Isokari – Uusikaupunki 11 nm

Helleyö Isokarissa. Illalla myöhään poikien jo nukkuessa kävelimme Turkan kanssa rannassa, yritimme ottaa jonkun kuvan majakasta. Ei oikein onnistunut, oli liian pimeää. Majakan keila näkyi hyvin. Kuu oli näkyvissä.

Kaasupullo tyhjeni tiskatessani aamupalan jälkeen. Vaihdettiin 2 kg varapullo tilalle. Sitten laitoimme Villen reppuun, jotta merirosvolaivan ohittaminen olisi helpompaa. Kävelimme rantapolkua majakan suuntaan. Matkalla poikkesimme katsomaan museoitua tykkiä, kalliolla oli rantapyssyn Obuhov vuodelta 1915. Opastaulun mukaan se oli tuotu Isokariin vasta 1970-luvulla kylmän sodan kiristäessä tilannetta Itämerellä. Tykin vieressä kallion sisällä oli ammusvarasto. Sen läpi pääsi kulkemaan, joten se piti tietysti tutkia kännykän taskulampun valossa. Toisella puolella polkua oli puurakenteinen tulenjohtotorni, joka nyt toimii lintutornina. Sieltä oli hyvä näkymä merelle.

Jatkoimme polkua majakan ohi. Pian löytyi majakkaoppaan mainostama ”solmupuu”, iso vanha mänty, joka oli monta kertaa alkanut kasvattaa uutta haaraa. Selviytyjä – kun joku ei onnistu, yritetään uutta. Yhteen haaraan oli ripustettu pieni keinu, jota Ville testasi.

Kävimme kurkkaamassa rantakallioilla, mutta emme jatkaneet pidemmälle. Ranta oli kivannäköistä, mutta ”tavallista” ts. muistutti paljon vaikka Raitakarin rantaa. Käännyimme ympäri. Ville halusi uimaan, ja kahlaili matalassa rantavedessä. Olisi ollut fiksua käydä uimassa, mutta uikkarit olivat paatilla. Sen sijaan vietimme vielä tovin merirosvolaivalla ennen kuin palasimme rantaan ja aloimme valmistautua lähtöön.

Rantaan oli juuri tulossa joku moottorivene, jolle ei oikein ollut laitureissa tilaa. Huusimme heille lähtevämme ihan kohta, ja pistimme hösseliksi, suuntana seuraavaksi Uusikaupunki. Köydet irrotettiin 11.30.

Ajoimme koneella koko matkan Ukiin. Tuulta ei ollut nimeksikään, aurinko paistoi kuumasti ja vettä kului. Saavuimme Pakkahuoneen rantaan 14.15. Sitä ennen kiinnityimme Teboilin laituriin, jossa tankkasimme polttoainetta ja juomavettä, vaihdoimme 5 kg kaasupullon sekä tyhjensimme septin. Polttoainetta ei mahtunut kuin 29 litraa eli uusi kone kuluttaa selvästi vähemmän kuin vanha.

Saimme Miss Elainen hyvälle paikalle Pakkahuoneen eteen. Selvitimme satamamuodollisuudet ja laitoimme sähköt kiinni. Uki on isoksi ja hyväksi satamaksi aika edullinen, kun paikka maksoi 19,- + sähkö 3,-.

Oli edelleen tosi kuuma, ja olimme kaikki nuutuneen hikisiä. Koska Kaupunginlahden vesi ei houkutellut uimaan, menimme kaikki viilentävään suihkuun. Kun tulin suihkusta, Tuffa pyöräili juuri paikalle. Olin jutellut hänen kanssaan puhelimessa ja hän kiinnostui ajelemaan Ukiin. Juttelimme ensin vähän aikaa veneessä, ja päätimme sitten lähteä johonkin syömään. Kävelimme muutaman korttelin päähän Gasthaus Pookiin. Siellä tarjottiin saaristolaispöytää: Erilaisia kaloja, salaatteja yms, lämmintä ruokaa lihoineen ja kaloineen sekä mansikkakakkua. 

Kuumuus vähän haittasi tarjoilua ja ampiaiset yrittivät häiriköidä syömistä (niidenkin mielestä omenamehu oli ihan parasta). Ruoka oli joka tapauksessa hyvää. Meillä oli ajatuksena mennä jälkiruoaksi syömään munkit Pakkahuoneelle, mutta kukaan ei jaksanut. Istuimme varjossa Pakkahuoneen terassilla juomassa cokista tai mehua. Sitten Tuffa lähti ajelemaan takaisin Kellahdelle.

