Åland's pannkaka i Kumlinge

Olimme jo eilen todenneet, että tuuliennusteiden mukaan pitäisi mielellään lähteä liikenteeseen heti aamulla tai sitten jäädä toiseksi yöksi Kumlingeen. Kallistuimme jäämään, sillä emme oikein keksineet hyvää satamaa, joka olisi sopinut perussuuntaamme ja jossa olisi ollut kiva viettää lauantai-iltaa. Toisaalta taas Kumlingen lentomajakka kiinnosti, samoin kuin kauppa. On aina kiva käydä saaristokauppoissa, ei meillä mitään ihan suuria tarpeita ollut, koska juuri olimme tankanneet ruokaa ja juomaa Vårdössä. 

Ville istutettiin rattaisiin ja lähdimme kävelemään kylää kohti. Kumlingessa on vanha, 300 vuotta samassa paikassa toiminut apteekki. Poikkesimme kurkkimaan apteekin ikkunoista sisään. Kesälauantaina apteekki ei harmi kyllä ollut auki. Kissa ilmestyi apteekin takaa, ja asettui ottamaan aurinkoa nurmikolle.

Apteekilta jatkoimme lentomajakalle. Majakkakierros oli noin viisi kilometriä. Luontopolun kautta olisi voinut vähän oikaista, mutta rattaat eivät olisi siellä kulkeneet kovin hyvin. Lisäksi osa polusta oli suljettu ”metsähautauksen” vuoksi… skogsavverkning oli käännetty suomeksi google-kääntäjän järjellä 😊.

Majakka oli ihan jännä. Timo olisi halunnut sinne sisään, mutta se ei ollut mahdollista, eikä hän kyllä olisi uskaltanutkaan kiivetä tikkaita ylös majakkaan. Majakalta tullessa tien varressa oli parissakin paikassa isoa lauma lampaita. Mahtoi niilläkin olla kuuma!

Kävelimme kaupalle palauttamaan kassillisen tölkkejä ja pulloja, sekä ostamaan jäätelöt. Niiden voimin kävelimme vielä kilometrin verran Kumlingen kirkolle. Pyhän Annan kirkosta on ensimmäiset maininnat 1400-luvulta. Kirkossa oli jännän mallinen sipulitorni. Kirkon katto ja osa seinistä oli koristeltu Raamatun henkilöin. Kirkko ei ollut kovin suuri, ja yllättävän kaukana kylästä ja pappilasta. Paikalla oli opastyttö eli olisi pitänyt kysyä sijainnista häneltä.

Kirkolta palasimme Kumlinge Andelshandeliin ja täydensimme mehu- ja leipävarastoja. Mehua, vettä ja pepsiä on kulunut helteessä poikkeuksellisen paljon. Keksin jossakin kohtaa laittaa Timolle ja Villelle mehua tyhjiksi tulleisiin pieniin pepsipulloihin, niistä on helpompi juoda kuin lasista ja ne mahtuvat paremmin jääkaappiin.

Veimme ostokset paatille ja aloimme kerätä uimatavaroita kasaan. Tuuli puhalsi aika hyvin, ja virta sillan alta (olimme laiturin tienpuoleisella, itäreunalla) olisi tehnyt lähtemisestä hankalahkoa. Totesimme, että kauempi poiju olisi ollut parempi, siitä olisi helpompi vetää Elaine ulos. Pistin uikkarit päälle, ja kokeilin, saanko vietyä köyden kauempaan poijuun. Virta oli aika voimakas, mutta onnistui, ja vedimme sinne juoksuköyden. Sitten lähdettiin uimaan varsinaiselle uimarannalle.

Hiekkarannalla oli rauhallista, vai muutama muu uimari polski vedessä. Siellä oli myös erilaisia uimaleluja, paikalla oli selvästi jossakin vaiheessa järjestetty uimakoulua. Laiturin vieressä oleva vesimittari kertoi veden lämpötilaksi 26 astetta. Tosi lämmintä vesi oli! Timo harjoitteli vähän sammakkoa. Hänen pitäisi vaan saada rohkeutta lisää (ja muistaa pitää sormet yhdessä, eikä haravoida vettä…). Ville touhusi uimalelujen kanssa. Oli kivaa uida, on mahtavaa, kun vedet ovat näin lämpimiä.

Mietimme Ravintola Kastöreniin menemistä, mutta riskianalyysi sanoi, että keikasta voisi väsyneen Villen kanssa tulla nautinnollisen sijasta rasittava. Niinpä kokkasin pastaa ja salaattia veneessä. Tiskattuamme lähdimme vielä rantaan. Ville ja Timo touhusivat vähän aikaa hiekkalaatikolla. Sitten menimme syömään jälkiruokaa rannan kahvilaan. Sieltä sai hyvää Åland´s pannkakaa ja jäätelöä. Lopuksi Turkka halusi vielä yhden Stallhagenin. Minä pyysin jotain hauskaa ja yllättävää… ja hyvin toive täytettiin.