Kotiseuturetkeilyä Kökarissa

Pohjoisen puoleinen tuuli huiteli kymmenen metrin tuntumassa (puuskat 15 m/s) sekä tiistaina että keskiviikkona. Karlbyn suojaisessa satamassa oli mukava asustaa. Kävimme retkeilemässä niin Sandvikenissa kuin Hellsössäkin, ja niissä oli aika paljon tuulisempaa, varsinkin Sandvikeniin tuuli osui ihan suoraan.

Karlbyn rantaa

Timo ja Ville soutelivat kumiveneellä aamupalan jälkeen.

Otimme tiistaina 30.7 poikien potkulaudat käyttöön ja lähdimme kävelemään / potkimaan kohti Sandvikenin vierasvenesatamaa. Potkulaudat toimivat hyvin päällystetyllä tiellä. Kävelimme välissä myös luontopolulla, sillä piti käydä katsomassa Otterböten pronssiaikaista asuinpaikkaa. Siitä oli puhetta viime kevään arkeologian kurssilla. Ihan jännä paikka. Pronssiaikaisia hylkeenpyytäjien asuinsijoja oli jäljellä pyöreinä kivikehinä suojaisen kallion takana. Hyvän paikan he olivat osanneet valita. Jos olisi kävellyt luontopolkua pidemmälle merivartioaseman suuntaan, olisi nähnyt ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisia linnoitusten raunioita. Ne jäivät nyt tällä kertaa väliin, joku toinen kerta sitten.

Sandvikenin kahvilasta sai Ahvenanmaan pannukakkua ja jäätelöä. Pannukakku hillolla ja kermavaahdolla (ihan tuoretta, kahvilan setä vispasi sitä käsin meitä varten) oli hyvä välipala. Sitten kävelimme tuuliselle laiturille, ja bongasimme sieltä naapuriemme Nauticatin. Se oli tuulessa, mutta aika hyvässä paikassa L:n muotoisen laiturin ulommaisessa reunassa eli L:n sakara vähän suojasi pahimmalta tuulelta. Juteltuamme hetken naapurin miehen kanssa jatkoimme matkaa Kökarin kirkolle.

Jätimme potkulaudat tien varteen ja menimme loppumatkan luontopolkua kirkolle. Polun varrella oli keskiaikaisia luostarirakennusten raunioita. Kökarissa on toiminut fransiskaaniluostari 1200-luvulta, kunnes Kustaa Vaasa ja uskonpuhdistus lakkautti sen 1530-luvulla. Villen mielestä rauniot olivat "Villen linna".

Kirkon vieressa oli pieni fransiskaaniluostarin raunioihin rakennettu museo. Siinä en muista aikaisemmin käyneeni. Ihan mielenkiintoinen paikka ja näyttely.

Kävimme myös kirkossa, joka on nimeltään Pyhän Annan kirkko. Se on valmistunut 1784, ja on tiettävästi Kökarin kolmas kirkko.

Fransiskaanikappelin rauniot on suojattu katoksella, ja sinne on tehty luostarista kertova museo.

Fransiskaanikappelin raunioita

Naapurin rouva soitti ja pyysi meitä vielä kahville heidän paattiinsa. Lupasimme mennä, vaikka alkoi jo vähän olla nälkä ja kiire kauppaan... Oli mukava jutella heidän kanssaan ja rapsuttaa koiraa. Nauticatin viihtyisässä salongissa olisi istunut pidempäänkin, mutta piti jatkaa matkaa syömään ja kaupan suuntaan. Heillä oli tosiaan kivat tilat, korkeutta ja avaruutta reilusti. Näkyi, että Nauticatin leveys on 3,50.

Villeä vähän väsytti paluumatkalla, eikä ihme, sillä kännykän mittariin tuli reilusti yli 20 000 askelta. Ilman potkulautoja retkestä ei olisi tullut mitään.

Kävimme kaupassa tankkaamassa taas lisää sapuskaa, erityisesti leipää ja omenamehua. Vaikka mehua laimennetaan vedellä, sitä on kulunut helteellä runsaasti. Suuremmat kauppaostokset jätettiin keskiviikkoon, sillä päätimme jäädä vielä Kökariin, jotta ehdimme käydä museossa ja Hellsön Havspaviljongenissa. Pohdimme Brudhällin a'la carten testaamista, mutta se olisi meidän kokoonpanollamme ollut vähän turhan stressaavaa, joku rennompi paikka toimii meille paremmin. Keitimme perunoita paatissa ja söimme niiden kanssa "jääkaapin siivous -jauhelihakastikkeen". Samalla tuli siivottua pilssistä loput tomaatit ja kurkku salaattiin. Hyvä juttu, sitten saa taas tuoretta tilalle.

Keskiviikkoaamulla (ja aamuyöllä) satoi vettä. Sään piti kirkastua kello 11 jälkeen, ja niin pilvet hälvenivätkin auringon edestä. Aamupäivällä touhuiltiin sadetta pitämässä paatilla. Tuli samalla siivottua jokunen lokero salongin sohvan alta. Niihin kertyy helposti sekalaista kamaa.

Lähdimme ulos puolen päivän maissa. Kävimme ensin syömässä lounaan uuden kaupan vieressä olevassa kahvilassa. Ville sai taas ranskalaisia, lihapullia ja nakkeja, Timo hampurilaisen ja Turkka ja Eva "skärgårdsjägerit" eli saaristolaisleivän päällä pihvin ja herkkusienikastiketta. Ihan kelpo lounas. Jatkoimme matkaa kauppaan ja hoidimme lisää ostoksia ollaksemme taas muutaman päivän omavaraisia.

Kauppa-asiat hoidettuamme otimme potkulaudat ja suuntasimme Hellsön vierasvenesatamaan päin. Noin viiden kilometrin päässä oli Kökarin kotiseutumuseo, jota ylläpitää paikallinen Hembygdsförening. Siellä oli entisajan kökarilaisesta elämäntavasta kertova näyttely. Museossa oli paljon paikallisilta saatuja esinelahjoituksia, ja paljon kuvia kokarilaisista. Museo oli suhteellisen pieni, mutta näyttely oli kivasti rakennettu ja kiinnostava. Timo ja Ville tykkäsivät käännellä vanerilevyjä, joiden avulla kuvia oli ryhmitelty tiettyihin aihepiireihin, kuten juhliin tai kalastuselinkeinoon, liittyviksi valokuvakirjoiksi. Näyttely antaa varmasti vielä enemmän jollekin, jolla on juuria täälläpäin, jolloin voi löytää kuvista jonkun tutuntutun. Meillä oli hiukan kiire tutustua näyttelyyn ennen kuin museo meni neljältä kiinni.

Parin sadan metrin päässä museosta, tien toisella puolella, oli Vikingalund-niminen talo, jossa toimi Hantverksboden ja loppis. Kirppikseltä löytyi 50-sentillä sudoku-Bamse Villelle. Siistejä vanttuita ja sukkia olisi myös ollut kaupan.

Hantverksbodenilta oli vielä parisen kilometriä Helsön vierasvenesatamaan. Villellä taisi eilinen päivä vähän painaa käpälissä, sille hän kaipasi säännöllisesti pientä työntöapua. Kaikilla oli jano ja kuuma, ja menimmekin suoraan Havspaviljongenin terassille juomaan jotkut juomat. Timo ja Ville saivat hienot appelsiinimehut. Tuuli sopi terassille, ja vaihdoimme paikkaa sisälle saliin syödäksemme siellä jälkiruokajäätelöt. Melkein harmitti, ettemme olleet säästäneet koko nälkää tänne, sen verran hyvältä lista ja ohi tarjoiltavat annokset näyttivät. Paikka oli kiva, siellä oli rento ja mukava fiilis. Jäätelöannokset olivat hyvät, ja Ville sai lättyjä hillolla. Hän ei halunnut hilloa, mutta koska tiesimme hänen siitä oikeasti pitävän, varmistimme tilatessamme, että se tulee lättyjen sivuun, jolloin hän voi päättää, haluaako sitä vai ei. Kaikki lätyt ja hillo meni.