Teimme vielä nopean iskun kauppaan: Veimme tyhjät pullot ja ostimme lisää omenamehua. Sitten kukaan ei enää jaksanut tehdä yhtään mitään. Poikien nukahdettua lähdimme Turkan kanssa tekemään vielä lenkin kaupungilla, sillä tuntui, että jaloille pitää saada liikuntaa. Vaikka kello oli jo puolenyön tietämissä, kävellessä tuli melkein hiki. Vaikka koko aika on ollut kuumaa, nyt paatti tuntui ensimmäistä kertaa tosi hikiseltä nukkumapaikalta. Pitäisi olla ilmastointi…

Kumlinge - Isokari 33 nm

Jäimme vielä sunnuntaiksi 29.7. Kumlingeen, sillä tuuli ja virta olivat voimissaan vielä aamullakin. Aika moni muukin katsoi parhaaksi pysyä paikoillaan. Joku purjevene meidän puolelta laituria lähti: Turkka oli jonkun toisen kanssa auttamassa rannasta köydellä pitäen keulaa suunnassa, ennen kuin he saivat poijun irti. Lähtö onnistui, mutta olisi kyllä ollut hankalaa ilman apua – tosin täytyy todeta pariskunnan olleen vähän hidas toimissaan. Vastaavalla tavalla olisimme mekin päässeet lähtemään, mutta emme sitten viitsineet, koska se olisi ollut vaivalloista. Menimme mieluummin uimaan.

Uimasta tultuamme keitimme kananmunia ja söimme lopun Hamnsundetista ostetusta saaristolaisleivästä. Sääli, että sitä ei saa lisää, se oli tosi hyvää!

Kun aikaa oli, lähdimme tutkimaan rannasta lähtevää luontopolkua. Ville oli tällä kertaa innostunut menemään ”reppuun” Turkan selkään: Hän pääsi matkustamaan Koskisilta lainassa olevaan patapum-kantoreppuun. Viimeksi puhuin patapumista, enkä repusta, eikä Ville halunnut pataan… Pitäisi aina huomata markkinoida asiat oikein. Villen asento repussa näytti mukavalta, ja Turkan mielestä sitä oli ihan hyvä kantaa.

Kävelimme luontopolkua kirkolle, sitten joimme eväspillimehut kaupalla (se ei ollut enää auki) ja kävelimme takaisin rantaan. Ville nukahti pian pillimehutauon jälkeen ja nukkui repussa rantaan saakka. Maksoimme seuraavan yön ja kysyimme, olisiko vapaita saunavuoroja. Varasimme saunan klo 19-20. Sitä ennen söimme paatilla wrappeja, eräänlaisia taco-rullia: Laitoimme väliin jauhelihan sijasta nötköttiä. Lisäksi oli maissia, salsaa, juustokastiketta ja salaattia. Tuli ihan hyvä ateria, ja kätevä paattioloihin, kun salaattia lukuun ottamatta kaikki ainekset ovat pitkään säilyviä, eivätkä tarvitse jääkaappia.

Sauna oli aika pieni ja alkeellinen, mutta kivalla paikalla sataman reunassa. Kiukaasta tuli hyvät, kosteat löylyt. Terassilta pääsi uimaan. Saunalla ei ollut suihkua, mutta hiekat tuli huuhdottua ja tukat pestyä vadeissa. Sauna oli ihan mukava ohjelmanumero.

Iltapalaksi pilkoin muutaman omenan ja nektariinin. Vårdö Närbutikin nektariinit olivat mehukkaita! Timo nukahti nopeasti hampaat pestyään, mutta Ville ei meinannut saada unenpäästä kiinni, ja hän keikkui hereillä vielä kymmeneltä.

Tuuli tyyntyi illaksi melkein kokonaan, ja virta paatin takana tyyntyi. Yhdeksän jälkeen alkoi sataa, välissä vettä tuli ihan reippaastikin. Ukkosta emme kuitenkaan saaneet niskaan.

