Kotkan poikii ilman siipii

Junnun lauluja on kuunneltu Spotifysta, Kotkassa kun ollaan. Tämä päivä kului nopeasti Merikeskus Vellamossa.

Aamu valkeni usvaisena ja sadettakin saatiin. Kävelimme uudelleen Sapokan vesipuiston läpi ja jatkoimme Merikeskus Vellamoa kohti. Satoi, mutta ei onneksi ihan kaatamalla. Vauhdilla ja huput päässä menimme, maisemia ei kauheasti ehtinyt katsella.

Merelle ei aamulla paljon näkynyt

Merivesi tuodaan 20 metriä korkealle putouskalliolle puolen kilometrin päästä pienvenesataman ulkopuolelta. Putous ja puro toimivat samalla lahden vedenkierto- ja hapetusjärjestelmänä. Aika ovelaa, kaunis puisto ja samalla pidetään lahdenpohjukkaa puhtaampana.

Vellamossa on Suomen Merimuseon lisäksi Kymenlaakson museo, erikoisnäyttelyjä ja museolaivoja: höyryjäänmurtaja Tarmo, majakkalaiva Kemi ja vartiolaiva Telkkä. Aloitimme museovierailun Kymenlaakson museon näyttelystä, joka kertoi mm. maakunnan teollisuudesta, erityisesti puunjalostuksesta, sekä saha- että paperiteollisuudesta. Harmillisesti aika moni näyttöruutu oli poissa pelistä - perusplansseissa on puolensa, ne eivät hajoa.

Museossa pääsi osaksi vanhoja valokuvia

Paperikoneen sai käynnistettyä

Erikoisnäyttelynä museossa oli muumeja: "näyttely Rohkeus, rakkaus, vapaus! on taianomainen seikkailu muumien elämänarvoihin ja filosofiaan". Se oli hienosti tehty näyttely! Muumit tietysti kiinnostavat lapsia, ja näyttelyssä olikin heille muumitalo, taikurinhattu, teatteri... Aikuisille oli seinillä muumifilosofiaa, ja yleisesti näyttely oli visuaalisesti oivaltava - ei mitään kovin monimutkaista, mutta tyylikästä ja hienosti valaistua. Valoilla saa tunnelmaa aikaan.

Elämyksellinen näyttely muumeista ja muumien arvomaailmasta. Muumeille on tärkeää luonto, ystävyys ja rakkaus, tasavertaisuus ja erilaisuuden arvostaminen, vapaus ja rohkeus. Ne arvot on helppo allekirjoittaa.
 

Muumifilosofiaa: "Pienikin olento voi olla hyvin rohkea" ja "Helppoahan se on olla rohkea, jos ei pelkää" - Muumipappa

Kamera valaisi "metsää" turhankin paljon, oikeasti tässä oli melko hämärää 

"Minä haluan jonkun, joka ei ikinä pelkää ja joka välittää toisista, minä haluan äidin!" - Homssu
Ei mitään paineita...

Lisää muumifilosofiaa:

• Kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa asioita - Nuuskamuikkunen
• On niin vaikeaa olla jalomielinen samalla kun pitää rikastua - Nipsu
• Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi - Tuutikki (tämän pitäisi olla kaikkien koulujen seinällä)
• Joskus voi tulla niin onnelliseksi, että unohtaa syödä - Nipsu
• Naimisissa on kauhean hauska olla - Hosuli
• Teatteri on tärkein asia maailmassa, sillä siellä näytetään kaikille millaisia he voisivat olla ja millaisia he tahtoisivat olla vaikka eivät uskalla, ja millaisia he ovat - teatterirotta Emma

Oman elämäni Muumipappa

Merimuseon puolella oli erilaisia veneitä katsottavaksi. Lisäksi pääsi kokeilemaan oikeaa kilpajollaa, solmujen tekemistä ja viestilippuja.

Kello 1. Meillä on museovene, sillä meidän Tiira on juuri tällainen! Kellokosken tehtaan valmistama, esitelty 1955, Suomen ensimmäinen sarjatuotantoon suunniteltu hitsattu alumiinivene. Kello-sarjaan on tehty suurempiakin. Tämähän on Busterin esiaste.

Ville kirjoitti signaalilipuilla mm. nimensä

Summalaisvene Eeva eli melkein kaima. Rakennettu 1930, käytetty 60 vuotta. Vene maalattiin harmaaksi suurhyökkäyksen aikaan 1944, jolloin armeija otti sen käyttöönsä evakuointitarkoituksiin. Vene sai Eeva-nimen talon emännän mukaan. Sillä mm. evakuoitiin haavottuneita Teikarin saaresta jatkosodan loppuvaiheissa. Tästä muistona kannessa on luodinreikiä.

Sääski II LK-1. Merivartijoiden ensimmäinen lentokone, ja alhaalla Vartiomoottorivene VMV-11.

Erillisenä näyttelynä oli Kohtalona Ruotsinsalmi eli kertomuksia Ruotsinsalmen meritaistelusta 1790. Näyttely oli avautunut 2020. Siitä tuli vähän mieleen Bomarsundin vierailukeskus. Videoita oli vähemmän, mutta samantyylisesti pyritiin tuomaan esiin tavallisten ihmisten kohtaloita taistelussa, ei vain politiikkaa tai itse taistelun kulkua.

Ruotsinsalmen taistelu on Itämeren suurin meritaistelu, johon osallistui yli 200 ruotsalaista ja noin 150 venäläista alusta. Aluksia tuhoutui ja upposi yli 60, ja niistä suurin osa on edelleen tutkimatta. Ruotsalaisia sotilaita taisteluun osallistui noin 14 000, venäläisiä sitten varmaan vähän vähemmän. Ruotsalaisten tappiot olivat noin 600 miestä, venäläisten yli 7 000. Kustaan sodassa kaatui kaikkiaan yli 20 000 sotilasta, toki suurin osa kuoli tauteihin, erityisesti pilkkukuumeeseen, eikä taisteluissa.

Kustaan sota päättyi Ruotsinsalmen taisteluun. Rauha solmittiin Värälässä, eikä itäraja muuttunut lainkaan. Kustaa III ei siis saanut takaisin iso- ja pikkuvihassa menetettyä Kaakkois-Suomea - hän olisi sodallaan halunnut palauttaa ne valtakuntaansa. Ns. Vanha-Suomi liitettiin vasta Suomen sodan 1808-09 jälkeen Suomen suuriruhtinaskuntaan. 

Karl Reijaston sukelluspuku. Hän oli Kotkan kaupungin sukeltaja, joka ensimmäisenä kävi venäläisen saaristofregatin St. Nikolain hylyllä 1948. Hylky löytyi syväväylän ruoppauksen yhdeydessä ja oli lähes ehjä. Sitä yritettiin nostaa 1949, mutta yritys epäonnistui. Varsinaiset tutkimukset alkoivat vasta 1961. 

Kustaa III ja Katariina II, serkukset

Pienoismalli St. Nikolaista. Sitä komensi kapteeni Samuel E. Marshall, 24-vuotias palkkasotilasbritti, joka valitsi kuolla laivansa mukana, eikä halunnut antautua, vaikka miehistö sitä pyysi. Laivan mukana hukkui melkein koko 400-henkinen miehistö.

Ruotsinsalmi-näyttelyn jälkeen oltiin ihan kahvilavalmiita. Museon kahvilasta ostettiin hyvät kanaciapattat. Niiden voimalla jaksettiin jatkaa museolaivoille, ensin majakkalaiva Kemiin ja sitten jäänmurtaja Tarmoon. Vartiolaiva Telkkään ei päässyt, sillä lokki oli tehnyt sinne pesän ja vene oli rauhoitettu, kunnes poikaset ovat lentokykyisiä.

Kemi on valmistunut 1901. Se on tehty Porin Konepajalla, ja se on Suomen ensimmäinen omilla koneillaan (höyrykone) kulkeva majakkalaiva. Se oli ollut urallaan useammassa paikassa, ensin nimellä Äransgrund, sitten Relandersgrund, Relanderinmatala, Rauma ja lopuksi Kemi vuoteen 1974 saakka.

Kemin jälkeen menimme jäänmurtaja Tarmolle. Se on valmistunut Newcastlessa 1907, ja se oli Suomen kolmas jäänmurtaja. Se palveli vuoteen 1970 eli tosi pitkään. Sen voimanlähteenä on höyrykone, joka käytti aluksi hiiltä, myöhemmin öljyä polttoaineenaan.

Tarmon salonki

Radiohytti. Laivan asennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kipinälennätin. Kaikkiin murtajiin tuli radiolaitteet 1920-luvulla. 

Aluksessa oli erikseen keulakonehuone ja varsinainen konehuone

Päällystömessi

Konetyöverstas. Verstaassa oli pieni höyrykone, jolla koneita käytettiin.

Höyrykoneen toimintaperiaate

Lokikirjan sivu vuodelta 1918, jolloin Svinhufvud ja Castren kuljetettiin Tarmolla punaisesta Helsingistä Tallinnaan. Tarmo kaapattiin valkoisten käyttöön.

Vellamossa oli vähintään riittävästi katsottavaa koko päiväksi. Meripelastusnäyttelykin siellä oli, ja sekin oli kiinnostava, vaikka siitä ei tullut montaa kuvaa otettuakaan. Kävelimme kaupan kautta veneelle ja teimme pizzoja tortillalätyistä. Miss Elainen kellarin kanapizzat mozzarellajuustolla tai aurajuustolla maistuivat kaikille.

Eva unohti 2 in1 -shampoonsa HMVK:n saunalle. Mikä tuuri, että samaa löytyi paikallisesta K-marketista Pirkka-tarjouksessa!

Iloisia pizzansyöjiä

Jälkkäriksi = iltapalaksi haimme vielä pullat rannan Cafe Laiturista. Jokainen sai oman leivoslaatikkonsa. Oli hyviä ja tuoreita pullia tai viinereitä!

Tuuli puhisi illallakin aika kovaa. Haapasaaressa oli päivällä puuskahuippu käynyt 26 m/s:ssa, Rankissa melkein 18 m/s:ssa. Illallakin keskituuli oli noin 10 m/s. Gotland Runtin lähtö oli siirretty huomiselle. Koskaan ennen sitä ei ilmeisesti ole siirretty eli aika poikkeuksellista säätä.