Ville otti itse kuvan lätyistään. Annokseen olisi hillon lisäksi kuulunut kermavaahtoa, mutta sitä Ville ei missään nimessä halunnut. Tarjoilija tarjosi jäätelöä sen sijasta - emme ottaneet sitäkään, koska se ei olisi uponnut sen paremmin, mutta kiva kun kysyi. Aika pienistä asioista tulee "palveltu" fiilis.

Hellsön paviljongin rantaa.

Timo halusi pelaamaan minigolffia. Vuokrasimme mailat ja pallot ja vedimme kentällä kierroksen. Siihenkin tuuli puhalsi kohtuullisesti. Joillakin radoilla oli vaikea saada pallo pysymään lyöntipaikalla. Ratoja oli 12. Ne olivat kohtuullisessa kunnossa eli kentällä oli ihan ok pelata. Kierroksen aikana Turkka soitti taksille ja tilasi meille auton puoli kahdeksaksi. Taksi tuli täsmällisesti pelikierroksen jälkeen ja heitti meidät Karlbyhyn. Potkulaudat ja taksi oli hyvä systeemi: Taksi maksoi vähemmän kuin yhden polkupyörän päivävuokra (20 €) olisi ollut. Täytyy muistaa, että sitä voi hyödyntää esimerkiksi kauppaostoksissa, jos yöpyy Kökarissa muualla kuin Karlbyssä.

Vårdö, Vargata - Kökar, Karlby 41 nm

Tuuliennuste lupasi pohjoisen- ja idänvälistä melko kovaa tuulta maanantai-illaksi ja vielä tiistaiksikin. Mietimme maanantai-illalla loppuretken reittisuunnitelmaa. Olimme ajatelleet mennä maanantaina Sottungaan, mutta siellä ranta ei olisi välttämättä kovin suojainen, jos tuuliennuste toteutuisi. Täytyi miettiä muuta, ja päädyimme valitsemaan pohjoisemman ja eteläisemmän reitin välillä. Pohjoinen olisi johtanut ensin Kumlingeen ja eteläinen suuntautuisi ensin Kökariin, josta valitsimme Karlbyn vierassataman sen varman suojaisuuden vuoksi.

Lähdimme Vargatasta aamulla heti kahdeksan jälkeen täytettyämme ensin vesitankin. Vargatasta saa vesijohtovettä.

Ajoimme kohti Sottungaa. Siinä kohdin piti päättää, lähdetäänkö ylös Kumlingeen vai alas Kökariin. Päätöksenteko oli taas kerran vaikeaa. Halusimme mieluummin mennä Kökariin, mutta sinne oli pidempi matka, ja sieltä olisi myös pidempi matka kotiin eli jos keli huononisi enemmän kuin ennuste, sieltä voisi olla hankalampi jatkaa matkaa. Päätimme jo kerran suunnata Kumlingeen, mutta sitten tuulen suunta näytti kuitenkin sopivan paremmin Kökarin suuntaan purjehtimiseen, joten käänsimme keulan ja nostimme purjeet.

Pääsimme sivutuulella etenemään noin kello kymmenestä puoli kahteentoista. Sitten tulimme laivaväylälle, Överön kapeikkoon, ja otimme purjeet alas. Hyvä niin, sillä takaa tulevan yhteysalus Odinin lisäksi edestä tuli Siljan Galaxy. Kapeassa paikassa oli kivampi olla ilman purjeita kuin luovia laivaväylällä. Noin tuntia myöhemmin Viking Amorella tuli vastaan ajaessamme laivaväylää eteenpäin. Loppumatkan tuuli oli meille aika vastaista, eikä myöskään kovin voimakasta. Oikaisimme 1,8 metrin kapealle väylälle ja ajoimme koneella kohti Kökaria. Ennen Kökaria tuuli oli noin 2 m/s, ja aloimme jo miettiä, oliko tuulivaroitus ihan pielessä. Emme kuitenkaan muuttaneet suunnitelmaa satamasta, vaan ajoimme kapeaa väylää Karlbyhyn. Väylä oli sitten viime käynnin merkitty paremmin, siihen oli laitettu reimareita linjataulujen lisäksi. Reimareita ei näkynyt vanhassa merikortissamme, mutta plotterissa kyllä. Toisaalta joitakin Navionicsin kartassa olevia reimareita puuttui väylältä.