Laitoimme kellon soimaan kuudelta maanantaiaamuna. Oli melko tyyntä, eikä sillan alta tuleva virta oli rauhallinen. Satama oli vielä täysin hiljainen, kun irrotimme köydet varttia vaille seitsemältä. Lähdimme kapeahkoa 2,1 metrin väylää pohjoiseen. Kahdeksalta nostettiin purjeet. Pääsimme ihan kivasti eteenpäin ja olimme kymmenen maissa Fiskön kohdalla. Laskimme purjeet ja kävimme satamassa katsomassa laituria ja rantaa. Laiturissa oli pari ruotsalaista purjevenettä ja joku moottorivene. Ankkuriin olisi mahtunut, kylkikiinnitykselle ei ollut tilaa. Otin pari kuvaa, ja jatkoimme matkaa. Satamapoukama oli suojainen ja laituri ihan siistinnäköinen eli siellä voi hyvin yöpyä joskus. Palveluja ei ole, ehkä puucee rannassa.

Nostimme purjeet uudestaan ja jatkoimme matkaa. Fiskön jälkeen piti miettiä, mihin loppujen lopuksi suunnataan. Päätimme jatkaa Isokarille ja käydä majakassa. Ville ei ollut siellä käynyt koskaan, me muut viimeksi vuonna 2011 (jolloin Elainella käytiin Reposaaressa asti).

Tuuli oli ihan myötäistä ajaessamme kohti Isokaria, ja laitoimme purjeet ”virsikirjaan”. Tarkkaan sai ajaa, ettei keula olisi läpsyttänyt, eikä vauhti nyt päätä huimannut – noin neljä solmua – mutta purjeet vetivät kuitenkin, ja laskimme ne vasta ihan Isokarin edustalla. Perillä olimme noin 15.15.

Isokarin laitureissa on kylkikiinnitys. Sisempi laituri oli täynnä (tai olisi siihen mahtunut, jos veneet olisivat olleet vähän tiiviimmin), mutta ulommassa ei ollut siinä vaiheessa ketään. Sen toiselle puolelle ajaa vesibussi, mutta sisempään reunaan saa kiinnittyä. Jäimme siihen, ja vähän myöhemmin siihen tuli pari muutakin venettä. Toisaalta sisemmästä laiturista lähti pois moottoriveneitä, vaihtuvuutta näytti olevan.

Majakkaan ei pääse kuin oppaan johdolla. Meillä oli kerrankin onni puolella: Kierrokset lähtivät joka päivä klo 16 eli ehdimme siihen juuri sopivasti. Tosin luulimme kierroksen lähtevän rannan vieressä olevalta kahvilalta, niin kuin viimeksi, ja nyt se lähtikin suoraan majakalta. Sinne tuli vähän kiire, mutta pääsimme ylös. Turkka kantoi Villen patapumissa ylös.

Maisema oli mahtava, edelleen. Majakka on hieno! Majakan lähellä olevia rakennuksia, majakanvartijan taloa yms oli kunnostettu sitten viime näkemän. Siellä, samoin kuin vanhassa luotsituvassa, on majoitusta. Pihalla oli kahvila, jossa söimme vadelmajäätelöpallot. Tuli syötyä jälkiruoka ennen pääruokaa.

Kävelimme luontopolkua takaisin rantaan. Ville ja Timo touhusivat vähän aikaa merirosvolaivassa. Se oli molempien mielestä tosi kiva. Taas yksi esimerkki siitä, miten pienellä mielikuvituksella ja vaivannäöllä saadaan kiva kohde aikaan, rahaa ei ole tarvittu paljon.

Paatissa keitin perunoita, ja tein jonkinmoisen kalakastikkeen kylmäsavulohesta. Ihan syötävää. Ville tosin söi neljä perunaa, eikä juuri yhtään kalaa, Timo taas kolme pientä perunaa ja paljon kalaa.

Ruoan jälkeen palloilimme vielä uudestaan rannassa. Oli tarkoitus kävellä kansallispuiston puolelle kallioille, joita majakan opastyttö kehui. Metsähallitus omistaa saaren, ja osa siitä kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Leikkimerirosvolaiva oli kuitenkin niin kiinnostava kohde, että emme päässeet sitä pidemmälle, eli ehkä huomenna sitten.

Åland's pannkaka i Kumlinge

Olimme jo eilen todenneet, että tuuliennusteiden mukaan pitäisi mielellään lähteä liikenteeseen heti aamulla tai sitten jäädä toiseksi yöksi Kumlingeen. Kallistuimme jäämään, sillä emme oikein keksineet hyvää satamaa, joka olisi sopinut perussuuntaamme ja jossa olisi ollut kiva viettää lauantai-iltaa. Toisaalta taas Kumlingen lentomajakka kiinnosti, samoin kuin kauppa. On aina kiva käydä saaristokauppoissa, ei meillä mitään ihan suuria tarpeita ollut, koska juuri olimme tankanneet ruokaa ja juomaa Vårdössä. 

