Helsinki - Vallisaari - Pirttisaari 4+18=22 nm

Vaihteeksi selkeästi aurinkoinen aamu. Yöllä tuuli oli puuskaista, sen kuuli viuhuvan mastossa ja vanteissa. Korkein puuska Harmajalla oli ollut 16 m/s.

Vesiletku oli ihan Miss Elainen keulan vieressä

Pohjoisrantaa ja satamaa Miss Elainen takakannelta kuvattuna

Timon t-paitaan tuli eilen nepalilaisessa currykastiketta. Siihen laitettiin tahranpoistoainetta, ja paita likosi ämpärissä koko yön, mutta ei siitä ihan puhdasta tullut, kun Eva sen aamulla pesi. Muiden aamuhommien lisäksi täytettiin vesitankki. Lähdimme Pohjoissatamasta 10.30.

Helsinki jää taakse

Kruunusillat Laajasaloon

Kiersimme ohi Koivusaaren, joka on Valmetin henkilöstön virkistyssaari - se oli siis välissä metsolaistenkin käytössä, ja siellä vietettiin monet kivat Koivusaaren avajaiset tai lopettajaiset, myös Evan läksiäiset Metsosta. Aika samanlaiselta siellä näytti. Armeija omistaa Koivusaaren, ja Valmetilla on siihen pitkäaikainen vuokrasopimus. Mitähän sitten tapahtuu, kun sopimus menee katkolle? 

Koivusaaren edustalta  ajelimme Vallisaaren laituriin ja kiinnityimme poijuun laiturin suojan puolelle 11.15.

Vallisaaren laituri lähestyy

Vallisaaren laituri Torpedolahdessa

Vallisaaressa olemme käyneet vesibussilla monta vuotta sitten, mutta siitä eivät pojat muistaneet mitään. Lähdimme kiertämään ensin Kuninkaansaarta, jonka silta yhdistää varsinaiseen Vallisaareen. Kuninkaansaari on saanut nimensä Kustaa III:lta. Hän piti kesäleiriä saaressa 1775 seuraten laivastonsa harjoituksia Kruunuvuorenselällä. Myöhemmin, 1789, hän valmistautui saaren sivussa sotaan venäläisten kanssa. Kustaan sota ei johtanut valtiollisesti oikein mihinkään (miehiä kyllä kuoli), ensimmäisen meritaistelun voitti Venäjä ja mutta toinen, Ruotsinsalmen taistelu, oli suuri voitto Ruotsille 1790.

Kartta alueesta. Osa Vallisaaresta on edelleen kiellettyä aluetta, koska siellä voi olla räjähtämättömiä räjähteitä. Tulenteko, myös kaikki grillaaminen, on kokonaan kielletty samasta syystä,

Armeija on ollut Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa kauan. Saaret avautuivat yleisölle 2016. Luonto on saanut rehottaa rauhassa, kasvillisuus on runsasta ja monilajista. Saarella on paljon esimerkiksi mäyriä, lepakoita, perhosia ja lintuja. Perhoslajeja on Vallisaaressa jopa 1000. Detaljina: en tiennyt, että lepakotkin muuttavat etelään, Etelä-Ranskaan ja Pohjois-Italiaan saakka.  Ruotsi oli rakentanut Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan, mutta vasta venäläiset alkoivat linnoittaa myös Vallisaarta. Venäjä rakensi saareen Krimin sodan aikaan eli 1850-luvulla kolme tykkipatteria. Krimin sodan jälkeen saarta varustettiin lisää ja rakennettiin mm. tykkirintama, ruuti- ja ammuskellareita sekä taidokkaasti holvattuja ammushuoneita. Näistä oli vielä jäänteitä, tiloja oli selvästi käytetty myöhemminkin varastoina. Toisen maailmansodan aikana Kuninkaansaaressa oli Saksasta hankittu ilmavalvontatutka "Raija II". Sodan jälkeen saarissa säilytettiin mm. Suomen merivoimien ampumatarvikkeita. 1950-luvulla Vallisaaressa asui parisataa asukasta, mm. rannikkotykistön, merivoimien ja pääesikunnan henkilöstöä. Saarella oli oma koulu ja kaikenlaista toimintaa, esimerkiksi oma partiolippukunta.

Vallisaari ja Kuninkaansaari on yhdistetty penkereellä. Niiden välinen salmi suljettiin vanhoja laivoja upottamalla jo 1700-luvulla. Kivipato valmistui 1900-luvun alussa, ja sitä vahvistettiin jatkosodan aikana Vallisaaren torpedoluolan louheella. Lahdella kellui jännä "teltta", jota ilmeisesti saattoi halutessaan vuokrata majapaikaksi. 

Vanhoja ammusvarastoja 1800-luvulta

Ammusvarastoja oli "kahdessa kerroksessa" ja välissä oli hissi

Toisen maailmansodan aikasta sotahistoriaa

Pojat kallioon louhitun ammusvaraston edessä

Vallisaaressa oli myös Helsinki Biennaleen liittyviä taideteoksia, esimerkiksi iso kaleidoskooppi saarten välisellä sillalla.

Ville kaleidoskoopissa

Aleksanterinpatterin pihassa oli teos nimeltä Saarilintu. Se olisi myös voinut olla hämähäkki...

Aleksanterinpatteri rakennettiin Krimin sodan jälkeen Helsingin ja Pietarin suojaksi. Tykkejä Vallisaaressa oli kuitenkin pitkään: edelleen saaressa näkyy tykkejä, osana ensimmäisistä kallioon louhituista 100 mm:n tornipattereista. Sotilaat harjoittelivat Vallisaaressa vielä 2010-luvulla. 

Vallisaaressa räjähti tuhoisasti 9.7.1937. Paikka sai nimen Kuolemanlaakso. Räjähteitä sinkoili pitkin saarta ja Suomenlinnaan saakka. Kuolleita oli 12. Räjähdyksen syytä ei edelleenkään tiedetä. 

Näköalapaikalta voi katsella Suomenlinnaa Kustaanmiekan salmen yli

Aleksanterinpatterilla. Sinne on rakennettu hienot kävelysillat.

Me ajoimme koneella läpi Kustaanmiekan, joku reippaampi purjehti

Saarikierroksen lopuksi syötiin jäätelöt rannassa. Vallisaaressa on useampi pieni kahvila tai ruokapaikka. Vierasvenesatamassa voi myös yöpyä, emmekä olleet tehneet lopullista päätöstä, jäämmekö siihen vai jatkammeko matkaa. Hyvä suojainen laituri (ponttooni, tarvittiin tikkaat täälläkin), siinäkin olisi nukkunut varmasti mukavasti, ja saunaankin olisi satamamaksulla päässyt. Päätimme kuitenkin maksaa vain päivämaksun ja jatkaa matkaa. 

Lähdimme Vallisaaresta 16.25. Ajoimme merelle läpi Kustaanmiekan salmen. Se on aika hieno reitti!

Kuunari Helena oli saapunut Vallisaaren laituriin saarikierroksemme aikana

Kohti Kustaanmiekan salmea

Vallisaari vasemmalla ja Susisaari Kuninkaanportteineen oikealla

Kustaanmiekan läpi merelle

Nostimme purjeet heti Kustaanmiekan ulkopuolella 16.45. Tuuli oli yllättävän vastaista, eikä kovin voimakastakaan, 6-7 m/s. Vauhti vaihtelu kovasti 2-6 solmun välillä riippuen tuulikulmasta. Kun tuuli vielä heikkeni ja suunta huononi laskimme purjeet 18.30 Kuiva Hevonen -saaren kohdalla.

J.L. Runeberg tuli vastaan. Se ajaa edelleen Porvoo - Helsinki -reittiä. Aika vähän näytti olevan matkustajia.

Loppumatkan ajelimme vienossa myötätuulessa ja olimme Pirttisaaren laiturissa kiinni 20.40. Pirttisaari on ollut asuttuna 1700-luvun alusta saakka. Nykyisin ympärivuotisia asukkaita on noin kymmenen ja kesäasukkaita moninkertainen määrä. Pirttisaari oli 1900-luvulla puolustusvoimien linnakesaari, ja siellä on ollut myös merivartioasema. Retkeilijöiden käytettävissä saari on ollut vuodesta 2009.

Ilalla emme sen enempää Pirttisaarta kiertäneet. Paistoimme lämpimiä juustovoileipiä nakeilla veneen uunissa ja nautimme kauniista illasta.

Höyrylaivalaituri kapean 1,8 m väylän alussa, josta Nokasundetin läpi voi ajaa Pirttisaaren sisälahdelle

Väylä oli aika kapea ja jännä, mutta kaiku ei käynyt missään kohtaa alle 2 metrin

Pirttisaaren laiturissa