Aluksi ei tuullut ollenkaan, ja saimme Wilhelminan koneella ajaen kiinni, kun he purjehtivat olemattomassa tuulessa kolmea solmua. Kokeilimme jo sitä ennen VHF:n toimivuutta: Viestintä toimi kanavalla ensin kanavalla L3 ja myöhemmin Ruotsin puolella kanavalla L2.
Päästyämme ulos tuuli vähän aukesi, ja nostimme purjeet. Emme päässeet nousemaan yhtä hyvin kuin Wilhelmina, ja tulimme koko matkan yli Ahvenanmeren enemmän tai vähemmän heidän perässään. Tuulen ollessa vähän reippaampaa pääsimme sen verran oikaisemaan kurssia, että vendaa ei tarvinnut tehdä. Autopilotti, haamu Andersson, ohjasi välillä. Välissä saatiin sadetta, ja sen jälkeen tuuli hiljeni niin, että vedimme keulan sisään, pidettiin iso ylhäällä, mutta ajettiin koneella vähän matkaa. Kun tuuli taas vähän parani, nostimme keulan uudelleen ja jatkoimme purjeilla.
Laivoja näkyi aika monta, niin rahtilaivoja kuin Siljan Galaxy, Viking Grace ja Rosella. Jollakin rahtilaivalla oli kyydissään pitkiä putkimaisia rakenteita, olisikohan ollut tuulimyllyn lapoja. Matka sujui laivojen suhteen aika kivasti, ei tarvinnut jäädä odottelemaan ja väistelemään.
Furusundissa oli neljän jälkeen (Ruotsin aikaa) jo aika täyttä. Wilhelmina oli saanut paikan, ja he osoittivat meille paikkaa sivulaiturista. Sinne päädyimme noin 16:45, jonkinlaisella sähläyksellä. Poijut olivat lähellä laituria. En saanut sitä edes heti kiinni, millä nyt ei ollut kovin paljon väliä, enemmänkin piti kiirehtiä tunkemaan fendereitä paremmin väliin, kun Elaine veti henkeä ja ujuttautui laituriin. Akseli vei myöhemmin sup-laudalla juoksuköyden toisen puolen vähän kauempana olevaan poijuun. Suojainen paikka joka tapauksessa, parempi kuin ihan väylän vieressä laiturin ulkoreunalla. Satamapaikka maksoi 340 kruunua. Sähköä (80 kruunua) emme ottaneet, kun akut olivat muutenkin täynnä.
Eva huomasi kädessään, kämmenen sivussa, punkin. Se poistettiin. Onneksi se lähti nätisti irti. Se ei ollut voinut olla kauan kiinni, tuollaisesta paikasta sen olisi huomannut. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko se tullut Seglingestä asti. Punkkikohtaan nousi pieni vesikello. Täytyy seurata, miten se kehittyy, vielä pureman ympäristö ei ollut yhtään punainen. Toivottavasti ei tulekaan.
Kävimme syömässä hampurilaiset ja salaattipöydän rannassa yhdessä Wilhelminan porukan kanssa. Hampurilaisiin paistettiin pihvit grillissä, ja salaattipöydästä sai koota niihin haluamansa lisukkeet. Se oli hyvä systeemi, kukin sai omanlaisensa.
Pojat onkivat vähän (Akselilla oli motomatoja mukana), ja saivat minimaalisen pieniä kaloja, jotka suorastaan taistelivat madoista. Timo kävi myös saunassa Wilhelminan porukan mukana. Aksu ja Timo pelasivat aliasta ja mustaa pekkaa (jonka sääntöjä ei oikein muistettu).
Illalla istuttiin vähän aikaa veneessä juttelemassa ja ihmettelemässä autopilotin asetuksia. Mentiin kuitenkin ajoissa nukkumaan. Meri-ilma mahtaa, sanoisi mamma.
 |
| Saatiin s/y Wilhelmina koneella kiinni, kun tuuli oli aika heikkoa. |
 |
| Laivaväylä kulkee myös ihan Furusundin ohi. Siinä mielessä reunapaikat ovat huonompia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti