Ornö (Kolnäsviken) - Ornö (Brunnsviken) 6 nm

Aamulla oli täysin tyyntä. Silti kaikki veneet olivat yöllä jännästi kääntyneet 180 astetta. Eva ja Ville onkivat heken Timon tehdessä aamupalaa. Kalaonnea ei oikein ollut. Pieniä silakannäköisiä kaloja parveili madon ympärillä, ja Evan pieneen koukkuun tarttuikin kaksi. Kissa olisi ollut niistä mielissään, me emme.

Kumppari vessarannassa

Kolnäsviken aamulla

Maisema väylälle aamulla

Puuceeranta

Miss Elaine lahdella

Lahdesta ajetaan ulos pikkusaaren oikealta puolelta

Lahti jää taakse, ollaan tulossa etelään johtavalle väylälle

Kun onkiminen ei tuottanut tulosta, pistimme pillit pussiin eli onget lokeroon. Nostimme ankkurin tasan 10.00. Söimme aamupalaa ajellessamme etelää kohti. Suunnittelimme kurvaavamme katsomaan yhtä Ornön satamaa Brunnsvikenissä, mutta jatkavamme sitten Nynäshamniin. 

Brunnsviken on suojainen lahti, jossa oli aikanaan ollut jonkinlaista telakkatoimintaa. Nyt siellä oli pieni kotikutoinen vierassatama. Olimme vajaassa tunnissa satamassa. Pari vapaata poijua näkyi, laiturin toisella puolella oli kylkikiinnityspaikkoja. Joku tuli jo laiturille osoittamaan paikkaa, mutta me otimme vain pari kuvaa, ja käännyimme ympäri. Sitten aloimme taas harrastaa meille ominaista "joustavaa päätöksentekoa": entä jos kuitenkin jäädään tähän yhdeksi yöksi? Paikka näytti kiinnostavalta. Käännyimme uudestaan ympäri ja laitoimme veneen rantautumiskuosiin.

Brunnsviken

Iso ravintola- ja hotellikompleksi vastarannalla, Ornö Skärgårdshotellet sekä restaurang Sågverket. Menu vaikutti ihan hyvältä. Menestys on ilmeisesti ollut vaihtelevaa. Paikka oli valmistunut juuri ennen koronavuosia, ja se on ollut vuoroin auki ja kiinni.

Omistajalla tuntuu kuitenkin uskoa ja suunnitelmia riittävän, sillä vajonneesta venevajastakin pitäisi olla tulossa ravintola jollakin aikataululla...

Aioimme ajaa poijuun laiturin päähän, mutta vanhempi täti tuli laiturille kysymään, puhummeko suomea ja kehotti ajamaan mieluummin lähemmäs rantaa, jossa on tukevampia poijuja. Laiturin pään poijut tulivat pitkälle veneen mukana eli poijun olisi joutunut ottamaan ihan kylkeen. Peruutimme ja nappasimme juuri vapautuneen paikan lähempää rantaa, olimme kiinni 11.15. Täti tuli myös auttamaan keulaköysiemme kanssa. Heillä oli miehensä kanssa todella nätti uudehko Linjett 34 melkein meidän vieressämme.

Laiturin päässä turhan lyhyessä poijussa ollut vene siirtyi meidän viereemme rannan puolelle. Satamakapteenitäti ilmestyi myös laiturille, ja kertoi paikasta sekä meille että siirtyneen veneen pariskunnalle. Normipalvelut eli vessat ja suihku löytyy, sähköllä lämpiävä tynnyrisauna ja polkupyöriä on vuokrattavana. Kävimme maksamassa satamamaksun. Rannassa oli pieni Micro-Livs, elintarvikkeita sekä kirppis, leikki- ja grillipaikka. Kaikki oli hiukan "worn-out", mutta toimivaa. Saunasta emme erityisesti innostuneet...

Satamakonttori ja vuokrattavat pyörät

Kokeilimme pyöriä. Villelle sopivaa ei löytynyt, joten Turkka joutui kuljettamaan häntä "takahäksällä". Toiselle puolelle saarta, kirkolle, oli matkaa noin viisi kilometriä. Tiellä oli aika isoja ylä- ja alamäkiä. Onneksi fillareissa oli kolme vaihdetta, vaikka niiden toimivuudessa olikin pientä toivomisen varaa. Hiki tuli!