Karlbyssa kiinnitys on paalut tai ankkuri. Oli kiva, että vastassa oli reipas ja iloinen satamatyttö, joka kysyttyään paatin leveyden näytti paikan, mihin ajaisimme. On kyllä tosi mukavaa, kun satamassa on joku, joka järjestää paikat. Veneet päätyvät niille sopiviin paikkoihin, ja kaikille riittää paremmin tilaa. Päädyimme paaluihin aika sisälle satamaan. Köysiä sai viritellä jonkun verran, että saatiin paatti nätisti paaluihin. Karlbyn lahdessa ollaan toisaalta mukavasti suojassa, jos tiistain tuuliennuste 14 m/s toteutuu. Suunnitelmana oli olla Karlbyssa kaksi yötä eli yli tiistaille luvatun tuulen ja sateen, ja jatkaa matkaa keskiviikkona.

Me olimme Karlbyssä noin 16.30. Oli kiva olla suhteellisen ajoissa, sillä satama täyttyi nopeasti. Köysien säätämisestä huolimatta paalupaikka on kivampi kuin ankkurikiinnitys, joka monelle myöhäisemmälle tulijalle oli tarjolla. Varmaan kaikki mahtuivat, satama on aika iso. Vaikka väylä on kapea, ja vähän päälle pari metriä syvä, oli Karlbyssä isojakin veneitä, esimerkiksi jahdin kokoinen moottorivene Liettuasta ja 40-jalkainen Hanse-purjevene.

Melkein heti saatuamme köydet viritettyä huuteli joku rannalta tervehdystä. Vastapäätä asuvat naapurimme olivat huomanneet Miss Elainen, ja tulivat moikkaamaan. Heidän veneensä oli toisella puolella saarta Sandvikenissa. He olivat vuokranneet pyörät ja tullakseen tänne kauppaan. Juttelimme heidän kanssaan vähän aikaa. He olivat kiertäneet Nauticatillaan Saaristomerta kuukauden ajan aikaisemmin, olleet välillä töissä ja nyt heillä oli vielä viikko aikaa pyöriä merellä.

Kävimme maksamassa satamamaksun (26,-), varasimme perhesaunan 19.30-20.30 (18,50 eur) ja päätimme syödä Brudhällin terassilla. Terassilta sai ruokaa nopeammin kuin a´la cartesta, eivätkä meidän vaatetuksemmekaan oikein ollut fine dining -tasoa. Kaikilla oli nälkä, sillä aamupalan jälkeen olimme syöneet vain jotain hedelmiä ja hapankorppuja veneessä. Timo ja Eva tilasivat lammasburgerit, Ville merirosvon lihapullia ja muusia ja Turkka Frutti di mare -pizzan. Hyvin maistui kaikille, terassille voi antaa suosituksen. Ehdimme vielä kävellä parinsadan metrin päässä sijaitsevalle kaupalle ostamaan jäätelöt jälkiruoaksi. Samalla ostimme leipää aamuksi. Kauppa oli muuttanut sitten viime käynnin. Sille oli tehty uudisrakennus, ja tilaa oli selvästi enemmän. Valikoima vaikutti varsin kattavalta. Vieressä oli kahvila/leipomo, joka sekin toimi suhteellisen uudessa rakennuksessa. Keskusta oli siirtynyt rannasta hiukan keskemmälle saarta.

Rantaan ilmestyi toinenkin tuttu: Turkan partiokaveri Sepi vaimoineen saapui paatillaan rantaan. Turkka ehti juuri auttamaan keulaköysien kanssa.

Vaikka oli aika lämmin päivä, sauna tuntui silti mukavalta. Tunti riitti yllättävän hyvin, joskus on tullut kovempi kiire. Ville olisi halunnut uimaankin, ja kävimme laiturilla kokeilemassa vettä. Se ei tuntunut kylmältä, mutta Villen olisi muuten ollut hankala tulla uimaan laiturilta suoraan syvään veteen. Evakin jätti uinnin väliin, kun ei viitsinyt uida ilman Villeä eikä Villen kanssa.

Saunan jälkeen varasimme vielä pyykinpesukoneen ja kuivaajan (maksoi 5,-). Saimme ne käyttöön heti klo 21-23. Pesutuvan koneet olivat siistit ja uudehkot. Hyvä juttu, että saatiin taas pyykit hoidettua, vaikka koneiden tyhjentämisen vuoksi pitikin vähän valvoa, sillä kuivaus kesti pidempään kuin 23...

Illalla tuntui pitkään, ettei tuule yhtään. Onneksi tuuli sentään yhdeksän jälkeen nousi, ja tuulimittari näytti tässäkin  päälle kahdeksaa metriä. Kökarin rannikkoasema sanoi tuulen olevan 11 m/s, puuska 14 m/s vähän ennen puolta yötä. Kumlingessakin tuuli 9 m/s. Vettä alkoi sataa yhdeksän aikoihin illalla, ja huomennakin saattaa olla sateista. Luonto kaipaa vettä, ja meillä pressut pitävät hyvin ja lämppäri puhkuu tarpeen mukaan iloisesti.

Etsi kuvasta Kökarin kirkko...

Karlbyn väylä

Brudhällin terassilla

Hellepäivä Vargatassa

Eilisen pitkän päivän jälkeen päädyimme jäämään Vargataan seuraavaksikin yöksi. Nautimme hellepäivästä uimalla monta kertaa Vargatan hiekkarannalla. Pojat meloivat kumiveneellä uimisen lisäksi. Timo puhalsi hengen myös krokotiiliin, pääsi sekin tositoimiin keulapunkan alta.

Eva pesi keulahytin lakanan käsipyykkinä, ja se kuivui hienosti auringonpaisteessa. Kaikki peitot kävivät tuulettumassa puomin päällä.

Harmiksemme Vårdö handel oli sunnuntaisin kiinni, joten emme päässeet kauppaan hakemaan jäätelöä tai mitään muutakaan. Rantamakasiinissa ei myöskään ollut tänä vuonna kahvilaa. Viime vuonna se oli tosi kiva. Rantaa ylläpitävän Wikens Vännerin setä sanoi satamamaksuja kerätessään, että heillä on toivoa saada Hamnmagasinet taas ensi kesänä auki. Satama oli yhtä rauhallinen ja kiva kuin viime vuonnakin. Vessat ja suihkut olivat supersiistit, ja Ville löysi vessasta uusia Bamse-lehtiä luettavaksi. Tässä satamassa on edelleen hyvä feng shui.

Kun rantakahvilaa ei ollut, söimme pekonihampurilaisia veneessä. Paistoimme sämpylöitä uunissa, pannussa pekonia ja sitten laitettiin väliin kaikkea sekalaista, mitä jääkaapista löytyi. Lisäksi kurkkua, tomaatteja, viinirypäleitä... saatiin aikaa ihan hyvä hampurilaisbuffet. Viime kesänä (30.7) vaihdettu 2 kg kaasupullo loppui tiskivettä lämmitettäessä, joten kauan sekin oli kestänyt. Vaihdettiin uusi 5 kg kaasupullo tilalle.

Rannassa oli uimaleluja käytettävissä niin kuin viime vuonnakin. Ville käytti uimarenkaita innoissaan.

Pekonipurilaisia...

Blidö - Vårdö, Vargata 65 nm

Lähdimme puoli yhdeksältä Blidöstä kääntäen keulan kohti Suomea. Osui aika tylsä ylityspäivä, sillä tuuli oli olematonta ja vastaista eli köröttelimme koneella yli Ahvenanmeren. Alussa meressä oli vielä sivuttaista vanhaa maininkia, joka sekin olisi haitannut purjehtimista. Tuulta oli vain 1-3 m/s ja aivan vastaista. Sinilevää näkyi aika paljon. Ei sentään ihan tasaisena mattona, mutta isohkoja lauttoja ajelehti meressä. Ajaminen oli aika väsyttävää, ja oli kuuma. Ville nukkui ensin istumalaatikon lattialla, ja sai siinä itsensä ihan hikimäräksi. Vaihdettiin paita, ja Ville jatkoi unia vielä hetken salongissa. Timo puolestaan luki Potteria. Timo ja Ville pesivät myös kantta: Ville peräkannen ja Timo keulaa. Timo otti ämpärillä vettä merestä.

