Miss Elainen lokikirja: Tuulta, sadetta ja Ilmailumuseon mukava setä

Olipa erilainen aamu kuin eilen! Ennusteen mukaisesti oli pilvistä, ja tuuli alkoi nousta jo aamupäivällä. Illaksi oli luvattu voimakasta sadetta ja kovaa tuulta itä-kaakosta. Lauterhornista tuli kolmekin venettä tänne, ja tässä rannassa kylkikiinnityksessä olleita lähti Visbyn suuntaan. Tällä tuulella tuskin kukaan yritti Baltiaan päin. Septilaiturissa kylkikiinnityksessä vierekkäin olleet purjeveneet lähtivät, ja niiden tilalle tuli kaksi moottorivenettä, jotka myös kiinnittäytyivät vierekkäin. Porukka varautui illan myräkkään.

Aamupäivällä ei vielä satanut. Tallustimme Bungen lentomuseoon, Bunge flygmuseum, joka on kesälauantaisin avoinna 11-16. Ulkona lentokonehallin edessä oli muutama kone: kaksipaikkainen harjoitushävittäjä Saab SK 60, Ruotsin ensimmäinen suihkuhävittäjä Saab 29 Tunnan eli "lentävä tynnyri" ja siniseksi lentonäytökseen Uppsalaan maalattu Saab 37 Viggen.

Vanhempi setä oli juuri kertomassa koneista englanniksi suomalaiselle pariskunnalle, ja me liityimme mukaan kuuntelemaan. Timon kannalta oli hyvä, että selitys tuli englanniksi, niin hänkin pysyi mukana. Hän on lukenut koneista aika paljon, tietää yllättävästi kaikenlaista ja on kiinnostunut koneista ja lentämisestä. Oli hauska huomata, että hänelle jäi sedän selityksestä tosi hyvin asiat mieleen.

Koneista kertonut setä oli lentänyt Viggeniä neljä vuotta. Hän oli aloittanut 1974, ja ollut kaiken kaikkiaan ollut Ruotsin ilmavoimilla hommissa 45 vuotta. Lentämisen hän oli joutunut lopettamaan sairastuttuaan diabetekseen. Hän kertoi, että kestää 100 sekuntia nousta paikaltaan kiitoradan päästä 10 kilometrin korkeuteen ja kääntyä sieltä katsomaan kenttää allaan. Ei nyt ihan tarkka lainaus, mutta suurin piirtein näin hän Viggenistä kertoi: "Se on peto. Kun laitat kaasun päälle, kone lähtee kuin tykin suusta, nousee, otetaan laskutelineet sisään ja jatketaan lähellä maanpintaa (ollaan pahoillaan metelistä), kunnes saavutetaan 1000 km/h nopeus, jonka jälkeen vedetään 4G-voimilla ylös, yli viiden kilometrin korkeudessa nousua loivennetaan ilman ohenemisen vuoksi, jatketaan 10 kilometriin, käännetään kone selälleen - alla näkyy lentokenttä pienenä ristinä ja koko maailma kuin karttana. Tunne on mahtava, vastaavaa ei ole!" Bensaa menee ämpäri sekunnissa täydellä teholla. Viggen imee täydellä kaasulla toistasataa kuutiometriä ilmaa sekunnissa. Sateella Viggen imi maassa ollessaan vettä niin, että näytti kuin siitä olisi lähtenyt puutarhaletku." Viggenin maksiminopeus on kaksi kertaa äänennopeus. Viggen on ainoita yksimoottorisia suihkuhävittäjiä, jota pystyy peruuttamaan omalla moottorilla.

Harjoitushävittäjä Saab SK 60 on ollut Ruotsin ilmavoimien peruskoulutuskone vuodesta 1967. Sillä aloittavat edelleen uudet Gripen-ohjaajat.

Harjoitushävittäjä SK 60:n ohjaamo

Saab 29 Tunnan on Ruotsin ilmavoimien ensimmäinen suihkuhävittäjä. Sitä testaamassa oli joku britti, koska Ruotsissa ei vielä ollut suihkuhävittäjälentäjiä.

Saab 37 Viggen

Lentokoneista kertova setä vasemmassa reunassa farkuissa ja sinisessä liivissä

Hallissa sisällä oli lisää lentokoneita. Useampia pienkoneita: Piper, Cessna, Silver Arrow jne. Museon lisäksi paikalla on selvästi aktiivista harrastustoimintaa. Nytkin pari pikkukonetta lähti lentoon. Sisällä hallissa oli myös yksi Draken.

Saab 39 Draken

Bungessa oli koulutettu ilmavalvontalottia 1962-1991. Siitä vaiheesta oli joitakin kuvia seinillä, mutta niissä ei ollut mitään selitystekstejä.

Kenellehän mainos on sunnattu...

Vähän arkisemman näköinen ilmavalvontalotta

Setä tuli uudestaan juttelemaan, kun kiertelimme hallissa. Hän oli harrastanut myös purjelentokoneita, ja piti niitä edelleen hyvänä tapana aloittaa lentoharrastus. Koska hän oli itse joutunut diabeteksen takia lopettamaan lentämisen, hän halusi ainakin olla aktiivinen ja kertoa lentämisestä ja koneista. Hänellä oli aika pitkä matka museoon, sillä hän asui Lidköpingissä, noin 300 km päässä Oskarshamnin lauttasatamasta. Tuli tietysti myös puheeksi, että me olemme purjeveneellä rannassa. Ulkona oli alkanut sataa jo aika rankasti. Hän kysyi, olemmeko menossa museosta takaisin veneelle, ja niinhän me meinasimme. Hän oli menossa syömään, ja sanoi voivansa heittää meidät samalla veneelle. Se oli tosi kiva juttu! Museosta olisi ollut parin kilometrin kävely vesisateessa. Toki olimme varautuneet sateeseen takein, mutta kivampi oli päästä Volvolla kuivana. Kysyimme, haluaisiko hän tulla katsomaan venettä, mutta oli kuulemma liian kiire syömään. Hän oli tosi mukava, muistaisipa itsekin olla yhtä kohtelias muita kohtaan. Asenne voi olla toinenkin, siitä esimerkki aamulta: rannassa kylkikiinnityksessä ollut suomalaisvene huusi rantaan tulossa olevalle hollantilaisveneelle, joka oli jo hetken pyörinyt laiturin edessä: NO, you can't come here. I'm leaving!" Olisiko voinut sen sijaan sanoa jo aikaisemmin:"HI, you can take this place soon, we are just about to leave."

Sedällä oli hieno (ja harvinainen) lippis, saimme katsoa tarkemmin.

Timo ja Ville saivat sedältä hienot Viggen-pinssit

Paatilla teimme huoltohommia sen mitä sade salli eli siivosimme sisällä. Kumivene olisi ollut hyvä siivota ja lisätä siihen ilmaa, mutta sateessa ja voimistuvassa tuulessa sitä nyt ei voinut kuvitella tekevänsä.

Paikallinen iso meripelastusalus lähti tuulessa ja sateessa harjoittelemaan sataman edustalle. Miehistö kantoi lähtiessään alukselle pienen avatun pelastuslautan ja ilmeisesti paikalla lennellyt helikopteri liittyi myös tähän harjoitukseen. Pelastustoimintaa pitää tietenkin harjoitella aidoissa olosuhteissa ja tänään oli siihen aivan sopiva keli.

Eva ja Turkka kävivät kaupassa hakemassa ruokaa. Pitkän miettimisen jälkeen ruokalistalle tuli possunfilettä, kukkakaalia ja perunasalaattia. Timo paistoi fileen pannulla. Perunasalaatti ei ollut ihan niin hyvää kuin olisi voinut toivoa, mutta syötyä sekin tuli.

Rantaan oli kauppakäynnin aikana tullut vielä purjevene, jolla oli Latvian kohteliaisuuslippu. Aika reipasta tulla tällä sateella ja tuulella sieltä yli. He olivat laskeneet ankkurin, eivätkä ottaneet viimeistä poijua, mitä vähän ihmettelimme. Sade loppui seitsemän maissa, mutta tuuli ujelsi edelleen. Tuulimittarin mukaan päivän korkein puuska oli ollut 19 m/s. Jossakin vaiheessa illalla ulkoa alkoi kuulua epämääristä läpsyntää. Viimeksi tulleen veneen keularulla meinasi aueta. Ehdimme jo miettiä, pitäisikö sitä mennä katsomaan, kun he itsekin huomasivat asian. Kipparin tekemä korjausliike ei onnistunut, rulla pääsikin vielä enemmän auki. Pullistuva keulapurje ajoi venettä päin laituria. Purje pääsi niin pahasti karkuun kovassa tuulessa purkautuessaan rullalta ylöspäin, että sitä ei enää millään saanut takaisin. He päätyivät vetämään purjeen kokonaan alas kannelle. Keula tuli nyt päin rantaa, joten he joutuivat ottamaan ankkurin ylös, peruuttamaan ja nappaamaan poijun. Aikamoinen operaatio tehtäväksi tuossa tuulessa. Kippari oli saanut takin päällensä, mutta hänen naispuolinen hyvin reipas gastinsa oli selvästi ehtinyt käydä suihkussa ja touhusi kannella kylpytakissa... Toki apuakin saivat viereisiltä veneiltä.

Vähän harmilliselta näyttää keli edelleen. Saas nähdä, mihin ja koska tästä johonkin jatketaan. Emme ole vielä koskaan olleet samassa laiturissa näin pitkään. Pari ruotsalaisvenettä on viihtynyt täällä yhtä kauan, mutta moni vain käväissyt. Katsottavaa on riittänyt, mutta nyt alkaisi lähtöjalkaa vipattaa, jos vaan yläkerta se sallii.