Herätys oli kolmelta. Tuuliennuste oli illalla näyttänyt jonkun verran turhan kovaa tuulta, ja olimme sopineet, että herätään ajoissa ja katsotaan vielä, mihin suuntaan lähdetään vai lähdetäänkö aikaisin yhtään mihinkään. Aamun analyysi sanoi, että yritetään Viron puolelle. Herätettiin myös Timo, ja laitettiin paatti reippaasti lähtökuntoon. Köydet irrotettiin neljältä aamulla.
 |
| Herrvik aikaisin aamulla |
 |
| Aurinko noin 4.30 |
Vedettiin isopurje ylös puoli kuudelta, kun tuuli alkoi hiljalleen nousta. Tuuli oli ihan lounaassa eli täysin myötäistä. Keulapurjetta oli turha vetää ulos, se olisi vain läpsynyt ja toisaalta päiväksi luvattiin genaakkerille liian kovaa tuulta. Merellä oli yllättävästi maininkia, joka keikutti venettä ja hidasti vauhtia tuulen ollessa vain noin 5-6 m/s. Vaikutti siltä, että matkasta Mõntuun, Viroon, ei tulisi mitään - vene kulki ihan liian hitaasti, vaikka tuuli varmasti päivän aikana nousisikin. Keikuimme jonkun aikaa eteenpäin, mutta sitten usko loppui ja käänsimme kuuden maissa suunnan pohjoiseen Fårösundia kohti. Samalla vedimme keulapurjeen ulos. Vene alkoi kulkea tasaisemmin aallokossa, ja vauhtiakin tuli lisää. Koskaan emme tule tietämään, mihin kellonaikaan olisimme Mõntun saavuttaneet, mutta hankalalta eteneminen vaikutti. Voi olla, että oltiin "mamiksia", mutta Viron vedet pimeällä eivät oikein houkuttele, varsinkin kun tuulen luvattiin olevan vielä illalla tai yölläkin aikaa kovaa ja puuskaista.
Olimme Fårösundin Fiskehamn-sataman kohdalla 10.30. Siihen ei millään huvittanut jäädä, tilaa olisi kyllä ollut - meidän vanha paikkakin näkyi vapaana webbikameran kuvassa. Päätimme mennä kokeilemaan, mahtuisiko Lauterhornin satamaan. Ellei mahtuisi, voisimme ajaa vaikka samantien manner-Ruotsiin, ja jos mahtuisi, voisimme vielä kerran harkita kääntymistä itään ja Viroon.
Laskimme purjeet Fårösundissa klo 11. Lauterhorniin ajoi edellämme kaksi venettä, ja monta oli AIS:n mukaan olevan rannassa. Lähempää näkyi, että melkein jokaisella laitureissa kylkikiinnityksessä olevalla veneellä oli jo kaveri vieressään. Ihan rannassa, vajojen edessä, oli laiturissa tyhjä paikka. Laiturissa oli valmiina pallofendereitä, joten se näytti jonkun paikallisen venepaikalta. Katsoimme netistä satamakapteenin numeron, ja toisella yrityksellä hän vastasi. Turkka yritti kysyä mahdollisista vapaista paikoista tai sataman tilanteesta, mutta satamakapteeni ei ollut paikalla rannassa, joten ei tiennyt niistä sen enempää. Sitten Turkka kysyi vapaana olevasta paikasta: se oli jonkun paikallisen, mutta tämän vene ei ollut vedessä jonkin remontin vuoksi, siihen saisi mennä! Niinpä laitoimme fenderit ja köydet paikoilleen, ja ajoimme siihen. Aika matalaa rannassa oli, kaiku näytti 1,5 eli juuri ja juuri uimme paikalle.
Veneitä yritti rantaan jatkuvasti. Istuimme juomassa kahvia, kun saksalainen Delphin 33 lähestyi, ja kiinnittyi meidän kylkeemme. Heillekin syvyys riitti "nippanappa". Lauterhornissa ei meidän käsittääksemme ole tarkoitus käyttää ankkuria, mutta laiturin päähän tuli kaksi ruotsalaisvenettä peräankkurin kanssa, ja jos joltakin laiturissa olevalta vielä kaveri puuttui, kyllä siihen joku tiensä löysi.
Saksalaispariskunta oli tulossa Visbystä, ja jatkamassa huomenna Ventspilsiin, Latviaan. He olivat miettineet jonkun verran, uskaltaako Baltian puolelle tässä maailmantilanteessa mennä. Useampi oli varoittanut väylällä yöllä pimeinä, ilman valoja ja AISia ajavista tankkereista. Ehkä ihan hyvä, että mekään emme lähteneet ylitykseen kovin pimeään aikaan.
 |
| Rannassa oli maksuautomaatti, vastaavaa ei ole ennen tullut vastaan. Se kysyi veneen mittaa, ottaako sähkön vai ei, laskutti kortilla ja kun oli maksanut, kone tulosti tarralipukkeen veneeseen kiinnitettäväksi. Melkein kuin olisi tsekannut matkatavaraa lentokoneeseen. |
 |
| Maksuautomaatti oli luukun takana suojassa tuulelta ja sateelta. |
 |
| Miss Elaine vielä yksin laiturissa |
 |
| Saksalaiskaveri vieressä |
 |
| Veneitä satamassa. Lauterhornin satamassa on useampia laitureita aallonmurtajan takana. Lauterhorn on Fårön ainoa venesatama. |
 |
| Kävelimme parin kilometrin päähän Lautersin kahvilaan jäätelöille |
 |
| Kahvilasta löytyi cokista hauskalla vuosiluvulla |
 |
| Ville keräsi tien varresta kukkia maljakkoon |
 |
| Lehmäkarkkeja jälkkäriksi |
Illalla teimme vielä pienen kävelyretken läheiselle Digerhuvudin raukkialueelle. Se on Ruotsin raukkialueista suurin, satoja raukkeja kuusi kilometriä pitkällä ja 100-200 metrin levyisellä kaistaleella pitkin rantaa. Kävimme vain raukkialueen reunalla, ja taas kerran etsittiin myös fossiileja.
 |
| Simpukkafossiileja |
Sovittiin saksalaisten aamuksi aikainen herätys. Näkee sitten, mihin tuuli huomenna vie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti