Kalajuttuja

Harmaa aamu, mutta ei sumua, ja sääennuste lupasi poutapäivää, illalla jopa selkeästi aurinkoista.

Toinen päivä Kotkassa kului suurelta osin Maretariumissa eli isossa Itämeren kaloja esittelevässä akvaariossa. Maretarium on Kotkan kaupungin, Helsingin yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteistyön tulos. Se on avattu yleisölle 2002. Kalat on hankittu eri puolilta Suomea. Kaikki ovat siis Itämeressä (tai Suomen järvissä) eläviä kaloja. Eri kalalajeja on noin 60 ja kaloja kaiken kaikkiaan yli 1 000. Suomessa elää vakinaisesti 71 kalalajia, joista 10 on ihmisen tänne istuttamia, kuten esimerkiksi kirjolohi. Sisävesilajeja on 46, ja niistä 43 elää myös meressä. Suomessa on kaiken kaikkiaan tavattu 102 kalalajia, mutta osa niistä on hyvin harvinaisia, kuten meribassi tai punakampela. Vierailijoita tulee Tanskan salmien läpi suolapulssien mukana. Tavallisempia vierailijoita ovat esimerkiksi sardelli ja makrilli.

Maretariumissa on myös isoja ankeriaita, jotka ovat jopa 50 vuotta vanhoja. Jänniä kaloja, jotka uivat Sargassomerelle lisääntymään.

Sampia isoimmassa akvaariossa

Valkoinen siperiansampi ei ole ihan albino, mutta leukistinen eli siltä puuttuu tummempi pigmentti. Sen nimi on Vitali.

Maretarium on kaksikerroksinen ja siellä on yksi todella iso allas, pari pienempää ja useita pieniä. Kalojen lisäksi siellä on muutama sammakko ja rapuja. Kiersimme aamupäivän aikana kaikki altaat ja pojat merkitsivät lappuihinsa, mitä kaloja löysivät. Sitten menimme kahville Maretariumin kahvilaan. Kiva paikka, hyviä leivonnaisia saatiin. Lounaslista näytti myös hyvältä.

Kalojen päivittäinen ruokintahetki kiinnosti, mutta se oli vasta klo 15. Lähdimme käymään välissä kaupungilla ja ruokaostoksilla. Sitten Timo ja Eva veivät ostokset paattiin, ja ehdimme hyvin takaisin ennen kuin ruokinta alkoi. Isoin akvaario tai vesisäiliö on ylhäältä avoin eli sinne paistaa aurinko tai sataa. Joskus kaloja ruokitaan suoraan pinnalta, joskus sukeltajat menevät viemään ruokaa. Tänään vuorossa olivat sukeltajat, mikä oli hauska juttu. Ruokkimisen jälkeen he harjaavat akvaarion lasit. Kun akvaario on auki, niihin alkaa auringon vaikutuksesta kasvaa levää, joten päivittäinen puhdistus on tarpeen.

Kannatti palata katsomaan kalojen ruokkimista. Kalat tiesivät, että ruokaa on tulossa, ja ne uivat heti valmiiksi pohjalle. Kaksi sukeltajaa sai ruoan jaettua tasaisesti ja reilusti.

Maretariumin kaupassa oli kiva tavaraa. Kaikenlaisia söpöjä pehmoleluja, t-paitoja, mukeja... Eva osti pitkään harkittuaan kalan evistä tehdyt korvikset. Niitä oli erilaisia ja eri kaloista. Matkaan lähtivät vaaleat ja hohtavat särjen evät. 

Sukeltaja ruokkii kaloja

Karppeja

Ville osti eurolla pienen purkin kalanruokaa, jolla sai ruokkia karppeja

Keksimme ostaa kaupan tiskistä valmiita kaalikääryleitä. Keitimme perunat, ja kaalikääryleet maistuivat hyviltä puolukkahillon kanssa. Ville tosin valitti, että kaalikääryleet haisivat kalan hengitykselle... Täytyisi muistaa useamminkin käyttää hyväksi palvelutiskien tarjontaa.

Kaalikääryleitä - maistuivat pitkästä aikaa hyviltä!

Ruoan jälkeen jätimme tiskit odottamaan ja lähdimme kävelemään rantaa länteen. Olimme tullessamme nähneet, että siellä on kivannäköistä puistoa. Kotkassa on panostettu tosi paljon puistoihin. Niitä on monta, ne ovat laajoja ja niiden istutukset ovat kauniita ja hyvin hoidettuja. Rannasta löytyi parikin leikkipuistoaluetta, uimaranta, piknikpaikkoja grilleineen sekä aikuisile tarkoitettuja kuntoiluvälineitä. Kotkassa on paljon hienompia puistoja kuin Turussa.

Ville kiipesi ylös

Tammisotilaita. Ne on tehty Ruotsinsalmen taistelussa uponneiden laivojen tammesta.

Venäläinen tykinputki. Niitä on nostettu uponneista aluksista jo heti taistelun jälkeen, jos vain mahdollista, ja käytetty materiaali uudelleen.

Kärjessä oli pieni ankkurisaari, josta johti portaat mereen. Ilmeisesti täällä voi järjestää siunaustilaisuuden ja laskea tuhkan mereen.

Tässä myös Seiskarin, Tytärsaaren ja Suursaaren majakat Ruotsinsalmen, Rönnskärin ja Söderskärin lisäksi

Rannan iso puisto oli todella kaunis ja toimiva. Porin Kirjurinluoto voisi olla vähän vastaava, mutta Turussa ei tällaista ole tarjolla. Pikkukaupungissa ei tarvitse rakentaa kaikkia rantoja piukkaan, vaan on varaa tehdä asukkaille ympäristöstä viihtyisä.

Illalla käytiin saunassa. Veneitä oli muutama lähtenyt ja tullut päivän aikana, ja saunassa oli melkein ruuhkaa. Otimme myös vettä tankkiin. Vaikka paikkamme on ihan vesiletkun vieressä, letku ei silti riittänyt tankin täyttöaukkoon asti. Pojat olivat nokkelia ja omatoimisia ja saivat tehtyä letkuun metrin jatkopalan. Onneksi on kaikenlaista varaosaa mukana!

Kotkan poikii ilman siipii

Junnun lauluja on kuunneltu Spotifysta, Kotkassa kun ollaan. Tämä päivä kului nopeasti Merikeskus Vellamossa.

Aamu valkeni usvaisena ja sadettakin saatiin. Kävelimme uudelleen Sapokan vesipuiston läpi ja jatkoimme Merikeskus Vellamoa kohti. Satoi, mutta ei onneksi ihan kaatamalla. Vauhdilla ja huput päässä menimme, maisemia ei kauheasti ehtinyt katsella.

Merelle ei aamulla paljon näkynyt

Merivesi tuodaan 20 metriä korkealle putouskalliolle puolen kilometrin päästä pienvenesataman ulkopuolelta. Putous ja puro toimivat samalla lahden vedenkierto- ja hapetusjärjestelmänä. Aika ovelaa, kaunis puisto ja samalla pidetään lahdenpohjukkaa puhtaampana.

Vellamossa on Suomen Merimuseon lisäksi Kymenlaakson museo, erikoisnäyttelyjä ja museolaivoja: höyryjäänmurtaja Tarmo, majakkalaiva Kemi ja vartiolaiva Telkkä. Aloitimme museovierailun Kymenlaakson museon näyttelystä, joka kertoi mm. maakunnan teollisuudesta, erityisesti puunjalostuksesta, sekä saha- että paperiteollisuudesta. Harmillisesti aika moni näyttöruutu oli poissa pelistä - perusplansseissa on puolensa, ne eivät hajoa.

Museossa pääsi osaksi vanhoja valokuvia

Paperikoneen sai käynnistettyä

Erikoisnäyttelynä museossa oli muumeja: "näyttely Rohkeus, rakkaus, vapaus! on taianomainen seikkailu muumien elämänarvoihin ja filosofiaan". Se oli hienosti tehty näyttely! Muumit tietysti kiinnostavat lapsia, ja näyttelyssä olikin heille muumitalo, taikurinhattu, teatteri... Aikuisille oli seinillä muumifilosofiaa, ja yleisesti näyttely oli visuaalisesti oivaltava - ei mitään kovin monimutkaista, mutta tyylikästä ja hienosti valaistua. Valoilla saa tunnelmaa aikaan.

