Enklinge - Vargata 27 nm

Hyvin nukutti, eikä yö ollut niin kuuma kuin edellinen. Aamulla Eva huomasi ensimmäisenä punkin oikeassa kädessään keskisormen ja nimettömän välissä - se piti saada äkkiä pois. Missähän sekin oli piileskellyt, kun sentään eilen oli saunottukin.

Laitettiin perämoottori kumiveneeseen. Kuten oli toivottukin, se oli helpompi laittaa nyt, kun uusi vene on tukevampi ja vakaampi. Kumiveneen vaihtaminen oli hyvä päätös! Pojat ja Turkka lähtivät ajamaan kumiveneellä uimarannalle. Eva meni pyörällä, jotta kumivene ei olisi niin kovassa lastissa, kun tuulta ja aallokkoa oli kuitenkin jonkun verran. Aika samaan aikaan osuttiin rannalle. Kumivene kiinnitettiin uimalaituriin. Ville pääsi keräämään simpukoita, niin kuin oli toivonutkin. Enklingen ranta oli simpukoiden vuoksi Villen toivelistalla jo kotona, kun puhuttiin toiveista satamapaikkojen suhteen. Vesi oli mukavan lämmintä. Tuuli osui rannalle jonkin verran, mutta se oli tällä helteellä vain mukavaa. Eva ui hiukan kauempana olevalle uimalaiturille. Se keikkui aalloissa aika hauskasti, ja siitä oli kiva hyppiä mereen.

Lähdössä uimarannalle

Lähestymässä uimalaituria, kauempana näkyy hyppylaituri

Enklingen uimaranta

Vanha pyörä oli aika söpö

Sitten palattiin veneelle, otettiin tyhjät pullot ja purkit mukaan ja lähdettiin pyöräilemään kauppaan. Rannassa oli, niin kuin ennenkin, ilmaisia lainapyöriä. Siitä löytyi nyt Villellekin sopiva, hänen ei tarvinnut istua takahäksällä.

Kaupassa täydennettiin mehuvarastoja kolmen litran omenemehutonkalla ja ostettiin salaatti ja vähän muutakin tuoretavaraa sekä tietysti jäätelöt. Torpparinleipiäkin löytyi taas! Huvittavaa muuten, että pikkukaupassa Juhlamokan hinta oli 5,90 (pannujauhatus) tai 6,90 (suodatinjauhatus). Se saaristohinnoista... Sitten pyöräiltiin takaisin paatille ja alettiin valmistautua lähtöön. Tuntui vähän haikealta jättää Enklinge aika nopeasti, mutta kesä on lyhyt... eteenpäinkin pitäisi mennä. Lähdimme rannasta 13.30.

Moni oli ehtinyt lähteä iltapäivään mennessä. Yksi latvialainen vene oli tullut.

Nostimme purjeet heti Bärön jälkeen klo 14. Tuuli oli kaakossa ja vei meitä nopeasti kohti Vårdötä - olimme päättäneet mennä seuraavaksi Vårdön Vargataan. Miss Elaine kulki hienosti, pääsimme jopa kahdeksaa solmua. Villellekin valkeni, miksi kaasuhella heiluu, kun keitettiin kahvia veneen kulkiessa aikalailla kallellaan. Yksi reivi olisi ajoittain saattanut olla paikallaan tasaamassa menoa, mutta ihan hyvin meni näinkin. Timo ajoi osan matkasta (eilen itse asiassa vielä enemmän). Hänellä alkaa olla näkemystä ja kiinnostusta purjeiden trimmaamiseen. Taitava purjehtija -kirjan lukeminen ei ole mennyt hukkaan: kikitaljan löysäämisestä tai kiristämisestä voi jopa olla hyötyä! Tulimme koko matkan purjeilla eli laskimme ne 18.20 Vargatan edustalla. Laiturissa oli tullessamme kolme venettä, ja yksi purjevene tuli heti meidän perässämme rantaan. Poijuissa oli siis hyvin tilaa. Rannan kahvila Hamnmagasinet avaa vasta 2.7, yllättävän myöhään. Satamamaksu oli 30 euroa, sen kävi keräämässä aikaisempinakin vuosina tavattu Wikens Vänner -yhdistyksen setä.

Timo puhalsi krokotiili Genan. Pojat lähtivät kumiveneellä uimarantaan. Heillä oli Gena köydessä perässään. Eva teki ruokaa, tex mex -pussipataa ja salaattia. Kun pata oli hautumassa, Evakin lähti paatin perästä uimaan. Pojat olivat niin omissa touhuissaan, että he eivät huomanneet meren suunnasta lähestyvää uimaria, ja Eva onnistui säikyttämään heidät paremmin kuin hyvin.

Pojat ja Gena tulossa uintiretkeltä

Kaunis ilta taas Vargatassa

Pähkinäinen - Enklinge 34 nm

Laitettiin herätyskello soimaan kuudelta, jotta ollaan aamulla ajoissa liikkeellä, eikä koko hellepäivä kulu purjehtiessa. Timokin heräsi herätettäessä reippaasti, mutta Ville vain murahti jotain, hautasi pään tyynyyn ja veti peiton päällensä. Hän sitten heräsi vasta 8.30, jolloin olimme jo olleet melkein kaksi tuntia liikkeellä. Köydet irtosivat 6.40.

Ville kaivautui peiton alle, ja Timo tarttui ruoriin :)

Noin tunnin päästä, kun aamupala oli syöty, nostimme isopurjeen Hevonkackin luona. Tuuli oli aika myötäistä, emmekä vetäneet keularullaa lainkaan ulos. Sen sijaan kaivoimme genaakkerin esiin, ja nostimme sen vetämään noin 9.45 Åvensorin selällä. Emme menneet väylää, vaan oikaisimme Hevonkackin kohdalta "kaapeliväylää" pitkin länteen. Kohtasimme Roska-Roopen heti Hevonkackin jälkeen, se tuli pohjoisen suunnalta. Välissä ajettiin pelkällä isolla, välissä genaakkerin kanssa. Kihdillä vaihdettiin sitten genaakkeri pois, ja vedettiin keula esille, kun tuuli tai oikeastaan reitti kääntyi enemmän vastatuuleen. Melkein koko matka päästiin kuitenkin purjeilla, sillä laskimme purjeet 15.40, käynnistimme koneen, ja olimme Enklingen laiturissa 16.30.

Roska-Roope

Viimeiset ahvenfileet syötiin leivän päällä.

Purjeilla kulkiessa oli aikaa kuunnella radiota (Suomi ja Ruotsi kutsuttiin NATOn jäseniksi, kun Turkin kanssa saattin joku luova sopimus aikaan) ja aloittaa kirjan lukeminen eli tänä kesänä ääneen luettavaksi valittiin Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär. Siitä tehtyä näytelmää ollaan menossa katsomaan joulukuussa Kansallisteatteriin Helsinkiin.

Enklingen laiturin suojanpuolella oli vain kaksi kelvollista poijua, ja ne olivat jo molemmat käytössä. Toisen veneen kaveri oli tulossa vastaanottamaan, ja huusi, että voisimme tulla samaan poijuun. Laiturin ulkopuolella oli kuitenkin poijuja vapaana, eikä tuuli tai tuuliennuste ollut niin voimakas, ettemmekö olisi uskaltaneet jäädä sinne. Nappasimme siis sieltä poijun. Rannassa oli juuri sukeltaja tarkistamassa poijuja ja laittamassa pari uutta suojanpuolelle. Olisimme voineet vaihtaa, mutta aikaikkuna oli aika pieni, sillä uudet poijut päätyivät nopeasti käyttöön. Illalla veneitä oli rannassa kahdeksan, meidät mukaan lukien.

Pojat pumppasivat uuden kumiveneen keulakannella. Se onneksi mahtui siihen, takakannella olisi liian vähän tilaa. Eva teki ruokaa, pekonipastaa ja salaattia. Timo ja Ville ehtivät tehdä pienen koesouturetken ennen saunavuoroa, joka varattiin Enklingen lauttasaunaan klo 20-21.

Suzumar vaikuttaa hyvältä hankinnalta

Sauna oli yhtä kiva kuin ennenkin, ja vesi oli lämmintä. Pojat tulivat saunaan kumiveneellä. Kaikki kävivät uimassa tai ainakin kastautumassa. 

Saunan jälkeen ehdittiin vielä pelata vähän Trivial Pursuitia. Villenkään ei enää tarvitse vain arpoa värejä, vaan hän osaa lukea kysymyksiä ihan siinä missä muutkin. Timo arvailee myös välissä hiukan liikaa ja lukee huolimattomasti: "Ketkä Suomen presidenteistä olivat aatteellisia?" Muut: "Öööö, kaikki?". Oikea vastaus: Svinhufvud ja Mannerheim. Siis tarkoitit aatelisia!

Maisaari - Pähkinäinen 6 nm

Ei laitettu herätystä, ja kuumuudesta huolimatta nukuttiin hyvin. Oli kivaa keittää taas pitkästä aikaa kahvia kaasuhellalla. Aamupalan jälkeen Eva ja Ville kävivät uimassa paatin perästä. Villellä oli fenderi leluna ja varaturvana. On kyllä aika hienoa, että kaikki osaavat uida, eikä erityistä vahtimista enää tarvita. Vesi tuntui puhtaammalta ja raikkaammalta kuin Satavan Ekvallassa, ja lämmintäkin se oli: viereisen moottoriveneen kippari sanoi mitanneensa veden lämpötilaksi 24 astetta.