Ville istutettiin rattaisiin ja lähdimme kävelemään kylää kohti. Kumlingessa on vanha, 300 vuotta samassa paikassa toiminut apteekki. Poikkesimme kurkkimaan apteekin ikkunoista sisään. Kesälauantaina apteekki ei harmi kyllä ollut auki. Kissa ilmestyi apteekin takaa, ja asettui ottamaan aurinkoa nurmikolle.

Apteekilta jatkoimme lentomajakalle. Majakkakierros oli noin viisi kilometriä. Luontopolun kautta olisi voinut vähän oikaista, mutta rattaat eivät olisi siellä kulkeneet kovin hyvin. Lisäksi osa polusta oli suljettu ”metsähautauksen” vuoksi… skogsavverkning oli käännetty suomeksi google-kääntäjän järjellä 😊.

Majakka oli ihan jännä. Timo olisi halunnut sinne sisään, mutta se ei ollut mahdollista, eikä hän kyllä olisi uskaltanutkaan kiivetä tikkaita ylös majakkaan. Majakalta tullessa tien varressa oli parissakin paikassa isoa lauma lampaita. Mahtoi niilläkin olla kuuma!

Kävelimme kaupalle palauttamaan kassillisen tölkkejä ja pulloja, sekä ostamaan jäätelöt. Niiden voimin kävelimme vielä kilometrin verran Kumlingen kirkolle. Pyhän Annan kirkosta on ensimmäiset maininnat 1400-luvulta. Kirkossa oli jännän mallinen sipulitorni. Kirkon katto ja osa seinistä oli koristeltu Raamatun henkilöin. Kirkko ei ollut kovin suuri, ja yllättävän kaukana kylästä ja pappilasta. Paikalla oli opastyttö eli olisi pitänyt kysyä sijainnista häneltä.

Kirkolta palasimme Kumlinge Andelshandeliin ja täydensimme mehu- ja leipävarastoja. Mehua, vettä ja pepsiä on kulunut helteessä poikkeuksellisen paljon. Keksin jossakin kohtaa laittaa Timolle ja Villelle mehua tyhjiksi tulleisiin pieniin pepsipulloihin, niistä on helpompi juoda kuin lasista ja ne mahtuvat paremmin jääkaappiin.

Veimme ostokset paatille ja aloimme kerätä uimatavaroita kasaan. Tuuli puhalsi aika hyvin, ja virta sillan alta (olimme laiturin tienpuoleisella, itäreunalla) olisi tehnyt lähtemisestä hankalahkoa. Totesimme, että kauempi poiju olisi ollut parempi, siitä olisi helpompi vetää Elaine ulos. Pistin uikkarit päälle, ja kokeilin, saanko vietyä köyden kauempaan poijuun. Virta oli aika voimakas, mutta onnistui, ja vedimme sinne juoksuköyden. Sitten lähdettiin uimaan varsinaiselle uimarannalle.

Hiekkarannalla oli rauhallista, vai muutama muu uimari polski vedessä. Siellä oli myös erilaisia uimaleluja, paikalla oli selvästi jossakin vaiheessa järjestetty uimakoulua. Laiturin vieressä oleva vesimittari kertoi veden lämpötilaksi 26 astetta. Tosi lämmintä vesi oli! Timo harjoitteli vähän sammakkoa. Hänen pitäisi vaan saada rohkeutta lisää (ja muistaa pitää sormet yhdessä, eikä haravoida vettä…). Ville touhusi uimalelujen kanssa. Oli kivaa uida, on mahtavaa, kun vedet ovat näin lämpimiä.

Mietimme Ravintola Kastöreniin menemistä, mutta riskianalyysi sanoi, että keikasta voisi väsyneen Villen kanssa tulla nautinnollisen sijasta rasittava. Niinpä kokkasin pastaa ja salaattia veneessä. Tiskattuamme lähdimme vielä rantaan. Ville ja Timo touhusivat vähän aikaa hiekkalaatikolla. Sitten menimme syömään jälkiruokaa rannan kahvilaan. Sieltä sai hyvää Åland´s pannkakaa ja jäätelöä. Lopuksi Turkka halusi vielä yhden Stallhagenin. Minä pyysin jotain hauskaa ja yllättävää… ja hyvin toive täytettiin.