Hellettä ja sadetta Maarianhaminassa

Sunnuntaiaamuna nukutti hyvin. Aurinkoinen aamu, mutta sitten tuli synkkiä pilviä ja vähän sadettakin. Vaihtelevaa säätä. 

Eva keksi mennä kuuntelemaan ruotsinkielisen jumalanpalveluksen S:t Göranin kirkkoon. Olin hiukan myöhässä, koska oli vaikea päättää, menenkö vain en, mutta kannatti mennä. Kirkossa oli yllättävänkin paljon ihmisiä. Paikallisia nuoria oli todennäköisesti rippikoulun takia paikalla. Oli mielenkiintoista kuulla Isä meidän rukous ja uskontunnustus ruotsiksi, samoin saarna. Aihe liittyi siihen, kuka on syytön ja voi heittää ensimmäisen kiven, vai onko kukaan, ja kuka saa tuomita toisen. Virret olivat minulle outoja (virsikirjassa oli muuten taulukko, joka kertoi vastaavuuksista suomen- ja ruotsinkielisen virsikirjan välillä), mutta varsinkin viimeisenä laulettu 534 oli kaunis sekä säveleltään että sanoiltaan. Sen sanat sopivat yllättävän hyvin juuri sellaiseen tunnelmaan, jonka olen aistinut nyt kesäkuussa, kun luonto on kauneimmillaan.

Jumalanpalveluksen jälkeen Eva käveli keskustaan, ja muut tulivat perässä. Kiertelimme katselemassa kauppoja, ja ostimme Timolle lisää allergialääkkeitä apteekista. Kävimme kahvilla Juliuksessa (hyviä, simppeleitä sämpylöitä!). Keskusta näyttää täälläkin edelleen autioituvan. Zeipelsin talo oli tyhjillään. Jäätelökioski Glada Muu oli lopettanut. Se oli ollut auki viimeisen kerran viime elokuussa. Kirjakauppa oli paikoillaan, mutta se ei ollut sunnuntaisin auki. Urheiluliike, josta viimeksi löytyi kivaa ostettavaa, oli muuttanut ostoskeskukseen Maxingeen, niin kuin ilmeisesti Zeipelsissakin olleet liikkeet, kuten Lekia-lelukauppa. Aika tylsää, että liikkeet pakenevat ostoskeskuksiin. Vaatekauppoja keskustassa edelleen on, nimenomaan muita kuin ketjuliikkeitä. 

Iltapäivällä menimme taas kerran Merenkulkumuseoon. Eva ja Turkka käyttivät museokorttia. Tämän vuoden vaihtuva näyttely käsitteli risteilymatkustamista, sen kehittymistä 1970-luvulta alkaen. Se pelasti Ahvenanmaan talouden, työllisti paljon ja toi hyvine palkkoineen yleistä vaurautta. Näyttely oli suhteellisen pieni, mutta mielenkiintoinen.

Ravintola Maxim oli luotu hienosti pieneen tilaan: peileillä yhdestä pöydän neljänneksestä tuli ravintolan interiööri.

Tuntui ihan kuin olisi ollut laivassa. Maisema vaihtui ikkunan takana ja laivan äänet kuuluivat ympärillä.

Timo: yksi GT. Ville: Mikä??

