Turku - Raisio - Turku

Sunnuntaiksi oli luvassa todella kaunista säätä, ja päätimme lähteä edes hiukan merelle. Pääsimme liikkeelle vasta klo 11 tuotuamme sitä ennen patjat talvisäilytyksestä paikoilleen. Koska takaisin piti olla jo neljän maissa, ei voinut lähteä kovin kauas. Toiveena oli myös päästä uimaan, sekä selvitä retkestä ilman sen suurempia eväitä. Näillä spekseillä kohteeksi valikoitui Raision venesatama, jossa Elainella joskus aikaisemmin oli laituripaikka. Siellä toimii edelleen "mamman kioski", josta sai esimerkiksi itse leivottuja, herkullisia munkkeja ja raparperipiirakkaa, kahvia ja pillimehua. Kioskin täti jopa muisti meidät tai ainakin Turkan. 

Raisioon ajoi puolisentoista tuntia. Teimme Airistolla pari ympyrää, jotta kompassi kalibroisi itsensä. Veneitä oli liikkeellä, ja Kansanpuistossa ja Saaronniemessä oli paljon väkeä. Mastera-tankkeri ajoi vieressämme päätyen Naantaliin. 

Raisiossa oli joitakin vieraspaikkoja E-laiturissa. Niissä oli paalukiinnitys. Vuorokausihinnaksi sanottiin rannassa 7 eur. Mamman kioskin lisäksi rannassa on vessa, bensaa ja vettä saa, mutta mikään varsinainen vierasvenesatama Raisio ei tietysti ole. 

Munkkikahvien jälkeen kävimme niemen toisella puolella uimassa. Eva (talviturkki heitetty!)j ja Timo uivat kunnolla, Ville puoliksi ja Turkka kasteli varpaansa. Sitten ajettin takaisin Lauttarantaan, johon saavuttiin vähän ennen neljää, niin kuin pitikin. Ville nukahti keksi kädessään istumalaatikon penkille, eikä herännyt edes kun kone sammutettiin. 

Jarno kävi paatissa tarkoituksenaan päivittää plotterin ohjelmisto. Se ei onnistunutkaan wifin kautta, vaan vaatii ohjelmiston päivittämisen kortilta. Hän otti speksit ylös, ja lupasi antaa kortin tai tulla uudelleen ensi viikolla.

Miss Elaine vesille ja masto paikalleen

Miss Elaine laskettiin vesille 7.6.2019 Paraisilta. Hovirinnan satama oli remontissa, joten sitä ei voinut käyttää laskupaikkana. Paraisilta vene ajettiin suoraan vanhalle paikalleen Lauttarantaan.

Maston pystytys oli ohjelmassa sunnuntaina 9.6. Sää ei ollut paras mahdollinen, aamupäivän edetessä nousi aika kova ja puuskainen tuuli. Hommaa ei olisi millään viitsinyt jättää kesken, ja onneksi saimme hälytettyä paikalle yhden kaverin lisää. Kun veneessä on nyt uusi rullapurjeen vaatima keulaprofiili, sen piteleminen ja paikalleen laittaminen sitoo käytännössä yhden henkilön. Yksi tarvitaan hoitamaan nosturia, ja sen lisäksi täytyy olla kaksi henkeä hoitamassa maston ja vantit paikoilleen. Yksi ei millään riitä kannelle eli täytyy jatkossa huolehtia, että mastonpystytyksessä paikalla on ainakin neljä henkilöä.

Tuuli viuhui, mutta homma sujui sinänsä aika ok. Nyt tiedämme viime vuotta paremmin, miten masto pitää kiinnittää nosturin lenkkiin (niin, että lenkin saa kannelta pois, viimeksi joku kiipeili kannella A-tikkailla...). Purjetta ei tietysti tällä tuulella voinut laittaa, joten vene jäi laituriinsa odottamaan sitä.

Purjeen kävimme virittämässä 11.6. Siinä ei ollut sen ihmeellisempää, kunnostuksen vuoksi irrallaan olleet latatkin menivät paikoilleen nätisti. Ja oli kiva laittaa uusittu puomipeite paikoilleen, sekin näyttää nyt paljon siistimmältä, vaikka vähän paikattu onkin. Miss Elaine on yhtä kaukana täydellisyydestä kuin miehistönsäkin.