Elämyksellinen näyttely muumeista ja muumien arvomaailmasta. Muumeille on tärkeää luonto, ystävyys ja rakkaus, tasavertaisuus ja erilaisuuden arvostaminen, vapaus ja rohkeus. Ne arvot on helppo allekirjoittaa.
 

Muumifilosofiaa: "Pienikin olento voi olla hyvin rohkea" ja "Helppoahan se on olla rohkea, jos ei pelkää" - Muumipappa

Kamera valaisi "metsää" turhankin paljon, oikeasti tässä oli melko hämärää 

"Minä haluan jonkun, joka ei ikinä pelkää ja joka välittää toisista, minä haluan äidin!" - Homssu
Ei mitään paineita...

Lisää muumifilosofiaa:

• Kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa asioita - Nuuskamuikkunen
• On niin vaikeaa olla jalomielinen samalla kun pitää rikastua - Nipsu
• Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi - Tuutikki (tämän pitäisi olla kaikkien koulujen seinällä)
• Joskus voi tulla niin onnelliseksi, että unohtaa syödä - Nipsu
• Naimisissa on kauhean hauska olla - Hosuli
• Teatteri on tärkein asia maailmassa, sillä siellä näytetään kaikille millaisia he voisivat olla ja millaisia he tahtoisivat olla vaikka eivät uskalla, ja millaisia he ovat - teatterirotta Emma

Oman elämäni Muumipappa

Merimuseon puolella oli erilaisia veneitä katsottavaksi. Lisäksi pääsi kokeilemaan oikeaa kilpajollaa, solmujen tekemistä ja viestilippuja.

Kello 1. Meillä on museovene, sillä meidän Tiira on juuri tällainen! Kellokosken tehtaan valmistama, esitelty 1955, Suomen ensimmäinen sarjatuotantoon suunniteltu hitsattu alumiinivene. Kello-sarjaan on tehty suurempiakin. Tämähän on Busterin esiaste.

Ville kirjoitti signaalilipuilla mm. nimensä

Summalaisvene Eeva eli melkein kaima. Rakennettu 1930, käytetty 60 vuotta. Vene maalattiin harmaaksi suurhyökkäyksen aikaan 1944, jolloin armeija otti sen käyttöönsä evakuointitarkoituksiin. Vene sai Eeva-nimen talon emännän mukaan. Sillä mm. evakuoitiin haavottuneita Teikarin saaresta jatkosodan loppuvaiheissa. Tästä muistona kannessa on luodinreikiä.

Sääski II LK-1. Merivartijoiden ensimmäinen lentokone, ja alhaalla Vartiomoottorivene VMV-11.

Erillisenä näyttelynä oli Kohtalona Ruotsinsalmi eli kertomuksia Ruotsinsalmen meritaistelusta 1790. Näyttely oli avautunut 2020. Siitä tuli vähän mieleen Bomarsundin vierailukeskus. Videoita oli vähemmän, mutta samantyylisesti pyritiin tuomaan esiin tavallisten ihmisten kohtaloita taistelussa, ei vain politiikkaa tai itse taistelun kulkua.

Ruotsinsalmen taistelu on Itämeren suurin meritaistelu, johon osallistui yli 200 ruotsalaista ja noin 150 venäläista alusta. Aluksia tuhoutui ja upposi yli 60, ja niistä suurin osa on edelleen tutkimatta. Ruotsalaisia sotilaita taisteluun osallistui noin 14 000, venäläisiä sitten varmaan vähän vähemmän. Ruotsalaisten tappiot olivat noin 600 miestä, venäläisten yli 7 000. Kustaan sodassa kaatui kaikkiaan yli 20 000 sotilasta, toki suurin osa kuoli tauteihin, erityisesti pilkkukuumeeseen, eikä taisteluissa.

Kustaan sota päättyi Ruotsinsalmen taisteluun. Rauha solmittiin Värälässä, eikä itäraja muuttunut lainkaan. Kustaa III ei siis saanut takaisin iso- ja pikkuvihassa menetettyä Kaakkois-Suomea - hän olisi sodallaan halunnut palauttaa ne valtakuntaansa. Ns. Vanha-Suomi liitettiin vasta Suomen sodan 1808-09 jälkeen Suomen suuriruhtinaskuntaan. 