Laivaradio vai radiolaiva

Kassakone toimi

Merimuseon päänäyttelyn puolella ajettiin taas simulaattorilla

Ville kiipesi mastoon ja sääti purjeita

Ajattelimme ostaa rannasta pizzat veneeseen, mutta emme meinanneet saada aikaan päätöstä, mitä otetaan. Oli alkanut taas uudelleen sataa, joten keskustaan ei huvittanut lähteä. Päädyimme tekemään omat naan-leipäpizzat veneessä: tonnikala- ja kinkkupizzat koottiin jääkaapista löytyvistä aineksista ja paistettiin uunissa. Se oli hyvä ratkaisu! Myöhemmin illalla katseltiin Rebel Werksin uutta videota, pestiin kaksi koneellista pyykkiä (mm. kaikki pyyhkeet ja uikkarit, ne tuoksuivat aika äklölle uimapukusaunomisen jälkeen) ja käytiin vielä kaupungilla jäätelöostoksilla. Kiersimme sekä länsi- että itäsataman rannassa katsomassa veneitä. Länsisatamassa oli mm. raumalaisten Myrskypoikien Meripurakk. Varsinkin Itäsatamassa oli yllättävän tyhjää. Lopuksi Eva ja Timo kävivät kävelemässä lenkin sataman ohi rantaa pitkin uudemmille kerrostaloille ja takaisin. Polku on aika kiva. Sitä voi kävellä luotsiasemalle saakka.

Kovasti oli tyhjää idän puolella

Timo ja Eva pääsivät iltalenkillä rapsuttelemaan kissaa

-------------------------------------------------

Maanantaina touhuttiin monenmoista. Oli suorastaan kiire, kun monta kivaa juttua piti saada mahtumaan yhteen päivään.

Aamupalan jälkeen Eva ja Turkka kävivät kaupassa ruokaostoksilla. Tuoretavaraa ei voi kerralla ostaa kovin paljon, joten kauppaan on asiaa usein. Esimerkiksi yksi litran jogurttipurkki ei neljällä hengellä kauan kestä! Pojat menivät jo hieman aiemmin Pommerniin. Merimuseon lippu on kaksipäiväinen niin kuin ennenkin. Pommern oli ennallaan, hyväkuntoiselta näytti. Timo pohti, voisiko sillä miten helposti lähteä purjehtimaan: se olisi hieno Tall Ship's Racessa. Ei se mahdottomalta tunnu, mutta en tiedä, miten esimerkiksi purjeiden laita mahtaa olla, onko niitä edes olemassa.

 

Aamulla oli aivan tyyntä, ja sinilevää näkyi lauttoina satamassa

Pommerniin oli ilmestynyt taiteellisia sikoja. Siellähän oli mukana eläviä sikoja ruoaksi.

Kävimme syömässä lounaan ÅSS:n terassilla. Hyvää lasagnea ja vielä parempia silakkapihvejä! Eva otti silakoita, ja Ville vähän niitä maistettuaan harmitteli, ettei hänkin tehnyt niin.

Keskustassa Turkka kävi parturissa ja muut sillä aikaa Normalissa (!). Piti saada kynsilakkaa, Evalta ovat varpaankynnet edelleen lakkaamatta. Kävimme Merikorttelissa katsomassa, miten kaljaasi Emelia edistyy, ja sille oli jo rakennettu ramppi: se on menossa veteen 25.7. Se olisi mielenkiintoista nähdä! Sieltä kävelimme itäsataman ohi Äventyrsgolfiin ja pelasimme kierrokset minigolfia. Aika tasaista oli, mutta Turkka voitti, niin kuin tavallisesti.

Silakoita ÅSS:n terassilla

Emelia Merikorttelissa. Menossa siis veteen 25.7.

Alanta, uustuotantoa tämäkin

Äventyrsgolfin radat ovat aika kivat. 

Eva ja pojat palasivat veneelle hakemaan uimakamat ja kävelivät sitten taas takaisin Mariebadiin uimaan. Turkkaa ei huvittanut tulla sinne, hän kierteli muuten vaan, ja oli mm. jutellut Itäsatamassa toisen Lohen omistajan kanssa. Mariebadissa oli kivaa kuten yleensä. Laskimme liukua ja uimme. Ulkoallas eli merenranta jäi testaamatta, sen verran kylmältä tuuli tuntui - aurinko meni juuri siinä välissä pilveen. Kahdeksan jälkeen Mariebadista veneelle kävellessä oli taas aurinkoista ja lämmintä. Nappasimme iltapalaksi jokusen croissantin Salen paistopisteestä, ja tulikin edullinen iltapala, sillä ne olivat jo 60%:n ilta-alessa.