Kunnostustöitä talvella 2018-2019

Miss Elaine nostettiin 11.10.2018, ja vietiin talvehtimaan tutulle hallipaikalleen Kaarinaan.

Syksyn ja talven aikana saatiin tehdyksi joitakin parannuksia ja korjauksia veneeseen. Työt painottuivat taas kovasti keväälle...

Syksyllä vietiin pressut MP-Kuomuun korjattavaksi: kuluneita ompeleita uusittiin, ommeltiin vahvike reunaan, josta otetaan jatkuvasti tukea, sekä uusittiin takaosan muovi-ikkuna. Perusparannus antoi pressuille lisää käyttöikää, ja paransi niiden ulkonäköä kummasti. On kiva kun vetoketjut on taas kunnolla ommeltu. Kyllästimme pressut myös uudelleen. 

Tilasimme loppuvuodesta 2018 uuden keulapurjeen ja rullalaitteen Niinirannalta. Veimme talvella myös isonpurjeen tarkastettavaksi ja kunnostettavaksi tarpeen mukaan, sekä kutistuneen puomipeitteen jatkettavaksi. Iso tuli vahvistettuna takaisin. Puomipeitteeseen ommeltiin noin 20 sentin jatkopala, ja nyt sitä ei tarvitse vetää paikoilleen hampaat irvessä, vaan koko puomi menee nätisti sen alle. Jatkoa ei edes juuri huomaa, niin samanväristä kangas on.  

Veneessä aloitettiin muutama saneerausprojekti, suurimpana vuodenvaihteen jälkeen alkanut sähköjärjestelmän uusimistyö. Järjestelmää oli vuosien varrella modernisoitu, mutta nyt alkoi paikoitellen esiintyä niin suuria jännitehäviöitä, että päätimme uusia koko hoidon.  Alkuperäinen sähkötaulu sai väistyä uuden tieltä. Kaikki kytkimet uusittiin ja loputkin lasiputkisulakkeet korvattiin automaattisulakkeilla, joita on nyt ainakin riittävästi. Järjestelmään lisättiin akkumonitori, josta on hyvä seurata kulloistakin kulutusta, latauksen tasoa ja akkujen jännitteitä. Nyt meillä on myös valmius aurinkopaneelin käyttöön, vain paneeli puuttuu. Kiinteälle ei ole oikein paikkaa, joten tyydymme kai salkkumalliseen versioon, mutta sitä ei ole vielä hankittu.  

Vessan vanhat letkut päästivät jo ikävästi hajua, joten ne kaikki uusittiin. Samalla oli tarkoitus uusia vessan tiivistesarja, mutta pumpun purkamisen jälkeen todettiin, että se pitäisi ehkä kokonaan uusia. Miehistö toivoi lisäksi pytyn kuluneen kannen uusintaa. Uusi pumppu maksaisi satasen ja kansi noin 50€, ja ihan samanlaisen uuden vessan sai SVB:ltä Saksasta kotiin kannettuna 160 eurolla. Päätös ei ollut vaikea, nyt on koko vessa uutta ja puhdasta. Lienee hyväksyttävä ajatus, että jossain 5-10 vuoden paikkeilla pitää uusia letkut, jos aikoo välttää hajuja. Meidän toilettisysteemit olivat lopulta 18 vuoden takaa, kun tarkistimme asian vanhoista papereista… 

Viime kesän reissulla haljennut makeavesiletku uusittiin, se oli ehkä jäätynyt jonain talvena ja hapertunut. Toisaalta kuulimme nyt keväällä, että juuri tämä elintarvikelaatu väsyy iän myötä. Samaa letkua on meillä muuallakin, joten uusittavaa jäi ensi talvelle. Meillähän on rakennettu valmius myös lämpimälle vedelle, vain boileri puuttuu - sen lisäämistä voisi harkita seuraavana talvena. 

Uuden Yanmarin ohjekirja antoi ymmärtää, että mittaripaneelin monitoiminäyttöön saa myös polttoainemittarin näytön. Nyt maahantuojalta kuitenkin selvisi, ettei se tieto kulje piuhoissa mittarille, joten kerran poistettu mittari piti palauttaa käyttöön. Ikävää vain, ettemme olleet varanneet sille mistään sopivaa tilaa. Se siis piti tilapäisasentaa nippusiteellä penkin alle köysilaatikkoon, ja sille täytyy miettiä järkevämpi paikka seuraavana talvena. 

