Kalajuttuja

Harmaa aamu, mutta ei sumua, ja sääennuste lupasi poutapäivää, illalla jopa selkeästi aurinkoista.

Toinen päivä Kotkassa kului suurelta osin Maretariumissa eli isossa Itämeren kaloja esittelevässä akvaariossa. Maretarium on Kotkan kaupungin, Helsingin yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteistyön tulos. Se on avattu yleisölle 2002. Kalat on hankittu eri puolilta Suomea. Kaikki ovat siis Itämeressä (tai Suomen järvissä) eläviä kaloja. Eri kalalajeja on noin 60 ja kaloja kaiken kaikkiaan yli 1 000. Suomessa elää vakinaisesti 71 kalalajia, joista 10 on ihmisen tänne istuttamia, kuten esimerkiksi kirjolohi. Sisävesilajeja on 46, ja niistä 43 elää myös meressä. Suomessa on kaiken kaikkiaan tavattu 102 kalalajia, mutta osa niistä on hyvin harvinaisia, kuten meribassi tai punakampela. Vierailijoita tulee Tanskan salmien läpi suolapulssien mukana. Tavallisempia vierailijoita ovat esimerkiksi sardelli ja makrilli.

Maretariumissa on myös isoja ankeriaita, jotka ovat jopa 50 vuotta vanhoja. Jänniä kaloja, jotka uivat Sargassomerelle lisääntymään.

Sampia isoimmassa akvaariossa

Valkoinen siperiansampi ei ole ihan albino, mutta leukistinen eli siltä puuttuu tummempi pigmentti. Sen nimi on Vitali.

Maretarium on kaksikerroksinen ja siellä on yksi todella iso allas, pari pienempää ja useita pieniä. Kalojen lisäksi siellä on muutama sammakko ja rapuja. Kiersimme aamupäivän aikana kaikki altaat ja pojat merkitsivät lappuihinsa, mitä kaloja löysivät. Sitten menimme kahville Maretariumin kahvilaan. Kiva paikka, hyviä leivonnaisia saatiin. Lounaslista näytti myös hyvältä.

Kalojen päivittäinen ruokintahetki kiinnosti, mutta se oli vasta klo 15. Lähdimme käymään välissä kaupungilla ja ruokaostoksilla. Sitten Timo ja Eva veivät ostokset paattiin, ja ehdimme hyvin takaisin ennen kuin ruokinta alkoi. Isoin akvaario tai vesisäiliö on ylhäältä avoin eli sinne paistaa aurinko tai sataa. Joskus kaloja ruokitaan suoraan pinnalta, joskus sukeltajat menevät viemään ruokaa. Tänään vuorossa olivat sukeltajat, mikä oli hauska juttu. Ruokkimisen jälkeen he harjaavat akvaarion lasit. Kun akvaario on auki, niihin alkaa auringon vaikutuksesta kasvaa levää, joten päivittäinen puhdistus on tarpeen.

Kannatti palata katsomaan kalojen ruokkimista. Kalat tiesivät, että ruokaa on tulossa, ja ne uivat heti valmiiksi pohjalle. Kaksi sukeltajaa sai ruoan jaettua tasaisesti ja reilusti.

Maretariumin kaupassa oli kiva tavaraa. Kaikenlaisia söpöjä pehmoleluja, t-paitoja, mukeja... Eva osti pitkään harkittuaan kalan evistä tehdyt korvikset. Niitä oli erilaisia ja eri kaloista. Matkaan lähtivät vaaleat ja hohtavat särjen evät. 

Sukeltaja ruokkii kaloja

Karppeja

Ville osti eurolla pienen purkin kalanruokaa, jolla sai ruokkia karppeja

Keksimme ostaa kaupan tiskistä valmiita kaalikääryleitä. Keitimme perunat, ja kaalikääryleet maistuivat hyviltä puolukkahillon kanssa. Ville tosin valitti, että kaalikääryleet haisivat kalan hengitykselle... Täytyisi muistaa useamminkin käyttää hyväksi palvelutiskien tarjontaa.

Kaalikääryleitä - maistuivat pitkästä aikaa hyviltä!

Ruoan jälkeen jätimme tiskit odottamaan ja lähdimme kävelemään rantaa länteen. Olimme tullessamme nähneet, että siellä on kivannäköistä puistoa. Kotkassa on panostettu tosi paljon puistoihin. Niitä on monta, ne ovat laajoja ja niiden istutukset ovat kauniita ja hyvin hoidettuja. Rannasta löytyi parikin leikkipuistoaluetta, uimaranta, piknikpaikkoja grilleineen sekä aikuisile tarkoitettuja kuntoiluvälineitä. Kotkassa on paljon hienompia puistoja kuin Turussa.

Ville kiipesi ylös

Tammisotilaita. Ne on tehty Ruotsinsalmen taistelussa uponneiden laivojen tammesta.

Venäläinen tykinputki. Niitä on nostettu uponneista aluksista jo heti taistelun jälkeen, jos vain mahdollista, ja käytetty materiaali uudelleen.

Kärjessä oli pieni ankkurisaari, josta johti portaat mereen. Ilmeisesti täällä voi järjestää siunaustilaisuuden ja laskea tuhkan mereen.

Tässä myös Seiskarin, Tytärsaaren ja Suursaaren majakat Ruotsinsalmen, Rönnskärin ja Söderskärin lisäksi

Rannan iso puisto oli todella kaunis ja toimiva. Porin Kirjurinluoto voisi olla vähän vastaava, mutta Turussa ei tällaista ole tarjolla. Pikkukaupungissa ei tarvitse rakentaa kaikkia rantoja piukkaan, vaan on varaa tehdä asukkaille ympäristöstä viihtyisä.

Illalla käytiin saunassa. Veneitä oli muutama lähtenyt ja tullut päivän aikana, ja saunassa oli melkein ruuhkaa. Otimme myös vettä tankkiin. Vaikka paikkamme on ihan vesiletkun vieressä, letku ei silti riittänyt tankin täyttöaukkoon asti. Pojat olivat nokkelia ja omatoimisia ja saivat tehtyä letkuun metrin jatkopalan. Onneksi on kaikenlaista varaosaa mukana!