Kaasupullo
tyhjeni tiskatessani aamupalan jälkeen. Vaihdettiin 2 kg varapullo tilalle.
Sitten laitoimme Villen reppuun, jotta merirosvolaivan ohittaminen olisi
helpompaa. Kävelimme rantapolkua majakan suuntaan. Matkalla poikkesimme
katsomaan museoitua tykkiä, kalliolla oli rantapyssyn Obuhov vuodelta 1915.
Opastaulun mukaan se oli tuotu Isokariin vasta 1970-luvulla kylmän sodan
kiristäessä tilannetta Itämerellä. Tykin vieressä kallion sisällä oli
ammusvarasto. Sen läpi pääsi kulkemaan, joten se piti tietysti tutkia kännykän
taskulampun valossa. Toisella puolella polkua oli puurakenteinen
tulenjohtotorni, joka nyt toimii lintutornina. Sieltä oli hyvä näkymä merelle.
Jatkoimme polkua
majakan ohi. Pian löytyi majakkaoppaan mainostama ”solmupuu”, iso vanha mänty,
joka oli monta kertaa alkanut kasvattaa uutta haaraa. Selviytyjä – kun joku ei
onnistu, yritetään uutta. Yhteen haaraan oli ripustettu pieni keinu, jota Ville
testasi.
Kävimme
kurkkaamassa rantakallioilla, mutta emme jatkaneet pidemmälle. Ranta oli kivannäköistä,
mutta ”tavallista” ts. muistutti paljon vaikka Raitakarin rantaa. Käännyimme
ympäri. Ville halusi uimaan, ja kahlaili matalassa rantavedessä. Olisi ollut
fiksua käydä uimassa, mutta uikkarit olivat paatilla. Sen sijaan vietimme vielä
tovin merirosvolaivalla ennen kuin palasimme rantaan ja aloimme valmistautua
lähtöön.
Rantaan oli juuri
tulossa joku moottorivene, jolle ei oikein ollut laitureissa tilaa. Huusimme
heille lähtevämme ihan kohta, ja pistimme hösseliksi, suuntana seuraavaksi Uusikaupunki.
Köydet irrotettiin 11.30.
Ajoimme
koneella koko matkan Ukiin. Tuulta ei ollut nimeksikään, aurinko paistoi
kuumasti ja vettä kului. Saavuimme Pakkahuoneen rantaan 14.15. Sitä ennen
kiinnityimme Teboilin laituriin, jossa tankkasimme polttoainetta ja juomavettä,
vaihdoimme 5 kg kaasupullon sekä tyhjensimme septin. Polttoainetta ei mahtunut
kuin 29 litraa eli uusi kone kuluttaa selvästi vähemmän kuin vanha.
Saimme Miss Elainen hyvälle paikalle Pakkahuoneen eteen. Selvitimme
satamamuodollisuudet ja laitoimme sähköt kiinni. Uki on isoksi ja hyväksi
satamaksi aika edullinen, kun paikka maksoi 19,- + sähkö 3,-.
Oli edelleen tosi kuuma, ja olimme kaikki nuutuneen hikisiä. Koska
Kaupunginlahden vesi ei houkutellut uimaan, menimme kaikki viilentävään
suihkuun. Kun tulin suihkusta, Tuffa pyöräili juuri paikalle. Olin jutellut
hänen kanssaan puhelimessa ja hän kiinnostui ajelemaan Ukiin. Juttelimme ensin
vähän aikaa veneessä, ja päätimme sitten lähteä johonkin syömään. Kävelimme
muutaman korttelin päähän Gasthaus Pookiin. Siellä tarjottiin saaristolaispöytää:
Erilaisia kaloja, salaatteja yms, lämmintä ruokaa lihoineen ja kaloineen sekä
mansikkakakkua.
Kuumuus vähän haittasi tarjoilua ja ampiaiset yrittivät häiriköidä syömistä
(niidenkin mielestä omenamehu oli ihan parasta). Ruoka oli joka tapauksessa
hyvää. Meillä oli ajatuksena mennä jälkiruoaksi syömään munkit Pakkahuoneelle,
mutta kukaan ei jaksanut. Istuimme varjossa Pakkahuoneen terassilla juomassa
cokista tai mehua. Sitten Tuffa lähti ajelemaan takaisin Kellahdelle.
Teimme vielä nopean iskun kauppaan: Veimme tyhjät pullot ja ostimme lisää
omenamehua. Sitten kukaan ei enää jaksanut tehdä yhtään mitään. Poikien
nukahdettua lähdimme Turkan kanssa tekemään vielä lenkin kaupungilla, sillä tuntui,
että jaloille pitää saada liikuntaa. Vaikka kello oli jo puolenyön tietämissä,
kävellessä tuli melkein hiki. Vaikka koko aika on ollut kuumaa, nyt paatti
tuntui ensimmäistä kertaa tosi hikiseltä nukkumapaikalta. Pitäisi olla ilmastointi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti