Miss Elaine ei päässyt mukaan, eikä edes tiedä, että lähdimme käymään Riiassa, joten voi olla, että sen mielestä tämä reissu ei kuulu lokikirjablogiin. No, siltä ei nyt kysytä, ja minä perustelen kirjoittamiseni sillä, että olisimme voineet kesällä tulla Riikaan veneelläkin, jos olisimme allokoineet aikaa toisin - sitäpaitsi oma blogi, oma päätös.
Syyslomareissumme ei tosiaan sisällä purjehtimista, mutta kaikenlaisia muita kulkupelejä kylläkin: Kuljimme bussilla, junalla, raitiovaunulla, laivalla, lentokoneella ja taksilla. Aloitimme retken perjantaina 11.10 ajamalla reppuinemme bussilla Kupittaan asemalle, josta juna vei meidät Helsinkiin. Meillä oli junassa kiva pöytäpaikka, joten Kasinon ja Maijan pelaaminenkin onnistui.
Helsingin rautatieasemalta hyppäsimme ratikkaan nro 9, ja ajoimme hyvin täydessä ratikassa Jätkäsaareen Länsisatamaan. Turkalla, Villellä ja Evalla oli reput, Timolla lentolaukkunsa ja Turkalla yksi isompi matkalaukku. Ahtaassa ratikassa paljon tavaraa, mutta vielä sopiva määrä mukana kuljetettavaksi.
Meillä oli reilusti aikaa odotella terminaalissa, ennen kuin päästiin nousemaan Victoriaan. Menimme reippaasti hyttiin, vaihdoimme hiukan siistimmät paidat päälle, ja sitten buffet-pöytään. Laiva oli aika täynnä, joka tarkoitti jonoja buffettiin. No, onneksi homma tasoittuu aina ensimmäinen hässäkän jälkeen. Voisi olla fiksua ottaa ihan ensimmäiseksi lasi viiniä, hakea hiukan juustoja ja antaa jonojen mennä menojaan. Tähän ei ainakaan vielä tällä kertaa maltti riittänyt: siellä me jonotimme kaloja niin kuin suurin piirtein kaikki muutkin. Ville tosin haki lasten pöydästä ison kasan ranskalaisia, lihapullia, kana- ja kalanuggetteja, ja istui jo syömässä niitä, kun me muut vielä jonotimme.
Buffet oli ihan hyvä, mutta silti ehkä hiukan huonompi kuin joskus aiemmin - sortteja oli paljon, mutta esimerkiksi kalapöytä on minusta ollut monipuolisempikin. Buffet-kokemusta haittasi myös sekavahko järjestys, joka loi jonoja: selkeys ja riittävät tilat muokkaavat kokemusta siinä kuin ruoan laatukin. Kirjolohen mätiä ja katkarapuja löytyi, samoin hyvää graavia lohta. Paahtopaisti bearnaise-kastikkeella oli juuri sellaista, kuin sen kuuluu olla. Muuten en lämpimistä maistanut kuin sweet and sour -possua, joka sekin oli hyvää. Laivalla oli Italia-teemaviikot, ja siinä pöydässä oli erinomaista suklaamoussea - Timo kehui myös tiramisua. Viineistä oli jätetty rosé pois kokonaan, ja valkoviini oli minun makuuni kovin laimeaa, punaviini sitten onneksi kohtalaista (sekin olisi puoltanut juustot ja punaviini -aloitusta). Jälkiruokajäätelö lisukkeineen maistui, samoin hedelmäsalaatti.
 |
| Ravut ja mäti maistuivat! |
 |
| Jäätelö on aina hyvää, eikä jälkkäripöydässä muutenkaan ollut valittamista, |
Buffetin jälkeen kierreltiin Tax free -kaupassa. Timolle löytyi vetoketjullinen Superdry-huppari. Vaatetarjonta näytti muutenkin ihan kiinnostavalta ja kilpailukykyisemmin hinnoitellulta kuin karkit.
Yökerhossa esiintyi Costee, joka oli meille ihan tuntematon, mutta tanssilattialla kiljuvalle ihailijakunnalleen ei. Meistä ei silti tainnut kenestäkään tulla faneja. Sen sijaan illan bilebändinä soittaneen Illansuun kappalevalikoima oli laaja ja laulaja hyvä.
 |
| Laivan baarista saatiin kaikille värikkäät juomat. |
 |
| Victoria ja kaverit Tallinnan satamassa |
Laivassa oli hiljaista ja rauhallista, mutta silti uni jäi aika kevyeksi - mitä lienee matkajännitystä. Herätys pirisi 7.45. Aamupalalla oli huomattavasti rauhallisempaa kuin illan buffetissa, vaikka olimmekin "karvalakkipuolella". Aamupala alkaa klo 7 ja jatkuu klo 10 saakka eli aikaa on reilusti. Victorian konsepti on monipuolinen, sillä voit vain tulla sillä Tallinnaan ja lähteä illalla laivasta tai sitten yöpyä hytissä laivan ollessa jo satamassa. Aamulla laivasta pääsee rantaan klo 8 jälkeen. Takaisin Helsinkiin Victoria lähtee puolen päivän jälkeen eli nopea ostoskäynti rannassa on mahdollinen.
Olimme vahingossa Tallinna-Riika -bussilippuja netistä ostaessamme valinneet matkan alkupaikaksi Vana-Paaskülan, pysäkin pikatien varressa, emmekä Tallinnan linja-autoasemaa. Olimme kuitenkin sitä mieltä, että bussi lähtee Bussijaamista, ja ajaa sitten ohi Vana-Paaskülaan. Yritin kysyä bussilippuja välittävästä Omiosta, onko lippuja mahdollista vaihtaa tai voiko bussiin yhtä hyvin nousta jo linja-autoasemalta. Sähköpostiin jopa vastattiin asiakaspalvelusta! Carlos selitti hyvin kohteliain sanakääntein, etteivät he ole varmoja, liput voisi peruuttaa ja varata uudet tai sitten voisi olla ajoissa Bussijaamissa kyselemässä asiaa. Niinpä kävelimme satamasta linja-autoasemalle ajoissa, olimme siellä jo varttia yli kymmenen, kun bussin piti lähteä sieltä klo 11.00. Meidän bussiamme ei laiturilla vielä ollut, mutta kysyimme asiaa kuitenkin joltakulta, joka pakkasi asemalla matkatavaroita bussien alaosaan, ja hän totesi heti, että ei ongelmaa - tästä vaan bussiin! Kun meidän bussimme sitten tuli, hän sanoi kuskille, että tämän porukan piti tulla Vana-Paaskülasta - homma hoitui hyvin sujuvasti. Jännää sinänsä, että tällainen asemalla toimiva apumies oli olemassa ja osasi myös englantia. Kuski tarkasti passimme, ja sitten vaan kyytiin!
Bussimatka kesti aikataulun mukaan 4 h 25 min, ja bussi oli perillä vielä tästä aikataulustaan hiukan myöhässä. Matka meni mukavasti. Matkalla, oli nyt sitten bussissa, lentokoneessa tai junassa, on eräänlaisessa välitilassa, jolloin ei voi itse tehdä kovin paljon. Joku muu hoitaa etenemisen, voi vain istua paikoillaan, lukea tai olla tekemättä mitään - matka etenee omaan tahtiinsa, tekipä itse mitä tahansa. "Välitila-fiilis" on oikeastaan mukavan irrallinen, tuolissa matkaa kuin puunpala virran mukana.
Bussissa oli hyvin jalkatilaa. Siellä oli wifi, ja mahdollisuus ladata puhelinta tai läppäriä. Edessä olevan selkänojassa oli multimediaruutu, johon olisi saanut kuskilta eurolla kuulokkeet (tai voi tietysti käyttää omia). Systeemissä olisi ollut kaikenlaisia pelejä, elokuvia ja tv-sarjoja katsottavaksi, myös englanniksi tekstitettyinä. Ville pelaili ruudun kanssa sudokua ja Angry Birdsía, Timo katsoi reittiä ja pelasi myös Angry Birdsía, katsoin vähän The Devil wears Prada -elokuvaa (aurinko häiritsi, ei jaksanut keskittyä).
Bussimatkan aikana kuuntelin Yle Areenasta "Sanna Marin - miljoonat seuraa" -audiodraaman. Se oli minusta hienosti tehty. Tuntui, että todella pääsi Sannan pään sisään tai ainakin ymmärsi palasen siitä, millaista pääministerin elämä on - vaikka en ehkä ymmärräkään, miksi hän reagoi paineeseen juhlimalla kuin teini, juoksemisen ymmärrän paremmin. Draamasta jäi aika surullinen olo: Sanna Marin halusi valtaa voidakseen vaikuttaa hänelle tärkeisiin asioihin ja pääsi osin omin ansioin, osin sattumalta pääministeriksi. Sitten hän joutui koronan ja Ukrainan sodan vuoksi päättämään ihan eri asioista, ajamaan ihan eri asioita kuin mitkä olivat hänelle tärkeitä. Draaman lopussa Kesärannan siivooja toteaa, ettei Sanna ole enää koskaan ihan sama, valta muuttaa aivoja ja turmelee mielen. Sanna ei sitä usko, mutta niin se voi silti olla. Suosittelen kuuntelemaan. Kyseessä on audiodraama, ei dokumentti, mutta se tarjoaa joka tapauksessa ajateltavaa ja yhden näkymän lähihistoriaan.
 |
| Luxbuss on saapunut Riikaan |
 |
| Riiasta olisi voinut ostaa bussilipun esimerkiksi Tampereelle tai Ukrainan Zaporižjaan. |
Ostimme heti bussiasemalta päiväliput Riian joukkoliikenteeseen. Niitä myi Narvesen-niminen kioskiketju, joita näkyy kaupungissa olevan melkein joka korttelissa. Se vastaa lähinnä Suomen R-kioskia tai Ruotsin Pressbyråta. Viiden päivän lippu maksoi 10 e. Kolmen päivän lippu olisi ollut 8 e, mutta se olisi jäänyt hiukan vajaaksi, ja ero oli kovin pieni. Hyppäsimme ensimmäiseksi 1-ratikan kyytiin ja ajelimme sillä Gertrudes Ielan pysäkille, josta oli puolen korttelin matka majapaikallemme.
Olimme ensimmäistä kertaa elämässämme varanneet asunnon Airbnb:n kautta, joten vähän jännitti, millainen asunto Gertrudes Ielalta löytyy. Asunnon vuokraaja Martinilta tuli selkeät ohjeet sähköpostissa, ja kaikki meni hienosti. Ovikoodit ja avainkoodit toimivat, ja asunto oli kuvien mukainen: kaksi makuuhuonetta, pieni keittiö-olohuone-yhdistelmä ja kylpyhuone.
Teimme illalla pienen kävelylenkin lähiympäristöön ja ostimme kulman Rimi-supermarketista ilta- ja aamupalatarpeet. Ihan hyvä kauppa, löysimme suurin piirtein tarvitsemamme. Kahvia asunnossa oli valmiina, samoin pressokeitin. Pojat halusivat kaakaota, ja koska asunnossa oli paahdin, päätimme ostaa myös paahtoleipää. Hilloa ei vaan löytynyt mistään, vaikka miten nuuskimme kaupan kaikki hyllyt. Turkka meni sitten kysymään sitä tiskin takana olevalta myyjältä. Yritimme selittää, että "jam or marmalade on the toast", mutta emme tulleet ymmärretyiksi. Sitten Timo tajusi kääntää kännykällä hillo-sanan latviaksi, näytti sitä myyjätädille, ja tämä ilahtui: "Aaa, ievārījums!" Hillohylly isolla valikoimalla oli heti kauppaan sisään tultaessa.
 |
| Pojat ulko-ovemme vieressä. Asunto oli piharivissä, eikä talo ulkopuolelta ollut parhaassa kuosissaan :) |
 |
| Rappukäytävä. Asunto oli 3. kerroksessa. |
 |
Asunnon ovi rappukäytävään. Toisin kuin Suomessa, Latviassa talot eivät ole asunto-osakeyhtiöitä, eikä yhteisten tilojen hoito ole samalla tavalla hoidettu. Esimerkiksi asuntojen ulko-ovet rappukäytävässä eivät ole samanlaisia, vaan kukin laittaa haluamansa.
|
 |
| Keittiö-olohuone-yhdistelmä |
 |
| Makuuhuone 1 |
 |
Vapauden muistomerkki, pystytetty 1935. Muistomerkkiä kutsutaan yleensä Mildaksi, sillä sen yläosassa on vapaudenjumalatar Milda, joka pitelee päänsä yläpuolella kolmea tähteä, jotka puolestaan kuvaavat Latvian eri alueita (Kurzeme=Kuurinmaa, Vidzeme=Liivinmaa ja Latgale=Latgallia)
|
 |
| Latvian historialliset alueet |
 |
| Puiston reunalla oli vierekkäin pieniä kukkakojuja. Kaunis paikka! |
 |
| Jokaisessa kojussa oli oma myyjänsä, vähän kuin kukkatori. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti