Kastelholma - Kumlinge 29 nm

Aamupalan jälkeen laitoimme Miss Elainen lähtökuntoon eli täytimme vesitankin, otimme pressun pois, korjasimme tavarat paikoilleen ja otimme sähköt irti. Sitten lähdimme vielä pienelle kierrokselle Jan Karlsgårdenin rakennuksia katsomaan. Turkka meni vähän edeltä, ja nähdessään satamanpitäjäpariskunnan, kertoi eilisen kylmästä saunasta (eilen he olivat jo lähteneet, kun asia havaittiin). Turkka oli sitäpaitsi huomannut, että miesten sauna oli lämmin nyt aamulla, vaikka oli erikseen sanottu, ettei aamusaunaa ole. He olivat yllättyneitä ja pahoillaan, mies meni katsomaan saunaa ja ihmettelemään, millä tavalla se oli säädetty väärin. Homma ei heti selvinnyt, mutta Timo ja Ville saivat valita itselleen saunapettymyskorvauksena jäätelöt.

Jan Karlsgårdenin suurimmassa ja aika hienossa talossa oli opas paikalla. Hänen kanssaan juttelimme hetken. Tuvassa, hellan vieressä, oli jännä pitkänmallinen penkki. Opas kertoi sillä olevan kaksi tarkoitusta: Toisaalta sillä saattoi istua ruokaa laittaessaan, mutta ruoan valmistuttua se käännettiin pieneksi pöydäksi (se oli taittuva, pinta kaksinkertaistui käännettäessä) ja se toimi tarjoilupöytänä, jolle pata nostettiin. Aikuiset kävivät ensin hakemassa padasta ruokansa lautaselle ja menivät istumaan pöytään. Sen jälkeen lapset saivat lusikat käteensä ja söivät seisten pienen pöydän ympärillä. Oppaan mukaan ennenvanhaan ajateltiin lasten kasvavan jotenkin kieroon, jos syövät istuen eikä seisten. Tätä en muista ennen kuulleeni.

Smakbyssä olisi ollut uutuutena Ålands Karamelleriet, eli polkagrisarien tapaisia karkkeja tekevä tehdas - olisi siis päässyt katsomaan karkkien tekemistä samalla tavalla kuin Grännassa Ruotsin läpi ajettaessa. Sen jätimme nyt väliin, mutta Timo osti sentään purkillisen karkkeja Jan Karlsgårdenin Grindstuganista. Siellä myytiin matkamuistoja, esitteitä ja lippuja museoon.

Lähdimme Kastelholmasta puolilta päivin. Joimme kahvit veneessä ennen kuin nostimme purjeet Ängösundin jälkeen. Matka kulki niillä hyvin reilun tunnin, sitten tuuli hävisi johonkin - hassua, kun ennuste lupasi päivälle tuulta jopa 9 m/s. Lilluimme hetken, ja sitten otimme purjeet alas. Vähän myöhemmin, Teilillä ennen Kumlingea, purjeet olisi ehkä kannattanut nostaa uudelleen, tuuli nousi parhaimmillaan ehkä 6 m/s nopeuteen. Me jahkalimme purjeiden kanssa, ja ajoimme koneella koko loppumatkan Kumlingen satamaan.

Hei hei Kastelholma!

Ville nukahti moottorin ääneen, kun ei heti ehditty jatkaa Mestaritontun seikkailujen lukemista. Täytyi laittaa pyyhe peitoksi, etteivät jalat pala auringossa.

Arvoimme pitkään, menemmekö Enklingeen vai Kumlingeen. Kumlinge voitti lopulta, koska täällä on viimeksi käyty 2018, Enklingessä viime kesänä. Rantaan oli tullut uusi huoltorakennus suihkuineen ja saunoineen, ja muutenkin ympäristöä oli kohenneltu. Käytössä oli myös siisti grillikatos. Ravintola Kastörenin sanottiin netissä olevan "väliaikaisesti suljettu", mutta se oli puppua. Heti rantautuessamme (17.45) näimme terassilla väkeä, ja satamamaksua maksaessamme ihmettelimme asiaa. Satamapoika sanoi, että heillä on ollut jotain teknistä vaikeutta nettisivun päivittämisen kanssa, mutta ravintola on auki. No, näin ollen päätimme mennä vilkaisemaan ruokalistaa. Se näytti hyvältä, ja siirryimme ulkoruokintaan.

Ville sai nauravat nakit ja ranskalaisia, muut söivät halloumiburgereita. Oli maukasta! Timo näki viereiseen pöytään tilatun valtavan jäätelöannoksen, emmekä sitten päässeet ulos ilman jälkiruokaa: Timo halusi jätteglass-annoksen, Turkka ja Eva söivät juustokakkupalat. Ville ei halunnut edes pientä jäätelöpalloa, hän oli kuulemma täynnä. 

Ruoan jälkeen Timo käytti energiaansa vielä saunassa ja suihkussa, muut eivät jaksaneet.

Rannassa ui joutsenpari, jolla oli kaksitoista (12) poikasta. Tai ehkä iso joutsen olikin perhepäivähoitaja.

Illalla oli kuutamo.