keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Eckerö – Hamnsundet 30 nm

Perusaamuhommien jälkeen nostimme ankkurin 10.30. Ruotsalaisnaapuri lähti jo hieman aikaisemmin, ja heillä oli sama suunta kuin meilläkin eli pohjoisen kautta ympäri Ahvenanmaan itäpuolelle. Toinenkin naapuri oli lähdössä hieman myöhemmin, ja he olivat suunnistamassa Maarianhaminaan.

Tuuli aukeni heti lahdesta ulos ajettaessa eli purjeet sai nostaa samantien. Olisi ollut fiksua ottaa puomipeite pois jo rannassa, olisi saanut purjeet hieman nopeammin ylös. Oli luvattu etelätuulta, oikeasti se oli ehkä lähempänä kaakkoa, joka taisi olla meidän kannalta ihan hyvä juttu. Reitti meni pitkän aikaa pohjoiseen, ennen kuin kääntyi itään päin. Tuuli pysyi koko ajan jollakin lailla sivulla, eikä mennyt ihan myötäiseksi, vaikka joitakin välejä sai aika tiukkaan ajaa.

Pääsimme eteenpäin ihan hyvää vauhtia: Paras lukema oli 7,8 solmua. Jossakin saaren väleissä pudottiin neljään solmuun. Meno oli aika mukavan leppoisaa. Välissä keitin kahvit, ja söimme leipää ja pullaa. Suositus myös Eckerö Bagerille: Oli hyviä solmupullia. Pääsimme koko matkan Hamnsundetiin purjeilla, ja laskimme purjeet vasta ihan sataman edustalla. Satamassa oli parikymmentä paikkaa. Vapaita poijuja oli tullessamme noin klo 17 vielä useampi, ja nappasimme niistä yhden.

Kävimme rannassa Sandra’s Verandassa maksamassa satamamaksun (20,-) ja samalla ostimme jäätelöt, sekä saaristolaislimpun. Kioskin täti sanoi sen olevan jonkun 90-vuotiaan paikallisen tädin  leipoma limppu. Heitimme Timon kanssa tikkaa: Tikat olivat samaa tasoa heittotaitomme kanssa eli aika ruosteisia. Oli edelleen tosi kuuma, eikä huvittanut syödä mitään kovin raskasta. Päädyimme paistamaan pari patonkia uunissa. Lisäksi tein salaatin, jonka päälle paistoin paketillisen pekonia. Timo olisi halunnut valkosipulipatonkia, ja puristimme muutaman valkosipulinkynnen, joilla niitäkin saatiin aikaan. Valkosipuli oli aika voimakasta, voimme tämän illan torjua vampyyrien hyökkäykset parilla kunnon hönkäisyllä.

Ville yritti pyydystää pikkukaloja haavilla laiturilta, mutta kalat olivat liian nopeita hänelle. Lopun iltaa hän uitti sorsaa paatin perästä: Se ei pääse yhtä helposti karkuun.

Maistoimme ostamaamme limppua iltapalaksi, ja oli tosi hyvää! 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti