Maarianhamina - Söder Långholm (Finnhamn) 59 nm

Herätyskello herätti 5.00. Tarkistettiin tuuliennusteet ja mietittiin reittisuunnitelmaa vielä kerran. Tuuliennuste oli ennallaan eli tuulen pitäisi olla pohjoisessa tai luoteessa ja kohtuullisen reipasta ainakin aamulla ja aamupäivällä eli hyvä ylityskeli. Herätimme myös Timon, Ville jatkoi uniaan keulassa.

Lähdimme Maarianhaminasta 6.15. Kävimme huoltolaiturilla täyttämässä diesel-tankin ja tyhjentämässä septin. Dieseliä mahtui 44 litraa, nyt on tankki aivan täynnä! Septiin olimme eilen pumpanneet vettä ja laittaneet puhdistustabletin eli homma oli lähinnä septitankin pesu, veneen vessaa on käytetty hyvin vähän tällä reissulla, koska päivämatkat ovat olleet lyhyitä.

Nostimme purjeet seitsemän aikaan Maarianhaminan edustalla. Aika kivasti alkoi kulkea! Tuuli vaihteli 8-10 m/s välillä ja aallokko oli kohtalaista. Keikutti kyllä, mutta nämä "oululaisaallot" olivat silti kaukana puolalaisista kavereistaan, joita kohdattiin aikanaan Gotlannin ja Viron välillä. Olimme Ruotsissa joskus ennen puolta päivää. Kääntyessämme enemmän etelä-kaakkoon Ruotsin rannikolla tuuli oli niin myötäistä, että vedimme keulapurjeen välissä kokonaan sisään. Ajelimme etelän suuntaan ja katselimme kartasta ja satamakirjasta jotain kivaa luonnonsatamavaihtoehtoa. Finnhamn näytti kiinnostavalta, ja päästyämme lähelle, laskimme purjeet noin klo 16 Ruotsin aikaa. Ajelimme sisään ja puolivahingossa päädyimmekin jo hiukan aikaisempaan lahteen, Skärgårdstiftelsen paikkaan Finnhamnin viereen Söder Långholmiin. Siinä oli mahdollisuus kiinnittyä laituriin tai kallioon tai olisi voinut jäädä myös svaijaamaan ankkuriin. Ajoimme kylkikiinnitykseen laituriin 16.40. 

Maarianhamina jää taakse aamuaurinkoon

Birka Gotland tuli vastaan. Se ajaa Tukholma - Visby - Maarianhaminan lisäksi erilaisia spesiaaliristeilyjä, mm. Höga Kustenille tai Bornholmiin. Ihan kiinnostava konsepti, toivottavasti asiakkaita riittää!

Purjehduksesta ei tullut otettua oikein mitään kuvaa, tässä yksi Timon otos

Miss Elaine laiturissa, vaihteeksi kylkikiinnityksessä

Hieno paikka! Palveluina puucee ja roskis, eli juuri se, mitä tarvitsemme, ei enempää eikä vähempää. Roskis unohtui tyhjentää aamulla Maarianhaminassa, mikä vähän harmitti, mutta näköjään turhaan. Skärgårdsstiftelsen on mahtava, tämäkin on tosi kaunis paikka! Hienoa, kun tällaisia paikkoja on kaikkien käytettävissä.

Hienot maisemat!

Sitkeä mänty kalliolla

Ville onkii

Purjehtiessa oli välillä tuulessa aika viileää, mutta rannassa oli tosi lämmintä. Ville souti kumiveneellä ja yritti onkia laiturilta, mutta tänään ei tullut saalista. Tehtiin ruoaksi Lidlistä ostettuja kreikkalaisia purkkilihapullia, ja ne maistuivat perunoiden, kukkakaalin ja salaatin kanssa ihan siedettäviltä. Ei nyt superhyvää, mutta voisin ostaa toisenkin kerran. 

Suomalaisia purjeveneitä tuntui olevan liikkeellä melkein enemmän kuin ruotsalaisia. Yleisesti täälläkin vaikutti aika hiljaiselta, samoin kuin Suomessa. Tähän laituriin tuli myöhemmin illalla vielä toinen purjevene, jota purjehti ruotsalaismies yksinään. Hyvin rauhallista siis on.

