Kasnäs - Jussarö 41 nm

 Lähdimme Kasnäsista 9.45. Aamu oli kaunis ja turhankin vähätuulinen. Ajoimme itään johtavaa väylää, ja kurkkasimme myös Vikaren-lahden satamaan, johon pari vuotta sitten oli valmistunut uusi yleinen laituri. Yksi moottorivene oli laiturissa, ja paikka näytti ihan hyvältä, mutta pohjoisenpuoleisille tuulille avoimelta.

Nostimme purjeet klo 11 Volgan poijun kohdalla väylän kääntyessä selkeämmin etelään. Välissä hiukan kulkikin, mutta sitten tuuli kuoli ja laskimme purjeet 12.45 Tryhålskäretin kohdalla vauhdin hiivuttua kahteen solmuun. Ajoimme siis pienempää ja suorempaa pienveneväylää kohti Hankoa ja ohi Hangon. Sää oli pääasiassa aurinkoinen, ja auringonpaisteessa oli lämmintä, mutta heti auringon peittyessä pilveen tuntui viileältä. Ei kovin kesäistä. 

Kasnäs jää taakse

Vastaan tuli mielenkiintoinen kaksimastoinen vene

Hangon satamassa näkyi paljon autoja. Ville ehti bongata sieltä keltaisen, ja läpsäisi Timoa: "Keltainen auto!"

Hanko Tulliniemi

Jussarön laituria on jatkettu sitten viime käynnin (Turkka ja Timo olivat täällä Erikin kanssa 2013). Nyt laituri on L:n muotoinen, ja sisäpuolella on sekä poijuja että aisoja. Lähempänä rantaa on pienempiä aisoja, ja kauempana isoja kävelyaisoja. Kiinnityimme poijuun 17.25. Viereisen veneen kipparin poika tuli vastaanottamaan. He olivat tulleet vähän ennen, ja ehtineet jo huomata, että lähimmässä sähkötolpassa oli lappu: rikki - sönder - broken. Mietimme molemmat siirtymistä aisapaikalle, mutta emme sitten viitsineet. Naapuri viritti pitkän johdon saadakseen sähkön, koska aikoi tehdä etätöitä seuraavan päivän, me päätimme pärjätä ilman.

Kävimme maksamassa satamamaksun kahvilaan. Sieltä olisi saanut hampurilaisia (joku asiakas juuri palautti lautasia ja kehui hamppareita) ja hyllyssä oli hyvännäköisiä kakkupaloja. Teimme nopeaa pekonipastaa veneessä, ja menimme sitten kahvilaan syömään jälkkäriksi kakkua. Kuvia niistä ei tullut otettua, mutta sekä Timon omenakakku vaniljakastikkeella että Turkan ja Evan porkkanakakkupalat olivat tosi hyviä. Ville ei halunnut kakkua (koska hän kuulemma halusi olla rehti - terveisiä vaan koululaisvitsivaikutteista Kilon poliisi -kirjalle).

Olemme saapumassa Jussaröön

Kahvilassa oli luettavaa, pelejä ja tikkataulu

Pöytiä oli sekä sisällä että ulkoterassilla

Leikkireimareita ja -laiva kahvilan pihassa 

Kahvilan terassi juhannuskoivuineen

Jussarö on aika jännä saari. Sillä on pitkä merenkulullinen historia, sillä se on todennäköisesti ollut sopiva välisatama jo rautakauden purjehduksilla. Ensimmäinen kirjallinen todiste Jussaröstä satamana on tanskalainen 1200-luvulla kirjoitettu reittiselostus, joka ulottuu Ruotsista Viroon, Tallinnaan. Siinä Jussaröstä käytetään nimeä "Iuxarae". Jussarö on tärkeä maamerkki merellä, koska sen läheisyydessä on vaarallisia kareja, ja koska kompassi näyttää rautamalmialueella väärin.

