Lähdimme puoli yhdeksältä Blidöstä kääntäen keulan kohti Suomea. Osui aika tylsä ylityspäivä, sillä tuuli oli olematonta ja vastaista eli köröttelimme koneella yli Ahvenanmeren. Alussa meressä oli vielä sivuttaista vanhaa maininkia, joka sekin olisi haitannut purjehtimista. Tuulta oli vain 1-3 m/s ja aivan vastaista. Sinilevää näkyi aika paljon. Ei sentään ihan tasaisena mattona, mutta isohkoja lauttoja ajelehti meressä. Ajaminen oli aika väsyttävää, ja oli kuuma. Ville nukkui ensin istumalaatikon lattialla, ja sai siinä itsensä ihan hikimäräksi. Vaihdettiin paita, ja Ville jatkoi unia vielä hetken salongissa. Timo puolestaan luki Potteria. Timo ja Ville pesivät myös kantta: Ville peräkannen ja Timo keulaa. Timo otti ämpärillä vettä merestä.
Rödhamnin jälkeen piti tehdä vaikeita päätöksiä: Mennäänkö Maarianhaminaan vai eteenpäin Degerbyhyn. Päädyimme jatkamaan, vaikka Timo äänestikin Maarianhaminan ja kylpylä Mariebadin puolesta. Se olisi ollut parempi ratkaisu, sillä pohjoinen tuuli nousi ennen Degerbytä. Tuuli puhalsi pohjoisesta meille vastaisena noin 8 m/s. Ollessamme kuuden aikaan Degerbyssä Lotsuddenin laiturin suojanpuoleisen reunan poijut olivat täynnä, tuulen puolella oli vain tyhjiä poijuja. Mekään emme halunneet siihen. Samaan poijuun olisi mahtunut, laiturissa näkyi parikin väliä. Emme kuitenkaan lähteneet kyselemään, jakaisiko joku poijun – samaan on aina vähän ikävä ajaa. [Myöhemmin sataman pohjakarttaa paremmin tarkastellessa näkyi, että poijut oli tarkoitettu jaettaviksi. Samaan oli ajateltu mahtuvan kaksi tai ehkä jopa kolmekin venettä. Lisäksi olisimme kyllä voineet ajaa lähempänä rantaa olevaan lyhyempään laituriin, josta emme varmasti osaa sanoa, miten täynnä se mahtoi olla. Eli olisi vaan pitänyt tunkea rantaan johonkin kohtaan.]
Kurkkasimme vielä Degerbyn kyläsataman, mutta aika täyttä oli siinäkin. Periaatteessa joku paikka olisi voinut olla, mutta aika ahtaissa väleissä, joihin emme uskaltaneet lähteä yrittämään kankeahkolla veneellä ja yhtä kankealla miehistöllä.
Piti päättää, käännymmekö kuitenkin Maarianhaminaan vai jatkammeko eteenpäin. Ihmettelimme vaihtoehtoja kartasta ja satamakirjasta. Luonnonsatamiakaan ei ollut listattu Merisissien satamakirjaan kovinkaan montaa sopivalla etäisyydellä. Katsoimme kartasta ankkurointiin mahdollisesti sopivan lahden Ängösundin lossin pohjospuolella. Siihenkin ajoi parisen tuntia eli olimme lahdella yhdeksän maissa. Se ollut oikein kiva paikka jäädä, sillä tuuli puhalsi lahteen aika hyvin. Joku pieni puinen purjevene ajoi siihen juuri ennen meitä ja jäi ankkuriin.
Piti siis vielä jatkaa. Vårdön Vargata ei enää ollut kovin kaukana, ja päätimme mennä kokeilemaan sinne. Kävimme siellä viime kesänä, joten tiesimme paikan kivaksi. Arvelimme, että sieltä voisi löytyä paikka vielä myöhäänkin. Lisäksi sataman vieressä olisi mahdollisuus ankkuroida.
Saavuimme Vargataan 22.30 eli päivästä tuli pitkä. Saimme ihan hyvän poijupaikan rannasta, suoraan huoltorakennuksen edestä. Kaikki olivat väsyneitä, ja kiukkuisia (Eva varsinkin jälkimmäistä). Oli tyhmää, ettei Degerbyn suojattomuutta pohjoisenpuoleiselle tuulelle tullut otettua kunnolla huomioon. Se tavallaan vähensi paikat puoleen. Toisaalta olisi pitänyt rauhallisesti ajaa lähemmäs katsomaan, eikä häröillä liian nopeasti eteenpäin. Hellepäivä meni kokonaisuudessaan ajeluun. No, josko huomenna pääsisi hyödyntämään Vargatan kivaa uimarantaa. Timo muisti, että hänen onkensa ostettiin viime vuonna Vårdön kaupasta. Ehkä sieltä saadaan tänä vuonna matoja onkeen.
 |
| Nähtiin purjelaiva "Tre kronor" Kapellskärin seutuvilla. |
 |
| Timo luki Villelle välissä ääneen. Osan aikaa Ville nukkui, ja Timo hautautui Potteriin. |
 |
| Nyhamn ja sinilevää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti