Kesän kaikuja

Tämä kesä meni ehkä enemmän "turismiksi" ja suorittamiseksi kuin edelliset venekesät, koska maaleina olivat Kalmar linnoineen sekä Visby. Niistä on puhuttu niin kauan, että oli hienoa saavuttaa tavoitteet - ja olivathan molemmat paikat hyvin viehättäviä ja hauskoja nähdä. Ruotsin eteläisemmälle rannikolle, juuri välille Kalmar - Nynäshamn, olisi kiva mennä toisenkin kerran. Siellä on paljon luonnonsatamia ja rannikolla pieniä kaupunkeja tai taajamia, joissa voisi kierrellä. Nyt meillä ei ollut oikein aikaa tutustua niihin, ja monesta paikasta piti lähteä vähän vauhdilla eteenpäin. Hankala yhtälö: jos ei ole mitään tavoitetta, reissu menee helposti hiukan harhailuksi, mutta kaukana oleva selkeä tavoite tekee siitä suorittamista. No, ensi kesään mennessä kirkastunee, mitä seuraavaksi haluaisimme tehdä. Nyt on heitelty ajatusta niin Selkämeren ja Höga Kustenin suunnasta kuin uudestaan eteläisemmälle Ruotsin rannikolle menemisestä tai sitten Ruotsin järvistä. Positiivista lienee se, että kaikki haluavat mennä jonnekin, eikä kukaan ole sitä mieltä, etteikö olisi hauskaa kiertää veneellä.

Voi olla vielä vähän aikaista miettiä, mikä oli parasta tässä reissussa, mutta yritimme silti. Pojat sanoivat ensin, että kaikki oli hauskaa, mutta asiaa hiukan tarkemmin pohdittaessa esille nousi erityisesti Kalmarin kaupunki. Se voitti Timon mielestä Visbyn, koska Visbyssä meneillään ollut Stockholmsveckan sotki siellä tunnelmaa. Kalmarin linnan mainitsivat molemmat, samoin Borgholmin linnanrauniot. Ville totesi, että parasta oli ihan vaan veneessä oleminen, purjehtiminen itsessään. Se on hauska juttu, ja varmaan totta, sillä kukaan ei ole valittanut pitkistä matkoista tms. Normaalia tappelua siitä, että joku on toisen puolella punkassa/salongin sohvalla/istumalaatikon penkillä/kumiveneessä on jatkuvasti tai sitten tahitaan kiikareista, siitä kuka saa sitoa jonkun köyden/ottaa sen irti tai käynnistää/sammuttaa moottorin. Molemmat pojat osaavat jo aika paljon. Timo ajaa monessa kohtaa aika hyvin, jos keskittyy siihen, ja osaa myös säätää purjeita. Ville toimii hyvin kansimiehenä eli hoitaa fendereitä ja auttaa keulassa.

Omia kotisänkyjään molemmat pojat jossakin vaiheessa alkoivat kaivata, sillä keulassa on tietty usein aika kuuma, vähän ahdasta, eikä sillä tavalla omaa reviiriä. Kolme hyttiä voi jossakin kohtaa olla tarpeen, mutta sellaista venettä sopivalla budjetilla ja muuten sopivilla ominaisuuksilla on vaikea löytää.

Erityisiä harmeja tai "ei olisi pitänyt", "ei koskaan enää" -juttuja tai paikkoja ei kukaan keksinyt. Suunnittelua voisi parantaa eli pitkien legien kohdalla varmistaa, että herätään varmasti tarpeeksi aikaisin, eikä niinä aamuina enää oteta vettä tai tyhjennetä septiä - ei mitään matkaa hidastavaa. Säätä seurattiin nytkin useammasta palvelusta (Ilmatieteenlaitos, Foreca, SMHI, Windy, rannikkoasemien lukemat), mutta suunnittelua vs. sää (eli erityisesti tuulen suunta ja voimakkuus) voisi vielä parantaa. Pitkillä matkoilla kenttä häviää, ja esimerkiksi Kökariin tullessa piti olla aika lähellä, ennen kuin netti taas toimi. Tuolloin ei tietysti pääse tsekkailemaan säätä mistään.

Rohkeus pitkiin matkoihin kasvoi varmaan kaikilla. Nyt uskaltaisi paremmin lähteä vaikka hiukan yön yli kestävälle legille. Paras aika siihen olisi kesäkuu, jolloin on pitkään valoisaa. Olisi voinut olla hienoa tulla suoraan Gotlannista Suomen puolelle. Ehkä vielä joskus?

Olemme aikaisemminkin mielellämme tarttuneet tilaisuuteen, jos jossakin on myyty paikallista kalaa (kuten Seglingen siiat, Enklingen "kalastajasetä", Jurmo...), mutta Ruotsin puolella rökerit nousivat arvostuksessa tosi korkealle. Nynäshamniin tekee mieli uudestaan melkein vain paikallisen kalasavustamon vuoksi. Samoin Byxelkrokin savustetut katkaravut jäivät mieleen. Ehkä katkarapuja voisi yrittää savustaa itsekin.

Olin odottanutkin Kalmarin lääninmuseon Kronan-näyttelyn olevan kiinnostava, mutta se onnistui olemaan vielä odotuksia parempi. Lisäksi museon lastenkerros oli vertaansa vailla. Siinä museossa voisi olla hauska olla töissä. Pieni Kalmarin Sjöfartsmuseum jäi silti yhtä elävästi kaikkien mieleen henkilökuntansa vuoksi - "seniilisetä" ei heti unohdu.

Ruotsissa alkoi monessa paikassa olla käytössä Swish eli MobilePay:ta vastaava systeemi, joka kuitenkin vaatii tilin ruotsalaisessa pankissa. Tästä syystä on hyvä olla myös jonkin verran käteistä mukana. Mobiilisti puhelinnumeron kautta maksaminen on tosi kätevää eli toivottavasti jossakin kohtaa tulee vielä kansainvälisempi vaihtoehto siihen.

YLEn kesädraama Nylon beat oli loistava. Se kertoi paljon myös yhteiskunnasta, suhtautumisesta tyttöihin tai naisammattilaisiin, ei vain muusikoihin. "Ärsyttääkö?" jäi elämään lentävänä lauseena, ja Jonna ja Erin saivat nostamaan hattua itselleen.

Olen myös tyytyväinen, että tuli luettua. Tämän kesän ääneen luetut kirjat olivat Ronja ryövärintytär, Piilomaan pikkuaasi ja Pelastakaa kummitukset. Hyvä lastenkirja toimii kaikille!

Kausi paketissa

Sunnuntaina 4.9. oli kaunis, tuuleton aamu, ja työvoimaa sopivasti paikalla. Niinpä menimme porukalla Tuffa, Turkka, Eva, Timo ja Ville ottamaan ensin purjeet ja sitten maston pois. Keulapurje vedettiin ylös ja pakattiin sitten keulakannella pussiinsa.  Purjepussit kulkivat pakettarilla kätevästi kotiin. Avasimme fokan vielä kotona, se kuivui jokusen tunnin takkahuoneen lattialla ja pakkasimme sen sitten uudelleen. Keulan nostimen  päässä oleva sakkeli oli vääntynyt, ja se pitää vaihtaa. Isopurje vietiin maanantaina talvisäilytykseen Aura Sailsiin.

Mastonosturilla ei ollut sunnuntaina ketään, ja homma meni sujuvasti. Timo hoiti nosturia, Turkka, Eva ja Tuffa irrottivat vanttiruuvien teipit ja sokat. Yhtään kuvaa ei tullut otettua, mutta Miss Elaine oli laiturissa keula Hirvensalon siltaa kohti, ja maston alapää käännettiin, yhdessä keularullan kanssa, sillan suuntaan, jolloin siirtomatka laiturille oli mahdollisimman lyhyt. Masto nostettiin ensin pukeille ja sitten mastonosturin vieressä olevan pienen taljan avulla vaunuun. Kakekin sattui paikalle maston ollessa jo pukeilla laiturilla. Hän oli mukana lykkäämässä mastoa telineeseen.

Turkka ja Eva kävivät pesemässä maston maanantaina, ja vetivät sen jälkeen kutistekalvoa suojaksi sekä maston että puomin päihin. Patjat ja peitot tuotiin samalla keikalla kotiin varastoon. 

---------------

Lähdössä Lauttarannasta

Miss Elaine nostettiin lauantaina 10.9. vakiopaikasta Kaarinan Hovirinnasta. Timo, Turkka ja Kake ajoivat paatin aamulla nostopaikalle. Vesi oli tosi matalalla, noin -45 cm, kaiku näytti 1,5 metriä. Miss Elaine oli aika lailla savipohjassa kiinni, mutta onneksi lähti irti. Vene kynti lievästi savessa laiturin päähän asti. He ajoivat kaupungin septin kautta, ja siihenkin pääsi vielä hyvin. Kaiku oli näyttänyt siinä 1,7 m syväystä. Kuuden mailin matka kesti reilun tunnin eli klo 9-10.20.

Viemerö tuli paikalle klo 12 ja Miss Elainen oli pukkinsa päällä hallin pihassa klo 14. Turkka ja Kake ajoivat Viemerön kyydissä hallille. Timon pyörä oli kyydissä Miss Elainessa, ja hän pyöräili hallille ollen paikalla samaan aikaan Viemerön auton kanssa.

Villellä oli jääkiekkotreenit 12-13 Varissuon hallilla, joten Eva ja Ville tulivat hallille vasta noin 13.45. Viemerön lähdettyä keitettiin kahvit Miss Elainessa ja istuttiin juomassa ne auringon paistaessa lämpimästi istumalaatikkoon. Olisi ollut hieno syksyinen purjehduspäivä, mutta toisaalta veneen pohjan pesukin oli kivampaa tällä kelillä kuin räntäsateessa. Turkka siis pesi kannen ja pohjan painepesurilla. Aika hyvin töhnä lähti. Vesilinjaa sai vähän harjata tehokkaammin, mutta näkkiä ei ollut kuin ihan vähän parissa kohdassa.

Eva kävi välissä heittämässä Timon kotiin, jotta tämä pääsi tekemään koulutyönä olevaa videota Niilon ja Juhon kanssa. Kun pesut oli tehty, muutkin lähtivät kotiin noin 17.30.

Sunnuntaina 11.9. Timo pyöräili Niilolle jatkamaan videohommiaan. Turkka, Ville ja Eva menivät hallille. Tuotiin vielä paatilta sekalaista irtotavaraa, mm. patjojen alla olleet verkot ja niiden päällä olleet uudet petauspatjat. Toimme myös saalingit kotiin, jotta saamme pestyä teippien liimat kunnolla pois. Koneeseen laitettiin jäähdytysnestettä ja vesitankki tyhjennettiin. Miss Elaine vedettiin taljalla sisään halliin. Homma meni sujuvasti. Ville ajeli hallin pihassa radio-ohjattavalla autollaan ja pääsi suorittamaan pumppukärryjen ajokoetta, kun pukin alle laitettin puukapuloita joka nurkkaan. Sunnuntainakin oli kaunis aurinkoinen päivä. Onneksi seuraavan viikon loppupuolelle luvataan sadetta: sitten tuntuu mukavalta, että Miss Elaine on jo katon alla.