää kalaa, syödään paatissa. Savukalaa, katkarapusalaattia ja skagenröraa saatiin, joten palattiin veneelle. Keitettiin perunoita, ja syötiin maistuva päivällinen ihan omassa ravintolassa.

Kalaa, nam!

Turkka ja pojat kävivät saunomassa. Eva luki sillä aikaa rauhassa kirjaa paatilla. Kaunis ilta. Aurinko paistoi, ja tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan. Istumalaatikossa oli kiva olla ja katsella satamaa.

Saunan jälkeen käytiin vielä hakemassa kaupasta jäätelöpaketti. Iltapalaksi vaniljajäätelöä, mansikoita, marenkeja, pieniä vaahtokarkkeja ja strösseliä. Ihan kunnon jäätelöbaari! Mansikat olivat makeita, niitä olisi pitänyt ostaa varastoon toinenkin litra.