Turku – Seili 14 nm

Lauantaiaamu valkeni melko aurinkoisena ja päätimme yrittää Seilin valloitusta uudelleen. Eipä muuta kuin kamat kasaan taas ja aamupalan jälkeen paatille. Köydet irtosivat hieman kymmenen jälkeen. Tänään tuuli pyöri jossakin 7-8 m/s välillä ja aallokko oli rauhallista eli matkanteko sujui huomattavasti eilistä mukavammin. Rantauduimme Seilin ihkauuteen asemalaituriin vähän klo 13 jälkeen.

Seilissä on nyt kolme laituria: Kirkko-, posti- eli yhteysvenelaituri ja tänä kesänä vasta laajennettu asemalaituri. Asemalaiturissa on pääasiassa aisapaikkoja, päädyssä muutama poiju ja ihan rannassa muutama kylkikiinnityspaikka, niistäkin ainakin kaksi ulointa parin metrin syväyksellä, ihan rannassa vain 1,40. Paikkoja on satamakirjan mukaan 40 – se tuskin helposti toteutuu, veneiden täytyisi olla juuri sopivia, jotta aisavälit tulisivat täyteen. Satamapojalla (-tytöllä) olisi käyttöä. Kirkkolaiturissa on ankkurikiinnitys, ja pari metriä vettä. Postilaiturissa on muutama poijupaikka toisella puolella kuin mihin yhteysvene tulee. Netissä sanotaan yöpymisen olevan kiellettyä postilaiturissa, mutta saaressa opasteet sanoivat senkin olevan sallittua, jos muut laiturit ovat täynnä tai niiden syväys ei riitä. Mihin tahansa saa ja voi siis mennä ja laitureita on eri puolilla saarta eli monelle tuulelle löytyy rauhallinen paikka (niin kuin Kirkkolaiturin rantakioskin myyjätäti mainosti).

Uudessa laiturissa on sähkötolpat, mutta niitä ei ole vielä kytketty. Sähkön sai toistaiseksi laiturille vedetyistä johtokeloista. Laituri on siisti, mutta vähän ihmettelen, miksi on haluttu tehdä aisa- eikä poijupaikkoja tai ainakin poijupaikkoja olisi voinut olla enemmän. Aisojen välit eivät ole yhtä suuria: joihinkin väleihin mahtuu kaksi isoakin venettä, joihinkin ei millään. Mereltä tullessa paikkoja on vaikea nähdä, varsinkin kun leveydet vaihtelevat. Mereltä katsoen laiturin vasemmalle puolelle on helppo mennä katsomaan, ja siinä on tilaa kääntyillä, jos paikkaa ei löydy. Toinen puoli taas on kovin kapea ennen matalaa eli siinä ei oikein ole manöveeraustilaa varsinkaan, jos tuuli painaa.

Meidän tullessamme laiturissa oli vielä useampia paikkoja vapaana. Ajoimme ensimmäiseen vapaaseen väliin laiturin vasemmalla puolella. Aisojen väli oli iso. Toisella puolella oli kaksi vesijettiä parkissa, siihen olisi mahtunut vaikka miten leveä vene eli ne veivät paikan aika turhaan. Pääsimme nätisti rantaan, tuuli ei sopinut siihen juuri ollenkaan. Aisat ovat aika lyhyitä. Sen vuoksi jouduimme Elainenkin köysiä säätelemään, jotta saimme keulaköydet ja lisäspringin mukavasti. Keulaportaat olivat myös tarpeen.

Kävimme maksamassa 25,- satamamaksun kahvilaan, joka toimi entisessä mielisairaalassa. Siellä olisi ollut tarjolla myös lounasta tai kahvia, sämpylöitä ja mansikkakakkua. Kakku houkutteli, mutta koska meillä oli reilusti ruokaa mukana, söimme omaa pullaa paatissa.

Vesiskootterit lähtivät matkoihinsa, ja melkein heti perään rantaan ajoi pienehkö puinen moottorivene. Turkka sanoi heille, että laiturin toisella puolellakin olisi suojaisempaa tilaa teidän kokoiselle veneelle. Oli vähän ärsyttävää, että he veivät ison veneen paikan, kun niitä jo yksi oli jäänyt ankkuriin ennen vesiskootterien lähtöä. Veneen kaveri vaan ajoi paikalle sanoen, että ahtaalta näyttää ja paikkojen leveyttä on vähän vaikea arvioida. No, meidän ja heidän väliin jäi varmaan kaksi metriä vettä, eikä heillä fendereitä tainnut ollakaan. Ihan huippua silti, että he vielä lähtivät rannasta klo 20. Siihen mennessä pari meitä selvästi isompaa venettä oli keplotellut itsensä laiturin kapeammalle puolella ja neljä purjevenettä oli ankkurissa lahdella. Silleen, pisteet kotiin.

Jotenkin tuntuu, että ihmiset jakautuvat aika jyrkästikin kahteen kastiin: Kohteliaisiin ja mukaviin tyyppeihin, jotka auttavat rannassa, ottavat vastaan tai huikkaavat paikoista ja sitten näihin ihmeellisiin ”minä itse” -tyyppeihin, jotka eivät millään tavalla huomioi muita, kommunikoi tai yritä toimia joustavasti. Varmaan itsekin törttöilen joskus ja meidän pojat häiritsevät jotakuta, mutta ihan noin piittaamaton en tunnusta olevani. Usein olisi kiva, jos satamassa olisi laiturilla joku satamatyyppi ohjailemassa veneitä sopiviin paikkoihin. Tietysti tämä taas maksaa lisää, eikä ole tarpeen kuin ruuhka-aikaan. Porukkaa mahtuisi enemmän, kun laiturit täytettäisiin järkevästi ja reilusti. Iniön satamakapteeni ansaitsee tästä erityismaininnan: Kohtelias ja kiva kaveri, joka ohjasi veneet paikoilleen, auttoi köysien kanssa ja infosi sataman palveluista.

Seilin kirkko on auki kesäisin klo 11-15. Teimme kävelyretken ensin kirkolle (se oli siis jo kiinni), kirkkolaiturille ja sieltä kallioiden yli takaisin asemalaiturille. Kirkkolaiturin vieressä oli pieni kioski, joka myi kortteja, Seili-esitteitä, karkkia ja jäätelöä. Kallioilta oli mahtava näkymä Kirkkolaiturin poukamaan ja merelle.

Pojat ottivat paatilta pyyhkeet mukaansa ja menivät saunomaan. Ennen sitä kävimme vielä katsomassa yhteysaluslaiturilla. Saunavuorot oli täällä järjestetty aika reilusti: saunat olivat lämpiminä klo 16-20. Miehille ja naisille on siis erilliset saunat, ihan eri puolella saartakin. Minä en viitsinyt yksinäni mennä saunaan, kävelin takaisin paatille ja rapsutin perunat valmiiksi keittämistä varten.

Otin tullessani muutaman kuvan lisää. Seilin saari on kaunis ja sen luonto on monipuolista. Perinnemaisemaa on ylläpidetty laiduntamalla lehmiä. Saarella on korkeita kallioita, harvinaisiakin kasveja, käkkyräisiä kauniita saaristomäntyjä ja toisaalta lehtomaisemaa pähkinäpensaineen, tammineen ja vaahteroineen. Suuri osa saaresta on valtion omistuksessa ja Turun yliopiston käytössä, mutta täällä on myös kesäasukkaita, joista monet ovat sairaalan työntekijöiden jälkeläisiä.

Sauna oli kuulemma kiva. Voi olla, että sieltä olisi saanut klo 20 jälkeen yksityisenkin vuoron, netissä ainakin mainostettiin sitä mahdollisuutta. Villelle se olisi ollut vähän myöhäinen, joten emme viitsineet edes kysyä vuoroista mitään.

Saunan jälkeen syötiin perunaa, savulohta ja katkarapusalaattia. Turkka tiskasi, ja sitten pelasimme Timon mukaan ottamaa Aliasta. Nektariineista ja irtokarkeista koostuvan iltapalan jälkeen käytiin iltatoimilla rannassa. Sitten pojat pistivät keulassa päänsä tyynyyn. Ville meinasi nukahtaa jo syödessään, mutta jonkinlaiseen iltavilliin riitti silti energiaa.

Muinaistulien yön rakettien pauketta kuului kauempaa, mutta juuri mitään ei näkynyt. Muutenkin satama oli hiljainen. Kuu valaisi maisemaa. Hieno lopetus hellekesälle (ja onneksi Tauskin keikka oli Nauvossa – täällä voi kuunnella vaikka Jenni Vartiaista).

Laskimme vielä illalla laiturissa olevat veneet: 31 kpl. Lisäksi neljä purjevenettä oli ankkurissa lahdella. Täytyy muistaa tämä myös ankkuripaikkana.

Seilipaatissa seilit paketissa kuuntelen Seiliä seilissä Seilissä. Taitaa väsyttää 😊.