Aspholm - Turku 25 nm

Pistimme aamulla reippaasti pillit pussiin, ja irrotimme köydet 8.20. Rannassa oli vielä hyvin hiljaista. Naapuriveneen täti toivotti meille hyvää matkaa. Oli ihan tyyntä, joten ei ongelmia.

Ajelimme vähän Nauvon kautta kiertäen Turkuun. Merellä oli aika rauhallista. Tuuli nousi hiukan, mutta oli Airistolla ennusteen mukaisesti ihan vastaista. Liikennettä oli jonkun verran. 

Ajoimme ensin Meriseuran telakan rantaan tyhjentämään septin, olimme siinä 13.30. Septitankki olikin aika täynnä. Teimme tankille myös jonkinlaisen puhdistuksen, eli pumppasimme sinne pesuainevettä, annoimme liota jonkun aikaa ja sitten pumppasimme uudestaan tankin tyhjäksi. Nostimme kumiveneen ylös ja Timo pesi sen. Se sai kuivua vähän aikaa laiturilla, ja keitimme sillä aikaa iltapäiväkahvit. Sitten kumppari pakattiin pakettiin kannelle.

Tuuli yltyi jonkin verran ja oli puuskaista. Päätimme ajaa varmuuden vuoksi keula edellä omalle paikallemme laituriin - peruuttaminen on tuulessa aina hiukan hankalaa. Sitten tyhjensimme tavaraa paatista. Pyykkiä oli tietysti kertynyt, ja otimme myös lakanat välissä pesuun, samoin kaikki pyyhkeet. Pesukone pääsi kotona heti hommiin. Haavanalkuja oli taas vähintään riittävästi. Nurmikko ei ollut kasvanut, kun on ollut  niin kuivaa - mistähän haapa repii energiansa?

Pojat olivat tyytyväisiä päästessään taas omiin sänkyihinsä välissä. Timo sopi kaveritreffit, ja postilaatikosta löytyi hänelle pari Aku Ankkaa sekä Villelle Bamse-lehti. Kiva käydä kotona välissä, josko noin viikon päästä sitten lähdettäisiin uuteen reissuun. Uusi plotterikin on jo postissa matkalla. Temppuilevaa vanhaa ei kannattane korjata, se on pakko vaihtaa. Tuulimittarin roottori alkoi taas pyöriä Airiston vastatuulessa, toivottavasti maston kotihämähäkki keksisi tällä välillä jonkun muun saalistuspaikan - tai sitten täytyy käydä Raision mastonosturilla poistamassa sen kutomat verkot.

Nauvon lossi pääsi sanomaan meille tööt. Olimme kyllä jo odottamassa, että se menee ohi.

Merivartiosto tuli kolmen veneen voimin vastaan ihan Turun edustalla.

Kotipihassa kasvaa mansikoita...

...ja haapoja. 

Trunsö - Aspholm 22 nm

Aivan tyyni aamu. Ennuste lupasi kovempaa pohjois- tai luoteistuulta huomiselle keskiviikolle, mutta tälle päivälle ennuste povasi suunnaltaan vaihtelevaa 2-6 m/s. Irrotimme köydet 9.15 juteltuamme vielä vähän aikaa naapuriveneen pariskunnan kanssa. Oli niin tyyntä, että söimme aamupalankin vasta matkalla. Nötön kahvilasta ostettu hapanjuurileipä oli hyvää. Olimme oikeastaan illalla jo päättäneet körötellä tänään koneella kotiin, mutta helteinen ja hieno ilma sai miettimään vielä jotain uimapaikkaa. Meriseuran Aspholmin kautta olemme ennenkin ajaneet kotiin, ja niin päädyimme tekemään tälläkin kertaa. Matka oli tosiaan koneella ajoa, vain viimeisten muutaman mailin aikana nousi sen verran merituulta, että Miss Elaine olisi kulkenut purjeilla.

Ajoimme Stenskärin ja Gullkronan ohi. Stenskärissä ei ollut kuin pari venettä ja Birsskärissä yksi moottorivene kylkikiinnityksessä. Oli tietysti vasta puolipäivä. Gullkronassa oli vähän enemmän veneitä, mutta monta vapaata poijua olisi ollut sielläkin.

Näkymää aamulla Trunsön kalliolta

Trunsön edustaa 

Trunsön laituri

Aspholmissa sitä vastoin oli aika paljonkin väkeä. Vanha T-laituri oli edelleen paikoillaan - olimme käsittäneet, että T-osa olisi tarkoitus poistaa, ja jatkaa laituria pidemmäksi merelle. Ajoimme Miss Elainen poijuun T-sakaran kulmaan Pontoksen viereen. Pari muutakin purjevenettä oli kiinni T-laiturissa, syvemmällä sitten moottoriveneitä, kaiken kaikkiaan illalla rannassa oli noin 10 venettä. 

Oli KUUMA. Timo ja Eva menivät melkein heti uimaan, Ville vielä vähän arkaili. Pojat meloivat sitten kumipaatilla uimarannalle, sieltä Villekin ui. Vesi oli varmaan noin 21-asteista, lämpimältä se tuntui. Aspholmissa kaikki näytti olevan aika tavalla ennallaan, uudistuksia ei ole tehty viime vuotisten uusien puuceiden jälkeen.

Syötiin pasta carbonaraa (siis ihan pussipastaa), ja viimeiset kurkut, tomaatit ja paprika. Turkka kävi tiskaamassa astiat rannan tiskauspaikalla. Sillä välin rantaan tuli yksi purjevene lisää. Jostakin syystä se halusi ajaa samaan poijuun meidän kanssa, vaikka vapaitakin olisi ollut. Piti löysätä keulaköysiä, joka ajoi meidät tiukemmin päin paapuurin puolella olevaa isoa Pontosta. No, mahduttiin niinkin.

Pojat hyppivät vähän aikaa trampalla, ja Turkka alkoi lämmittää saunaa yhdessä Pontoksen kipparin kanssa. Kun veneitä oli tämänkin verran, saunassa oli miesten ja naisten vuorot - ei venekunnittaisia vuoroja. Naisten vuoro oli ensin. Evaa ei huvittanut saunoa, uida kylläkin. Niinpä menimme uudelleen paatin perästä uimaan, myös Ville ja Timo. Nyt Villekin uskaltautui kellukkeineen veteen.

Nötö - Trunsö 6 nm

Aurinkoinen ja lämmin sää jatkui. Lähdimme aamupäivällä katselemaan Nötön nähtävyyksiä. Kävelimme ensin jo eilen ulkopuolelta näkemällemme kirkolle. Oven sai auki suurella avaimella. Kirkko oli pieni ja puinen 1700-luvun rakennus. Tämä ei ole Nötön ensimäinen kappeli, sillä tätä aikaisemmasta löytyy maininta jo vuodelta 1657. Tämä kappeli sijaitsi Matsbackenilla eli eri paikassa kuin nykyinen 1756 käyttöön otettu kappeli. Kirkon alkuperäinen sisustus oli nykyistä vaatimattomampi, ja sisäkattokin sai puolikaaren muotonsa vasta 1769. Tässä yhteydessä Gustav Lucander Nauvosta maalasi parven muotokuvat ja alttaritaulun. Kuvien alla tekstissä sanotaan vuosi 1771, mutta todennäköisesti kuvat on maalattu jo vähän aiemmin. Myös votiivilaiva on saatu kirkkoon tässä kohtaa, mutta sen alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa.

Parven reunassa Gustav Lucanderin maalaukset Jeesuksesta ja muista Raamatun merkkihenkilöistä.

Kappelin alkuaikoina ihmisiä haudattiin vielä kirkon lattian alle. Siksi lattialankut ovat irtonaisia, ja penkit on kiinnitetty avattavilla rautahaoilla. Lankuissa oli puumerkit, jotka osoittivat, mikä talo oli tarvittaessa velvollinen vaihtamaan lankut. Lattian alle hautaamisesta luovuttiin 1770-luvulla. Kirkkomaalle piti tuoda lisää maata, jotta hautaaminen onnistui, koska muuten irtonaista maata ei ollut tarpeeksi. Kirkkomaan ympärille rakennettiin kehämuuri 1774 ja piha täytettiin muurin korkeudelle. 

1900-luvun alussa pohdittiin kirkon myymistä Seurasaaren ulkoilmamuseoon ja uuden rakentamista. Piirustukset olivat jo valmiina, mutta päätöstä ei ollut tehty valmiiksi ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Ratkaisun venyessä saarelaisten mieli muuttui, ja he halusivatkin korjata kirkkonsa ja säilyttää sen omalla paikallaan. Kirkko korjattiin perusteellisesti 1930-luvulla. Siitä lähtien seurakunta ja kyläläiset ovat pitäneet kirkon kunnossa. Kirkon pienistä uruista puolestaan kerrotaan kahdenlaista tarinaa: ne on ehkä lahjoittanut venäläinen turisti tai sitten saksalainen lähisaarella asunut professori, joka joutui ensmmäisen maailmansodan vuoksi palaamaan työpaikkaansa Pietariin, eikä voinut ottaa urkuja mukaan. Kesällä kirkossa järjestetään muutama jumalanpalvelus. Kesäkuinen jumalanpalvelus oli tosin jäänyt väliin, kun pappia kuskaava henkilö oli pitänyt tuulta liian voimakkaansa, eikä pappi päässytkään tulemaan (kertoi kirkon pihamaalla kukkia kastelemassa tavattu paikallinen vanhempi nainen). Hänen mielestään keli ei ollut ollut kovin paha: "Kyllä sitä ennenkin kuljettiin, oli tuuli mitä vaan, kun pakko oli".

Kirkolla oli myös pokestop, samoin kaupan rannassa, jonne jatkoimme seuraavaksi. Nyt emme käyneet kaupassa, koska sinne oli tuskin vielä tullut uutta lähetystä tavaraa - ilmeisesti yhteysalus Baldur oli tulossa vasta neljältä. Sen sijaan käännyimme luontopolulle. Se johti ensin rannan vieressä olevalle tuulimyllylle. Kalliolta oli komea näkymä Nötön lahteen. Siihen ajoi juuri jännän näköinen mahonkinen salonkivene.

Takana oleva iso punainen rakennus on Nötön kauppa.

Luontopolku jatkui syvemmälle saareen. Menimme karsomaan Klockarstenia eli "soivaa kiveä". Se oli jännä laakea kivi, jonka reunoissa oli kuppimaisia koloja, joissa oli pienempiä kiviä. Kun pienemmillä kivillä kolkutti laakeaan kiveen, se ikään kuin soi - ääni kaikui epätavallisesti ja aika kovaa. Sillä on ehkä annettu merkkejä kalastajille tai sitten se on voinut toimia jonkinlaisena uhrikivenä, ks. tarkemmin Nötön Hembygdsföreningin sivuilta tarinaa Klockarstenista. Polun kulkiessa varjoisemmassa metsässä hyttysiä ilmaantui vähintään riittävästi. Ville meinasi jo ihan hermostua. Auringossa ja rannassa hyttysiä ei ollut juurikaan, ne olivat kaikki vaanimassa varjossa. Polun kulkiessa heinikossa näimme myös ison kyyn. Eva kulki ensimmäisenä, ja huomasi sen onneksi ajoissa. Tömistimme vähän, ja kyy luikerteli pusikkoon. Osasimme sinänsä varoa niitä, sillä eilen illalla saunan rannassa näkyi myös yksi kyy ja toinen ylitti tien tullessamme kaupan suuntaan.

Jatkoimme polkua Café Skolaniiin eli Nötön vanhaan kouluun perustettuun lounaskahvilaan. Lounaaksi olisi nyt maanantaina ollut tarjolla kukkakaalikeittoa - lounaslista oli päivittäin vaihtuva. Se ei oikein houkutellut. Sen sijaan vitriinissä oli marengilla päällystettyä raparperipiirakkaa, mutakakkua, mustikkavalkosuklaajuustokakkua... nams. Jopa valikoivan Villenkin mielestä mutakakku oli hyvää. Ostimme mukaan vaalean hapanjuureen leivotun leivän. Skolanin pihassa oli ihan uusi tramppa, joten pojat pääsivät hyppimään.

Café Skolan

Kahvilassa oli esillä kahvilayrittäjän, Lotta Greenin, tussitöitä. Ne olivat tosi taitavasti tehtyjä, mutta aika kantaaottavia eli niissä oli kuvattu erilaisia roskia osana kaunista luontoa.

Sitten kävelimmekin takaisin veneelle. Päätimme olla vielä pari päivää reissussa, ja suuntasimme seuraavaksi viimeiselle "listalta" vielä puuttuvalle ö-ryhmän saarelle eli Trunsön satamaan. Se on PSS:n, Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen paikka.

Matka ei ollut pitkä, joten emme jaksaneet nostaa purjeita, vaikka niilläkin olisi varmaan vähän kukenut. Rannassa oli jo Nötön kaupalla näkemämme salonkivene sekä yksi purjevene. Laiturin toiselle puolelle ajaa yhteysalus, joten siihen ei voi kiinnittyä pitkäksi aikaa - tosin m/s Nordep näytti nyt kesällä ajavan siihen ti, to, pe ja su eli ei joka päivä. PSS:n Roope ajaa myös siihen, eikä sillä ole tarkkaa aikataulua. Turkka laski ankkurin, ja Timo ajoi rantaan laiturin päähän salonkiveneen viereen. Siinä oli ihan hyvä paikka. Heti meidän peräämme tuli toinen purjevene, joka halusi välttämättä ajaa salonkiveneen ja jo rannassa olleen purjeveneen väliin - vähän outo paikka, kun siinä ei oikeastaan ollut tilaa, ja rannassa jo ollut purjevene sai siirtää köysiään ja itseään rantaan päin, jossa olisi hyvin tilaa tulijallekin. Myös meidän vieressä, laiturin kärjessä olisi ollut vapaata tilaa. Rannassa jo olleessa purjeveneessä oli miehistönä kaksi naista, jotka olivat saaresta hyvin innoissaan. He olivat pesseet pyykkiäkin, ja kehuivat saunaa ja maisemia. He jatkoivat illemmalla vielä matkaa johonkin seuraavaan paikkaan.

Trunsössä on joskus ollut neljä taloa, mutta enää vakinaisia asukkaita ei ole, kesäasukkaita vain. Yle Areenasta löytyy 1980-luvulla tehty dokumentti "Trunsön Ulla", joka kertoo kaupunkilaispariskunnan muutosta ammattikalastajiksi Trunsöhön. Silloin saaressa ei ollut vielä edes sähköä, se on vedetty vasta 1995. 

Trunsön satamassa oli hyvä palvelutaso, ks. PSS, Trunsö. Jäsenille, kuten meille, satamamaksu oli vain 12 eur sisältäen saunan ja muut palvelut, joihin kuului myös siisti tiskipaikka ja pyykinpesukone (kuivaajaa ei ollut). Salonkiveneen pariskunta oli varannut saunavuoron 20-21, me varasimme sitä edeltävän 19-20, jolloin Turkka pääsi lämmittämään saunan. Ihan kiva homma, kun puita piisasi. Saariemännän mukaan polttopuista on Paraisilla jo pulaa (myydään jo tämänvuotisia, ei vielä ihan kuivia puita), kun mökkiläiset ovat niin innokkaasti mökeillään lämmittämässä saunojaan ja takkojaan. Meillä taas on kotona liikaa klapeja, mutta ei sentään myytäväksi asti, harmi kyllä.

Kiersimme luontopolkua kallioille. Sieltä oli hieno näkymä ulkomerelle asti. Sitten juttelimme rannassa jonkun aikaa salonkiveneen pariskunnan kanssa. He olivat tulleet mahonkisella salonkiveneellään Pietarsaaresta. Vene oli tosi hienossa kunnossa. Turkka kehui sitä kysyen, miten vanha se on. Mies sanoi sen olevan vuodelta 2013. Se olikin uustuotantoa, tehty Pietarsaaressa. Telakka oli tehnyt puutyöt, mutta mies itse oli tehnyt metallihommat, ja paljon muutakin. He olivat hakeneet vanhat piirustukset Tukholmasta arkistosta, ja vene oli tehty niiden mukaan. Aika poikkeuksellinen vene. Sillä saa kyllä juttukavereita satamassa kuin satamassa.

Näkymä saunarannalta laiturille

Trunsön kartta vai selfie?

Nuottatupa, jota PSS vuokraa majoittujille.

Enklingen uusia perunoita oli vielä eli rapsutimme niitä ja söimme skagenröran ja keitettyjen kananmunien kera. Tiskit jäivät odottamaan, menimme saunaan.

Vain Eva kävi uimassa, poikien jalkapohjille rakkolevät ja rannan sora olivat liikaa. Kauheita kaupunkilaislapsia! Vesi oli mahtavan kirkasta ja puhdasta, eikä kovin kylmää - arvioisin noin 20 astetta. Puhtaudesta kertoivat rakkolevätkin. 

Trunsössä oli paljon pääskysiä, sekä haara- että räystäspääskyjä. Ne ovat kivoja, mutta olisin silti vähän rajoittanut sitä, mihin ne pääsevät pesiään rakentamaan. Nyt yksi oli saunan terassilla, eikä pääskysen kakka jaloissa ole oikein kivaa... Pääskyt olivat rohkeita ja kävivät ruokkimassa poikasiaan, vaikka olimme aika lähellä. No, niiden on tietysti ollut pakko tottua saunojiin. Poikasten päät ja avoimet suut näkyivät pesässä.

Iltapalaa salongissa syödessä Ville yhtäkkiä sanoi, että hänen täytyy käydä ulkona istumalaatikossa katsomassa, missä saaressa me olemme. Hän kurkkasi rantaan, ja totesi sitten: "Ai niin juu, tämä oli tämä paikka", ja tuli jatkamaan syömistä. Ehkä pitää välissä mennä käymään kotona, kun maisema näköjään vaihtuu niin tiuhaan, ettei Ville pysy perässä.