Viimeinen Riika-päivä! Aika meni nopeammin kuin osasimme kuvitella. mutta eipä ainakaan ollut tylsää (kuin ehkä Villellä välissä vääränkielisissä museoissa).
Timo kävi hakemassa meille tuoreet aamupalacroissantit asuntomme vieressä olevasta pienestä leipomosta. Hänen oli tarkoitus ostaa ihan tavalliset, mutta näissä olikin täytettä: kolmea eri väristä marmeladia, ihan kuin croissantteihin olisi kääritty marmeladikarkit. Liikennevalocroissantteja, sanoi Ville, kun niistä paljastui vihreä, keltainen ja oranssi "valo".
Tiskattiin, siistittiin paikat ja pakattiin tavarat taas reppuihin. Olimme tyytyväisiä asuntoomme. Ensimmäinen kerta Airbnb'ssa tuskin jää viimeiseksi. Asunto vastasi tosi hyvin kuvausta eli oli siisti ja sopivan tilava.
 |
| Timo porraskäytävässä |
Veimme matkatavarat päiväksi säilytykseen linja-autoaseman lokeroon. Sitten nappasimme aseman vierestä bussin nro 35, jolla pääsi hieman kauempana keskustasta sijaitsevaan Riian moottorimuseoon. Matka kesti puolisen tuntia.
Museo olisi ehkä paremminkin voinut olla nimeltään automuseo, mutta esiteltiin siellä toki myös moottorien kehitystä auton kehitystarinan ja erilaisten automallien ohella. Museo oli hienosti tehty ja aika uusi: se oli avattu uudistettuna 2016. Siellä kerrottiin ensimmäisistä autoista, niiden keksijöistä ja niihin liittyvien teknologioiden kehityksestä. Esillä oli monenlaisia esimerkkejä ensimmäisistä autoista, sitten ensimmäistä maailmansotaa edeltäneistä autoista, Kremlin tai Neuvostoliiton autoista sodan jälkeen, sekä erilaisia erikoisuuksia. Autoista jaettiin tietoa multimediaruutujen välityksellä. Ne oli hyvin koottu: teknisten perustietojen lisäksi kerrottiin usein jotain mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ville sanoi ruutuja ajatuskartoiksi, joka ei ollut hassumpi määritelmä.
 |
| Star näyttää kovasti hevoskärryltä, mutta siinä oli 3,5 hevosvoimaa! |
 |
| Ford T-malli, USA 1919. Kulki jo 68 km/h. Näitä valmistettiin yli 15 miljoonaa kappaletta, ja vuonna 1919 Fordin hinta oli 500 dollaria. |
 |
| Harvinainen Krastin-merkkinen auto. Latvialainen Augusts Krastins lähti 1892 Amerikkaan, ja perusti autotehtaan. Hän ei kuitenkaan saanut valmiiksi kuin 10 autoa ennen kuin tehdas paloi. |
 |
| Chevrolet Superior 1924 |
 |
| BMW typ DA4, 1931 |
 |
| Stutz Series A "BearCat", 1912. Maksiminopeus 116 km/h. Huomaa hieno tuulilasi! |
 |
DKW Reichklasse typ F8-6000, 1939.
|
 |
| Esimerkkinä DKW:n "ajatuskartta" |
 |
| Ville pelaa ja siirtelee auton parkkipaikalta toiselle |
 |
| Cadillac V8, 1930. Karlis Ulmanis, Latvian viimeinen presidentti ennen toista maailmansotaa, käytti tällaista edustusautonaan. |
 |
| BMW 327/328, 1938. Tosi kaunis auto! Mietimme Timon kanssa, että miksi kukaan ei valmista tällaisia edelleen? Luulisi, että retroautoille olisi tilausta. |
 |
| ZIL 115, 1949. Josif Stalinin panssaroitu auto. |
 |
| Stalin kyydissä. Huomaa seinän paksuus & moninkertaiset ikkunat (75 mm). |
 |
| Yleiskuvaa museosta. Autoja oli kolmessa kerroksessa. |
 |
| GAZ M20 Popeda, 1951. |
 |
| Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto pyrki nappaamaan kaikki Saksan tekniset innovaatiot. Auto Unionin Horch Zwickaun tehtaiden kaikki dokumentaatio siirrettiin Neuvostoliittoon, sisältäen myös kilpa-auto Auto Union CD V16 Silver Arrown piirustukset + 18 autoa. Sotasaalis jaettiin eri autotehtaisiin ja sitä tutkittiin perusteellisesti. |
 |
| Latvian museoautoyhdistyksen puheenjohtaja Viktors Kulbergs onnistui pelastamaan tässä esiteltävän Silver Arrown vain muutamaa tuntia ennen kuin se oli menossa romumetalliksi 1975. Se on ainoa laatuaan maailmassa. Autoharrastajat olisivat maksaneet romusta valtavasti, mutta latvialaiset eivät myyneet, ja saivat sen lopulta 1990-luvulla entistettyä Audin ja Volkswagenin tuella. |
 |
SAAB 96, 1969.
|
 |
| Trabant, 1960 |
 |
| Citroën DS 19, 1961. |
 |
| URALZIS 355, 1956. |
 |
| Timo puhelinkopissa. Puhelimesta voi kuunnella vitsejä venäläisistä tai Neuvostoliitosta. |
Esillä oli myös erikoisnäyttely Leonardo da Vincin keksinnöistä - siinä on ollut kyllä uskomaton poikkeusyksilö!
 |
| Da Vincin piirroksen mukaan rakennettu "tankki", jossa olisi tykkejä eri suuntiin. Sitä operoitaisiin sisältä 8-henkisellä miehistöllä. Malliin oli suunniteltu myös jonkinlainen "virhe", jonka voisi aktivoida, jos se joutuisi vihollisen käsiin - sitten se ei enää toimisi oikein. |
 |
| Konetuliase mallia da Vinci. |
 |
| Da Vinci oli ehtinyt suunnitella myös polkupyörän... |
 |
| Da Vincin mallin mukaan tehty polkupyörä |
 |
| ... ja sukelluspuvun. Da Vinci ajatteli, etttä sukelluspuvun avulla voisi tehdä yllätyshyökkäyksen vihollisalusten kimppuun. |
 |
| Pakettiauton sai valoilla värjättyä "hippipakuksi" - tai esimerkiksi ambulanssiksi |
Kun kaikki olivat kyllikseen katselleet autoja ja väännelleet moottoreiden kampia tai kokeilleet Leonardon keksintöjen toimivuutta, ajoimme taas takaisin keskustaan. Ollessamme syömässä Petergailis-ravintolassa kuulimme, kun tarjoilija suositteli joillekuille kahvilaa etsiville Crumble cake -nimistä paikkaa: "suosittelemme usein toisiamme". Menimme kokeilemaan sitä. Crumble cake oli pieni paikka, josta sai herkullisia itseleivottuja kakkupaloja ja erinomaista kahvia ja kaakaota.
 |
| Päärynä-kinuskikakkua. Kahvilassa käytettiin erilaisia kauniita posliiniastioita |
 |
| Crumble cake oli pieni - tuskin olisimme sitä huomanneet, ellemme olisi sattumalta kuulleet suositusta. |
Ehdimme vielä hyvin käydä Riian yliopiston anatomian museossa, joka tietynlaisena erikoisuutena kiinnosti. Ihan jännä paikka se olikin!
 |
| Museon peilin luuranko osasi matkia |
 |
| Pääkallokokoelmaa, kerätty jo 1800-luvulla, kun kuviteltiin, että kallon muodosta voi päätellä jotain, esimerkiksi rikollisua taipumuksia... |
 |
| Anatomian museon rakennus |
Anatomian museolta kävelimme Elizabetas ielan kautta testaamaan Lido-ketjun ravintolaa. Omanlaisensa kokemus se olikin: vähän kuin seisova pöytä, josta sai valita, mutta kaikki oli hinnoiteltu (edullisesti) erikseen. Ruoan ostaminen oli hiukan sekavaa, mutta saimme vähän päälle 60 eurolla kaikille täydet tarjottimet ruokaa, juomaa ja vähän jälkiruokaakin.
 |
| Vuoden 1991 barrikaadien muistomerkki. Se suojasi pääsyä parlamenttiin. Takana on myös pala Berliinin muuria, lahja yhdistyneeltä Saksalta. |
 |
| Pöytä täynnä! |
 |
| Lidon ravintolasali |
 |
| Lido Vermanitis |
Ilta oli jo pimentynyt, kun tulimme Lidosta ulos. Vähän teki mieli ajaa vielä ratikalla, mutta Origo-kauppakeskus ja linja-autoasema olivat niin lähellä, ettei siihen oikein ollut tarvetta. Niinpä kävelimme sinne, otimme laukkumme säilytyksestä ja ajoimme bussilla nro 22 lentokentälle. Villeä jännitti turvatarkastus ja koko lento. Sujuvasti homma meni: Kännykässä olevia lippuja ei edes tarvittu, vaan passeilla tulostettiin paperiliput, joilla sitten tsekattiin koneeseen.
 |
| AirBaltic Turkuun. Villeä vielä vähän jännittää, mutta loppujen lopuksi lentäminen oli yksi matkan kohokohdista. Onhan se fiilis, kun pyörät irtoavat, aina jotenkin sävähdyttävä! |
 |
| Turun lentoasemalla |
Lento kesti 45 min. Olimme Turussa 00.15. Sitten piti vielä hetki odottaa, että laukku tuli ruumasta. Ajoimme taksilla kotiin, ja olimme kotona vähän ennen yhtä yöllä.
Hyvä reissu! Ei kun seuraavaa suunnittelemaan!
