Granö - Verkan 14 nm

Kaunista ja aika lämmintä oli edelleen. Aamupalan jälkeen Ville lähti Hertan kanssa touhuamaan trampalle ja majalle. Eva viritti riippumaton keulaan, ja hänen jälkeensä siinä roikkui Timo. 

Katselimme Verkanin rantaa nettikamerasta. Vain suojan puolella oli veneitä, sillä luodetuuli sopii laituriin kohtuullisen hyvin. Pikku hiljaa paatteja lähti liikkeelle, joten arvelimme löytävämme sieltä poijun. Ville ja Eva (+ Hertta) kävivät vielä uimassa ennen lähtöä. Hyvin olisi voinut jäädä Granöönkin. Hertan perhe jäikin vielä, osin pakosta, sillä heillä oli veneen koneen kanssa ongelmia - mukavampi lähteä vasta huomenna, kun tuuli on todennäköisesti heikonpi. Meitä houkutteli Buffalon ruoka. Lähdimme Granöstä 13.20, ja nostimme purjeet heti 13.30 ajettuamme ulos Granön lahden kapeasta aukosta.

Ville ja savesta rakennettu piispanlinna

Granön rantaa

Keula kohti Granön kapeaa sisäänajoväylää

Verkanin laiturissa

Turkka mietti purjetta nostaessaan, pitäisikö laittaa yksi reivi, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä. Tuuli oli puuskaista, ja Miss Elaine kulki välissä todella vinossa. Aluksi luoteistuuli oli myös hyvin vastaista, joten sai ajaa tiukkaan, kun kryssittiin kohti Gyltötä. Meillä oli liikaa purjeita, ja laitoimme isopurjeeseen yhden reivin noin 14.10, keulapurjetta olimme reivanneet jo hiukan aiemmin. Reivaaminen kannatti: veneen kulku ja ohjattavuus parani, eikä vauhti kärsinyt siitä yhtään.

Juuri ennen reivaamista näimme hylkeen ihan veneen vieressä. En muista nähneeni hyljettä koskaan yhtä lähellä. Se katsoi suoraan meihin ja melkein vilkutti.

Verkanille ei ollut pitkä matka, mutta kiva purjehdus! Otimme purjeet alas 16.00, ja 16.20 olimme kiinni Verkanin laiturissa. Satamapoika tuli, kuten tavallista, osoittamaan paikan ja auttamaan keulaköysien kanssa.

Buffalon ruoka oli hyvää niin kuin ennenkin. Söimme oikein pitkän kaavan kautta: kaikki ottivat alku-, pää- ja jälkiruoan. Timo ja Eva saivat etanoita, Turkka carpaccion ja Ville juusto-kinkku-patongin. Ensimmäinen kerta, kun Villekin söi alkuruoan! Hän oli kovin tyytyväinen täytettyyn patonkinsa, ja hyvää se olikin - muut saivat pienet maistiaiset. Pääruoaksi Timo ja Ville söivät ribsejä, Eva ja Turkka pihviä. Jälkkärikin vielä mahtui kaikille: Villelle créme brûlee ja muille jäätelöä.

Buffalon alkupalat saatu!

Villen alkupalapatonki. Se oli niin iso, että mietin, miten hän jaksaa pääruoan, mutta hyvin se meni - ja vielä jälkiruokakin!

Carpaccio

Sniglar

Chef's steak

Ville ja odotettu créme brûlee

Ruoan jälkeen mietittiin lenkkeilyä kylään, mutta laiskuus voitti ja se jäi aikeeksi. Sen sijaan luimme pari lukua Ruohometsän kansaa. Kirja on melkein loppu, ja jäi jännittävään vaiheeseen, joka mietitytti Villeä vielä nukkumaan mennessä.

Buffalo on kiva, mutta samalla Verkan tarkoittaa, että pitkä purjehdus ja kesäkin alkaa olla loppupuolella. Kovin äkkiä aika kuluu - tuntuu kuin juuri olisimme olleet Pähkinäisissä reissua aloittamassa. Toisaalta meillä on kuitenkin ollut paljon enemmän aikaa kuin monella muulla. Siitä olemme tyytyväisiä, ja yritämme olla haikailematta liikaa. Sitäpaitsi ainakin Timo odottaa jo omaa sänkyä, jossa ei tarvitse taistella jalkatilasta Villen kanssa. 

Mustikkapiirakkaa ja majanrakennusta

Puuroaamu pitkästä aikaa! Ei ollut kiire mihinkään - paitsi Villellä trampalle ja majanrakennuspuuhiin. Luoteistuuli oli kovaa koko päivän, mutta Granön ranta oli täydellisen suojainen. 

Ville, Hertta ja Timokin pomppivat trampalla. Ville ja Hertta soutivat kumiveneellä monta kertaa läheiselle pikkusaarelle ja jatkoivat majanrakennuspuuhia. Heillä näytti synkkaavan hyvin yhteen.

Eva kävi poimimassa piirakkamarjat ja leipoi paatin uunissa iltapäiväkahviksi mustikkapiirakan.

Mustikkapiirakka onnistui hyvin!

Murukastiketta ja spagettia

Illalla sauna oli tietysti taas lämmin. Kaikki kävivät monta kertaa uimassa, ja vesitrampallakin pompittiin - ainakin lapsellisimmat eli Ville, Hertta ja Eva. 

Hieno lämmin kesäpäivä! Välissä on hyvä olla ihan rauhassa paikallaan. 

Miss Elaine Granön laiturissa. Täällä on laituriremontti kesken, osa rantaa myötäilevästä laiturista ei ole käytössä. Sähköä saatiin kuitenkin työmaakeskuksesta, varsinaiset sähkötolpat eivät ole toiminnassa. Tässä laiturissa on vain kaksi venettä, pikkusaunan laiturissa kaksi ja syvimmällä kuvelossa olevassa pistolaiturissa kuusi venettä. 
Kuvia tuli harmillisesti otettua vasta illalla, jolloin taivas oli pilvinen - päivä oli pääasiassa aurinkoinen.

Vesitrampalle oli illalla käyttöä

Timo trampalla

Rosala - Granö 37 nm

Syötiin aamupala rauhassa rannassa ja lähdettiin Rosalasta 9.40. Rosalassa oli yötä 16 venettä + trimaraani, jonka purjepussissa luki: "Shhh... the beast is sleeping." Sunnuntain-maanantain väliselle yölle ja maanantaille ennustetaan kovia luoteistuulia, joten piti miettiä niiltä suojassa oleva satama. Mietimme Helsingholmenia ja Meriseuran Aspholmia. Tuulen ennustetaan pysyvän luoteessa vielä useamman päivän, joten halusimme lännemmäs - tarkoitus olisi vielä käydä Buffalossa Verkanilla, joten tuntui fiksulta ajaa siihen suuntaan jo nyt. Otimme päämääräksi Meriseuran paikan Granön Korppoon eteläpuolella.

Otimme puomipeitteen toiveikkaasti rannassa pois. Kovin vastaista ja heikkoa oli tämän päivän tuuli (vaikkapa Paraisille olisi vetänyt paremmin, sitäkin mietimme). Suurimman osan päivää ajoimme koneella, hetkeksi sentään vedimme keulan ulos Klockskärin ja Brännskärin välissä. Ajoimme Tunnhamnin ohi, siellä ei ollut laiturissa enää kuin yksi vene. Brännskäriinkin olisi voinut jäädä. Ehkä sitten ensi kesänä: kun reissu alkaa olla loppupuolella, alamme jo suunnitella seuraavaa! Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Viroon ei ensi vuonna mennä, Suomi ja Ruotsi sopivat meille paremmin. Edelleen positiivista, että kaikki haluavat purjehtia ja touhuta merellä seuraavanakin vuonna!

Tiukkaa on, keulapurje kireänä.

Ajoimme Rumar Strandin ja Korpoströmin ohi. Molemmissa olisi ollut tilaa. Rumar Strand on sekin ollut ns. "pitkällä listalla" jo jonkun aikaa. Paikka näyttää kivalta ja ravintola on saanut netissä kehuja. Laiturit, asiallisen näköiset aisapaikat, ovat kovin lähellä väylää, eikä aallonmuodostuskielto näytä koskevan ainakaan Targoja.

Granössä oli rauhallista. Olimme rannassa 16.35. Veneitä oli paikalla meidät mukaan lukien kahdeksan. Laituriremontti on vielä osin kesken. Villen ikäinen tyttö heilutti meille jo kaukaa: hän oli kovasti kaveria vailla, ja saikin Villestä seuraa. Kiva, kun löytyi kaveri - ei niitä Villelläkään ole ollut moneen viikkoon, kun Ruotsissa oli vielä kielimuurikin riesana.

Ville ja naapuriveneen tyttö suppailivat, uivat, soutelivat ja rakensivat majaa

Syötiin eilen ostettu graavi siika leivän ja kananmunien kera. Hyvää oli, vaikka Ville väittikin graavin lohen olevan parempaa.

Kaikki kävivät saunassa ja melkein kaikki myös uimassa. Vesi oli lämmintä, ja mahtavaa, ettei täällä ole sinilevää! Granön sauna on kiva, kun se toimii kaikille yhteisenä uimapukusaunana - miehille ja naisille on sitten erilliset pesu- ja pukuhuonetilat.

Kaunis päivä! Saa nähdä, millaista myräkkää huomenna tulee vai tuleeko.

Kärdla - Rosala 61 nm

Herätys oli viideltä, ja lähdimme Kärdlan rannasta 5.45. Oli kaunis ja lämmin kesäaamu, juuri sellainen, jollaisena on hauska olla aikaisin hereillä. Päivä on vasta alussa, mitä vaan voi tapahtua.

Aurinko on nousemassa

Miss Elaine on irti laiturista

Kärdlan sataman sisäänajo

Myös Timo heräsi lähtöön, ja otti osaa aamupalaan, kunhan oli päästy liikkeelle. Sitten hän meni vielä takaisin nukkumaan. Turkka ja Eva nostivat purjeet 7.30, kun tultiin aavemmalle merelle, ja tuuli aukeni Hiidenmaan nokan takaa. Tuuli oli etelä-lounaassa, 5-6 m/s eli aika kevyttä ja vähän turhan myötäistä meidän reittimme kannalta. Vauhti vaihteli päivän aikana 4-7 solmun välillä. Välissä trimmailtiin purjeita, mutta samalla halssilla päästiin Suomenlahden.yli Örön edustalle. Ajoimme suurimman osan matkaa taas vuorotellen, puoli tuntia kerrallaan - se toimii hyvin. Tuntuu tylsältä, kun heinäkuu on kohta ohi ja kesä alkaa kääntyä loppua kohti,  mutta muuten oli ihan kiva tulla taas Suomen puolelle. 

Ajoimme Örön länsipuolelta kohti Rosalaa. Ennen Örötä vedessä oli runsaasti sinilevää, mutta Rosalaa lähestyttäessä se hälveni, ja Rosalan lahti oli ihan puhdas levästä. Laskimme purjeet Rosalan edustalla 17.35, ja olimme kiinni laiturissa 17.45. Laiturin sisäpuoli oli täynnä veneitä (osin siksi, että jotkut olivat kiinnittäneet itsensä "vinosti" poijuun eli väliin jäänyttä poijua oli mahdotonta käyttää). Ulkopuolella ei ollut vielä ketään, ja siihen oli ihan hyvä mennä, kun yöksi tai aamuksi ei ole luvattu kovaa tuulta.

Kävimme rannassa hoitamassa muodollisuudet. Rosalan TB Marinista ei saa enää polttoainetta, mutta muuten sataman palvelut olivat ennallaan. Rannassa on pieni elintarvikekioski, septin tyhjennys, varattava sauna, pyöriä vuokrattavana + tietysti vettä ja sähköä. Satamamaksu oli edullinen 15 e, sähköstä olisi saanut maksaa 9 e lisää. 

Rannassa mainostettiin savukalan myyntiä noin klo 19.30. Alkoi jo olla nälkä, mutta kalaa teki mieli, joten päätimme odottaa. Pestiin perunat, ja laitettin ne kiehumaan valmiiksi. Heti puoli kahdeksan jälkeen keltainen pakettiauto kurvasi satamaan ja pisti kalatiskin pystyyn. Ostimme loimulohta perunoiden kanssa syötäväksi ja huomiseksi graavatun siian. Tuore kala on kyllä parasta kesäruokaa!

Tuuli tyyntyi illaksi kokonaan. Luimme vielä vuorotellen Ruohometsän kansaa yhteiseksi iltasaduksi.