Jo ennen kirkkoa tuli vastaan Ornön Hembygdsmuseum, jossa oli myös pieni kahvila. Kirkkolahdelta löytyi kirkon lisäksi Brödboden, jonka tarjontaan kuului leivän ja pullan lisäksi pizzaa.  Rannassa oli grilliravintola Gittans. Yhteysalus "Draken" tuli juuri laituriin, neljältä sillä olisi päässyt Dalaröön. Ostimme leipää ja kanelipullia. Timon teki mieli pizzaa, mutta jäimme vielä miettimään ruokavaihtoehtoja, ja poikkesimme ensin kirkkoon, josko vaikka korkeammat voimat auttaisivat päätöksenteossa. 

Kyrkviken

Brödboden. Takana oli myös pieni terassi.

Yhteysalus Draken

Ornön kirkko, 1880-luvulta. Paikalla on ollut kirkko jo 1300-luvulla. 1600-luvulla rakennettu kirkko oli palanut, ja tämä nykyinen rakennettu sen tilalle.

Kerättyämme lisää nälkää kirkossa Timo meni tilaamaan pizzan, ja muut hakivat hampurilaiset tai leivät Gittans´ista. Onneksi rannassa oli "yleisiä" pöytiä, joissa voi syödä molempien ravintoloiden ruokaa, sillä Gittans´issa oltiin aika ehdottomia sen suhteen, ettei heidän pöytiinsä saanut tuoda pizzaa - kysyimme asiaa omia tilatessamme. Oli aika lähellä, ettemme sanoneet menevämme sitten kaikki hakemaan pizzaa... Ruoka oli ihan ok, ei suuremmin mieleenpainuvaa, mutta ihan hyvää ja annokset runsaat.

Jälkiruoaksi söimme jäätelöt Ornön kotiseutumuseon kahvilassa. Museo oli pieni, söpö ja äkkiä kierretty. Museon vieressä oli melko uusi koulurakennus, jossa toimi esikoulu ja ala-aste. Koulun pihassa oli pieni leikkipaikka kiipeilytelineineen, Käännyimme museolta takaisin venerantaan. Saaren toisessa päässä olisi ollut vedellä täyttyneitä vanhoja kaivoskuoppia, joista on aikanaan louhittu maasälpää, mutta sinne emme enää viitsineet pyöräillä. Maasälpää käytettiin posliininvalmistuksessa, se teki siitä lujempaa ja kestävämpää. Ornössa oli kaivostoimintaa 1900-luvun alusta 1960-luvulle. 

Museossa kerrottiin myös venäläisten 1719 saaristossa suorittamasta hävittämisestä ja polttamisesta. Ornön 65 tilasta vain kolme säilyi. Muun muassa saaren suurin kartano Stenby poltettiin. Sen rauniot ovat jäljellä, mutta ne jäivät tällä kertaa katsomatta. Saaristossa on runsaasti ns. ryssänuuneja, joissa venäläiset sotilaat valmistivat leipää. Ville väitti yhden huomanneensakin tarakalta maisemia tarkkaillessaan.

Varsinainen museorakennus, kaksi huonetta. Toinen kertoi enemmän elinkeinoista ja teollisuudesta, toinen arkielämästä.

Kiipeilytelineeseessä oli "hiekkahissi", sai vetää hiekka-astian ketjussa ylös, tyhjentää putkeen ja sitten avata putken alhaalta. Aina hitti! Miksei tällaista yksinkertaista, halpaa lelua ole useammassa paikassa? Kupittaan puistossa Turussa oli aikaisemmin, mutta se on poistettu. Ehkä se on vaarallinen...

Pyöräretken jälkeen Ville souteli rannassa hylkyjä tutkaillen. Joku laivanraato oli rannassa, ja laiturin vieressä oli myös näkevinään jotain. Ville kävi myös uimassa paatin perästä. Muu porukka ei vettä edes kokeillut.

Ville ui, samoin sorsanpojat. Niiä oli rannassa viisi emonsa kanssa.

Rannassa oli myös jonkun paikallisen hieno Swan

Veneet illalla. Tilaa olisi vielä!

 

Paatin hyllyssä kauan majailleen Jerry Cottonin ristikko tuli täytettyä. Ville totesi, että vähän myöhässä, kun lehti on vuodelta 1980. Ei kannata enää yrittää osallistua kesärahan arvontaan.