Etu- ja takahyteistä poistettiin muutama vuosi sitten alkuperäiset lapsenkakanruskeat seinäverhoilut ja tilalle tuli tiikiltä näyttävät feikkigardeeraukset. Seinien yläosat jäivät kuitenkin vielä ilman verhousta. Nyt haimme Muovikum Oy:ltä siistiä vaaleaa seinäverhoilumateriaalia, liimasimme sen ohuen solumuovilevyn päälle ja koko jutun seinään Kiillon vesiliukoisella lattialiimalla. Saa nähdä, miten tuo pysyy, ainakin tuli siistin näköistä. Takahytin ikkunoihin piti hankkia pidemmät ruuvit, kun ikkunakehyksen väliin tuli enemmän materiaalia (vaikka jouduimme siitä jo leikkaamaan solumuovia poiskin - se olikin liimaamisen hankalin vaihe, kun jo liimattu seinämateriaali pitikin irrottaa uudelleen). Solumuovi antaa melko lailla anteeksi puutteita alustan tasoituksessa, ja toimii samalla eristeenä. Jotain reunalistoja puuttuu vielä, siinäkin on hommaa seuraavalle huoltokaudelle. 

Veneeseen oli hankittu uutta Raymarinen navigointielektroniikkaa vuonna 2015, mutta näistä autopilotti työyksikköineen asennettiin ja otettiin käyttöön vasta tänä keväänä. Sen asennus poiki lisäksi pienen muutoksen takahytin sängyn alla olevaan lokeroon: kun autopilotin yksikkö oli paikoillaan, punkan alla olevan lokeron "lattiakansi" ei enää mahtunut paikoilleen, vaan sitä piti korottaa kolmella sentillä. Lokero on nyt aika matala, mutta korotus tuntui järkevämmältä vaihtoehdolta kuin reiän tekeminen luukkuun. Lisäksi plotterin ja muun elektroniikan ohjelmistot päivitettiin uusimpiin versioihin. Navionicsin kartan päivitys maksoi, mutta jokuhan plotteriin tarvitaan. Karttaohjelman päivityksen ohjeistus oli varsin epäselvä ja päivitys onnistui vain osittain, kun sitä pitääkin ladata useampaan otteeseen alue kerrallaan. Siis kortti taas kotikoneeseen ja latailemaan. 

Keulan rullalaite ja profiili asennettiin mastoon, mutta uuden keulapurjeen valmistuminen viivästyi mm leikkuukoneen rikkoutumisen takia heinäkuun puolelle. Saimme toistaiseksi vanhan fokkamme takaisin muunnettuna rullaprofiiliin sopivaksi.  

Lisävarusteeksi hankittiin myös kumivene ja siihen moottori. Päädyimme lopulta Talamexin 230 cm pitkään jollaan. Toiveissa olisi ollut vanhan Narwhal-jollan tapainen kovapohjainen (RIB) kumivene, mutta sellaista ei nyt löytynyt. Toisaalta Talamexin jollaa ei välttämättä tarvitse vetää perässä, sitä voi kuljettaa myös pakattuna kannella, jos tietää, ettei jollaa pitkään aikaan tarvita. Puolensa siinäkin. Jollaa varten hankittiin myös Marinerin 3,5 hevosvoimainen moottori. Saa nähdä, onko se sopiva vai turhankin tehokas.

Hankimme myös joitakin pienempiä mukavuuteen ja siisteyteen vaikuttavia juttuja, kuten pehmusteet kaiteisiin (istumalaatikon laidalla on mukavampi istua, ja siinä usein istutaan), pari kunnollista hyttysverkkoa luukkuihin ja uudet suojat vanttiruuvien päälle. Juniorimiehistön vanhempi jäsen sai ensimmäiset paukkuliivinsä ja pienempi uudet isommat Hokat vauvaliivin tilalle. Fendereihin on ostettu uudet köydet, nyt niihin pitää vaan pleissata lenkit.