Laivakoira Pähkinäisissä

Tämän kesän ensimmäiselle reissulle tuli mukaan myös vieraileva miehistön jäsen: laivakoira Dali! Dalin oma lauma on lomareissulla Kroatiassa, joten Dali on ollut meidän matkassamme viikon verran. Oli kiva, että ehdimme myös veneilemään - näkeepä samalla, miten me pärjäämme koiran kanssa veneessä. Dalin oletimme tietysti pärjäävän, onhan se tottunut olemaan laivakoirana, toki isommassa purjeveneessä kuin Miss Elaine.

Reippaasti Dali tuli kyytiin. Kansi selvästi hiukan epäilytti, sen muovipinta on karhennuksestaan huolimatta liukkaampi kuin flexiteak, johon se on päässyt tottumaan. Lisäksi kantäkit ovat selvästi kapeammat ja varmaan vähän vinommatkin. No, toisaalta ihan hyvä, että Dalilla ei ole suurempaa halua lähteä istumalaatikosta vaeltelemaan kannelle. 

Lähdimme Lauttarannasta 11.15. Dali oli ensin jonkin verran huolestuneen ja jännittyneen oloinen. Se kierteli istumalaatikossa, mutta rauhoittui aina jonkun viereen rapsuteltavaksi. Se tykkäsi myös katsella merelle, nosti tassunsa istumalaatikon reunalle ja nuuski tuulta. 

Nostimme purjeet 12.15 Vepsän ja Rajakarin välissä. Emme ehtineet aiemmin, sillä Turkan piti vielä mittailla ja kiristää vantit. Tuuli oli juuri sopivaa, pohjoisenpuoleista sivutuulta. Timo sai purjeet trimmattua aika hyvin, vauhti oli seitsemää solmua, jossakin kohtaa käytiin jopa kahdeksassa. Kirveenrauman sillan kohdalla laskettiin purjeet 13.15. Hiukan edellämme ajavat Hanse ja Bavaria eivät jaksaneet purjehtia edes Rengonaukon läpi, vaan käynnistivät koneet. Siihen asti olimme tulleet samaa tahtia Airistolla.

Vauhtia 8 solmua!

Venepannukahvit maistuivat kesältä! Keitimme ne, kun purjeet oli laskettu. Harmi kyllä kaasuhellan sihinä (kesän ääni siinä kuin lokkien kirkuna), ei oikein kuulunut koneen äänen yli.

Kiinnityimme Pähkinäisten laituriin kolmelta. Päälaiturissa ei vielä ollut yhtään venettä. Illalla laiturissa oli meidän lisäksemme kolme purjevenettä ja yksi moottorivene. Rantaan tuli myös kaksi miestä kanootilla. He olivat meloneet tänne Paraisilta ja aikoivat jatkaa Kustavin suuntaan. Miehet yöpyivät teltassa, ja niitylla oli heidän lisäkseen joku muukin telttailija. Kallion viereisessä sivulaiturissa oli kaksi moottorivenettä.

Yksi syy Pähkinäisten sataman valitsemiseen oli grillipaikka: siellä Timon oli hyvä rasvapolttaa wokkipata, jonka hän hitsasi koulussa käsitöissä. Homma tuli hoidettua tai ainakin pannu on nokinen... Täytyy testata sitä sitten pidemmällä kesäreissulla.

Paistettiin pihvit ja koottiin hampurilaisia

Rasvapoltto meneillään

Soitimme jo aamulla Pähkinäisten Birgitille ja varasimme saunavuoron 20-21. Sauna oli yhtä kiva kuin ennenkin. Dali viihtyi hyvin terassilla katselemassa merelle. Saunan jälkeen menimme vielä grillipaikalle paistamaan makkarat. Dali odotteli paatin istumalaatikossa, eikä edes vikissyt meidän peräämme, vaan jäi rauhassa lepäilemään. Se on kyllä tosi sopeutuvainen koira! Uusi paikka, eikä oma perhe, mutta se pärjää. Reipas koira!

Uimassa ei kukaan köynyt, vesi oli kylmää

Dali Pähkinäisten saunan terassilla

Dali nukkui loppujen lopuksi yönkin istumalaatikossa. Olimme ajatelleet salonkia sen nukkumapaikaksi, mutta se oli niin mukavasti unessa meidän kenkiemme päällä, että nostimme sen pedin istumalaatikkoon. Yöllä kuulin, että se söi nappulansa, mutta muuten se nukkui ihan hyvin - rauhassa ja hiljaa.

Aamupalan jälkeen Ville meni kalastamaan laiturille. Tällä kertaa ei ollut kalaonnea, pikkukalat vain söivät matoja. Timo ja Eva lähtivät Dalin kanssa lenkille. Kiersimme koko luontopolun. Dali juoksi innokkaana. Vaikka sillä on lyhyet jalat, se on hyvin ketterä hyppimään yli juurakoiden tai puiden. Tuli hiki, huppari oli ihan turha. Alkoi olla suorastaan helteistä - melkeinpä ensimmäinen lämmin kesäpäivä!

Rantaan tuli ruotsalainen Arcona, jossa oli puhelias pariskunta. Siksi lähdimme vasta klo 13. Tuulen piti hiukan nousta iltapäiväksi, mutta kovin vaisua se oli. Otimme puomipeitteen pois, mutta emme päässeet nostamaan purjeita, niin kevyttä ja myötäistä tuuli oli. Ajelimme siis Lauttarantaan. Miss Elaine tuli kuitenkin purjehdustestattua, voidaan lähteä muutaman päivän päästä hiukan pidemmälle reissulle! Nyt pakattiin taas yöpymisvarusteet mukaan, ja lähdettiin ajamaan seuraavaksi Poriin - josko päästäisiin katsomaan Raitakariakin.

Dali päivystää kannella rannassa

Yksi Dalin lempipaikka veneessä oli ruorimiehen penkin alla