Hamnsundet – Vårdö, Vargata 21 nm

Helle sen kun jatkuu. Emme silti käyneet Hamnsundetissa uimassa lainkaan, vaikka paatin perästä hyvin olisi voinut. Aamulla ajoimme huoltolaiturille täyttämään vesitankin ja taas kerran tyhjentämään septin. Vettä mahtui aika paljon, vuotava letku oli päästänyt pilssin kautta aika paljon vettä tankista. Septissä ei ollut juuri mitään, mutta olemme koittaneet pitää sen tyhjänä, jotta se ei pääsisi haisemaan.

Suunnitelman mukaisesti lähdimme ajamaan Boxön ympäri mennäksemme sinne nuuskimaan vanhoja Venäjän aikaisia linnoituksia ja Ahvenanmaan suurinta luolaa nimeltään Rövarkulan. Venelehden artikkelin mukaan saaren itäpuolella piti olla vanha venäläisten laituri, jolta piti alkaa kilometrin mittainen tie ensi vanhalle tykkipatterille ja sieltä edelleen muutaman sadan metrin päähän luolalle. Ensimmäisen maailmansodan aikana Boxö oli suuri ja tärkeä linnoitus, jossa oli voimakkaita kanuunoita sekä oma rautatie. Ahvenanmaan demilitarisoinnin yhteydessä 1919 Boxön linnoitus tuhottiin. Kuulosti siis mielenkiintoiselta paikalta.

Laituri löytyi, mutta siihen oli jo kiinnittynyt yksi moottorivene. Perhe oli uimassa. Laiturilla vartioi iso musta koira. He ottivat koiran kiinni, mutta eivät muuten tehneet elettäkään esimerkiksi siirtääkseen venettään. Lahti saaren edustalla oli syvä, mutta rannat mataloituivat nopeasti. Emme voineet ajaa laiturin sivuun, ainoa paikka meille olisi ollut juuri laiturin päässä. Moottorivene olisi kyllä voinut mennä sivuunkin, tai he olisivat voineet olla laiturin päässä ankkurissa, jolloin viereen olisi mahtunut vaikka kaksi venettä. Pyörimme siinä hetken, ja totesimme, ettemme pääse kuin uimalla rantaan. Kai heitä olisi pitänyt pyytää siirtymään tai jäädä lahdelle ankkuriin odottamaan heidän lähtemistään. Me kuitenkin käänsimme keulan takaisin tulosuuntaan ja ajoimme pettyneinä tiehemme. Luola jäi näkemättä, mikä harmitti niin Timoa kuin minuakin.

Kevyempi raaserimallisempi purjevene, joka oli seurannut meitä Eckeröstä Hamnsundetiin meni purjeilla ohi. Tuuli oli aika kevyttä ja melkein vastaista, joten laiskoina emme nostaneet purjeita. Ajoimme Vårdön suuntaan Vargatan vierassatamaan.

Vargatan satamaa on uudistettu pari vuotta sitten ja rakennettu uusi laituri, vessat ja suihkut. Rannassa oli vähn huonot syvyysmerkinnät, mutta isommallakin pääsee, meidän kohdalla vettä oli 2,4 m. Vieressä oli matalaa, sillä Miss Elainea vähän pienempi purkkari saapui heti meidän jälkeemme (vanhemmat ja kolme lasta), ja juuttui pohjaan meidän vieressämme. He vaihtoivat sitten ihan viereen, ja siinä ei kolissut. Myöhemmin pari isompaa paattia otti kiinni hieman pidemmälle suoraan vessojen eteen. Siinä oli yli 2 m vettä, kävin uimassa ja samalla vähän testailemassa paikkoja. Rannassa on myös pieni hyppytorni, jossa oli lapsia hyppimässä koko illan. Täytyy katsoa, kehtaisiko sinne mennä huomenna pomppimaan. Toisella puolella sataman vieressä on hiekkaranta, sitäkin täytyy mennä huomenna testaamaan.

Pappa-Eeron tullessa 30-luvulla Ahvenanmaalle kesätöihin ja ruotsia oppimaan hän oli tullut nimenomaan Vargataan. Täältä Söderlundit hakivat hänet Simsälaan. On varmaan ollut aika jännää odottaa rannassa. Irene ja Nestor Söderlund sekä tyttärensä Gurli olivat Mamman ja Pappan tuttuja koko ikänsä.

Rannassa oli pieni kahvila, johon maksettiin satamamaksu (25,-). Kahvilassa myytiin pikkusuolaisia annoksia, esim. nachos ja joitain piirakoita, jäätelöä yms. Rannassa oli kiva terassi. Päätimme pitää jo pitkään matkailleen jauhelihan edelleen pakastelokerossa ja kannattaa yritystoimintaa. Ensin lähdimme käymään noin 1,5 kilometrin päässä sijaitsevassa Vårdö Närbutikissa.

Laitoimme Villen rattaisiin ja aloimme tassuttaa. Matkalla näkyi isoja omenatarhoja. Puut oli leikattu niin, että kauempaa mietimme, viljelläänkö täällä viiniköynnöksiä. Kaupasta ostettiin taas lisää omenamehua, leipää, leikkelettä yms. perustarvikkeita. Kauppa oli tyypillinen saaristokauppa, josta sai suurin piirtein kaikkea työkaluista ja postimerkeistä ruokaan. Siisti pieni lihatiskikin löytyi, ja Timolle onki. Madot ovat hankalampi hankittava.

Timo onki myöhemmin rannassa makaroneilla ja leivänpaloilla, mutta ilman suurempaa menestystä. Toisaalta oli niin kuuma, että jokainen järkevä kala oli varmaan nukkumassa.

Kauppamatkalle selvisi kirjailija Sally Salmisen olleen kotoisin Vårdöstä. Hän oli 12-lapsisen perheen 8. lapsi, joka oli lähtenyt 1930-luvulla New Yorkiin siirtolaiseksi. Siellä ollessaan hän kirjoitti käsikirjoituksen romaaniin "Katriina", jolla hän voitti Schildtin käsikirjoituskilpailun. Kirjasta tuli menestys, ja se on käännetty usealle kielelle. Luin "Katriinan" joskus Reposaaressa, se löytyi mammalan kirjahyllystä, ja he suosittelivat sitä. Hyvä se olikin, vaikka aika surullinen: Päähenkilön elämä Ahvenanmaalla merimiehen vaimona ei ollut helppoa. Salmisen kahdesta veljestä ja yhdesta sisaresta tuli myös kirjailijoita. Kyseessä on ollut lahjakas sisarussarja.

 

Jäätelötuuttien voimalla käveltiin takaisin, laitettiin ostokset paikoilleen ja mentiin rannan kahvilaan testaamaan nacho-lautasia. Timo ja Ville jakoivat yhden, Turkka ja minä söimme omat. Hinta-laatusuhde oli minusta kohdallaan: Annos maksoi 9 eur, oli ihan reilun kokoinen ja maukasta. Ostimme vielä jälkiruoaksi suklaamousset tai jäätelöt. Jäätelön kulutus on viime päivinä tainnut ylittää kalorien kulutuksen…

Antaisin Vargatalle hyvät pisteet: Satamassa on yritystä. Sitä hoitaa kyläyhdistyksen tapainen Wikens Wänner r.f. Oli kiva, että satama ei ole ainakaan vielä supersuosittu eli tilaakin on. Vaikea yhtälö tietysti, sillä on kivaa, jos ei ole ahdasta, mutta toisaalta kahvilanpitäjälle täytyisi riittää asiakkaita.

Hyttysiä ja ampiaisia on joka paikassa, helle on selvästi saanut ne kukoistamaan. Harmillista, sillä kaikki luukut on yöksi laitettava ainakin lähes kiinni, muuten hyttyset hyökkäävät.