Timo jäi paatille lukemaan keulaan virittämäänsä riippumattoon, kun me muut kävelimme saaren toiselle rannalle. Kävimme maksamassa satamamaksun (10,-). Päälaiturissakin oli hyvin tilaa. Kahlailtiin rannassa ja juteltiin siihen kukkia kastelemaan tulleen saaren isännän Patrikin kanssa. Hän on mukava kaveri, joka selvästi osaa montaa hommaa. Talvella tapasimme hänet cateringinsa kanssa tekemässä hampurilaisia Hirvensalon hiihtomäen kahvilassa, välissä hän on ollut ajamassa luotsivenettä tai kuorma-autoa (kun ravintolahommat olivat koronan vuoksi kiinni). Maisaaressa on aina käydessämme ollut homma hanskassa ja hyvä henki. Sitä vasten tuntui tosi kurjalta lukea lehdestä keväämmällä, että Turun kaupunki aikoi kilpailuttaa saarten hoidon kesken kauden, koska halutaan yksi toimija kaikkiin (eli Maisaaren lisäksi Vepsään ja Pähkinäisiin). No, homma jäi vaiheeseen ainakin tässä kohtaa eli yrittäjillä on mahdollisuus käyttää optionsa olla vuokralaisina vuoteen 2025, mutta fiiliksen se yrittäjiltä vei, eikä ihme. Vaikea on tehdä mitään investointeja, jos ei voi yhtään luottaa kauden pituuteen - vaikka asiakkaiden palaute olisi miten hyvää. Kaupungin paikoista taitaa siinä mielessä puuttua strategia, että ei ole päätetty, ovatko ne palvelua kaupunkilaisille (kuten minusta pitäisi olla) vai tapa kerätä mahdollisimman paljon tuloja kaupungille. 

Paluumatkalla poikkesimme jäätelöllä, sinne Timokin tuli. Uusi linja eli vesibussi suoraan Aurajoesta Vepsään, Maisaareen ja Pähkinäisiin oli ajamassa ekaa kertaa Maisaareen. Sen kunniaksi Patrik tarjosi kuplivaa rannassa, hyvää omenasiideriä. Hienoa, että palveluja tulee lisää - se tekee saaret saavutettaviksi sellaisillekin kaupunkilaisille, joilla ei ole omaa venettä, ja miksei turisteillekin. Toivottavasti tieto uudesta vesibussista kulkee, ja käyttäjät löytävät sen. Aluksi se ajaa pari viikkoa koemielessä, sitten yrittäjä jatkaa, jos se kannattaa (tai nollatuloskin riittäisi kuulemma alkuun - kestää aina aikansa, ennen kuin palvelut löydetään).

Vesibussi Aavatar Maisaaren yhteyslaiturissa

Päivän kuumuus ei houkutellut pitkälle purjehdusmatkalle, ja niinpä menimme vain seuraavaan Turun kaupungin paikkaan eli Pähkinäisiin. Lähdimme Maisaaresta varttia vaille yksi, ja klo 14 oltiin taas rannassa. Tullessamme oli hyvin rauhallista, laiturissa ei ollut kuin yksi moottorivene. Illalla veneitä oli kymmenen, kun rantaan sanotaan mahtuvan 30-40 venettä. 

Kävimme kaikki heti uimassa, täytyy viilentää aivot pystyäkseen taas ajattelemaan tai varsinkaan kävelemään yhtään pidemmälle. Seuraavaksi oli tarkoitus mennä maksamaan satamamaksu (10,-) ja katsomaan saarta muuten paremmin. Miss Elainella on oltu Pähkinäisissä edellisen kerran 2014. Rannassa kerrottiin kuitenkin kahvilan pitävän siestaa 14-16 eli sinne kannatti lähteä vähän myöhemmin. Ville huomasi laiturin vieressä kaloja: siinä näytti olevan parvi hyvänkokoisia ahvenia. Siispä kalavehkeet esille! Ville (ja Timokin) vetivät vauhdilla ylös 11 ihan reilua ahventa. Villen rantaonki ja motomadot toimivat hienosti. Moottoriveneen setäkin innostui, haki pilkkinsä ja nosti myös muutaman ahvenen savustettavaksi. Heillä oli savustuspusseja mukana, ja hän lähti grillipaikalle ahveniensa kanssa.

Pojat uimassa Pähkinäisissä

Pähkinäisten laituri

Ville ja Timo alkavat onkia. Kohta ei enää ehtinyt kuvata, kun ahvenia alkoi nousta jatkuvalla syötöllä. Turkkakin pääsi / joutui koskemaan elävään kalaan sekä matoon...