Karl Reijaston sukelluspuku. Hän oli Kotkan kaupungin sukeltaja, joka ensimmäisenä kävi venäläisen saaristofregatin St. Nikolain hylyllä 1948. Hylky löytyi syväväylän ruoppauksen yhdeydessä ja oli lähes ehjä. Sitä yritettiin nostaa 1949, mutta yritys epäonnistui. Varsinaiset tutkimukset alkoivat vasta 1961. 

Kustaa III ja Katariina II, serkukset

Pienoismalli St. Nikolaista. Sitä komensi kapteeni Samuel E. Marshall, 24-vuotias palkkasotilasbritti, joka valitsi kuolla laivansa mukana, eikä halunnut antautua, vaikka miehistö sitä pyysi. Laivan mukana hukkui melkein koko 400-henkinen miehistö.

Ruotsinsalmi-näyttelyn jälkeen oltiin ihan kahvilavalmiita. Museon kahvilasta ostettiin hyvät kanaciapattat. Niiden voimalla jaksettiin jatkaa museolaivoille, ensin majakkalaiva Kemiin ja sitten jäänmurtaja Tarmoon. Vartiolaiva Telkkään ei päässyt, sillä lokki oli tehnyt sinne pesän ja vene oli rauhoitettu, kunnes poikaset ovat lentokykyisiä.

Kemi on valmistunut 1901. Se on tehty Porin Konepajalla, ja se on Suomen ensimmäinen omilla koneillaan (höyrykone) kulkeva majakkalaiva. Se oli ollut urallaan useammassa paikassa, ensin nimellä Äransgrund, sitten Relandersgrund, Relanderinmatala, Rauma ja lopuksi Kemi vuoteen 1974 saakka.

Kemin jälkeen menimme jäänmurtaja Tarmolle. Se on valmistunut Newcastlessa 1907, ja se oli Suomen kolmas jäänmurtaja. Se palveli vuoteen 1970 eli tosi pitkään. Sen voimanlähteenä on höyrykone, joka käytti aluksi hiiltä, myöhemmin öljyä polttoaineenaan.

Tarmon salonki

Radiohytti. Laivan asennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kipinälennätin. Kaikkiin murtajiin tuli radiolaitteet 1920-luvulla. 

Aluksessa oli erikseen keulakonehuone ja varsinainen konehuone

Päällystömessi

Konetyöverstas. Verstaassa oli pieni höyrykone, jolla koneita käytettiin.

Höyrykoneen toimintaperiaate

Lokikirjan sivu vuodelta 1918, jolloin Svinhufvud ja Castren kuljetettiin Tarmolla punaisesta Helsingistä Tallinnaan. Tarmo kaapattiin valkoisten käyttöön.

Vellamossa oli vähintään riittävästi katsottavaa koko päiväksi. Meripelastusnäyttelykin siellä oli, ja sekin oli kiinnostava, vaikka siitä ei tullut montaa kuvaa otettuakaan. Kävelimme kaupan kautta veneelle ja teimme pizzoja tortillalätyistä. Miss Elainen kellarin kanapizzat mozzarellajuustolla tai aurajuustolla maistuivat kaikille.

Eva unohti 2 in1 -shampoonsa HMVK:n saunalle. Mikä tuuri, että samaa löytyi paikallisesta K-marketista Pirkka-tarjouksessa!

Iloisia pizzansyöjiä

Jälkkäriksi = iltapalaksi haimme vielä pullat rannan Cafe Laiturista. Jokainen sai oman leivoslaatikkonsa. Oli hyviä ja tuoreita pullia tai viinereitä!

Tuuli puhisi illallakin aika kovaa. Haapasaaressa oli päivällä puuskahuippu käynyt 26 m/s:ssa, Rankissa melkein 18 m/s:ssa. Illallakin keskituuli oli noin 10 m/s. Gotland Runtin lähtö oli siirretty huomiselle. Koskaan ennen sitä ei ilmeisesti ole siirretty eli aika poikkeuksellista säätä.