Miss Elaine Rosalan laiturissa

Rosalan rantaa

Hellettä Kärdlassa

Perjantaiksi oli luvassa aivan tuuleton hellepäivä. Ei tehnyt mieli ajella koneella, vietimme päivän hyvin rauhallisesti Kärdlassa. Ville oli katsonut kartasta tarkkaan, mitä katsottavaa täältä löytyy, ja millainen reitti kannattaa kävellä. Hellettä oli heti aamulla, ja Ville ja Eva kävivät paatin perästä uimassa. Vedessä oli hiukan sinilevähaitua, mutta ei vielä häiritsevästi. 

Aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle. Ensiksi tarkastimme sataman länsipuolella olevan uimarannan: aika ruohikkoinen ranta, mutta hiekkapohja. Vieressä oli iso kahvilarakennus. Seuraavaksi Villen reittisuunnitelma johti seikkailupuistoon. Se oli pienehkö puiden väliin rakennettu kiipeilypuisto. Radat olivat hauskoja, osa näin keski-ikäisperspektiivistä vaikeitakin. Hiki tuli, kun niillä tasapainoili. 

Kärdla on Hiidenmaan keskustaajama, pieni kaupunki. Keskustaan oli satamasta hiukan yli kilometri matkaa, ja siellä oli mm. valikoimaltaan hyvä Coop-ruokakauppa. Pari kilometriä lisää kulkemalla olisi saavuttanut seuraavan Coopin, ja Selver-nimisen isomman valintamyymälän. Emme viitsineet helteessä lähteä kävelemään keskustaa pidemmälle. Rannasta olisi voinut vuokrata pyörät, niillä olisi tietysti jaksanut pidemmälle. Harmiksemme huomasimme vasta illalla, että rannasta olisi ollut ilmainen kuljetus Selveriin useamman kerran päivässä, sitä olisi kannattanut hyödyntää. Viron satamissa tuntuu olevan Suomea tai Ruotsia huonommin infoa alueesta, palveluista jne. Karttoja toki oli, mutta olisi sataman poikakin voinut mainita esimerkiksi Selver-bussista.

Seikkailupuiston vieressä oli vanhanaikainen kyläkeinu

Seikkailupuiston hiekkalaatikolla oli veistettyjä eläimiä

Tyylinäytteitä vaijeriliu'ussa: Ville...

...Eva...

... ja Timo.

Käsityökauppa vanhassa nätissä talossa. Ville osti itselleen virkatun ketun, joka sai nimen Rebe (kettu on viroksi rebane).

Kärdlan kirkko

Kauppareissun aikana sinilevää oli tullut satama-altaaseen lisää - tai sitten se vaan näkyi entistä selvemmin tyynessä vedessä. Veneen perästä ei enää tehnyt mieli uimaan. Eva ja Ville kävelivät ensin sataman idänpuoleiselle uimarannalle, jossa oli pitkä uimalaituri. Ei auttanut: sielläkin oli levää. Niinpä menimme kokeilemaan onneamme länsipuolen uimarannalle, ja siellä oli edelleen puhdasta! Vesi oli tosi lämmintä. Hiekkapohjainen ranta syveni hitaasi, mutta uimasyvyyskin sentään löytyi.

Ruoaksi tehtiin kanaa ja riisiä. Timo ja Ville jäivät hoitamaan tiskit, ja Eva ja Turkka kävelivät vielä uudelleen Coopiin palauttamaan virolaiset panttipullot ja tekemään ruokaostokset. 

Kärdla on Paraisten ystävyyskaupunki

Uimaranta, jossa Villen kanssa uitiin. Hyödynnettiin kiviäm niiden avulla pääsi suoraan hiekkapohjalle ilman levää.

Selver-bussin aikataulu oli aika pienellä yhdessä tolpassa - eipä huomattu ajoissa. Villen tarkat silmät sen illalla bongasivat.

Illalla käytiin taas saunomassa. Iltapala oli sekin Coopista: Virossa myydään selvästi Suomea enemmän kaikenlaisia rahka- tai marjanjälkiruokia. Otimme Villeä lukuun ottamatta ananasrahkat, jonka Timo oli hyväksi testannut jo Kuressaaressa. Ville nautti tutun ja turvallisen suklaavanukkaan. Soitettiin samalla Spotifysta eläinaiheisia biisejä Apinaorkesterista Aarne Alligaattorin kautta Hauvaan ikkunassa. 