Eva fileoi ahvenet. Paatin fileerausveitsi oli harmillisen tylsä ja kehno, mutta onneksi Turkka keksi pyytää satamamaksua maksaessaan saaren hoitajalta Birgit Parkkiselta veitsen lainaksi. Sillä homma sujui kohtuullisesti. Timo kysyi, onko ahvenet A- vai B-leikattu - totesin niiden olevan Ö-leikattuja... Ahvenfileet paneroitiin ruisjauhoilla ja paistettiin pannulla uusien perunoiden kaveriksi. Todellista lähiruokaa, aiva tuoretta kalaa. Oli kyllä hyvää! Ville on varmasti innokas jatkamaan kalastusharjoituksia jatkossakin.

Osa ahvenfileistä, osa on jo lautasilla

Lähiruokaa! Timo teki salaatin.

Myöhemmin kävimme palauttamassa veitsen kahvilaan, ja söimme siellä samalla jälkiruoaksi tai iltapalaksi vastaleivottua raparperipiirakkaa. Kylmä limsa maistui hyvältä, kun paatissa saa vain pilssilämpöistä, ennen kuin saadaan syötyä jääkaappiin vähän tilaa.

Ville, Turkka ja Eva kävelivät vielä rannan vieressa olevalle kalliolle. Sieltä aukesi kaunis maisema saarten väliseen salmeen ja venerantaan. Luontopolku olisi jatkunut saaren keskiosaan kahvilalle saakka.

Paatille palatessa kakkosiltapalaksi pilssistä löytyi vielä herneitä. Kesän ensimmäiset herneet ostettiin eilen Turun torilta.

Raparperipiirakkaa Piitun tallissa

Veneet lisääntyivät iltaa kohti. Tästä puuttuu vielä yksi moottorivene eli 10 venettä oli yötä.

Turku - Maisaari 13 nm

Suunnitelmissa oli lähteä heti juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina reissuun. Menimme lauantaina viemään taas kerran tavaraa veneelle ja samalla laittamaan jääkaapin valmiiksi päälle. Sitten tuli mutkia matkaan, sillä jääkaappi ei käynnistynyt ennen kuin viritettiin maasähkö kiinni. Akut tiedettiin vanhoiksi (vuodelta 2014 ja 2015), mutta tähän asti ne olivat toimineet hyvin - näköjään tilanne voi muuttua hyvin nopeasti.

Kävimme sunnuntaina paatilla kantamassa akut valmiiksi autoon. Aioimme maalata istumalaatikossa tuulilasin edessä olevan karttapöydän, mutta loppujen lopuksi tasot vain pestiin tosi huolellisesti. Tahroista suurin osa lähti joko asetonilla, tenulla tai cif-pesuaineella.

Maanantaina Turkka oli heti kahdeksan jälkeen akkuliikkeessä. Akkupoikien myyjä mittasi akkujen kunnon ja totesi niiden olevan aivan finaalissa, starttiakkua lukuunottamatta. Heiltä löytyi onneksi hyllystä ihan samanlaiset akut. Tila on millintarkkaan mitoitettu, joten se oli tärkeää. Akut olivat paikoillaan ennen puolta päivää, huh!

Kun reissu viivästyi, tuli toisaalta hoidettua pari muuta asiaa eli Eva kävi luovuttamassa verta, ja sen jälkeen ostettiin torilta seitsemän litraa mansikoita, joista noin viisi päätyi pakkaseen.

Miss Elaine pääsi liikkeelle klo seitsemän aikaan. Kävimme ensin tyhjentämässä septin kaupungin pumpulla - se toimi hyvin. Seuraavaksi ajoimme tankkaamaan. Laiturissa oli pientä ruuhkaa, sillä joku oli päättänyt parkkeerata moottoriveneensä laiturin päähän (se oli selvästi ollut siinä jo jonkin aikaa), toisella puolella oli moottorivene ja toiselle puolelle ehti vesiskootteri juuri ennen meitä. Sen viereen olisi kyllä mahtunut toinenkin vene, ellei se oli kiinnittynyt ihan keskelle... Pujottelimme sitten laiturin toiselle puolelle tolppien ja laiturin väliin, kun moottorivene sai hommansa hoidettua. Tankattiin sata litraa dieseliä. Samalla täytettiin myös kumiveneen viiden litran varabensapönttö.

Airistolla tuuli on heikkoa ja vastaista. Ajoimme koneella Maisaaren Huhdan laituriin. Siinä on nukuttu reissun ensimmäinen yö pari kertaa aikaisemminkin. Toinen "traditio" eli jääkaapinsiivouspannari valmistui matkalla ja syötiin iltapalaksi rannassa tuoreiden mansikoiden ja sokerin kanssa. 

Taitaa tulla trooppinen yö, ilma on aika nihkeää. Aivan tyyntä.

Tankkaamassa

Pannaria ja mansikoita - ei hassumpaa.

Huhdan laiturissa