Uusikaupunki – Iniö Norrby 30 nm

Nukuimme melkein kahdeksaan asti. Yö oli tukahduttavan kuuma, tähän asti minusta paatissa on ollut aika ok nukkua, mutta nyt tuli hiki.

Rannan viereisessä leipomossa myytiin amerikkalaistyylisiä bageleita. Ostimme aamiaisleiväksi juusto- ja unikonsiemenbageleita. Suorittaaksemme nopeammin kaupassa ja leikkipuistossa käymisen jakauduimme niin, että Turkka ja pojat lähtivät Leijonapuistoon ja Eva kauppaan. Timo halusi nähdä Leijonapuiston, jossa oli 2011 viettänyt melko paljon aikaa Turkan ja Erikin siivotessa levää Elainen diesel-tankista… Timo ei siitä retkestä mitään muista.

Täydensin kaupasta lähinnä hedelmiä ja vihanneksia sekä vielä lisää mehua ja Pepsi maxia. Veden lisäksi pitää olla muutakin juotavaa. Kävelin takaisin rantaan torin kautta. Torilla oli vihannes-/marjamyyjä, jolta ostin mansikoita, vadelmia ja pari litraa herneitä.

Vähän klo 11 jälkeen leikkipuistokulkijat palasivat, ja menimme hakemaan munkit Pakkahuoneelta. Söimme ne ulkona, ja ampiaiset löysivät tietysti taas paikalle. Ville oli jo mehunsa juonut ja palloili pöydän ympärillä, kun hän äkkiä alkoi hieroa silmäänsä ja itkeä äänekkäästi. Ampiainen oli pistänyt silmäkulmaan. Ville pelästyi, ja pisto sattui, huuto kuului kauas. Turkka haki kahvilasta muutaman jääpalan, jotka olisivat varmaan lievittäneet kipua, mutta Ville ei halunnut pitää jääpussia. Ampiainen ei todennäköisesti pistänyt ihan pahimmalla tavalla, sillä pistoskohta ei pahemmin turvonnut.

Ampiaisepisodin jälkeen pistimme tavarat paikoilleen ja lähdimme jatkamaan kohti uusia seikkailuja, suuntana Iniön Norrby. Pääsimme liikkeelle 12.30. Tuuli oli etelässä eli meille kovin vastaista. Lypertön – Kustavin kohdalla väylä on myös aika kapea. Loppupuolella matkaa, ennen Iniötä, tuulta olisi ollut vähän enemmän. Emme jaksaneet kryssiä, vaan ajoimme koko päivän koneella. Perillä Iniössä olimme noin 17.45. Kiinnityimme poijuun laiturin päähän. Aika paljon veneitä satamassa jo olikin, ja heti meidän perässä saapui kolme lisää.

Kävelimme kaupalle maksamaan satamamaksun ja ostamaan jäätelöt. Satamamaksu oli 27,-. Ville ei jäätelöstä paljon perustanut, vaan halusi heti uimaan. Timo haki paatista uikkarit ja pyyhkeet, ja Eva ja pojat kävivät uimassa. Lämmintä vettä, tietysti.

Uinnin jälkeen menimme syömään Cafe Leonellaan. Turkka söi ”päivän kalaa” eli lohta, Eva katkarapu-simpukkapizzaa, Timo kanahampurilaisen ja Ville kanatikkuja ja ranskiksia. Hyvin maistui kaikille. Turkan kala-annos oli maukas ja pizza sopivan suolaista ja rapeaa. Ruoan jälkeen Timo halusi pelata minigolfia. Ville puolestaan leikki erilaisten hiekkalelujen kanssa. Sen jälkeen oltiin valmiita nukkumaan!