Haapsalu - Kärdla 33 nm

Ei pidetty kovaa kiirettä lähtemisen kanssa, koska tiedettiin, että ajellaan koneella, joten matka-aikakin oli helposti laskettavissa. Käytiin vielä kävelemässä Grand Holm Marinassa ja Veskiviigissä. Meidän analyysimme mukaan meillä kävi Westmeri-sataman kanssa hyvä tuuri: muissa satamissa huoltorakennuksina toimivat kontit, kun taas Westmerin huoltorakennus oli uusi ja siisti. Haapsalun satama-alueen vieressä on kalasatama, ja ilmeisesti sen vuoksi vedessä kellui jonkin verran kuolleita "zombikaloja" ja rannassa leijui enemmän tai vähemmän lievä mätänevän kalan haju - ihan satamasta riippumatta. Pienet kalat, joita Ville piti kolmipiikkeinä, kelluivat lähelle rantaa, joten veneen perästä saattoi kyllä juuri ja juuri uskaltautua zombikalojen sekaan uimaan. Silti ne olivat vähän ällöjä... Haapsalu ei päässyt meidän suosikkisatamalistassa kovinkaan korkealle, mutta Westmerin valitsisin seuraavallakin kerralla. 

Grand Holm Marinan ravintolarakennus ja terassi. Sivussa näkyy huoltorakennuskontti.

Miss Elaine Westmerin laiturissa

Rannassa näkyy Veskiviigin, Grand Holm Marinan ja Westmerin rakennukset. Satamat ovat ihan vierekkäin.

Miss Elaine lähti kohti uusia seikkailuja noin puoli yhdeltätoista.

Kalastuslaivarivistöä ennen Westmeri-satamaa

Ajelu Haapsalusta Kärdlaan oli kohtuullisen tylsä. Olisi vaan pitänyt nostaa purjeet edes vähäksi aikaa, vaikka niillä eteneminen olisi ollut hidasta - olisi ainakin ollut jotain aktiviteettia tasaisen koneella jurnuttamisen sijaan. Sinänsä meillä oli hyvä tuuri, sillä emme saaneet yhtään sadetta matkalla, vaikka tummia pilviä pyöri ympärillä. Kävimme Kärdlassa ensin tyhjentämässä septin. Kovin täynnä se ei tietenkään ollut, mutta ajattelimme, että se on hyvä tehdä ennen kuin siirrytään viimeinen isompi ylitys Suomen puolelle.

Kärdlassa on aisakiinnitys. Meille osoitettin paikka ison hienon Storebro-moottoriveneen vieressä. Jos olisi moottorivene, tuollainen voisi olla hieno - siinä on paljon enemmän puuosia ja tyyliä kuin uudemmissa muoviveneissä. Olimme kiinni aisassa tasan klo 17. Storebron pariskunta oli kiertänyt Hiidenmaan, ja kehui montaa muutakin satamaa, mm uutta Kalanan satamaa lähellä Hiidenmaan lounaiskärkeä.

Sadekuuro tuli vasta, kun olimme syömässä. Tehtiin halloumi-aurinkokuivattutomaattipastaa, josta tuli oikein maukasta. Ostimme Haapsalusta suomalaisia kirsikkatomaatteja, ja nekin tuli tuhottua samalla. Hyviä olivat!

Pitäisi olla muutama tuore basilikanlehti pastan päällä, niin oltaisiin hiukan lähempänä ravintolatason annosta. Maun puolesta oltiin lähellä...

Lauterhornissa tapaamamme saksalaiset olivat myös Kärdlassa. He olivat olleet Haapsalussa vain yhden yön (Grand Holm Marinassa). Heillä oli siinä mielessä lisätietoa fasiliteeteista, että heille joku naapurivene oli kertonut, että päärakennuksen yläkerrassa on huomattavasti paremmat vessat ja suihkut kuin konttirakennuksessa, jonka sataman henkilökunta oli heille neuvonut. Aika jännää, että paremmista tiloista ei suoraan kerrota kaikille.

Sade meni ohi, ja lähdimme kaikki saunaan. Kärdlan sauna- ja suihkutilat olivat uudet ja siistit. EU-rahaa on käytetty useammassa Viron satamassa. Miehille ja naisille oli omat saunatilat. Saunoista pääsi katetulle terassille ja penkeille pihalle. Aurinko paistoi taas. Hieno kesäpäivän ilta!

Miss Elaine ja Storebro Royal Cruiser

Auringonlasku aallonmurtajalta

Kärdlan huoltorakennus

Kuutamo ja kuunsilta