Saltvik, Kvarnbo - Kastelholma 9 nm

Lähdimme suhteellisen reippaasti eli 8.20 ajelemaan kohti Kastelholmaa. Perillä olimme 10.15. Ajoimme viimeiseen pohjukan puoleiseen laituriin, jossa oli poijukiinnitys. Poijuja on vain sataman reunimmaisissa laitureissa. Välissä on aisapaikkoja pienille veneille, sekä tolppapaikkoja, joihin mekin kyllä voisimme mennä (ja viimeksi olimmekin). 

Tässä vielä Saltvikin, Kvarnbon, ranta aamulla ennen lähtöä.

Krokotiili Gena matkusti kahleissa kannella.

Miss Elaine laiturin päässä toiseksi viimeisenä.

Kävimme maksamassa satamamaksun (33,-). Sitten kävelimme Kastelholman linnalle, ostimme liput linnaan ja vankilamuseo Vita Björniin, ja aloitimme kierroksen. Villen mielestä linna oli oikeasti hienompi kuin kotona nähdyissä kuvissa. Ihan mielenkiintoinen se oli, vaikka näyttelyssä ei tainnut olla paljon muutosta vuodesta 2018, jolloin kiertelimme linnassa edellisen kerran. Kierrokselta piti löytää haamulapsia, ja ne Ville (ja Timo) löysivät saaden kierroksen jälkeen lipunmyynnistä suklaarahat.

Kuningas Eerik XIV oli perheineen vankina Kastelholmassa syksyllä 1571.

Kastelholmassa sai pukeutua ritariksi tai linnanneidoksi. Ville ja Timo kokeilivat kypäriä ja Ville myös rengaspaitaa.

Kävimme myös vankilamuseo Vita Björnissä. Se on aika pieni vanha vankila, joka on toiminut vankilana peräti vuoteen 1975. Eri aikojen sellit ja kahleet kiinnostivat poikia.

Ravintola Smakbyssä tarjoiltiin näin alkukesästä vain lounasta, ei àla cartea, ja olisimme muutenkin jättäneet sen tällä kertaa väliin (on silti mielenkiintoista, miten pitkä käsite "alkukesä" on). Sen sijaan heti Vita Björnin viereen oli avautunut paikallisen Åland Distillerin ravintola ja kahvila. He tekevät ainakin giniä, ja myyvät drinkkejä yms, mutta paikasta sai myös kahvia ja leivonnaisia. Ville ilmoitti haluavansa jotain terveellistä (?) ja otti kaksi pientä suklaakeksiä omenamehunsa kanssa. Timo ja Eva olivat vähemmän terveellisiä ja söivät kermavaahdolla ja mansikoilla täytetyt munkit, Turkka taas mansikoilla koristellun porkkanapiirakan palan. Keksejä syödessä Villeltä irtosi ensimmäinen maitohammas! Se on heilunut jo kauan, mutta nyt se lähti - Ville oli iloinen.

Ålands Distillerin eväillä jaksoi lähteä kävelemään seuraavaan, linnaa huomattavasti vähemmän historialliseen kohteeseen. Timon piti viime vuonna osallistua Metsänkävijöiden leirille Ahvenanmaalla, mutta se peruttiin koronan vuoksi. Leiriohjelmassa olisi ollut muun muassa tutustuminen Orklan Taffel-sipsejä tuottavaan tehtaaseen. Huomasimme tehtaan ja tehtaanmyymälän olevan vain parin kilometrin päässä Kastelholmasta, joten kävelimme sipsiostoksille. Tehdaskierroksia ei koronan vuoksi nyt järjestetä, mutta kauppa oli auki. Taffelin tuotteiden lisäksi he myivät Pandan suklaita - Panda on myös Orklan tuotemerkki. Ostimme säkillisen sipsejä eli kolme isoa pussia yhteensä kuudella eurolla, Ballerina-keksejä á 1 eur ja pari pussia suolapähkinöitä. Hyvin tarpeellisiä ja hyödyllisiä ostoksia, mutta Timo oli sipseistä innoissaan - meillä ei kuitenkaan niitä ihan jatkuvasti ole. Tuossa tulikin sitten loppuvuoden sipsiannos kerralla :).

Vaikka matkaa ei ollut kuin pari kilometriä, retki oli aika uuvuttava. Aurinko paistoi tosi kuumasti, eikä tuullut juuri lainkaan. Onneksi oli vettä mukana selkärepussa, vesipullot tyhjenivät vauhdilla. Silti Villeltä riitti vielä energiaa Jan Karlsgårdenin leikkipaikassa. Me muut emme jaksaneet olla siinä kovin kauan, ja Villekin saatiin houkuteltua uimismahdollisuudella paatille.

Meidän ja naapurin väliin oli ilmestynyt yksi vene lisää poissaollessamme. Tuntui vähän hassulta, että he olivat väkisin halunneet siihen, kun satamassa oli paljon tilaa, mutta heidän veneensä oli samanlainen kuin naapurin - piti päästä juttelemaan ihan viereen. No, aiempi naapuri lähti vähän ajan päästä kohti Maarianhaminaa, ja sitten tulija siirsi veneensä hiukan kauemmas.

Timo, Ville ja Eva menivät paatin perästä uimaan. Villellä oli kellukkeet, ja vielä lisäturvana fenderi - hän piti fenderin narusta kiinni vähän kauemmas uidessaan, ja sai siitä lisäturvaa, vaikka se ei suoranaisesti häntä koko ajan kantanutkaan. Vaikka Ville on uimakoulussa suorittanut 10 m eli osaa ainakin jollakin tavalla uida, syvä vesi vielä pelottaa (ja periaatteessa ihan hyvä niin). Oli kiva uida. Pintavesi tuntui jo aika lämpimältä, arvioisin 20-asteiseksi. 

Ruoan (perunoita, kananmunia ja jäämerensalaattia) jälkeen pojat yrittivät mennä saunomaan kellon ollessa noin kahdeksan. Saunojen piti illalla olla päällä  kello 21 asti. Jotain oli mennyt vikaan, sillä miesten sauna ei ollutkaan enää päällä ja siellä oli vain viitisenkymmentä astetta. Pojat olivat pettyneitä, mutta menivät sitten vielä uudestaan iltauinnille paatista. Naisten sauna näytti olevan kuuma ihan niin kuin pitikin, ongelma oli vain miesten puolella - siellä oli jokunen muukin pettynyt asiakas ihmettelemässä.