Jälkkäriksi syötiin vielä sipsejä Ruotsiin tulon kunniaksi. Yritettiin samalla suunnitella reittiä eteenpäin, mutta vähän vaiheeseen vielä jäi - suunnittelijat olivat liian väsyneitä. Huomiselle luvataan suunnaltaan vaihtelevaa tuulta, joten tuskin teemme kovin pitkää moottorimarssia. Lähistöllä on useampia luonnon- tai kyläsatamia, eiköhän niistä joku kiva löydy. Nyt unta kaaliin. Ruotsiin tullessa saa tietysti tunnin "lisää" aikaa eli ensi yönä voi siinäkin mielessä korvata edellisen yön vähän lyhyet unet.

Hellettä ja sadetta Maarianhaminassa

Sunnuntaiaamuna nukutti hyvin. Aurinkoinen aamu, mutta sitten tuli synkkiä pilviä ja vähän sadettakin. Vaihtelevaa säätä. 

Eva keksi mennä kuuntelemaan ruotsinkielisen jumalanpalveluksen S:t Göranin kirkkoon. Olin hiukan myöhässä, koska oli vaikea päättää, menenkö vain en, mutta kannatti mennä. Kirkossa oli yllättävänkin paljon ihmisiä. Paikallisia nuoria oli todennäköisesti rippikoulun takia paikalla. Oli mielenkiintoista kuulla Isä meidän rukous ja uskontunnustus ruotsiksi, samoin saarna. Aihe liittyi siihen, kuka on syytön ja voi heittää ensimmäisen kiven, vai onko kukaan, ja kuka saa tuomita toisen. Virret olivat minulle outoja (virsikirjassa oli muuten taulukko, joka kertoi vastaavuuksista suomen- ja ruotsinkielisen virsikirjan välillä), mutta varsinkin viimeisenä laulettu 534 oli kaunis sekä säveleltään että sanoiltaan. Sen sanat sopivat yllättävän hyvin juuri sellaiseen tunnelmaan, jonka olen aistinut nyt kesäkuussa, kun luonto on kauneimmillaan.

Jumalanpalveluksen jälkeen Eva käveli keskustaan, ja muut tulivat perässä. Kiertelimme katselemassa kauppoja, ja ostimme Timolle lisää allergialääkkeitä apteekista. Kävimme kahvilla Juliuksessa (hyviä, simppeleitä sämpylöitä!). Keskusta näyttää täälläkin edelleen autioituvan. Zeipelsin talo oli tyhjillään. Jäätelökioski Glada Muu oli lopettanut. Se oli ollut auki viimeisen kerran viime elokuussa. Kirjakauppa oli paikoillaan, mutta se ei ollut sunnuntaisin auki. Urheiluliike, josta viimeksi löytyi kivaa ostettavaa, oli muuttanut ostoskeskukseen Maxingeen, niin kuin ilmeisesti Zeipelsissakin olleet liikkeet, kuten Lekia-lelukauppa. Aika tylsää, että liikkeet pakenevat ostoskeskuksiin. Vaatekauppoja keskustassa edelleen on, nimenomaan muita kuin ketjuliikkeitä. 

Iltapäivällä menimme taas kerran Merenkulkumuseoon. Eva ja Turkka käyttivät museokorttia. Tämän vuoden vaihtuva näyttely käsitteli risteilymatkustamista, sen kehittymistä 1970-luvulta alkaen. Se pelasti Ahvenanmaan talouden, työllisti paljon ja toi hyvine palkkoineen yleistä vaurautta. Näyttely oli suhteellisen pieni, mutta mielenkiintoinen.

Ravintola Maxim oli luotu hienosti pieneen tilaan: peileillä yhdestä pöydän neljänneksestä tuli ravintolan interiööri.

Tuntui ihan kuin olisi ollut laivassa. Maisema vaihtui ikkunan takana ja laivan äänet kuuluivat ympärillä.

Timo: yksi GT. Ville: Mikä??

Laivaradio vai radiolaiva

Kassakone toimi

Merimuseon päänäyttelyn puolella ajettiin taas simulaattorilla

Ville kiipesi mastoon ja sääti purjeita

Ajattelimme ostaa rannasta pizzat veneeseen, mutta emme meinanneet saada aikaan päätöstä, mitä otetaan. Oli alkanut taas uudelleen sataa, joten keskustaan ei huvittanut lähteä. Päädyimme tekemään omat naan-leipäpizzat veneessä: tonnikala- ja kinkkupizzat koottiin jääkaapista löytyvistä aineksista ja paistettiin uunissa. Se oli hyvä ratkaisu! Myöhemmin illalla katseltiin Rebel Werksin uutta videota, pestiin kaksi koneellista pyykkiä (mm. kaikki pyyhkeet ja uikkarit, ne tuoksuivat aika äklölle uimapukusaunomisen jälkeen) ja käytiin vielä kaupungilla jäätelöostoksilla. Kiersimme sekä länsi- että itäsataman rannassa katsomassa veneitä. Länsisatamassa oli mm. raumalaisten Myrskypoikien Meripurakk. Varsinkin Itäsatamassa oli yllättävän tyhjää. Lopuksi Eva ja Timo kävivät kävelemässä lenkin sataman ohi rantaa pitkin uudemmille kerrostaloille ja takaisin. Polku on aika kiva. Sitä voi kävellä luotsiasemalle saakka.

Kovasti oli tyhjää idän puolella

Timo ja Eva pääsivät iltalenkillä rapsuttelemaan kissaa

-------------------------------------------------

Maanantaina touhuttiin monenmoista. Oli suorastaan kiire, kun monta kivaa juttua piti saada mahtumaan yhteen päivään.

Aamupalan jälkeen Eva ja Turkka kävivät kaupassa ruokaostoksilla. Tuoretavaraa ei voi kerralla ostaa kovin paljon, joten kauppaan on asiaa usein. Esimerkiksi yksi litran jogurttipurkki ei neljällä hengellä kauan kestä! Pojat menivät jo hieman aiemmin Pommerniin. Merimuseon lippu on kaksipäiväinen niin kuin ennenkin. Pommern oli ennallaan, hyväkuntoiselta näytti. Timo pohti, voisiko sillä miten helposti lähteä purjehtimaan: se olisi hieno Tall Ship's Racessa. Ei se mahdottomalta tunnu, mutta en tiedä, miten esimerkiksi purjeiden laita mahtaa olla, onko niitä edes olemassa.

 

Aamulla oli aivan tyyntä, ja sinilevää näkyi lauttoina satamassa

Pommerniin oli ilmestynyt taiteellisia sikoja. Siellähän oli mukana eläviä sikoja ruoaksi.

Kävimme syömässä lounaan ÅSS:n terassilla. Hyvää lasagnea ja vielä parempia silakkapihvejä! Eva otti silakoita, ja Ville vähän niitä maistettuaan harmitteli, ettei hänkin tehnyt niin.

Keskustassa Turkka kävi parturissa ja muut sillä aikaa Normalissa (!). Piti saada kynsilakkaa, Evalta ovat varpaankynnet edelleen lakkaamatta. Kävimme Merikorttelissa katsomassa, miten kaljaasi Emelia edistyy, ja sille oli jo rakennettu ramppi: se on menossa veteen 25.7. Se olisi mielenkiintoista nähdä! Sieltä kävelimme itäsataman ohi Äventyrsgolfiin ja pelasimme kierrokset minigolfia. Aika tasaista oli, mutta Turkka voitti, niin kuin tavallisesti.

Silakoita ÅSS:n terassilla

Emelia Merikorttelissa. Menossa siis veteen 25.7.

Alanta, uustuotantoa tämäkin

Äventyrsgolfin radat ovat aika kivat. 

Eva ja pojat palasivat veneelle hakemaan uimakamat ja kävelivät sitten taas takaisin Mariebadiin uimaan. Turkkaa ei huvittanut tulla sinne, hän kierteli muuten vaan, ja oli mm. jutellut Itäsatamassa toisen Lohen omistajan kanssa. Mariebadissa oli kivaa kuten yleensä. Laskimme liukua ja uimme. Ulkoallas eli merenranta jäi testaamatta, sen verran kylmältä tuuli tuntui - aurinko meni juuri siinä välissä pilveen. Kahdeksan jälkeen Mariebadista veneelle kävellessä oli taas aurinkoista ja lämmintä. Nappasimme iltapalaksi jokusen croissantin Salen paistopisteestä, ja tulikin edullinen iltapala, sillä ne olivat jo 60%:n ilta-alessa.

Vargata - Maarianhamina 34 nm

Aamulla satoi kevyesti, mutta se meni nopeasti ohi ja päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen. Aamupäivällä laitettiin kumiveneeseen moottori. Timo ja Ville ajelivat lahdella ja kävivät myös läheisessä saaressa. Oli ihan täydellinen kumpparointi-ilma, lämmintä ja tuuletonta - olisi ollut kiva ajella Kuuskutosellakin.

