Lomareissun jälkeiset retket - reittikartta

Tässä vielä jälkilähetyksenä pitkän lomareissun jälkeisten purjehdusten reitit kartalla.

Ohessa linkki karttaan, josta voi zoomailla reittejä tarkemmin. 

Kesän kaikuja

Tämä kesä meni ehkä enemmän "turismiksi" ja suorittamiseksi kuin edelliset venekesät, koska maaleina olivat Kalmar linnoineen sekä Visby. Niistä on puhuttu niin kauan, että oli hienoa saavuttaa tavoitteet - ja olivathan molemmat paikat hyvin viehättäviä ja hauskoja nähdä. Ruotsin eteläisemmälle rannikolle, juuri välille Kalmar - Nynäshamn, olisi kiva mennä toisenkin kerran. Siellä on paljon luonnonsatamia ja rannikolla pieniä kaupunkeja tai taajamia, joissa voisi kierrellä. Nyt meillä ei ollut oikein aikaa tutustua niihin, ja monesta paikasta piti lähteä vähän vauhdilla eteenpäin. Hankala yhtälö: jos ei ole mitään tavoitetta, reissu menee helposti hiukan harhailuksi, mutta kaukana oleva selkeä tavoite tekee siitä suorittamista. No, ensi kesään mennessä kirkastunee, mitä seuraavaksi haluaisimme tehdä. Nyt on heitelty ajatusta niin Selkämeren ja Höga Kustenin suunnasta kuin uudestaan eteläisemmälle Ruotsin rannikolle menemisestä tai sitten Ruotsin järvistä. Positiivista lienee se, että kaikki haluavat mennä jonnekin, eikä kukaan ole sitä mieltä, etteikö olisi hauskaa kiertää veneellä.

Voi olla vielä vähän aikaista miettiä, mikä oli parasta tässä reissussa, mutta yritimme silti. Pojat sanoivat ensin, että kaikki oli hauskaa, mutta asiaa hiukan tarkemmin pohdittaessa esille nousi erityisesti Kalmarin kaupunki. Se voitti Timon mielestä Visbyn, koska Visbyssä meneillään ollut Stockholmsveckan sotki siellä tunnelmaa. Kalmarin linnan mainitsivat molemmat, samoin Borgholmin linnanrauniot. Ville totesi, että parasta oli ihan vaan veneessä oleminen, purjehtiminen itsessään. Se on hauska juttu, ja varmaan totta, sillä kukaan ei ole valittanut pitkistä matkoista tms. Normaalia tappelua siitä, että joku on toisen puolella punkassa/salongin sohvalla/istumalaatikon penkillä/kumiveneessä on jatkuvasti tai sitten tahitaan kiikareista, siitä kuka saa sitoa jonkun köyden/ottaa sen irti tai käynnistää/sammuttaa moottorin. Molemmat pojat osaavat jo aika paljon. Timo ajaa monessa kohtaa aika hyvin, jos keskittyy siihen, ja osaa myös säätää purjeita. Ville toimii hyvin kansimiehenä eli hoitaa fendereitä ja auttaa keulassa.

Omia kotisänkyjään molemmat pojat jossakin vaiheessa alkoivat kaivata, sillä keulassa on tietty usein aika kuuma, vähän ahdasta, eikä sillä tavalla omaa reviiriä. Kolme hyttiä voi jossakin kohtaa olla tarpeen, mutta sellaista venettä sopivalla budjetilla ja muuten sopivilla ominaisuuksilla on vaikea löytää.

Erityisiä harmeja tai "ei olisi pitänyt", "ei koskaan enää" -juttuja tai paikkoja ei kukaan keksinyt. Suunnittelua voisi parantaa eli pitkien legien kohdalla varmistaa, että herätään varmasti tarpeeksi aikaisin, eikä niinä aamuina enää oteta vettä tai tyhjennetä septiä - ei mitään matkaa hidastavaa. Säätä seurattiin nytkin useammasta palvelusta (Ilmatieteenlaitos, Foreca, SMHI, Windy, rannikkoasemien lukemat), mutta suunnittelua vs. sää (eli erityisesti tuulen suunta ja voimakkuus) voisi vielä parantaa. Pitkillä matkoilla kenttä häviää, ja esimerkiksi Kökariin tullessa piti olla aika lähellä, ennen kuin netti taas toimi. Tuolloin ei tietysti pääse tsekkailemaan säätä mistään.

Rohkeus pitkiin matkoihin kasvoi varmaan kaikilla. Nyt uskaltaisi paremmin lähteä vaikka hiukan yön yli kestävälle legille. Paras aika siihen olisi kesäkuu, jolloin on pitkään valoisaa. Olisi voinut olla hienoa tulla suoraan Gotlannista Suomen puolelle. Ehkä vielä joskus?

Olemme aikaisemminkin mielellämme tarttuneet tilaisuuteen, jos jossakin on myyty paikallista kalaa (kuten Seglingen siiat, Enklingen "kalastajasetä", Jurmo...), mutta Ruotsin puolella rökerit nousivat arvostuksessa tosi korkealle. Nynäshamniin tekee mieli uudestaan melkein vain paikallisen kalasavustamon vuoksi. Samoin Byxelkrokin savustetut katkaravut jäivät mieleen. Ehkä katkarapuja voisi yrittää savustaa itsekin.

Olin odottanutkin Kalmarin lääninmuseon Kronan-näyttelyn olevan kiinnostava, mutta se onnistui olemaan vielä odotuksia parempi. Lisäksi museon lastenkerros oli vertaansa vailla. Siinä museossa voisi olla hauska olla töissä. Pieni Kalmarin Sjöfartsmuseum jäi silti yhtä elävästi kaikkien mieleen henkilökuntansa vuoksi - "seniilisetä" ei heti unohdu.

Ruotsissa alkoi monessa paikassa olla käytössä Swish eli MobilePay:ta vastaava systeemi, joka kuitenkin vaatii tilin ruotsalaisessa pankissa. Tästä syystä on hyvä olla myös jonkin verran käteistä mukana. Mobiilisti puhelinnumeron kautta maksaminen on tosi kätevää eli toivottavasti jossakin kohtaa tulee vielä kansainvälisempi vaihtoehto siihen.

YLEn kesädraama Nylon beat oli loistava. Se kertoi paljon myös yhteiskunnasta, suhtautumisesta tyttöihin tai naisammattilaisiin, ei vain muusikoihin. "Ärsyttääkö?" jäi elämään lentävänä lauseena, ja Jonna ja Erin saivat nostamaan hattua itselleen.

Olen myös tyytyväinen, että tuli luettua. Tämän kesän ääneen luetut kirjat olivat Ronja ryövärintytär, Piilomaan pikkuaasi ja Pelastakaa kummitukset. Hyvä lastenkirja toimii kaikille!

Kausi paketissa

Sunnuntaina 4.9. oli kaunis, tuuleton aamu, ja työvoimaa sopivasti paikalla. Niinpä menimme porukalla Tuffa, Turkka, Eva, Timo ja Ville ottamaan ensin purjeet ja sitten maston pois. Keulapurje vedettiin ylös ja pakattiin sitten keulakannella pussiinsa.  Purjepussit kulkivat pakettarilla kätevästi kotiin. Avasimme fokan vielä kotona, se kuivui jokusen tunnin takkahuoneen lattialla ja pakkasimme sen sitten uudelleen. Keulan nostimen  päässä oleva sakkeli oli vääntynyt, ja se pitää vaihtaa. Isopurje vietiin maanantaina talvisäilytykseen Aura Sailsiin.

Mastonosturilla ei ollut sunnuntaina ketään, ja homma meni sujuvasti. Timo hoiti nosturia, Turkka, Eva ja Tuffa irrottivat vanttiruuvien teipit ja sokat. Yhtään kuvaa ei tullut otettua, mutta Miss Elaine oli laiturissa keula Hirvensalon siltaa kohti, ja maston alapää käännettiin, yhdessä keularullan kanssa, sillan suuntaan, jolloin siirtomatka laiturille oli mahdollisimman lyhyt. Masto nostettiin ensin pukeille ja sitten mastonosturin vieressä olevan pienen taljan avulla vaunuun. Kakekin sattui paikalle maston ollessa jo pukeilla laiturilla. Hän oli mukana lykkäämässä mastoa telineeseen.

Turkka ja Eva kävivät pesemässä maston maanantaina, ja vetivät sen jälkeen kutistekalvoa suojaksi sekä maston että puomin päihin. Patjat ja peitot tuotiin samalla keikalla kotiin varastoon. 

---------------

Lähdössä Lauttarannasta

Miss Elaine nostettiin lauantaina 10.9. vakiopaikasta Kaarinan Hovirinnasta. Timo, Turkka ja Kake ajoivat paatin aamulla nostopaikalle. Vesi oli tosi matalalla, noin -45 cm, kaiku näytti 1,5 metriä. Miss Elaine oli aika lailla savipohjassa kiinni, mutta onneksi lähti irti. Vene kynti lievästi savessa laiturin päähän asti. He ajoivat kaupungin septin kautta, ja siihenkin pääsi vielä hyvin. Kaiku oli näyttänyt siinä 1,7 m syväystä. Kuuden mailin matka kesti reilun tunnin eli klo 9-10.20.

Viemerö tuli paikalle klo 12 ja Miss Elainen oli pukkinsa päällä hallin pihassa klo 14. Turkka ja Kake ajoivat Viemerön kyydissä hallille. Timon pyörä oli kyydissä Miss Elainessa, ja hän pyöräili hallille ollen paikalla samaan aikaan Viemerön auton kanssa.

Villellä oli jääkiekkotreenit 12-13 Varissuon hallilla, joten Eva ja Ville tulivat hallille vasta noin 13.45. Viemerön lähdettyä keitettiin kahvit Miss Elainessa ja istuttiin juomassa ne auringon paistaessa lämpimästi istumalaatikkoon. Olisi ollut hieno syksyinen purjehduspäivä, mutta toisaalta veneen pohjan pesukin oli kivampaa tällä kelillä kuin räntäsateessa. Turkka siis pesi kannen ja pohjan painepesurilla. Aika hyvin töhnä lähti. Vesilinjaa sai vähän harjata tehokkaammin, mutta näkkiä ei ollut kuin ihan vähän parissa kohdassa.

Eva kävi välissä heittämässä Timon kotiin, jotta tämä pääsi tekemään koulutyönä olevaa videota Niilon ja Juhon kanssa. Kun pesut oli tehty, muutkin lähtivät kotiin noin 17.30.

Sunnuntaina 11.9. Timo pyöräili Niilolle jatkamaan videohommiaan. Turkka, Ville ja Eva menivät hallille. Tuotiin vielä paatilta sekalaista irtotavaraa, mm. patjojen alla olleet verkot ja niiden päällä olleet uudet petauspatjat. Toimme myös saalingit kotiin, jotta saamme pestyä teippien liimat kunnolla pois. Koneeseen laitettiin jäähdytysnestettä ja vesitankki tyhjennettiin. Miss Elaine vedettiin taljalla sisään halliin. Homma meni sujuvasti. Ville ajeli hallin pihassa radio-ohjattavalla autollaan ja pääsi suorittamaan pumppukärryjen ajokoetta, kun pukin alle laitettin puukapuloita joka nurkkaan. Sunnuntainakin oli kaunis aurinkoinen päivä. Onneksi seuraavan viikon loppupuolelle luvataan sadetta: sitten tuntuu mukavalta, että Miss Elaine on jo katon alla.

Turku - Bodnäs - Parainen - Turku 45 nm

Kävimme perjantaiaamulla laittamassa jääkaapin päälle ja tuomassa jotakin tavaroita Miss Elainelle. Villen koulupäivä loppui klo 12 ja Timon tuntia myöhemmin. Irrotimme köydet 15.10 ja suuntasimme Airistolle. Purjehtiminen jäi haaveeksi, tuuli oli melko olematonta. Timo keitti kahvit ja juhlimme Turkan synttäripäivää mansikkaleivoksilla. Ville vain maistoi hiukan leivosta ja otti mieluummin omenapossun - niin kuin vähän olimme arvelleetkin.

Tavaroiden pakkaaminen yms on joskus väsyttävää, mutta se tuntuu vaivanarvoiselta heti, kun on päässyt veneeseen ja saanut köydet irti.

Mansikkaleivokset Turkan syntymäpäivän kunniaksi

Leivoksessa näkyy, että Ville maistoi sitä... pienestä murusta mukamas tiesi, että munkki on parempi vaihtoehto :)

Emme ole viettäneet aikaa Bodnäsin mökkipaikassa muutamana viime kesänä lainkaan, ja siellä on sen sijaan mökkeillyt Turkan serkku. Eilen tuli mieleen, että jos hän ei ole sinne nyt menossa, voisimme pitkästä aikaa saunoa Bodnäsissä. Niinpä Turkka soitti ja kyseli hänen suunnitelmiaan. Niihin ei kuulunut Bodnäs tänä viikonloppuna, joten me otimme sen perjantai-illan kohteeksi. Olimme parissa tunnissa mökkirannassa. Kiinnityimme kallioon noin klo 17.10. Miss Elaine ui nätisti rantaan. Keula jäi kaislikkoon. Keulaportailta oli aika helppo kulkea maihin tällä vedenkorkeudella (noin -10 cm). Tuulen suunta oli sopivan itäinen ja lauha - kovemmalla tuulella paikka ei toimisi.

Mustikoita kasvaa enemmän, mutta jokunen puolukkakin löytyisi

Miss Elaine kaislikossa ja Ville laivaleikeissään

Iltaa kohti sää ennusteen mukaisesti kirkastui

Laitoimme saunan kiukaaseen tulen. Saunan ja erityisesti pesuveden lämmetessä (kiuas kuumentaa veden tosi hitaasti, säiliö on vähän kehno) tehtiin paprikapastaa ja salaattia. Söimme, ja sen jälkeen sauna alkoikin olla kunnossa. Oli mukavaa saunoa mökkisaunassa pitkästä aikaa. Ville ei edes oikein muistanut saunoneensa Bodnäsissä koskaan. Ilta oli kaunis, aurinko paistoi. Eva kävi kokeilemassa vettä ja arvioi sen noin 20-asteiseksi eli oikein uintikelpoiseksi. Eva kävi uimassa, Ville ja Timo vain kahlailivat.

Perjantaiväsymystä oli ilmassa ja menimmekin melko aikaisin nukkumaan.

------------

Lauantaiaamu oli kostea ja sumuinen. Näkyvyys oli todella heikko. Vastapäinen saari ei näkynyt, eikä  mannerkaan Miss Elainen oikealla puolella. Söimme aamupalaa ja odottelimme sumun hälvenevän. Pikku hiljaa maisema alkoi avautua, ja jatkoimme matkaa Bodnäsistä kohti Paraisten vierasvenesatamaa vähän ennen kymmentä.

Maisema katosi. Oli tosi hiljaista.

Sumu hälveni, ja lähdimme liikkeelle!

Ajelimme matalahkoa väylää Hessundin sillan alitse. Sieltä Miss Elaine ei ollut meidän aikana ennen mennyt. Väylä on kartassa merkitty vain 1,5 m syväksi, mutta Turkan tutkittua merikorttia tarkemmin hän ei löytänyt sieltä yhtään kohtaa, jossa olisi ollut alle 3 m vettä. Hessundin sillan alituskorkeus taas on 15 m, eli meille riittävä. Ennen siltaa on myös ilmajohto, mutta se on vielä korkeammalla, 20 metrissä.

Hessundin silta

Pitää tähdätä keskelle!

Hessundin silta ja entinen Naviren telakka, nykyinen Paramet 

Reittisuunnittelu toimi hyvin. Matalimmillaan kaiku näytti 2,9 metriä. Sumu hälveni kokonaan ja aurinko tuli esille. Bodnäs oli suurin piirtein legin puolivälissä eli Turusta Bodnäsiin oli 11 nm ja siitä Paraisille tuli 12 nm. Kiinnityimme vierasvenesataman poijuun klo 12.15. Mitään ruuhkaa rannassa ei ollut, ja laiturin merenpuoleisessa reunassa oli vain muutama moottorivene. Rannassa oli melko unelias tunnelma.

Ilma oli helteinen. Vaihdettiin shortsit jalkaan, mentiin maksamaan satamamaksu (22,-) ja suunnattiin kohti Café Nathalia. Se olikin tänä lauantaina kiinni, joten jatkettiin matkaa Jazzcafé Axoon. Sen vitriinistä löytyi kaikille tuoretta pullaa, korvapuusti tai rengasmunkkeja. Munkki oli hyvä, mutta henkilökunta vaikutti ihan yhtä töykeältä kuin edelliselläkin kerralla - ehkä pitäisi puhua ruotsia.

Lauantain ohjelmassa oli retroautoparaati ja koulun pihalla rompetori. Autot lähtivät liikenteeseen 13.30. Niitä oli paljon ja kaikenlaisia: vanhoja paloautoja, amerikanrautoja, Lada, kuplavolkkareita, vanhoja amerikkalaisia rekanvetoautoja... Kuvia ei juuri tullut otettua, sen verran lujaa ne menivät ohi. Väkeä oli katujen varsilla runsaasti. Äkkiä keskusta ei ollutkaan yhtään unelias. Rompetorillakin kävimme katselemassa, ja kaikenlaisia osia yms. tavaraa olisi ollut kaupan.

Kaunis saaristomaisema... ei kun Nordkalkin tehdas

Vierasvenesataman vieressä oli mahdollisuus tutustua poliisien toimintaan. Ville pääsi käymään poliisiveneessä. Poliisimaijaankin olisi päässyt, mutta sinne hän ei halunnut, "kun olen ollut jo". 

Paikalla oli mukavia poliiseja

Poliisivesiskootteri

Viemerön auto oli nostamassa kokkolauttaa veteen

Poliisit jakoivat karkkia, kyniä ja heijastimia. Ville teki ristikkotehtävän paatissa.

Päivän ruoaksi oli etukäteen sovittu pizza. Ville tosin oli sitä mieltä, ettei se toimi, koska ei ole perjantai - mainoksen slogan pizzaperjantaista oli tehnyt vaikutuksen. Paraisilla on niin monta ravintolaa, että ei ollut ihan helppo päättää, kenen pizzoja menisi kokeilemaan. Hotel Kalkstrandin ravintola on nykyään nimeltään Hunger och törst. Sen pizzalista ja terassi vaikuttivat kutsuvilta, ja odotukset ylittyivät: Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä ja pizzat tosi hyviä. Evan Bianco oli "paras pizza ikinä", tosi hyvää. 

Villen hampurilaisannos

Timon Buddas (Bbq-tomaattikastike, viipaloitu broileri, pekoni, aurajuusto & valkosipuli)

Evan Bianco (Parmesaanijuustokastike, ilmakuivattu kinkku, balsamico, pinjansiemen & kuivattu viherkaali)

Turkan Surf & Turf (tomaattikastike, savustettu kinkku, katkaravut & aurajuusto)

Meidän porukka imuroi kaiken

Ruoan jälkeen pojat menivät paatille. Timokaan ei kaivannut pizzan jälkeen jälkiruokaa, vaikka lista olisi ollut houkutteleva, vaan halusi ruokalevolle. Eva ja Turkka lähtivät kävelemään vanhan Malmin suuntaan. Kiertelimme pikkukaduilla ja totesimme taas kerran, että Paraisilla olisi kiva asua. Tavallaan harmi, ettemme aikanaan päätyneet Paraisille Turun sijasta. Kävimme myös kirkossa ja katselimme vanhoja hautoja hautausmaalla. Erikoiset nimet ja ihmisten sijoittaminen omaan aikaansa pistävät mielikuvituksen liikkeelle. Joissakin kivissä oli hieman enemmänkin tarinaa kuin pelkkä nimi ja syntymä- ja kuolinaika. Tuli mieleen Spoon river antologia, Edgar Lee Mastersin kirja, jonka vapaamittaiset runot ovat kuolleiden kaupunkilaisten hautakivien tekstejä, joissa vainajat itse kertovat elämästään.

Kävelimme suntin yli lähestyen leikkipuistoa ja minigolfkenttää. Soitimme pojille ja ehdotimme, että hekin lähtevät liikkeelle ja mennään pelaamaan kierros minigolfia. Heitä ei tarvinnut suuremmin houkutella. Äventyrsgolf oli uusi ja hyvässä kunnossa, mutta radat olivat ehkä vähän tylsiä. Kierros oli aika tasainen, mitä nyt Villen keskittyminen alkoi loppua kohti vähän herpaantua. Minigolfin jälkeen heiluimme vielä vähän aikaa leikkipuistossa. Sitten kävelimme takaisin paatille M-marketin kautta. Siellä oli hyvä valikoima Aino-jäätelöitä. 

Kirkossa oli meneillään illan konsertin harjoitukset 

Kirkko on keskiaikainen. Muurilaastista ja kattohirsistä rakentamisen on analysoitu alkaneen 1380-luvulla. Maalaukset ovat tosi hienoja. ne ovat valmistuneet 1486, vuosiluku on maalattu sakariston oven yläpuolelle.

Hautausmaalle mahtuu kaikenlaisia kohtaloita

Mielikuvituksen pistää liikkeelle tämäkin kivi

Tarkkaa tähtäystä

Timo oli jo melkein liian pitkä leikkipuiston oksentavaan kalaan

Piti mennä kokeilemaan - aika hauska keinu!

Jälkkärijäätelöt paatissa

Rantaan alkoi kerääntyä ihmisiä. Myös laituriin oli tullut jokunen vene lisää. Meren puolella oli nyt kymmenisen venettä. Viereemme oli tullut purjevene, jossa oli mukana  tuttukin: Miss Elainen nostoista ja laskuista yleensä huolehtiva Viemerön Kari. Toisella puolella oli iso moottorivene, jolla oli hauska nimi: Merimiina, ja nimen alla miinan kuva. 

Illan ohjelmassa oli ensin puuveneparaati, joka tosin näkyi vierasvenesatamaan aika huonosti, sillä veneet tulivat Paraisten läpi johtavaa sunttia pitkin, ja jatkoivat sitten siitä kuka minnekin eli näimme vain muutaman puupaatin. Muinaistulilautta oli viety lahdelle jo ajoissa päivällä. Puoli kymmeneltä vapaapalokunnan vene meni sytyttämään tulen. Heillä oli ilmeisesti enemmän kokemusta sammuttamisesta kuin sytyttämisestä, sillä kokko ei syttynyt ensin lainkaan. He kävivät ottamassa rannasta uudelleen vauhtia, ja toisella yrityksellä kokko syttyi.

Veneitä lahdella, kokko on kohta syttymässä

Muinaistuli palaa!

Kello kymmeneltä alkoi ilotulitus. Raketit ammuttiin Nordkalkin kalkkitehtaan vierestä korkealta kalliolta. Oli upea ilotulitus, niin kuin se on Paraisilla ollut ennenkin. Ranta oli ihan täynnä väkeä, ja huvittelimme ajatuksella, että myisimme pääsylippuja Miss Elaineen, josta oli erinomaisen hyvä katsella tapahtumia.

Sekä vierasvenesataman Skål-ravintolassa että aukon toisella puolella Café Kajutanissa oli elävää musiikkia. Olimme sopivasti keskellä, joten musiikki meni hiukan kakofoniseksi. Olisimme mieluummin kuunnelleet Café Kajutanin esiintyjää, mutta Skålin hiukan ruotsalaistyylinen "rantahumppa" valitettavasti peitti sen osin. Niinpä menimmekin salonkiin pelaamaan Unoa ja otimme oman mökän eli Timon kaiuttimen käyttöön.

Pojat menivät nukkumaan vähän ennen puolta yötä. Ilta oli tosi lämmin ja kesäinen. Eva ja Turkka kävivät vielä kävelemässä kierroksen Paraisten keskustassa. Väkeä oli liikkeellä aika paljon, ja ilma oli edelleen terasseja suosiva - shortseissa tarkeni hyvin.

-----------------------

Sunnuntaiaamuna ei pidetty mitään kiirettä herätyksen kanssa ja syötiin aamupalaa vasta yhdeksän jälkeen. Sunnuntaina oli Varsinais-Suomen museopäivä, ja useimmat pienet museot pitivät ovensa auki ilmaiseksi. Lähdimme kävelemään kaivoksen suuntaan ja kurkistimme avolouhosta näköalapaikalta. Se on vaikuttavan suuri. Siitä näkyivät myös uudet kuntoportaat, Hundbanan. Pojat olisivat halunnut sinne, mutta laiskat vanhemmat eivät viitsineet lähteä porrasjumppaan helteisessä kelissä. Jatkoimme matkaa kohti Paraisten kotiseutumuseota. Matkan varrelle sattui myös kirppismyyjiä, sunnuntai oli ilmeisesti myös siivouspäivä. Rahat olivat paatissa, joten säästyimme ostoksilta... Kotiseutumuseoon kuuluu useampi rakennus, ja pihalla on erilaisia vanhoja pelejä käytettäväksi sekä kivasti sisustettu leikkimökki.

Paraisten kalkkilouhos

Aika paljon on maisema muuttunut, ja taloja hävinnyt

Maalaistalon tupa kotiseutumuseossa

Pojat päätyivät jalkapuuhun

Häpeäpaalussa. Harvoin siinä lienee ollut näin iloisia ilmeitä.

Koululuokka rihvelitauluineen

Lenin yöpyi Paraisilla pakomatkallaan  Venäjältä 1907

Ville veti itsensä laudalla ylös. Talja auttoi.

Pihalla pääsi taas testaamaan puujalkoja

Aurinko paistoi edelleen palatessamme paatille. Lähdimme 13.45 ajelemaan kohti Turkua. Söimme myös lounaan ajellessamme: kananmunakatkarapusalaattileipiä - ei hassumpaa. Erilainen nuori Ville tosin söi karhulimppua ja kananmunaa...

Hei hei Parainen ja kesä

Villen pelkistetympi lounas

Katkisleipiä, nam!

Taas Hessundin sillalla

Pilvet ja syksy

Sadetta Naantalin suunnalla

Airistolle päästyämme tuuli alkoi nousta, mutta oli meille ihan vastaista. Emme jaksaneet kryssiä, siihen olisi mennyt turhan paljon aikaa. Niinpä vaan köröttelimme vasta-aaltoon noin viittä solmua. Vähän tylsää kyllä, mutta elämä on. Hiukan pohjoisempana satoi. Jännäsimme, miten meidän käy: tuleeko vettä niskaan vai ei. Emme loppujen lopuksi saaneet sadetta, mutta tosi lähellä se oli. Lämpötila laski nopeasti Paraisten helteestä Airiston viileyteen. Tuuli oli jonkun verran puuskaista ja painoi Miss Elainea aika lujaa vasten laituria, kun kävimme tyhjentämässä septin kaupungin laiturissa. Laitoimme sen jälkeen puhdistustabletin tankkiin. Turkka peruutti laituripaikalle, vaikka tuuli painoikin keulaa ikävästi - sai vekslata useamman kerran. Eva oli jo aisalla, keulaköysi oli kiinni ja Timo antoi springin seuraavaksi Evalle vedettäväksi. Miss Elaine ei meinannut millään suoristua paikalleen, vaikka Turkka työnsi perää viereisestä Borealiksesta, ja Eva veti springistä aisalla hampaat irvessä. Sitten tajusimme, että Miss Elainen köli otti pohjamutaan kiinni, kaiku näytti hetken vain 1,2 m. Mahtavaa. Ehdimme hetken ihmetellä, mitäs nyt tehdään, kun Miss Elaine irtosikin, ja se saatiin vedettyä paikoilleen. Olimme kiinni Lauttarannassa 18.15.

Lauttarannan paikat ovat hiukan matalia, ja jollekin muullekin on käynyt näin. Ei kivaa, mutta harvinaista, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin kävi, ja Miss Elaine on kuitenkin ollut samalla paikalla monta vuotta. Vesi oli aika matalalla, noin -25 cm.

Veimme tavarat autoon ja ajoimme kotiin. Varsinainen veneen tyhjentäminen tehtäneen ensi viikolla, uusia retkiä ei ole tälle vuodelle enää suunnitteilla. Syksy tekee aina hetkeksi vähän surulliseksi, mutta toisaalta pitää muistaa, että kesä oli hyvä.  Siltä pohjalta on hauska suunnitella uutta pidempää meriretkeä seuraavaksi kesäksi.

Illalla sade kolisi peltikattoon ja ukkosti. Salamat välkähtelivät ja valotkin välähtelivät pari kertaa. Sillä kelillä veneessä ei olisi ollut lainkaan yhtä hauskaa kuin edellisenä iltana.