Turistina Haapsalussa

Yö oli kuuma, samoin aamu. Hieman epäväkaiselta sää vaikutti, kun lähdimme kävelemään kaupungille. Kiersimme umpeen kasvaneen lahden, nykyisen sisäjärven Väike viigin, eteläpuolelta, ja kävimme samalla katsomassa Vasikaholmin uimarantaa. Siihen ei ole satamasta pitkä matka, muutama sata metriä. Ranta oli nurmikkoa ja hiekkaa, ja mereen pääsi uimalaituria pitkin, ellei halunnut kahlata. Rannat ovat täällä pitkälle matalia. Uimarannan lähelle, Marieholmiin, oli rakenteilla kolmekin kerrostaloa. Ne olivat vielä ihan kesken. Havainnekuvat näyttivät aurinkoa ja suuria maisemaparvekkeita, todellisuudessa talot olivat aika lähekkäin. 

Saimme hiukan vettä niskaamme ennen Rautatiemuseota, joka on Haapsalun vanhalla asemalla. Oli niin lämmin, että sade oli lähinnä virkistävää. Rautatie- ja viestintämuseo ei ollut kovin suuri, mutta ihan mielenkiintoinen. Vanha asemarakennus oli hieno ja iso. Ulkonäyttely eli aseman takana raiteilla olevat veturit ja vaunut oli ilmainen, sisälle museoon piti ostaa lippu. Ulkona olevat junat olivat aika huonossa kunnossa, kun niillä ei ole minkäänlaista sadesuojaa. Niitä tuli vähän sääli.

Museon sisällä kaikki tekstit olivat vain viroksi, jotain myös venäjäksi. Telineestä löysimme hyvän englanninkielisen esitteen, joka kertoi Viron rautateiden historiasta ja sekä rautatie- että viestintämuseon esineistä - sitä olisi kannattanut viroa taitamattomalle mainostaa. Tuntuu, että täällä usein puuttuu tietynlainen markkinointihenkisyys, avuliaisuus tai proaktiivisuus - vastataan, kun kysytään, mutta pitää ymmärtää kysyä.

Korjattua ja "pientä laittoa vaativaa" on monessa paikassa vierekkäin

Asemapäällikkö toivotti tervetulleeksi museoon

Rautatiemuseossa oli paljon tavaraa, erityisesti matkalippuja ja aikatauluja

Muhuun ja Saarenmaallekin kulki joskus rautatie. Nykyään junalla ei pääse edes Tallinnasta Haapsaluun. Ensimmäinen ratayhteys (Paldiski - Tallinna - Gatchina) on avattu 1870. Virossa oli 1900-luvun alussa käytössä myös paljon kapearaiteisia rautateitä.

Polkuresiina. Näitä käytettiin ratojen huoltotöissä vielä Neuvostoliiton aikaan.

Höyryveturi L-1646. Valmistunut 1951, ollut jollakin lailla käytössä 1998 asti, jolloin tuotu toimintakunnossa Haapsalun museoon.

Dieselveturi TEP60, valmistunut 1961, veti matkustajajunia esimerkiksi Tallinna-Leningrad -välillä

Haapsalun asemalaituri on poikkeuksellisen pitkä, 213 m, ja katettu. Tässä on selvästi ajateltu keisariperheen yksityisen junan tarpeita.

Haapsalun asemarakennus on valmistunut 1905. Sen toisessa päässä on erillinen odotustila keisarilliselle perheelle ja muulle aatelistolle. Asemalla oli muutenkin poikkeuksellisen hienot odotustilat kahviloineen ja vesivessoineen.

Aseman toisessa päässä oli viestintämuseo. Sekään ei ollut kovin iso, mutta mielenkiintoisia laitteita sinnekin oli päätynyt, myös kaikenlaista neuvostonostalgiaa.

Television, levysoittimen ja radion yhdistelmää en muista ennen nähneeni

Tästä sitten puuttuu televisio...

Museovisiitin jälkeen käveltiin keskustaan etsimään kahvipaikkaa. Poikkesimme torilla, ja ostimme kilon herneitä - oli tosi makeita! Ihan kiva "kohvik" täytettyine croissantteineen löytyi - tosin sitä ennen istuimme jonkin aikaa jonkun pannukakkukahvilan pöydässä, mutta siellä ei kukaan halunnut tulla ottamaan tilausta - lähdimme sitten pois.

Haapsalun piispanlinna oli selvästi huonommin säilynyt kuin Kuressaaren. Museo sopi hienosti paikan henkeen eli siellä kerrottiin lähinnä kuvin linnan tarinaa, esineitä restauroidun linnan holveissa oli hyvin vähän - muurattujen seinien, holvikaarien ja tiilien annettiin puhua puolestaan.  Torniin pääsi kiipeämään kapeita "aitoja" portaita, ja muurien viereen oli rakennettu lisää portaita, joita pitkin pääsi kiertämään linnaa eri tasoilta. Mielestämme restaurointityö oli hienosti suunniteltu. Kaikki tekstit löytyivät myös englanniksi. Ne olivat useimmiten pleksilevyillä linnan seiniä vasten. Viro oli aina ensin, englanti alla, ja joskus alempaa tekstiä oli valoista johtuen hiukan hankala lukea. Muuten idea oli hyvä, koska silloin kuvat ja tekstit heijastuivat seinään, muuttuivat tavallaan osaksi linnaa.

Haapsalun piispanlinna on alun perin rakennettu 1200-luvulla. Viimeinen katolinen piispa myi sen tanskalaisille 1559. Se kärsi pahoja vaurioita tanskalaisten ja ruotsalaisten välisissä sodissa, ja 1581 Ruotsin kuningas Juhana III määräsi, että siitä rakennetaan puolustuslinnoitus. Myöhemmin, 1624, linna myytiin Jacob de la Gardielle, jolla oli suuria suunnitelmia sen suhteen. Ne eivät toteutuneet, ja linna paloi 1688. Linnoitus jäi räytymään, ja siitä vietiin kiviä muihin rakennustöihin. Vasta 1800-luvun loppupuolella kirkkoa alettiin kunnostaa, ja myöhemmin, 1980 eteenpäin, muuta linnaa on tutkittu ja kunnostettu. 

Linnan neliskanttisessa kulmatornissa

Saman tornin toinen kulma

Näkymä kulmatornista linnan pihalle

Linnan parhaiten säilynyt osa, kirkko ja museo

Ville kokeili vesikelloa museossa

Linnan kastekappelin ikkunassa kummittelee aina elokuun kuunvalossa valkea neito. Piispan virkamies, kaniikki, oli ottanut hänet rakastajattarekseen linnaan, vastoin ankaria luostarisääntöjä. Hänen asumisensa linnassa salattiin pukemalla hänet pojan vaatteisiin, kuoropojaksi. Hei jäivät kiinni, ja mies tuomittiin linnan kellariin nääntymään nälkään, kun taas nainen muurattiin elävältä rakenteilla olleen kastekappelin muuriin.

"Valkean neidon mysteeri" selittyy kuunvalon heijastumisella 

Pojat sytyttivät muistokynttilat

Linnassa selitettiin, miten goottilainen holvikaari rakennetaan, ja sitä sai myös kokeilla itse

Ritarinvarusteitakin oli puettavaksi - Villelle ne olivat liian suuria. Telineessä takana sai kokeilla erilaisia miekkoja ja muita aseita. Kahden käden lyömämiekka on aika painava.

Vankila: 7,5 m syvä kuilu. "High security prison", niin kuin teksti sanoi.

Ylhäältä muurilta näki satamaan saakka

Nälkä johdatti meidät etsimään ravintolaa. Taas meinasi olla vaikeaa: ensimmäiseen oli tulossa suurempi seurue, koko ravintola oli varattu heille. Seuraavasta löytyi pöytä ihan kulkureitiltä, emmekä lopulta halunneet jäädä siihen. Sitten löytyi ihan kiva terassipaikka aivan muurin kupeesta, ja nälkä tuli hoidettua.

Naudanlihaa ja polentaa, söimme kaikki samanlaisen annoksen!

Syötyämme kävelimme vielä ruokaostoksille. Suomesta mukaan otetut limsat alkavat loppua, joten kannoimme aika kasan pepsiä ja spritea paatille. Onneksi oli reput! Täältä ei harmi kyllä saa 0,33 l pulloja kuten Suomesta, pitää ottaa joko puolen litran pullo tai 0,33 l tölkki. Päädyimme pulloihin - ja ne ovat juuri pari milliä liian korkeita sopiakseen pilssissä olevaan koriin. Pah!

Palatessamme rantaan kuljimme ortodoksisen hautausmaan ohi. Sinne olisi ollut mielenkiintoista poiketa, ellei olisi ollut niin paljon kantamuksia.