Nautimme kauniista päivästä pääosin rannassa. Hamnmagasinetin toiselle puolelle, hyppytornin viereen oli tuotu hiekkaa, siihen tehtiin parempaa uimarantaa. Kiva idea ja hyvä paikka sille. Ville kävi siinä kumpparilla ja kahlasi pitkälle, mutta uimaan hän (niin kuin Evakin) meni veneen perästä. Nyt oli ensmmäistä kertaa tänä kesänä ihan mukavaa uintilämpöistä vettä. Miss Elainen vesimittari sanoi veden olevan 20-asteista, ja niin pintavesi varmaan olikin.

Tehtiin ruokaa paatissa: Enklingen perunoita ja ohuita kassler-pihvejä sekä salaattia. Barbaque-marinadi oli maistuva, ei liian chilinen. Ruoan jälkeen Turkka tiskasi rannassa. Sitten pyöräilimme kaupalle jälkiruokajäätelöille ja ostamaan lisää kumivenebensaa.

Tuuliennusteet sanoivat, että huomenna sunnuntaina pitäisi tuulla etelästä, joten olisi hankala purjehtia Maarianhaminan suuntaan, ainakin jos haluaisi länsisatamaan. Arvoimme, mitä teemme: vietämmekö kauniin illan Vargatassa vai jatkammeko eteempäin. Tuuliennusteiden vuoksi päätimme lähteä vielä illalla: ajatuksena jäädä yöksi Rödhamniin, josta etelätuulella voi päästä vaihteeksi purjeella Maarianhaminaan. Otimme vesitankin täyteen ja laitoimme itsemme matkakuntoon. Irrotimme köydet 17.40.

Uusi, vielä vähän keskeneräinen uimaranta hyppytornin ja Hamnmagasinetin vieressä

Läheisessä saaressa oli hienot kalliot

Ville kumiveneineen hinauksessa. Yhdellä reissulla Villeltä loppui bensa, ja hän joutui soutamaan. Joku paikallinen pariskunta perämoottoriveneineen ajoi ohi, ja kysyi, onko hänellä joku hätänä. He puhuivat tietysti ruotsia, jota Ville ei oikein osannut. Hän oli sanonut, että "I speak English better", ja kommunikointi hoitui sitten englanniksi. Gasoline-sanakin oli siinä hötäkässä ollut kadoksissa. Kiva, kun sai apua, vaikka ei soutumatkakaan mahdoton olisi ollut.

Ville jo lähestymässä rantaa, hinausta ollaan irrottamassa

Viereemme tuli uusi Bavaria 38. Se oli vuokravene Tukholmasta, itävaltalainen miehistö

Vargata jäi auringonpaisteeseen. Tänne on aina kiva tulla ja ikävä lähteä! Paikassa on hirveän hyvä feng shui.

Vargatasta lähtiessä ei tuullut juuri mitään. Ajelimme koneella ohi Degerbyn Rödhamniin. Olimme siinä puoli kymmenen maissa. Mietimme, jäämmekö ankkuriin lahdelle, mutta sekin tuntui vähän hölmöltä. Olisimme käytännössä vain jääneet odottamaan aamun tuulta, jolla olisi voinut päästä purjeilla Maarianhaminaan. Päätimme ajaa sinne suoraan samantien.

Aurinko laski sihahtaen, mutta kesäyö oli valoisa. Ketään ei hirveästi väsyttänyt. Luin ääneen Astrid Lindgrenin Rasmus ja kulkuri -kirjaa, söimme Vargatasta ostettuja herneitä ja köröttelimme eteenpäin. Tuulikin alkoi pikku hiljaa viritä etelästä hiukan eloon.

Kiinnityimme länsisataman poijuun 23.20. Viritimme sähköt paikoilleen. Luulimme ensin, ettei olisi mahdollisuutta maksaa, mutta loppujen lopuksi netissä pystyi valitsemaan ja maksamaan paikkansa. Harmi vaan, että kello ehti yli puolen yön, jolloin systeemi myi vasta seuraavan yön eli su-ma yön, ja saimme sille ajalle eli ns. seuraavan vessakoodin. Turkka lähti kiertelemän rantaan, ja sai kurantin koodin joiltakin viskiä veneensä kannella siemailleilta ruotsalaismiehiltä. He yrittivät houkutella häntäkin seuraansa, mutta tällä kertaa turhaan :)

Joku sitkeä sissi purjehti, me vain ajoimme koneella...

