Lauterhorn - Mõntu 123 nm

Sekä me että saksalaispariskunta lähdimme aamulla neljältä liikenteeseen. Kaunis ja lämmin aamu! Nostimme purjeet heti sataman aallonmurtajan ulkopuolella klo 4.15. Kiersimme Fårön pohjoispuolelta, ja sitten otimme suunnan Viroon eli käytännössä Kura kurk -salmeen Saarenmaan ja Latvian välissä. Aurinko paistoi ja purjeet vetivät nätisti ja tasaisesti. Ajelimme Fårön pohjoiskärjen ympäri saksalaisten perässä, aika samaa vauhtia kuljettiin. Sitten he kääntyivät enemmän etelään kohti Ventspilsiä.

Lauterhornin satama aamulla

Timo herätettiin lähtöhommiin, mutta hän meni vielä takaisin nukkumaan, kun oli saatu purjeet ylös.

Aurinko oli vielä alhaalla

Myöhemmin päivällä tuuli nousi. Keskituuli oli parhaimmillaan 10 m/s ja puuskat 14-15 m/s. Aallot kasvoivat. En muista, että olisimme koskaan Miss Elainella purjehtineet yhtä isoissa aalloissa aiemmin. Vene kulki lujaa, 7-8 solmua, mutta tarkkaan sai katsella aaltoja, ja yrittää "tanssia" niillä. Totesimme, että aallot tulevat suoraan Puolasta, ja että niillä on samanlainen luonne kuin puolalaisilla... Oikein isoja, "kuningaspuolalaisaaltoja" sai varoa, niistä olisi huonosti ajettuna tullut jo liikaa vettä paattiin.

Ajoimme suurimman osan päivää puolen tunnin vuoroissa. Se oli hyvä systeemi, täytyy soveltaa jatkossakin. Puoli tuntia jaksoi hyvin keskittyä ja kaikkien (paitsi Villen) tuli ajettua. Villellä oli useampaan otteeseen kehno olo, kun paatti keikkui.

Kello 16.00 tuli puhelimiin viesti: tervetuloa Latviaan! Samassa kellonaika muuttui tunnilla eteenpäin. Käytiin siis tavallaan myös Latviassa, kun ajettiin heidän vesialueidensa kautta Mõntuun johtavalle väylälle. Teimme jiipin ja käännyimme kohti Saarenmaata ja Mõntua 20.30.

Laskimme purjeet noin 22.45.Tuuli oli edelleen kovaa 12-13 m/s. Keulapurjeen sai vedettyä sisään normaalisti (toki se oli raskas vetää, vaikka kuinka koitti ottaa purjeesta vedon pois), mutta isopurjeen Timo käytännössä vain laski suoraan alas lazyjackien väliin. Purjeen paremmasta pakkaamisesta ei kovassa aallokossa tullut mitään, sen teimme vasta rannassa.

Aurinko laski 22.13

Mõntun satamaan johti valaistu väylä. Saimme niskaamme vielä pienen sadekuuron, joka vei näkyvyyttä. Onneksi linjataulujen valot näkyivät sumuverhon takaa. Tarkkuus oli edelleen tarpeen, sillä tuuli oli ihan sivussa, ja yritti työntää venettä koillisen tai idän suuntaan.

Mõntun satamassa oli aisakiinnitys. Olimme aisassa kiinni 23.15. Toisella puolella aisaa oli tänään Gotlannista yksin Mõntuun purjehtinut saksalaismies. Hän tuli ottamaan keulaköysiä vastaan. Satamakapteenikin oli vielä näinkin myöhään paikalla, ja tuli rahastamaan satamamaksun. Hän kertoi, missä ovat vessat ja suihkut. Laitoimme paatin rantakuntoon eli pakkasimme purjeen kunnolla puomille, laitoimme pressun, sähköt kiinni ja sitten lämppäri päälle. Oli aika kivaa, että puolalaiset aallot jäivät taakse. Sataman aisat ovat nätisti ison aallonmurtajan takana eli tässä on hyvä nukkua, vaikka tuuli myöhään yöhön puhkuikin. Unta pitkän päivän jälkeen kaipasikin. Syötiin iltapala, käytiin pimeässä etsimässä vessat (ihan siistit, mutta hiukan jotain valoja satamassa saisi olla, täytyi käyttää taskulamppuja, että löysi tien vessalle). Huoltorakennus oli aika kaukana laiturista.

Oli pitkä päivä, noin 19 tuntia liikkeellä! Kaikki olivat tyytyväisiä suoritukseen ja siihen, että olemme vihdoin Saarenmaalla!