Vårdö, Vargata – Kumlinge 26 nm

Aamu oli pitkästä aikaa pilvinen. Se johtui lähinnä sumupilvistä, jotka hälvenivät nopeasti ja aurinko tuli esiin. Laitoimme uikkarit päälle ja menimme testaamaan sataman vieressä olevaa hiekkarantaa. Kaikki kävivät uimassa. Arvioisin veden lämpötilaksi noin 24 astetta, tosi lämpimältä se tuntui. Rannalla oli laatikollinen erilaisia hiekkaleluja, joita varsinkin Ville käytti innokkaasti. Parista laivasta, ämpäristä, lapioista ja autoista oli paljon hupia. 

Vargatassa oli tosiaan ystävällinen yrittämisen henki, pelkän rahan ansaitsemisen lisäksi yritetään samalla elvyttää kylää ja luoda sinne elämää. Satamaa voi hyvin suositella, palaisin sinne mielelläni toisenkin kerran. Henki näkyi monessa pienessä asiassa, kuten siisteissä vessoissa (joissa oli jakkaralla lehtiä luettavaksi), ilmaisissa pyörissä (niitä sai lainata ajaakseen kaupalle), rannan hiekkaleluissa ja kahvilan myyjien iloisessa asenteessa. Juttelimme uimasta tullessa hetken vessoja siivoavan miehen kanssa ja annoimme positiivista palautetta.

Lähdimme rannasta klo 12. Lähdössä oli pientä haastetta, koska Miss Elaine oli naapuripaatin kanssa samassa poijussa. Saimme sen nätisti rannasta pitkän juoksuköyden avulla. Ajoimme ulos ja keitimme pullakahvit. Ehdimme mukavasti juoda kahvin moottorilla ajaessa, sitten pääsimme aavemmalle merelle ja nostimme purjeet noin klo 13.30. Ajoimme koillisen suuntaan Kumlingen Remmarhamniin. Aluksi jouduimme hiukan kryssimään, mutta sitten väylä kääntyi sen verran, että pääsimme aika hyvinkin etenemään länsiluoteesta puhaltavalla tuulella. Tuulta oli 8-9 m/s. Etenimme ihan nätisti, saimme lokiin näkymään hetkellisesti 8 solmun nopeuden.

Ville nukahti jossakin välissä iltapäivällä ja nukkui keulapiikissä Kumlingeen saakka. Olimme perillä Kumlingen Remmarhamnissa 17.30. Paikkoja oli vapaana useampia, ja nappasimme poijun laiturin oikealta, sillan puoleiselta reunalta. 

Nukahti tähän, siirrettiin keulahyttiin...

Käytiin selvittämässä satamamuodollisuudet. Rannassa oli pieni kahvila, vessat, suihkut ja loppis (josta Ville bongasi leluja…). Sitten kokattiin murukastiketta ja perunaa,  ja kaikille maistui hyvin. Jätimme tiskit odottamaan ja lähdimme iltalenkille kohti Kumlingen keskustaa. Näkyvissä oli tummia pilviä, ja saimme niskaamme sadekuuron melkein heti. Onneksi paatin pressut tuli laitettua paikoilleen ennen lähtöä. Se tosin tarkoitti sitä, että Timo ja Ville ehtivät sillä aikaa tapella rannassa, ja joku täti ehti jo riitaa selvittämäänkin. Ville kun olisi halunnut autoja kirppikseltä, ja Timo veti hänet väkisin ulos sieltä. Satamasta noin 500 metrin päässä oli uimaranta (jota Wilhelminan jengi oli jo ehtinyt mainostaakin, kivannäköinen ranta), ja pysähdyimme siihen suuren männyn alle odottamaan kuuron loppumista. Se ei kauan kestänyt, ja jatkoimme matkaa kaupalle.

Koska kello oli jo aika paljon, emme kävelleet kauppaa pidemmälle. Palasimme veneelle, ja pienen iltapalan jälkeen pojat olivat valmiita unten maille. Tiskitkin tuli tiskattua. Sitten piti vielä vähän ihmetellä jatkosuunnitelmia: Sunnuntaiksi luvataan jonkinmoista, ehkä kovaakin, itätuulta ja siltä pitäisi löytää suojainen satama.                                                                       

Illalla piti olla täydellinen kuunpimennys, tai siis varmaan olikin, mutta meiltä se meni ohi taivaan ollessa liikaa pilvien peitossa.