Vårdöstä ostettiin hyviä herneitä. Ne oli äkkiä syöty!

Gabriella kävi kääntymässä Maarianhaminassa

Länsisatama. Hyvin oli tilaa täälläkin.

Seglinge - Vargata 26 nm

Heräsimme kauniiseen aurinkoiseen aamuun puoli seitsemältä. Pojat nukkuivat vielä keulassa, kun lähdimme Seglingen rannasta 7.20. Söimme aamupalaa ajellen ensin vastatuuleen. Herätin pojat ennen kuin nostimme purjeet Seglingen edustalla heti kahdeksan jälkeen.  Tuulen ennustettiin hiipuvan puoleen päivään mennessä, ja halusimme hyödyntää aamupäivän tuulen. Suunnitelma onnistui ihan hyvin.

 

Olimme ehkä tänään ensimmäinen, joka rannasta lähti

Vaihteeksi äänettömämpää matkantekoa

Töftön lossi. Oli kiva nähdä sekin taas!

Tuulen kadottua laskimme purjeet 11.00 Bergön kohdalla ennen Ängösundia. Ajelimme loppumatkan Vargataan koneella ja olimme rannassa 13.20. Rauhallista oli täälläkin. Toki illaksi luvattu vähän kovempi tuuli sopii tähän rantaan, joten sekin oli saattanut vaikuttaa.

Turkka ja Ville kävivät maksamassa satamamaksun. He saivat rannan kahvilasta mukaansa ruokalistan, ja päätimme mennä syömään. Jo osin rapsutetut perunat jäivät odottamaan huomista nälkää.

Tuuli yltyi iltapäivästä ja puhalsi etelän suunnasta sivusta rantaan. Ei olisi enää ollut yhtä kiva rantautua, ja joku vene kävikin vain kääntymässä, eikä yrittänyt tulla laituriin.

Vargatan Hamnmagasinetin hampurilaiset olivat hyviä! Ville söi halloumipurilaisen, muut tavallisen.

Hampurilaisten jälkeen pyöräilimme Vårdön K-markettiin. Se oli pidentänyt aukioloaikojaan ja valikoima oli kohtuullisen kattava. Pyöriä oli nyt rannassa enemmän kuin ennen, vajaa 10, ja osa oli ihan uusia siistejä kolmivaihteisia naisten pyöriä. Kaikissa on kori sekä edessä että takana, joten tavaroiden kuljettaminen on helppoa. K-kaupan viereen oli ilmestynyt uusi kahvila: Kitti's Cafe och catering. Se oli auki koko päivän 10-19, ja listalla oli niin thai-ruokaa kuin pullaa ja muita kahvilatuotteita. Mielenkiintoisen näköinen uutuus! Täytyy koittaa ehtiä testaamaan sekin joskus.

Pyörillä kauppaan.

Vårdössä on tosi kaunista. Siistejä pihoja, isoja omenatarhoja ja söpöjä vanhoja taloja. Kukkakaivo oli tien vieressä matkalla kaupalle. 

Olimme poikkeuksellisen aikaisin ns. valmiita eli syöneet, eikä tiskata tarvinnut. Mietimme juuri, mitä pelaisimme, kun Timo huomasi juomakorin alla pilssissä vettä. Ihmettelimme, mistä se oli voinut tulla. Alkumatkasta yksi pentryn vesiletkuista oli huonosti kiristetty ja vuosi vähän. Veden oli täytynyt tulla siitä. Vettä ei ollut paljon, mutta se oli hankala siivota pois: piti ottaa juomakori pois ja tyhjentää sen vieressä olleet tavarat. Mikään ei ollut kastunut, koska ne olivat ylhäällä ja vettä oli vain vähän pohjalla. Hommaan meni kuitenkin aikaa, emmekä sitten enää jaksaneet alkaa pelata yhtään mitään, kuuntelimme vain musiikkia ja ihmettelimme, miten reissua oikein tästä jatkaisimme. Tuuli tuntuu pyörivän miten sattuu, ja vähän aikataulupaineitakin on Timon heinäkuisen partioleirin vuoksi. No, ehkä yön uni tuo uutta viisautta suunnitteluun.