Rödhamnin jälkeen piti tehdä vaikeita päätöksiä: Mennäänkö Maarianhaminaan vai eteenpäin Degerbyhyn. Päädyimme jatkamaan, vaikka Timo äänestikin Maarianhaminan ja kylpylä Mariebadin puolesta. Se olisi ollut parempi ratkaisu, sillä pohjoinen tuuli nousi ennen Degerbytä. Tuuli puhalsi pohjoisesta meille vastaisena noin 8 m/s. Ollessamme kuuden aikaan Degerbyssä Lotsuddenin laiturin suojanpuoleisen reunan poijut olivat täynnä, tuulen puolella oli vain tyhjiä poijuja. Mekään emme halunneet siihen. Samaan poijuun olisi mahtunut, laiturissa näkyi parikin väliä. Emme kuitenkaan lähteneet kyselemään, jakaisiko joku poijun – samaan on aina vähän ikävä ajaa. [Myöhemmin sataman pohjakarttaa paremmin tarkastellessa näkyi, että poijut oli tarkoitettu jaettaviksi. Samaan oli ajateltu mahtuvan kaksi tai ehkä jopa kolmekin venettä. Lisäksi olisimme kyllä voineet ajaa lähempänä rantaa olevaan lyhyempään laituriin, josta emme varmasti osaa sanoa, miten täynnä se mahtoi olla. Eli olisi vaan pitänyt tunkea rantaan johonkin kohtaan.]

Kurkkasimme vielä Degerbyn kyläsataman, mutta aika täyttä oli siinäkin. Periaatteessa joku paikka olisi voinut olla, mutta aika ahtaissa väleissä, joihin emme uskaltaneet lähteä yrittämään kankeahkolla veneellä ja yhtä kankealla miehistöllä.

Piti päättää, käännymmekö kuitenkin Maarianhaminaan vai jatkammeko eteenpäin. Ihmettelimme vaihtoehtoja kartasta ja satamakirjasta. Luonnonsatamiakaan ei ollut listattu Merisissien satamakirjaan kovinkaan montaa sopivalla etäisyydellä. Katsoimme kartasta ankkurointiin mahdollisesti sopivan lahden Ängösundin lossin pohjospuolella. Siihenkin ajoi parisen tuntia eli olimme lahdella yhdeksän maissa. Se ollut oikein kiva paikka jäädä, sillä tuuli puhalsi lahteen aika hyvin. Joku pieni puinen purjevene ajoi siihen juuri ennen meitä ja jäi ankkuriin.

Piti siis vielä jatkaa. Vårdön Vargata ei enää ollut kovin kaukana, ja päätimme mennä kokeilemaan sinne. Kävimme siellä viime kesänä, joten tiesimme paikan kivaksi. Arvelimme, että sieltä voisi löytyä paikka vielä myöhäänkin. Lisäksi sataman vieressä olisi mahdollisuus ankkuroida.

Saavuimme Vargataan 22.30 eli päivästä tuli pitkä. Saimme ihan hyvän poijupaikan rannasta, suoraan huoltorakennuksen edestä. Kaikki olivat väsyneitä, ja kiukkuisia (Eva varsinkin jälkimmäistä).  Oli tyhmää, ettei Degerbyn suojattomuutta pohjoisenpuoleiselle tuulelle tullut otettua kunnolla huomioon. Se tavallaan vähensi paikat puoleen. Toisaalta olisi pitänyt rauhallisesti ajaa lähemmäs katsomaan, eikä häröillä liian nopeasti eteenpäin. Hellepäivä meni kokonaisuudessaan ajeluun. No, josko huomenna pääsisi hyödyntämään Vargatan kivaa uimarantaa. Timo muisti, että hänen onkensa ostettiin viime vuonna Vårdön kaupasta. Ehkä sieltä saadaan tänä vuonna matoja onkeen.

Nähtiin purjelaiva "Tre kronor" Kapellskärin seutuvilla.

Timo luki Villelle välissä ääneen. Osan aikaa Ville nukkui, ja Timo hautautui Potteriin.

Nyhamn ja sinilevää.