Pysyvää asutusta Jussarön saarelle tuli 1700-luvun lopulla. Ensimmäisenä tänne muutti kalastaja Isaac Henricson vaimonsa Lisan kanssa, ja heidän talonsa ympärille kasvoi kalastajakylä. 1800-luvun lopulla Jussarö oli asukasluvultaan Tammisaaren ulkosaariston suurin saari, noin 70 asukasta. Täällä asui kalastajien lisäksi esimerkiksi räätäli, puuseppä ja opettaja - saarella oli siis myös oma koulu. Kouluopetus koettiin tärkeäksi, sillä tulevien majakanvartijoiden tai luotsien piti osata lukea ja kirjoittaa - ammatit kun kulkivat usein suvussa.  Kalastajakylän lisäksi saarelle muodostui luotsikylä, luotsiperheitä asui saarella 160 vuoden ajan. Jussarössä toimi majakka 1891-1922. Majakanvartijaperheet asuivat omassa kylässään saaren eteläpuolella. Merivartiosto muutti tähän kylään 1930. Kaivostomintaa saarella oli ensimmäisen kerran 1800-luvulla, ja kaivostyöläisillekin muodostui oma kylänsä. Nämä talot purettiin jo 1860-luvulla. Kovin segregoituneelta kuulostaa entisaikojenkin elämä, kun jokaisella ammattikunnalla on ollut oma kylänsä ja maailmansa. Koulu yhdisti silloinkin.

Luotsitoiminnasta Jussarössä on ensimmäinen merkintä vuodelta 1800. Virallinen luotsiasema perustettiin 13 vuotta myöhemmin. Kerrotaan, että aluksi luotsit kiipesivät mäntyihin nähdäkseen, mutta 1800-luvun puolivälissä alettiin rakentaa tupia, joista luotsit tähystivät. Jussarön ohi kulkeva laivaväylä oli tärkeä niin Tammisaaren itäiseen saaristoon kuin Tallinnaankin. Luotsitoiminta päättyi Jussarössä 1960, jolloin luotsiasema siirrettiin Hangon Koverhariin.

Kaivostoiminta aktivoitui Suomessa sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään 1809. Ruotsin malmi ei ollut enää kotimaista, piti etsiä malmia Suomesta. Jussaröstä löytyi rautasuonia 1834, ja louhinta aloitettiin heti. Syvimmät avolouhokset olivat melkein 50 metriä syviä. Ne porattiin käsin ja räjäytettiin. Kivilohkareita nostettiin mm. hevosvetoisilla vinsseillä. Aluksi käytettiin palkattuja kaivostyöläisiä, mutta myöhemmin vankeja, mm. irtolaisia, jotka saivat vapautensa vain työpaikkaa vastaan. Koska Jussarö ei tarjonnut työtä, osa vangeista anoi Venäjän keisarilta jopa siirtoa Siperiaan, josta heille luvattiin vapauden lisäksi myös omaa maata. Mahtoikohan kannattaa? Olisi mielenkiintoista tietää, miten Siperiaan lähteneille kävi. Avolouhostoiminta loppui 1861. Kaivoksen päälle rakennettiin katto, ja sitä käytettiin makeavesisäiliönä.

Jussarö on ollut pitkään myös armeijan käytössä. 1800-luvulla saarella asui merisotilaita, jotka toimivat samalla vanginvartijoina avolouhoksella. Varsinaisesti sotilastoiminta alkoi 1800-luvun lopulla, kun saarelle tuli lennätinasema. Sotilaat polttivat aseman 1918 lähtiessään saarelta.

En tiennyt (tai olen unohtanut, jos olen joskus kuullut), että Suomi tarjosi Jussarötä Hangon sijasta Neuvostoliitolle vuokralle 1940. Se ei kelvannut, ja rauhanneuvottelujen jälkeen saaren majakka räjäytettiin ja saarelle tuotiin neljä tykkiä. Armeija toimi Jussarössä pitkään, he lähtivät 2003. Armeijasta muistuttavat vanhojen tykkilavettien, betonikorsujen ja ammusvarastojen lisäksi rikkinäiset kerrostalot, joissa on harjoiteltu kaupunkisotaa.

Kaivostoiminta aktivoitui Jussarössä uudelleen 1950-luvun alussa, jolloin Oy Vuoksenniska Ab löysi rautamalmia meren alta Jussarön eteläpuolelta ja aloitti kaivostoiminnan. Toiminta ei kestänyt pitkään, sillä kaivos suljettiin 1967. Uudet kaivokset ja halpa tuontimalmi teki toiminnasta tappiollista. 

Armeijan vanhaa harjoitusaluetta, kaivostyöläisille aikanaan rakennettuja kerrostaloja.

Kaivosyhtiön pääkonttori oli joskus toiminut retkeilymajana, mutta business ei selvästikään ollut riittänyt

Kaivosyhtiön rikastamo. Rikastamon alla olevalla kaivoskuilulla on pituutta noin 246 m. Sieltä menee kaivoskäytäviä pitkälle meren alle.

Kuvausta kaivoksen toiminnasta

Malmi kuljetettiin junalla pääkuilulle, jossa se kerättiin siiloihin, ja nostettiin hissillä ylös. Maanalainen rautatieverkosto oli noin 3,5 km pitkä.

Putkistossa kulki rikastetta ja voimajohtoja

Saaren muoto on muuttunut, rannat kasvaneet, koska sinne on läjitetty kaivoksen mursketta ja jätehiekkaa. Mursketta on myös viety tien perustusmateriaaliksi Saksaan saakka.

Yllä oleva kuva on suurin piirtein samasta kohdasta kuin tämä vanha eli merenlahti on kadonnut

Merivartiostosta oli jäljellä torni. Sinne sai kiivetä, mutta ulkotasanteelle ei valitettavasti päässyt. Kuvia ei ollut helppo ottaa heijastavan lasin läpi.

Näkymää tornista merelle

Armeijasta oli rikkitaisteltujen kerrostalojen lisäksi jäljellä jäänteitä rannikkotykistöstä. Löysimme muutaman korsun, tykkipaikan, ammusvarastoja yms. mielenkiintoisia paikkoja. Onneksi kännykässä on taskulamppu!

Rannasta käytettiin myös nimeä Iron beach. Heiteltiin voileipiä, sillä hommaan sopivia kiviä riitti. Kivistä oli myös kirjoiteltu kaikenlaista kalliolle. Mekin osallistuimme, kun pojat keksivät tekstin :)

Leipiä Iron beachilla

Tupasvilla kukki hienosti

Silta luontopolulla

Luontopolku kulki läpi suojellun havumetsän. Siellä olisi voinut asua esimerkiksi noita Sammaleinen, Jussarö sopisi hyvin Suosaareksikin. Tällaisa vanhaa metsää ei muualta Uudeltamaalta löydy. Onneksi alue on suojeltu.

Meidän ei tarvinnut kiivetä mäntyyn tähystämään kuten muinaisten luotsien, turisteille oli rakennettu pieni torni

Aikamoinen solmupuu

Polulta pääsi välissä kurkistamaan rantaan 

Suopursut kukkivat

1800-luvun avolouhoksista on jäljellä kapeita kallion väleissä olevia kuoppia, jotka lienevät aika syviä

Vierassatama iltavalaistuksessa

Luontopolun loppu- tai oikeastaan alkupäässä - menimme polun osin väärään suuntaan

Kaunis ilta

Jussarö jäi mieleen tosi kiinnostavana saarena. Satama oli toimiva ja kahvilastakin jäi hyvä maku. Kiva paikka, jossa toki olisi vielä kehittämisen varaa, jos vaan Metsähallituksella olisi rahaa. Toisaalta pidän tällaisista hiukan raffeista paikoista, joissa näkyy ei-aina-niin-siloiteltu historia.